Miksi työpaikkojen vaihtamiseen suhtaudutaan toisin kuin tapailun tai seurustelu suhteen päättymiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ikävässä työssä pitäisi keikkua pitkään? Kyllähän työpaikkaa on sallittua vaihtaa, ei sitä kukaan kiellä. 

No aika paljon tunnutaan asiasta kyselevän, jos on tehnyt pätkätöitä tai vaihtanut toisinaan nopeasti työpaikasta toiseen.

Työpaikkaa on saatettu esimerkiksi markkinoida joustavilla käytännöillä, mutta käytännössä työn alussa huomaat ettei missään asioissa ole oikeastaan minkäänlaista joustoa.

Yrität hämmentävässä tilanteessa miettiä miten toimia ja pyrit osaltasi vaikuttamaan asioihin, yleensä tuloksetta. Ja jonakin päivänä vain sitten kristallinkirkkaasti tiedät sen: tämä ei ole se sinun paikkasi.

Prosessi ei oikeastaan mitenkään eroa siitä jos olet aikasi miettinyt pitäisikö jotain ihmissuhdetta hyvine ja huonoine puolineen jatkaa vai ei. Aikaa myöten vaaka kallistuu selkeästi jompaan kumpaan suuntaan.

Ainakaan minulle ihmissuhde ei ole tuollaista hyvien ja huonojen puolien listaamista ja niiden valossa jatkon harkitsemista. Minun kohdallani ihmissuhde jatkuu, jos kumpikin osapuoli tuntee olonsa hyväksi siinä ihmissuhteessa, jos ihmissuhde antaa sitä, mitä siltä toivotaan, ja parisuhteen ollessa kyseessä, jos on molemminpuolista vetovoimaakin. Ihan eri juttu siis kuin työpaikan suhteen, jossa voidaan miettiä tiettyjä järkisyitä, kuten palkka, työaika, työehdot, lomat, työpaikan ilmapiiri. Työpaikka on myös teoriassa helppo vaihtaa toiseen - voi käydä listalta etsimässä sopivia ja hakea niihin, eikä työssä ole mitään tunteita kiinni.

Tuntee olonsa riittävän hyväksi, tarkoitat varmaan. Jokaisessa ihmissuhteessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ainakin alussa pitää katsella vähän millainen ihminen on kyseessä.

Tottakai alussa täytyy tutustua. Tietysti tutustuminenkin jatkuu, jos toisen kanssa on hyvä olla. En ihan saa kiinni mitä tarkoitat sillä, että on "riittävän hyvä olla". En oikein osa hahmottaa, mikä olisi seurustelu- tai parisuhteessa sellainen olotila. Minusta se kuulostaa joltain tyytymiseltä sellaiseen, että ei ole oikeastaan ihan hyvä olla toisen kanssa, mutta tyydytään sitten johonkin välttävään olotilaan, koska se ei ole aivan huonokaan. Mikä voisi olla sellainen olotila, jota ei kuvaisi sanoin "toisen kanssa on hyvä olla", mutta käyttäisi sanoja "riittävän hyvä"? Ainakin itselleni "hyvä olla" on se, mikä riittää, ja kaikki tätä vähäisempi tarkoittaa, että toisen kanssa EI ole hyvä olla - eli jotain olennaista puuttuu tai jokin olennainen asia ei toimi. Sellainen ei voi itselleni koskaan olla riittävä.

Mitä ajattelet suhteesta, jossa on hyvä olla, mutta jossa on myös sellaisia ongelmia, jotka eivät hetkessä poistu?

Riippuu vähän ongelmista. Anna esimerkkejä. Mutta jos suhteessa on hyvä olla, en silloin näe että tuollaiset periaatteessa ratkaistavissa olevat ongelmat olisivat kovin suuri ongelma tai este suhteelle. Toki riippuu, millaisia tarkoitat. Pystyn ehkä vastaamaan tarkemmin, jos annat esimerkkejä. Mutta lähtökohtaisesti silloinhan ongelmat ovat ongelmia, jos ne haittaavat tai vaikeuttavat asioita. Jos eivät haittaa tai vaikeuta, miksi ne olisivat ongelmia?

Jotkut ongelmat ovat sellaisia, että ne voivat vaikuttaa yhdessäoloon suhteen alusta loppuun asti. Niihin kyllä tottuu, mutta ei täydellisesti. Aina välillä niiden kanssa sitten kipuillaan, vaikka pitkään olisi välillä mennyt kohtalaisesti.

Minusta tuo ei kuulosta sellaiselta, missä itse kokisin, että toisen kanssa on hyvä olla. Minulle hyvä olo toisen kanssa ei tarkoita sitä, että menee pitkään kohtalaisesti ja sitten kipuillaan jotain. Tuo kuulostaa joltain mielenterveysongelmilta tai persoonallisuushäiriöltä, ja sellaiset nimenomaan luovat pahoinvointia myös sille kumppanille. Lähtökohtaisesti en jatkaisi suhdetta, jossa jokin perustavanlaatuinen ongelma vaikuttaisi koko ajan yhdessäoloon.

Eli jättäisit hyvän kumppanin, jos ongelmana olisi esimerkiksi lapsettomuus, jommankumman sairaus tms..

Ja syy siihen, ette kyennyt kertomaan tuota, vaikka esimerkkejä pyydettiin jo aiemmin?

No, ehkä sinulla on parisuhteessakin tapana puhua arvoituksin ja kierrellen, ja siksi joudut aina kipuilemaan.

(eri vastaaja) 

Miksi kuvittelet että kertoisin täällä juuri henkilökohtaisen elämäni haasteista? En näe niiden liittyvän tähän keskusteluun mitenkään. Nuo olivat yleisiä esimerkkejä mitä haasteita suhteessa voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ikävässä työssä pitäisi keikkua pitkään? Kyllähän työpaikkaa on sallittua vaihtaa, ei sitä kukaan kiellä. 

No aika paljon tunnutaan asiasta kyselevän, jos on tehnyt pätkätöitä tai vaihtanut toisinaan nopeasti työpaikasta toiseen.

Työpaikkaa on saatettu esimerkiksi markkinoida joustavilla käytännöillä, mutta käytännössä työn alussa huomaat ettei missään asioissa ole oikeastaan minkäänlaista joustoa.

Yrität hämmentävässä tilanteessa miettiä miten toimia ja pyrit osaltasi vaikuttamaan asioihin, yleensä tuloksetta. Ja jonakin päivänä vain sitten kristallinkirkkaasti tiedät sen: tämä ei ole se sinun paikkasi.

Prosessi ei oikeastaan mitenkään eroa siitä jos olet aikasi miettinyt pitäisikö jotain ihmissuhdetta hyvine ja huonoine puolineen jatkaa vai ei. Aikaa myöten vaaka kallistuu selkeästi jompaan kumpaan suuntaan.

Ainakaan minulle ihmissuhde ei ole tuollaista hyvien ja huonojen puolien listaamista ja niiden valossa jatkon harkitsemista. Minun kohdallani ihmissuhde jatkuu, jos kumpikin osapuoli tuntee olonsa hyväksi siinä ihmissuhteessa, jos ihmissuhde antaa sitä, mitä siltä toivotaan, ja parisuhteen ollessa kyseessä, jos on molemminpuolista vetovoimaakin. Ihan eri juttu siis kuin työpaikan suhteen, jossa voidaan miettiä tiettyjä järkisyitä, kuten palkka, työaika, työehdot, lomat, työpaikan ilmapiiri. Työpaikka on myös teoriassa helppo vaihtaa toiseen - voi käydä listalta etsimässä sopivia ja hakea niihin, eikä työssä ole mitään tunteita kiinni.

Tuntee olonsa riittävän hyväksi, tarkoitat varmaan. Jokaisessa ihmissuhteessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ainakin alussa pitää katsella vähän millainen ihminen on kyseessä.

Tottakai alussa täytyy tutustua. Tietysti tutustuminenkin jatkuu, jos toisen kanssa on hyvä olla. En ihan saa kiinni mitä tarkoitat sillä, että on "riittävän hyvä olla". En oikein osa hahmottaa, mikä olisi seurustelu- tai parisuhteessa sellainen olotila. Minusta se kuulostaa joltain tyytymiseltä sellaiseen, että ei ole oikeastaan ihan hyvä olla toisen kanssa, mutta tyydytään sitten johonkin välttävään olotilaan, koska se ei ole aivan huonokaan. Mikä voisi olla sellainen olotila, jota ei kuvaisi sanoin "toisen kanssa on hyvä olla", mutta käyttäisi sanoja "riittävän hyvä"? Ainakin itselleni "hyvä olla" on se, mikä riittää, ja kaikki tätä vähäisempi tarkoittaa, että toisen kanssa EI ole hyvä olla - eli jotain olennaista puuttuu tai jokin olennainen asia ei toimi. Sellainen ei voi itselleni koskaan olla riittävä.

Mitä ajattelet suhteesta, jossa on hyvä olla, mutta jossa on myös sellaisia ongelmia, jotka eivät hetkessä poistu?

Riippuu vähän ongelmista. Anna esimerkkejä. Mutta jos suhteessa on hyvä olla, en silloin näe että tuollaiset periaatteessa ratkaistavissa olevat ongelmat olisivat kovin suuri ongelma tai este suhteelle. Toki riippuu, millaisia tarkoitat. Pystyn ehkä vastaamaan tarkemmin, jos annat esimerkkejä. Mutta lähtökohtaisesti silloinhan ongelmat ovat ongelmia, jos ne haittaavat tai vaikeuttavat asioita. Jos eivät haittaa tai vaikeuta, miksi ne olisivat ongelmia?

Jotkut ongelmat ovat sellaisia, että ne voivat vaikuttaa yhdessäoloon suhteen alusta loppuun asti. Niihin kyllä tottuu, mutta ei täydellisesti. Aina välillä niiden kanssa sitten kipuillaan, vaikka pitkään olisi välillä mennyt kohtalaisesti.

Minusta tuo ei kuulosta sellaiselta, missä itse kokisin, että toisen kanssa on hyvä olla. Minulle hyvä olo toisen kanssa ei tarkoita sitä, että menee pitkään kohtalaisesti ja sitten kipuillaan jotain. Tuo kuulostaa joltain mielenterveysongelmilta tai persoonallisuushäiriöltä, ja sellaiset nimenomaan luovat pahoinvointia myös sille kumppanille. Lähtökohtaisesti en jatkaisi suhdetta, jossa jokin perustavanlaatuinen ongelma vaikuttaisi koko ajan yhdessäoloon.

Eli jättäisit hyvän kumppanin, jos ongelmana olisi esimerkiksi lapsettomuus, jommankumman sairaus tms..

Ja syy siihen, ette kyennyt kertomaan tuota, vaikka esimerkkejä pyydettiin jo aiemmin?

No, ehkä sinulla on parisuhteessakin tapana puhua arvoituksin ja kierrellen, ja siksi joudut aina kipuilemaan.

(eri vastaaja) 

Miksi kuvittelet että kertoisin täällä juuri henkilökohtaisen elämäni haasteista? En näe niiden liittyvän tähän keskusteluun mitenkään. Nuo olivat yleisiä esimerkkejä mitä haasteita suhteessa voi olla.

Tällaiset haasteet eivät kuitenkaan kuulosta ihan siltä, miten tästä kirjoiteltiin aiemmin. Täällä kirjoitettiin esim. "Hyvällä tuurilla sellaisen voi toki löytää helposti, mutta mikään automaatio se ei mielestäni ole. Hyvää voi joutua hakemaan pitkäänkin. Jokainen tunnistaa varmasti itse parhaiten mikä on se riittävän hyvä taso."  Ja lisäksi kirjoitettiin "jokaisessa ihmissuhteessa on hyvät ja huonot puolensa". Nämä, miten asiasta ensin puhuttiin, antoivat ymmärtää, että ongelmat ovat ihmissuhteen sisäisiä - sitten äkkiä asia käännettiinkin ulkoapäin johtuvaksi ongelmaksi, joka vaikuttaa suhteeseen.

On itsestään selvää, että tapailuvaiheessa, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei (tai ei voi saada niitä), suhde pääsääntöisesti päättyy. Kuten tapailuvaiheessa yleensäkin, jos huomataan, että visiot tulevaisuudesta eivät kohtaa. Mutta tällöin ei ole kyse mistään "jokaisessa suhteessa on hyvät ja huonot puolensa", vaan kyseessä on yhteensopimattomuus.

Samoin, jos seurustelun aikana toinen sairastuu, ei kyseessä ole mikään suhteen tason mittaaminen (vrt. riittävän hyvä taso) saati ihmissuhteen huono puoli, vaan elämän mukanaan tuoma vastoinkäyminen.

Itse oletin alunperin, että noilla ihmissuhteen hyvillä ja huonoilla puolilla tarkoitettiin jotain kommunikointiin, parisuhdetaitoihin, sitoutumishalukkuuteen, toisen huomioimiseen, henkilökemioihin, seksiin yms liittyviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ikävässä työssä pitäisi keikkua pitkään? Kyllähän työpaikkaa on sallittua vaihtaa, ei sitä kukaan kiellä. 

No aika paljon tunnutaan asiasta kyselevän, jos on tehnyt pätkätöitä tai vaihtanut toisinaan nopeasti työpaikasta toiseen.

Työpaikkaa on saatettu esimerkiksi markkinoida joustavilla käytännöillä, mutta käytännössä työn alussa huomaat ettei missään asioissa ole oikeastaan minkäänlaista joustoa.

Yrität hämmentävässä tilanteessa miettiä miten toimia ja pyrit osaltasi vaikuttamaan asioihin, yleensä tuloksetta. Ja jonakin päivänä vain sitten kristallinkirkkaasti tiedät sen: tämä ei ole se sinun paikkasi.

Prosessi ei oikeastaan mitenkään eroa siitä jos olet aikasi miettinyt pitäisikö jotain ihmissuhdetta hyvine ja huonoine puolineen jatkaa vai ei. Aikaa myöten vaaka kallistuu selkeästi jompaan kumpaan suuntaan.

Ainakaan minulle ihmissuhde ei ole tuollaista hyvien ja huonojen puolien listaamista ja niiden valossa jatkon harkitsemista. Minun kohdallani ihmissuhde jatkuu, jos kumpikin osapuoli tuntee olonsa hyväksi siinä ihmissuhteessa, jos ihmissuhde antaa sitä, mitä siltä toivotaan, ja parisuhteen ollessa kyseessä, jos on molemminpuolista vetovoimaakin. Ihan eri juttu siis kuin työpaikan suhteen, jossa voidaan miettiä tiettyjä järkisyitä, kuten palkka, työaika, työehdot, lomat, työpaikan ilmapiiri. Työpaikka on myös teoriassa helppo vaihtaa toiseen - voi käydä listalta etsimässä sopivia ja hakea niihin, eikä työssä ole mitään tunteita kiinni.

Tuntee olonsa riittävän hyväksi, tarkoitat varmaan. Jokaisessa ihmissuhteessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ainakin alussa pitää katsella vähän millainen ihminen on kyseessä.

Tottakai alussa täytyy tutustua. Tietysti tutustuminenkin jatkuu, jos toisen kanssa on hyvä olla. En ihan saa kiinni mitä tarkoitat sillä, että on "riittävän hyvä olla". En oikein osa hahmottaa, mikä olisi seurustelu- tai parisuhteessa sellainen olotila. Minusta se kuulostaa joltain tyytymiseltä sellaiseen, että ei ole oikeastaan ihan hyvä olla toisen kanssa, mutta tyydytään sitten johonkin välttävään olotilaan, koska se ei ole aivan huonokaan. Mikä voisi olla sellainen olotila, jota ei kuvaisi sanoin "toisen kanssa on hyvä olla", mutta käyttäisi sanoja "riittävän hyvä"? Ainakin itselleni "hyvä olla" on se, mikä riittää, ja kaikki tätä vähäisempi tarkoittaa, että toisen kanssa EI ole hyvä olla - eli jotain olennaista puuttuu tai jokin olennainen asia ei toimi. Sellainen ei voi itselleni koskaan olla riittävä.

Mitä ajattelet suhteesta, jossa on hyvä olla, mutta jossa on myös sellaisia ongelmia, jotka eivät hetkessä poistu?

Riippuu vähän ongelmista. Anna esimerkkejä. Mutta jos suhteessa on hyvä olla, en silloin näe että tuollaiset periaatteessa ratkaistavissa olevat ongelmat olisivat kovin suuri ongelma tai este suhteelle. Toki riippuu, millaisia tarkoitat. Pystyn ehkä vastaamaan tarkemmin, jos annat esimerkkejä. Mutta lähtökohtaisesti silloinhan ongelmat ovat ongelmia, jos ne haittaavat tai vaikeuttavat asioita. Jos eivät haittaa tai vaikeuta, miksi ne olisivat ongelmia?

Jotkut ongelmat ovat sellaisia, että ne voivat vaikuttaa yhdessäoloon suhteen alusta loppuun asti. Niihin kyllä tottuu, mutta ei täydellisesti. Aina välillä niiden kanssa sitten kipuillaan, vaikka pitkään olisi välillä mennyt kohtalaisesti.

Minusta tuo ei kuulosta sellaiselta, missä itse kokisin, että toisen kanssa on hyvä olla. Minulle hyvä olo toisen kanssa ei tarkoita sitä, että menee pitkään kohtalaisesti ja sitten kipuillaan jotain. Tuo kuulostaa joltain mielenterveysongelmilta tai persoonallisuushäiriöltä, ja sellaiset nimenomaan luovat pahoinvointia myös sille kumppanille. Lähtökohtaisesti en jatkaisi suhdetta, jossa jokin perustavanlaatuinen ongelma vaikuttaisi koko ajan yhdessäoloon.

Eli jättäisit hyvän kumppanin, jos ongelmana olisi esimerkiksi lapsettomuus, jommankumman sairaus tms..

Ja syy siihen, ette kyennyt kertomaan tuota, vaikka esimerkkejä pyydettiin jo aiemmin?

No, ehkä sinulla on parisuhteessakin tapana puhua arvoituksin ja kierrellen, ja siksi joudut aina kipuilemaan.

(eri vastaaja) 

Miksi kuvittelet että kertoisin täällä juuri henkilökohtaisen elämäni haasteista? En näe niiden liittyvän tähän keskusteluun mitenkään. Nuo olivat yleisiä esimerkkejä mitä haasteita suhteessa voi olla.

Tällaiset haasteet eivät kuitenkaan kuulosta ihan siltä, miten tästä kirjoiteltiin aiemmin. Täällä kirjoitettiin esim. "Hyvällä tuurilla sellaisen voi toki löytää helposti, mutta mikään automaatio se ei mielestäni ole. Hyvää voi joutua hakemaan pitkäänkin. Jokainen tunnistaa varmasti itse parhaiten mikä on se riittävän hyvä taso."  Ja lisäksi kirjoitettiin "jokaisessa ihmissuhteessa on hyvät ja huonot puolensa". Nämä, miten asiasta ensin puhuttiin, antoivat ymmärtää, että ongelmat ovat ihmissuhteen sisäisiä - sitten äkkiä asia käännettiinkin ulkoapäin johtuvaksi ongelmaksi, joka vaikuttaa suhteeseen.

On itsestään selvää, että tapailuvaiheessa, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei (tai ei voi saada niitä), suhde pääsääntöisesti päättyy. Kuten tapailuvaiheessa yleensäkin, jos huomataan, että visiot tulevaisuudesta eivät kohtaa. Mutta tällöin ei ole kyse mistään "jokaisessa suhteessa on hyvät ja huonot puolensa", vaan kyseessä on yhteensopimattomuus.

Samoin, jos seurustelun aikana toinen sairastuu, ei kyseessä ole mikään suhteen tason mittaaminen (vrt. riittävän hyvä taso) saati ihmissuhteen huono puoli, vaan elämän mukanaan tuoma vastoinkäyminen.

Itse oletin alunperin, että noilla ihmissuhteen hyvillä ja huonoilla puolilla tarkoitettiin jotain kommunikointiin, parisuhdetaitoihin, sitoutumishalukkuuteen, toisen huomioimiseen, henkilökemioihin, seksiin yms liittyviä asioita.

Lapsettomuus voi paljastua ongelmaksi suhteen aikana, jos lapsia ei vain toiveista huolimatta tule.

Myös sairaat ihmiset aloittavat parisuhteita.

Yhdessäolon jatkamisen mielekkyyttä voi tulla tarve puntaroida eri näkökulmista useaan otteeseen hyvänkin suhteen aikana.

Pitkä parisuhde ei ole pelkästään yksi päätös alkuvaiheessa olla yhdessä, vaan montaa kertaa uudelleen tehty valinta yhä jatkaa yhdessä kaikesta huolimatta.