Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti kukaan vanhempi ei ole tehnyt hallintaoikeustestamenttia
04.12.2022 |
Se on perillisiä kohtaan todella epäreilu.
Hallintaoikeustestamentilla haltija eli tässä tapauksessa leski hallinnoi määrättyä omaisuutta testamentissa määrätyn ajan, joka on usein eliniän verran. Muut perilliset [lapset] ovat omistajia.
Haltija saa omaisuuden tuotot, kuten vuokratulot, metsän myyntituotot ja osingot. Jos leski joutuu palvelutaloon ja omaisuus myydään, kuuluu tälle rahallinen korvaus hallintaoikeudesta luopumisesta tai omistajat joutuvat maksamaan lahjaveroa. Tätä harva tietää.
Haltijalle oikeus on usein kannattava, mutta omistajalle kovin harmillinen. Omaisuuden myymiseen tarvitaan haltijan suostumus, jonka jälkeen maksetaan korvaus hallintaoikeudesta luopumisesta. Omistajan tulee maksaa perintöverot omaisuudesta, vaikka saisi perinnön vasta vuosikymmenen päästä hallintaoikeutetun kuoltua.
Omaisuus voi rapistua, jos haltija hoitaa sitä huonosti ja ensiasunnon ostaja saattaa menettää verovapautensa omistuksensa vuoksi. Hallintaoikeus pienentää perintöveroa, mikä onkin ainoa hyöty omistajalle.
Kommentit (416)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kitinää. Perintö on aina ylimääräistä tuloa ja onko joku tosiaan niin kylmä, että esim. isän kuoltua on valmis heittämään äidin (eli lesken) pois kodistaan?
Meillä kyse on ilkeästä äitipuolesta eli kyllä olisimme!
Isänne itse valitsema rouva. Kunnioittaisitte hänen tahtoaan. Ja isänne varat eivät ole mitään teidän rahoja! Hirveä miten ahneita jotkut ovat.
Minä tein yhdessä vanhempieni kanssa ko hallintaoikeustestamentin; oikein kannustin siihen. Toivon että leski käyttää mahdollisimman paljon itseensä ja hyvään elämään puolison kuoleman jälkeenkin, eikä pihisteli jotta lapselle jää jotain. En laske tulevaisuuttani toisten rahojen varaan.
Leski saa puolestani hallinnoida ja päättää yksinään ihan kaikesta; otan vetovastuun mahdollisesti jäljelle jääneestä sitten kun toinenkin vanhemmiltani on kuollut. Ihan sama vaikka kaikki varat olisi menneet, evvk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma hallintaoikeustestamentissa on se, että lapset joutuvat maksamaan perintöverot, mutta eivät saa vielä senttiäkään perintöä, jolla veron voisi maksaa. Esim. mieheni maksoi anopin kuoltua yli kymppitonnin perintöveroa, mutta sai itse perinnön käyttöönsä vasta appiukonkin kuoltua yli viisi vuotta myöhemmin. Onneksi miehelläni oli rahaa verojen maksuun, mutta monelle muulle tämä olisi ollut iso ongelma.
Tähän väliin huomautan että hallintaoikeustestamentti pienentää lasten perintöveroja, se on hyvä puoli siinä. Siitä syystä mekin olemme sen tehneet.
(En ole tosin vielä lukenut ketjua loppuun, ehkä joku muukin on tuon maininnut.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
Ap
Harvoin se oma kumppani ventovieras on.
Kuitenkin on hyvä muistaa että kyseessä lesken ja hänen edesmenneen puolisonsa omaisuus. Lapset eivät ole tehneet sen hyväksi yhtään mitään ja jos aikanaan jotain perintöä saavat niin kaikki on ylimääräistä plussaa. Aina voi lapset perinnöstä kieltäytyä jos tuntuu niin epäreilulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juristit suosittelevat nykyään omistusoikeustestamenttia. Meilläkin on sellainen, lasten lakiosuus maksetaan testamentin mukaan rahana. Eli asunto, mökki ja metsä jää leskelle, lapset saavan lakiosansa sijoitusten (osakkeet, rahastot, säästötilit) realisoinnin jälkeen.
Näinhän tämä yleensä menee, harva tekee hallintaoikeustestamenttia koko omaisuuteen vaan lähinnä juuri asuin- ja mökkikiinteistöihin. Ja jos se on tehty kaikkeen omaisuuteen, niin todennäköisesti vähintään aiheellisesti.
Toihan on ihan pahinta perillisen kannalta. Menettää kaikki tuotot mutta on velvollinen maksamaan korjauksia. Ei voi myydä ilman lesken suostumusta jne
ApMiksi pitäisi voida? Kai sä ymmärrät että se omaisuus on vainajan eikä sitä ole tehty perijän vuoksi? Jos mulla olisi noin kiero ja ahne lapsi, häpeäisin silmät päästäni.
Miten niin kiero ja ahne? Tarkoitan tässä esim tilannetta, jossa henkilö menee uusiin naimisiin, on suht varakas, mutta uusi puoliso ei omista lähellekään yhtä paljon, mutta sanotaan, että hän on aikoinaan perinyt kuitenkin omat vanhempansa ja sieltä on hyvän kokoinen asunto jne. Jos he tekevät hallintaoikeustestamentin ja varakkaampi kuolee ensin, on se hänen lapsilleen mielestäni täysin väärä tilanne. Sellaisen lesken ei kuuluisi saada yhtään mitään.
ApEi sitä perintöäkään kenenkään KUULU saada. Itse ajattelen niin, että perintö on lahja, ei itsestään selvä asia.
On lahja, kyllä, mutta kyllä mielestäni vanhemmalla on velvollisuuksia lapsiaan kohtaan, kun on heitä kerran maailmaan saattanut. Mikä olisikaan HELPOMPI tapa tukea lapsiaan, kuin perintö? All you have to do for it on kuolla. Todella easy tapa auttaa.
ApAika raadollinen ajattelutapa.
Entä jos vanhuksella on suuret lääkemenot ja/tai suuret menot palveluasumisesta? Eikö sen omaisuutensa saa silloin käyttää niihin? Vai pitääkö silloinkin jättää jotain sukanvarteen perillisille?
Miten tämä liittyyy hallinnanoikeustestamenttiin sitten enää? Puhuin siitä, että kuka ne varat saa. Leskelle voi ANTAA jotain testamentilla jos huvittaa, mutta ei mitään tuollaisia epäoikeudenmukaisia hallintaoikeushommia koko omaisuuteen (jos se on enemmän, kuin yhteinen asunto), joissa toinen maksaa viulut ja toinen nauttii.
ApEi tämä hallintaoikeustestamenttiin liitykään, mutta sinä otit keskusteluun jonkun maagisen velvollisuuden huolehtia lapsistaan. Kuspäisistä lapsista ei tarvitse huolehtia. Ja olihan Michael Penttilällä, Virpi Buttilla ja Juha Valjakkalallakin vanhemmat.
Kukas ne kusipäiset lapset on kasvattanut omalla esimerkillään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kitinää. Perintö on aina ylimääräistä tuloa ja onko joku tosiaan niin kylmä, että esim. isän kuoltua on valmis heittämään äidin (eli lesken) pois kodistaan?
Meillä kyse on ilkeästä äitipuolesta eli kyllä olisimme!
Isänne itse valitsema rouva. Kunnioittaisitte hänen tahtoaan. Ja isänne varat eivät ole mitään teidän rahoja! Hirveä miten ahneita jotkut ovat.
Minä tein yhdessä vanhempieni kanssa ko hallintaoikeustestamentin; oikein kannustin siihen. Toivon että leski käyttää mahdollisimman paljon itseensä ja hyvään elämään puolison kuoleman jälkeenkin, eikä pihisteli jotta lapselle jää jotain. En laske tulevaisuuttani toisten rahojen varaan.
Leski saa puolestani hallinnoida ja päättää yksinään ihan kaikesta; otan vetovastuun mahdollisesti jäljelle jääneestä sitten kun toinenkin vanhemmiltani on kuollut. Ihan sama vaikka kaikki varat olisi menneet, evvk.
Miksi pitäisi? Ei ole lasten valitsema rouva tai äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kustannuksella? okke
ApPerittävän lapset ovat yleensä jo vakiinnuttaneet asemansa, mutta leski jäisi mahdollisesti ilman asuntoa, jos hallintaoikeutta ei olisi.
Eikö leski ole vakiinnuttanut asemaansa aikuisena ihmisenä? Lesken asumisoikeuteen pitää laittaa myös 10 vuoden määräaikaisuus, kuten nyt nuoremmille tehtiin leskeneläkkeen kanssa. 10 vuodessa ehtii kyllä hankkia oman asunnon.
Aviopari hankkii yhdessä asunnon ja asuu siinä lastensa kanssa. Lapset aikuistuvat ja muuttavat pois, toinen puoliso kuolee. Leskelle kuuluu puolet asunnosta ja toisen puolen perivät lapset.
Ja 10 vuoden jälkeen lesken pitäisi lähteä kotoaan, jotta lapset saisivat myydä asunnon?
Onko sinulla nyt ihan kaikki kunnossa?
Pariskunnan kannattaa tehdä keskinäinen testamentti. Silloin lapset ovat oikeutettuja vain lakiosaansa vanhemman kuollessa, leski saa perinnöstä puolet eli omistaa asunnosta 75% eikä vain 50%. Lapsetkin hyötyvät, kun perintövero jää pieneksi siinä vaiheessa, kun asuntoa ei voi myydäkään.
Ei kannata, mahdollistaa omaisuuden myöhemmän menemisen muille kuin lapsille!
Ap
Sulta nyt unohtuu normaali perintökaari tästä sun paatoksesta koko ajan.
Kysyin tuolla aiemmin mikä on keskinäisen omistusoikeustestamentin sisältö? Minulle ri vastattu.
Normaali perintökaari ei kata sen kriteereitä, sen kriteerit pitää tuntea erikseen ja itse en tunne. Ilmeisesti siinä on sääntö, että lasten omaisuutta ei saa testamentata muille?
Mutta saa kai lasten osuuden myydä? Mitä, jos rahoilla ostetaan asunto 50% toisen nimiin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
ApHarvoin se oma kumppani ventovieras on.
Lapsille on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
Ap
😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin on hyvä muistaa että kyseessä lesken ja hänen edesmenneen puolisonsa omaisuus. Lapset eivät ole tehneet sen hyväksi yhtään mitään ja jos aikanaan jotain perintöä saavat niin kaikki on ylimääräistä plussaa. Aina voi lapset perinnöstä kieltäytyä jos tuntuu niin epäreilulta.
Eikä leski ole aina tehnyt mitään omaisuuden eteen. Ollut korkeintaan sakset auki tai perinyt itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
ApHarvoin se oma kumppani ventovieras on.
On se sille ensiksi kuolleelle ja jossain määrin usein myös lapsille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leski voi pilata omaisuuden, jonka lapset omistavat ja josta he verot maksoivat.
Omistajan tulee huolehtia omaisuutensa arvon säilyttämisestä, saa omistajan valtaa käyttää.
Varsinkin jos omaisuus on suht iso, esim kesämökki ja useita sijoitusasuntoja, niin eihän kellään ole mitenkään varaa. Koska ei saa tuottojakaan.
ApEi tietenkään tuollaisessa tapauksessa kannata. Silloin perilliset voivat vaatia lakiosansa saman tien ja sillä selvä. Esimerkiksi maatilalla olisi kätevää, kun maatilaan jatkava leski voisi oikeasti hallita omaisuutta varsinkin silloin, kun lapset ovat alaikäisiä.
Eivät he voi *vaatia* lakiosaansa, ts. ei se auta, koska he perivät omistukseensa koko perinnön, mutta eivät saa sen hallintaoikeutta.
ApSinähän se varsinainen asiantuntija olet. Oli testamentti millainen tahansa, niin lapset voivat aina vaatia lakiosaansa, jos niin haluavat. Minun ja puolisoni testamentissa on kohta, missä toivotaan, että lapset eivät kuoleman sattuessa heti vaatisi lakiosaansa.
Ja mikä sinä olet ketään neuvomaan minkälaisen testamentin kukin haluaa tehdä? Meillä nimenomaan tehtiin sellainen testamentti, että kaikki hallinta siirtyy puolisolle. Ihan sen takia, että asiat on paljon helpompi hoitaa, kun asiat ovat yksissä käsissä. Onko käynyt mielessä, että puolison kuoleman jälkeen et esim. peri asunnosta sitä puolisosi osaa vaan se menee lapsille. Tuossa tilanteessa lapset voivat vaikka estää asunnon myynnin jos niin haluavat. Ei käy päinsä. Näkeehän julkisuudessakin näitä perintöriitoja siitäkin huolimatta, että testamentti on tehty. Siksipä teimme juristin kanssa tarkan testamentin mihin kellään ei ole mitään sanan valtaa. Testamentissa on myös suljettu henkilöitä pois jotka perintöä eivät missään nimessä tule saamaan ja eivät edes voi sitä lakiteitse vaatia. Ja jos koko perhe menehdymme vaikka auto-onnettomuudessa, niin senkin varalle on jo perijät nimetty. Kannattaa tehdä testamentti oikean asiantuntijan kanssa niin ei tule puolisolle yllätysksiä.
Kuolemasi jälkeen puolisosi voi ottaa sitten uuden puolison mielellään itseään 30v nuoremman ja testamentata tälle koko omaisuuden. Jää sitten omat sukulaiset ja lapset ilman. Tämäkö on tavoitteesi?
Minä haluan turvata meidän kaikkien kannalta järkevän ratkaisun tähän hetkeen. Puolisoni tekee minun kuolemani jälkeen sitten omat ratkaisunsa ja minä en niihin pysty vaikuttamaan. Lähtökohtaisesti minua kiinnostaa vaan omien lasteni perintöasiat, ei muiden sukulaisten. Lapseni varmaan saavat enemmän kuin perintö määräisi, mutta en halua tilannetta, että he päättävät minun omaisuudestani sen jälkeen jos puolisoni kuolisi. Kyllä minun on saatava itse päättää omaisuudestani ja jos haluan myydä asunnon, niin sitten myyn. Lapset saavat siitä taatusti oman osansa.
Normaali ihminen kyllä huolehtii omista lapsistaan myös siinä vaiheessa, jos uuden puolison ottaa. Ei kukaan normaali ihminen hylkää lapsiaan uuden puolison takia. Tiedän, näinkin on käynyt ihan omassa suvussani. Syynä tähän kaikkeen oli riita ja siksi noin kävi. Normaalissa tilanteessa, normaali älykkyydellä varustettu henkilö pitää lapsistaan huolta ja ei anna uuden puolison vaikuttaa mitenkään suhteeseensa lapsiinsa. Itse en voisi kuvitellakaan tilannetta, että en tukisi lapsiani joka hetki. Siinä vaiheessa, jos lapsi on vaikka rikollisilla teillä, niin voin harkita tuen loppumista. Jos mikään ei hänen kanssaan auta.
Vanhemmat ovat kuule mestareita selittämään itselleen, miten mikään lapsia kohtaan tapahtuva märkä rätti -toiminta ei itseasiassa ole heitä vastaan laisinkaan.
Ap
Kyllä se on jo tässä havaittu, että sinä et ole saanut perintönä sitä mikä SINUN mielestäsi olisi sinulle kuulunut. Ei tietenkään leskelle vaan sinun olisi pitänyt saada se omaisuus. Taidat olla vaan ahne pikku nilkki ja onneksi jäit nuolemaan näppejäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kitinää. Perintö on aina ylimääräistä tuloa ja onko joku tosiaan niin kylmä, että esim. isän kuoltua on valmis heittämään äidin (eli lesken) pois kodistaan?
Meillä kyse on ilkeästä äitipuolesta eli kyllä olisimme!
Isänne itse valitsema rouva. Kunnioittaisitte hänen tahtoaan. Ja isänne varat eivät ole mitään teidän rahoja! Hirveä miten ahneita jotkut ovat.
Minä tein yhdessä vanhempieni kanssa ko hallintaoikeustestamentin; oikein kannustin siihen. Toivon että leski käyttää mahdollisimman paljon itseensä ja hyvään elämään puolison kuoleman jälkeenkin, eikä pihisteli jotta lapselle jää jotain. En laske tulevaisuuttani toisten rahojen varaan.
Leski saa puolestani hallinnoida ja päättää yksinään ihan kaikesta; otan vetovastuun mahdollisesti jäljelle jääneestä sitten kun toinenkin vanhemmiltani on kuollut. Ihan sama vaikka kaikki varat olisi menneet, evvk.
Miksi pitäisi? Ei ole lasten valitsema rouva tai äiti.
Ei se omakaan äiti ole lasten valitsema.
Olet aivan vialla päästäsi. Isäsi rahat eivät ole sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
ApHarvoin se oma kumppani ventovieras on.
Lapsille on.
Vain hyvin häiriintyneissä perheissä. Eikä ne lapset ja heidän rintaperillisen oikeudet mihinkään häviä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on palstan tuttu "äitihullu" ja toiselta nimeltään "kristallikissa".
Tunnistettu on, hänellä on välit poikki kaikkiin, isään, äitiin, äitipuoleen, exään, lapsiin, jotka asuvat isällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
ApHarvoin se oma kumppani ventovieras on.
On se sille ensiksi kuolleelle ja jossain määrin usein myös lapsille.
Ap
Heillepä se asia ei kuulu ollenkaan. Ei se uusi kumppani heitä ole perimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin on hyvä muistaa että kyseessä lesken ja hänen edesmenneen puolisonsa omaisuus. Lapset eivät ole tehneet sen hyväksi yhtään mitään ja jos aikanaan jotain perintöä saavat niin kaikki on ylimääräistä plussaa. Aina voi lapset perinnöstä kieltäytyä jos tuntuu niin epäreilulta.
Eikä leski ole aina tehnyt mitään omaisuuden eteen. Ollut korkeintaan sakset auki tai perinyt itse.
Ehkä sinun äitisi on huo.a mutta ei pidä yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin mekin, että kun on yhdessä hartiapankilla rakennettu talo ja mökki, niin ne jäävät lesken käyttöön täysin. Lapset saavat toisen kuollessa vain lakiosuutensa ja siihen on varauduttu. Siksi meilläkin tuo omistusoikeustestamentti.
Onnea lapsillenne jos vanhempi toisen kuoltua löytääkin uuden kumppanin, myy ehkä tuon hartiapankkitalonne ja ostaa yhteisen uuden kodin.
ApTietenkin omaisuudellaan saa tehdä , mitä haluaa. Ei sinunkään omaisuutesi ole lastesi. Olisihan se hassua, että itse rakentamaa ja maksamaa asuntoa ei saisi tarvittaessa myydä.
Niin no jos se on sinun tahtosi, että sinun osuutesi mahdollisesti menisi puolisosi uudelle kumppanille eikä lapsillesi, niin silloin toki joo . . .
ApSulla ei nyt ole selvästi mitään käsitystä asiasta.
No noinhan voisi käydä.
ApNo ei voisi.
Kyllä voi!
ApJankkaa vaan vaikka maailman tappiin. Jos omistusoikeustestamentti on tehty täysimääräisenä, testamentinsaaja omistaa omaisuuden. Kun hän kuolee, hänen omaisuutensa jaetaan normaalisti eikä hän voi testamentata koko omaisuutta loukkaamatta rintaperillisten lakiosaa.
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
ApHarvoin se oma kumppani ventovieras on.
Lapsille on.
Miten se tähän liittyy? Ei se kumppani ole lapsia perimässäkään.
Jos se nimenomaan on OMISTUSOIKEUStestamentti ja leski OMISTAA kaiken, niin kai hän saa sen myydä? Niissä se mahdollisissa yhteishankinnoissa toisten kanssa sitten sekoittuu muualle ja muille. Tai ainakin asunto saattaa olla sellainen, joka ostetaan molempien nimiin, vaikka toinen sen rahoittaisi. Jos ei henkilö osaa ajatella tarpeeksi pitkälle. Ei ehkä kovin usein tapahtuvaa, mutta mielestäni turha mahdollisuus.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Niin mutta jos hän elinaikanaan myy entisen yhteisen kodin ja ostaa uuden kumppanin kanssa uuden. Jos hän maksaa sen 100% ja kumppani maksaa 0%, niin jos molemmat merkitään omistajiksi, kumppani omistaakin siitä yhtäkkiä 50%.
Tai sanotaan, että hän maksaa sen 80% ja 20%:iin otetaan yhteinen laina, jota lyhennetään. Jos henkilöiden omistusosuus on silti 50:50, toinen omistaa asunnosta puolet. Näin kadotetaan hyvillä aikeilla oma varallisuus, ilman että se itseä varsinaisesti haittaa. Lapsiin se tavallaan sitten osuu.
Ja saajana oli se ventovieras.
Vs. puolet talosta olisi ollut koko saman ajan lasten. Siis onhan se elämää, mutta itse haluan ainakin oman omaisuuteni menevän tarkasti lapsilleni. Kumppanien huolenpitoon löytyy muita keinoja.
Ap