Toivottavasti kukaan vanhempi ei ole tehnyt hallintaoikeustestamenttia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.

Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.

Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.

Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.

Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.

Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.

Ei tässä ole ongelmana jonkun mielipide tai harmitus vaan se, että TAVALLISILLA IHMISILLÄ EI OLE YLIMÄÄRÄISIÄ ISOJA RAHASUMMIA PANKISSA. Mistä luulet heidän saavan rahaa perintöveron maksamiseen?

Kukaan ei pakota ottaa vastaan perintöä. Ellei sulla ole varaa siihen, niin luovu siitä. Ei tule harmaita hiuksia. Hanki oma omsisuutesi, äläkä arvostele edesmenneitä, jotka ovat tehneet omst ratkaisunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski voi pilata omaisuuden, jonka lapset omistavat ja josta he verot maksoivat.

Tämä on epäoikeudenmukainen systeemi. Se ei ole nykyaikaa. Se oli  hyvä käytäntö entisaikaan, jotta leski ei joutuisi kodittomaksi. Mutta nykyään se voi aiheuttaa jopa ulosottoon joutumisen "perilliselle". Vainajan lapsi ei ehkä saa pankista lainaa perintöveron maksamista varten. Mikä pankki antaa lainaa, jos vakuutena on asunto/talo, jota ei pysty myymään, koska leskellä on oikeus asua siellä x vuotta? Vastaus: ei mikään. Usein kuulee, että aikauiset lapset vastustavat kiihkeästi, jos vanha äiti tai isä menee uudelleen  naimisiin. Tässä on syy. Lapset pelkäävät taloudellisia seuraamuksia, kun mahdollista perntöä ei voi myydä ja silti lapset pakotetaan maksamaan perintövero. Valtio ei kovin kauan odottele saataviaan.

Kukaan ei pakota maksamaan. Voit luopua perinnöstä.

Lakiosaan on aina oikeus. Tiedän tämän siitä, että miehen veli vaati vuosi sitten lakiosansa heidän isänsä kuoltua, vaikka oli juuri tuollainen hallintaoikeustestamentti jossa toive, että lapset eivät lakiosaansa vaadi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juristit suosittelevat nykyään omistusoikeustestamenttia. Meilläkin on sellainen, lasten lakiosuus maksetaan testamentin mukaan rahana. Eli asunto, mökki ja metsä jää leskelle, lapset saavan lakiosansa sijoitusten (osakkeet, rahastot, säästötilit) realisoinnin jälkeen.

Näinhän tämä yleensä menee, harva tekee hallintaoikeustestamenttia koko omaisuuteen vaan lähinnä juuri asuin- ja mökkikiinteistöihin. Ja jos se on tehty kaikkeen omaisuuteen, niin todennäköisesti vähintään aiheellisesti.

Toihan on ihan pahinta perillisen kannalta. Menettää kaikki tuotot mutta on velvollinen maksamaan korjauksia. Ei voi myydä ilman lesken suostumusta jne

Ap

Miksi pitäisi voida? Kai sä ymmärrät että se omaisuus on vainajan eikä sitä ole tehty perijän vuoksi? Jos mulla olisi noin kiero ja ahne lapsi, häpeäisin silmät päästäni.

Miten niin kiero ja ahne? Tarkoitan tässä esim tilannetta, jossa henkilö menee uusiin naimisiin, on suht varakas, mutta uusi puoliso ei omista lähellekään yhtä paljon, mutta sanotaan, että hän on aikoinaan perinyt kuitenkin omat vanhempansa ja sieltä on hyvän kokoinen asunto jne. Jos he tekevät hallintaoikeustestamentin ja varakkaampi kuolee ensin, on se hänen lapsilleen mielestäni täysin väärä tilanne. Sellaisen lesken ei kuuluisi saada yhtään mitään.

Ap

Ei sitä perintöäkään kenenkään KUULU saada. Itse ajattelen niin, että perintö on lahja, ei itsestään selvä asia.

On lahja, kyllä, mutta kyllä mielestäni vanhemmalla on velvollisuuksia lapsiaan kohtaan, kun on heitä kerran maailmaan saattanut. Mikä olisikaan HELPOMPI tapa tukea lapsiaan, kuin perintö? All you have to do for it on kuolla. Todella easy tapa auttaa.

Ap

Vaikutat todella keskenkasvuiselta.... Häpeämätöntä Eiköhän vanhemmat ole tehneet velvollisuutensa aikoinaan ja voivat lapsten aikuistuessa ihan itse päättää mitä omaisuudellaan tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.

Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.

Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.

Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.

Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.

Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.

Ei tässä ole ongelmana jonkun mielipide tai harmitus vaan se, että TAVALLISILLA IHMISILLÄ EI OLE YLIMÄÄRÄISIÄ ISOJA RAHASUMMIA PANKISSA. Mistä luulet heidän saavan rahaa perintöveron maksamiseen?

Pankista me jouduttiin ottamaan lainaa. Niin neuvoi verovirkailijakin tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt ehkä oli jäänyt tarina vähän puolitiehen, haltija on myös velvollinen huolehtimaan omaisuudesta ja on siitä korvausvelvollinen omistajille. Samoin omistajilla on täysi oikeus sitä kunnostaa, ihan kuten vaikka vuokratussakin asunnossa, heillä on siihen peräti velvollisuus.

Riitoja tuossa järjestelyssä saa kyllä aikaiseksi vaikka kuinka paljon, mutta kyllä siinä lähtökohtaisesti jokainen saa tasapuolisesti oikeutensa ja velvollisuutensa toteutetuksi. Eikä se varsinaisesti ole epäreilua, sillä se on vainajan viimeinen tahto HÄNEN omaisuudestaan. Jos perintöveroa ei halua maksaa tai järjestely ei muutoin miellytä niin ei sitä perintöä tarvitse ottaa vastaan.

Niin, perinnöstä voi luopua omasta puolestaan, mutta ei omien alaikäisten lasten. Eli jos itse luopuisi, perintö siirtyisi niiden lasten riesaksi.

Ei heidänkään ole sitä pakko ottaa, vaikka kieltäytymisprosessi on vähän monimutkaisempi. Kenenkään, edes alaikäisen, ei ole PAKKO ottaa perintöä vastaan, vaan päätepysäkki on valtion kassa.

Niin, käytännössä vaan tilanne voi olla sellainen, että ulkopuolinen taho arvioi, että on lasten edun vastaista perinnöstä luopua.

Sellaisessa tapauksessa se yleensä on lapsen edun vastaista. Vaikka perintöä rasittaa hallintaoikeus ei se välttämättä ole "huonoa" perintöä, vaikka itseä harmittaakin ettei omaisuuttaan pääse heti käyttämään ja pelkää haltijan sen tuhoavan. Siksihän ulkopuolinen tämän arvioi, ettei se vanhemman henkilökohtainen mielipide ja tunnemyrsky vaikuta päätökseen lapsen puolesta.

Ei tässä ole ongelmana jonkun mielipide tai harmitus vaan se, että TAVALLISILLA IHMISILLÄ EI OLE YLIMÄÄRÄISIÄ ISOJA RAHASUMMIA PANKISSA. Mistä luulet heidän saavan rahaa perintöveron maksamiseen?

Kukaan ei pakota ottaa vastaan perintöä. Ellei sulla ole varaa siihen, niin luovu siitä. Ei tule harmaita hiuksia. Hanki oma omsisuutesi, äläkä arvostele edesmenneitä, jotka ovat tehneet omst ratkaisunsa.

Huoh. Siis millä rahalla ne alaikäiset lapset maksavat perintöveron?

Älkää surko. Vanhempienne omaisuus menee sähköyhtiöille ja jäätte nuolemaan näppejänne. Muutenkin lakiosan voisi poistaa kokonaan.

Omaisuutensa voi lahjoittaa tasapuolisesti lapsilleen jo elinaikanaan.

Kotiinsa ja mökkiin varaa elinikäisen hallintaoikeuden.

Toki fiksut vanhemmat huolehtivat kiinteistöjen kunnosta ja korjauksista ym.

Verot maksaa se, joka siihen pystyy.

Ei tarvi sitten kalmon äärellä riidellä ja ihmetellä veronmaksua.

Vai tuleeko pettymys, kun mitään perintöä ei pudonnutkaan syliin?

Oletetaan, että on vanha pariskunta, jossa ei ole avioehtoa, ja mies kuolee. 

Varallisuutta on pariskunnalla ollut seuraavasti:

omakotitalo 80 000€,

Mökki  40 000€,

Vain miehen nimissä ovat olleet rahastot 40 000€

Vaimon nimissä on hänen perimänsä vanha maalaistalo 10 000€ joka rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle

Vaimolla on perittyä metsää 30 000€ edestä, jota ei ole rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle

Lisäksi on yhteisillä talletustileillä rahaa 20 000€

Ja pelkästään miehen nimissä on vähän ajettu Mersu, jonka arvo arvioidaan olevan 14 000€

Suoritetaan ositus. Miehen omaisuudeksi katsotaan 

Omakotitalosta 40 000€

Mökistä  20 000€

Rahastot 20 000€

Metsää 15 000€

Talletukset 10 000€

Mersu 7 000€

Yht. 112 000€

Vaimon omaisuudeksi lasketaan:

Omakotitalosta 40 000€

Mökistä  20 000€

Rahastot 20 000€

Peritty maalaistalo 10 000€

Metsää 15 000€

Mersu 7000€

Talletukset 10 000€

Yht. 122 000€

---> Tasankoprivilegin nojalla leski ei maksa kuolinpesälle tasinkoa.

Miehelle eli kuolinpesään jää 112 000€

Mies on tehnyt hallintaoikeustestamentin koskien koko omaisuuttaan. Perheen ainoa lapsi, rintaperillinen haluaa perinnönjaon ja ilmoittaa moittivansa testamenttia ja haluaa käyttää oikeuttaan lakiosaan, joka on puolet perittävästä omaisuudesta eli tässä tapauksessa 56 000€. Leski ehdottaa, että on valmis tekemään ositussopimuksen, jossa kuolinpesä saa 16 000€ käteistä sekä puolet omakotitalosta 40 000€ ilman testamentilla määrätty hallintaoikeusrasitetta. Koska omakotitaloa jäisi kuitenkin rasittamaan lesken hallintavähimmäisoikeus (joka on eri asia kuin testamentilla määrätty hallinta) perillinen ei tähän suostu. Lisäksi leski ilmoittaa haluavansa Mersun (kuolinpesän osuus 7000€) kokonaan omistukseensa. He päätyvät sopimukseen, jossa perilliselle menee lakiosana kaikki rahastot 40 000€, puolet metsätilasta 15 000€ sekä 13 000 € talletuksia.

Rintaperillinen perii myös 50% talosta, 50% kesämökistä mutta ne jäävät 100% lesken hallintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan, että on vanha pariskunta, jossa ei ole avioehtoa, ja mies kuolee. 

Varallisuutta on pariskunnalla ollut seuraavasti:

omakotitalo 80 000€,

Mökki  40 000€,

Vain miehen nimissä ovat olleet rahastot 40 000€

Vaimon nimissä on hänen perimänsä vanha maalaistalo 10 000€ joka rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle

Vaimolla on perittyä metsää 30 000€ edestä, jota ei ole rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle

Lisäksi on yhteisillä talletustileillä rahaa 20 000€

Ja pelkästään miehen nimissä on vähän ajettu Mersu, jonka arvo arvioidaan olevan 14 000€

Suoritetaan ositus. Miehen omaisuudeksi katsotaan 

Omakotitalosta 40 000€

Mökistä  20 000€

Rahastot 20 000€

Metsää 15 000€

Talletukset 10 000€

Mersu 7 000€

Yht. 112 000€

Vaimon omaisuudeksi lasketaan:

Omakotitalosta 40 000€

Mökistä  20 000€

Rahastot 20 000€

Peritty maalaistalo 10 000€

Metsää 15 000€

Mersu 7000€

Talletukset 10 000€

Yht. 122 000€

---> Tasankoprivilegin nojalla leski ei maksa kuolinpesälle tasinkoa.

Miehelle eli kuolinpesään jää 112 000€

Mies on tehnyt hallintaoikeustestamentin koskien koko omaisuuttaan. Perheen ainoa lapsi, rintaperillinen haluaa perinnönjaon ja ilmoittaa moittivansa testamenttia ja haluaa käyttää oikeuttaan lakiosaan, joka on puolet perittävästä omaisuudesta eli tässä tapauksessa 56 000€. Leski ehdottaa, että on valmis tekemään ositussopimuksen, jossa kuolinpesä saa 16 000€ käteistä sekä puolet omakotitalosta 40 000€ ilman testamentilla määrätty hallintaoikeusrasitetta. Koska omakotitaloa jäisi kuitenkin rasittamaan lesken hallintavähimmäisoikeus (joka on eri asia kuin testamentilla määrätty hallinta) perillinen ei tähän suostu. Lisäksi leski ilmoittaa haluavansa Mersun (kuolinpesän osuus 7000€) kokonaan omistukseensa. He päätyvät sopimukseen, jossa perilliselle menee lakiosana kaikki rahastot 40 000€, puolet metsätilasta 15 000€ sekä 13 000 € talletuksia.

Rintaperillinen perii myös 50% talosta, 50% kesämökistä mutta ne jäävät 100% lesken hallintaan. 

Tässä meni nyt niin monta kohtaa pieleen, että olisi parempi olla neuvomatta, kun on kerran selvästi itse täysin pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan, että on vanha pariskunta, jossa ei ole avioehtoa, ja mies kuolee. 

Varallisuutta on pariskunnalla ollut seuraavasti:

omakotitalo 80 000€,

Mökki  40 000€,

Vain miehen nimissä ovat olleet rahastot 40 000€

Vaimon nimissä on hänen perimänsä vanha maalaistalo 10 000€ joka rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle

Vaimolla on perittyä metsää 30 000€ edestä, jota ei ole rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle

Lisäksi on yhteisillä talletustileillä rahaa 20 000€

Ja pelkästään miehen nimissä on vähän ajettu Mersu, jonka arvo arvioidaan olevan 14 000€

Suoritetaan ositus. Miehen omaisuudeksi katsotaan 

Omakotitalosta 40 000€

Mökistä  20 000€

Rahastot 20 000€

Metsää 15 000€

Talletukset 10 000€

Mersu 7 000€

Yht. 112 000€

Vaimon omaisuudeksi lasketaan:

Omakotitalosta 40 000€

Mökistä  20 000€

Rahastot 20 000€

Peritty maalaistalo 10 000€

Metsää 15 000€

Mersu 7000€

Talletukset 10 000€

Yht. 122 000€

---> Tasankoprivilegin nojalla leski ei maksa kuolinpesälle tasinkoa.

Miehelle eli kuolinpesään jää 112 000€

Mies on tehnyt hallintaoikeustestamentin koskien koko omaisuuttaan. Perheen ainoa lapsi, rintaperillinen haluaa perinnönjaon ja ilmoittaa moittivansa testamenttia ja haluaa käyttää oikeuttaan lakiosaan, joka on puolet perittävästä omaisuudesta eli tässä tapauksessa 56 000€. Leski ehdottaa, että on valmis tekemään ositussopimuksen, jossa kuolinpesä saa 16 000€ käteistä sekä puolet omakotitalosta 40 000€ ilman testamentilla määrätty hallintaoikeusrasitetta. Koska omakotitaloa jäisi kuitenkin rasittamaan lesken hallintavähimmäisoikeus (joka on eri asia kuin testamentilla määrätty hallinta) perillinen ei tähän suostu. Lisäksi leski ilmoittaa haluavansa Mersun (kuolinpesän osuus 7000€) kokonaan omistukseensa. He päätyvät sopimukseen, jossa perilliselle menee lakiosana kaikki rahastot 40 000€, puolet metsätilasta 15 000€ sekä 13 000 € talletuksia.

Rintaperillinen perii myös 50% talosta, 50% kesämökistä mutta ne jäävät 100% lesken hallintaan. 

Väärin. Kun osituksessa lasketaan kummankin omaisuus, niin rahastot ja mersu lasketaan pelkästään miehen omaisuudeksi. Vaimon maalaistaloa ei oteta lainkaan huomioon. Vaimon perintömetsä lasketaan pelkästään vaimon omaisuudeksi. Lopputuloksena on, että miehen omaisuus on vaimon omaisuutta suurempi, joten vaimo saa jonkin verran tasinkoa.

Rintaperillisen ei suinkaan tarvitse moittia testamenttia. Riittää, että hän vaatii lakiosaansa.

Voi olla, että kommentoidussa tekstissä on muitakin virheitä, mutta en jaksanut tarkistaa sitä perusteellisesti. Nämä nyt hyppäsivät ensimmäisenä silmään.

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaahan ihmiset. Ei se mikään ongelma ole, koska perinnöstä voi myös LUOPUA. Sitä ei siis ole pakko vastaanottaa ja siten ei ole pakko maksaa perintöveroa.

Ei voi luopua kuin omalta osaltaan. Jos itsellä on lapsia niin he tulevat sitten tilalle kuseen seisomaan. Jos he ovat alaikäisiä niin itse saat olla holhoojana mukana sumplimassa.

Kysymys. Vastatkoon joku joka oikeasti tietää. 

 

Jos osituksen jälkeen kuolinpesään jää vain talo, josta on tehty hallintaoikeustestamentti leskelle, niin mitä tapahtuu, kun ainoa rintaperillinen pyytää lakiosaansa?

Käykö niin, että se hallintaoikeustestamentti nollaantuu mutta sitten astuu voimaan se *yleinen säädös* että leski saa jäädä aina asumaan kotiinsa? Eli käytännössä tilanne jatkuu ennallaan.

Vai voiko perillinen vaatia, että nimenomaan haluaa lakiosansa aivan oikeasti käyttöönsä, jolloin lesken pitäisi esimerkiksi maksaa puolet talon arvosta perilliselle?

Täällä ihmiset puhuu lakiosasta mutta kuinka monella on oikeasti pyytää esim. äidiltään lakiosaa isän kuoltua?

Tunteeko joku ketään joka olisi luopunut perinnöstä?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys. Vastatkoon joku joka oikeasti tietää. 

 

Jos osituksen jälkeen kuolinpesään jää vain talo, josta on tehty hallintaoikeustestamentti leskelle, niin mitä tapahtuu, kun ainoa rintaperillinen pyytää lakiosaansa?

Käykö niin, että se hallintaoikeustestamentti nollaantuu mutta sitten astuu voimaan se *yleinen säädös* että leski saa jäädä aina asumaan kotiinsa? Eli käytännössä tilanne jatkuu ennallaan.

Vai voiko perillinen vaatia, että nimenomaan haluaa lakiosansa aivan oikeasti käyttöönsä, jolloin lesken pitäisi esimerkiksi maksaa puolet talon arvosta perilliselle?

No juuri tällaisistahan sitten riidellään. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihmiset puhuu lakiosasta mutta kuinka monella on oikeasti pyytää esim. äidiltään lakiosaa isän kuoltua?

Täällä on myös monia, joiden vanhempi on mennyt uusiin naimisiin, ehkä vasta silloin kun lapset on jo aikuisia, eikä tähän uuteen kumppaniin ole muodostunut mitään sidettä. Isän testamenttasi kaiken vaimolleen. Me veljen kanssa vaadittiin tietysti lakiosa. Otimme lakimiehen, joka hoiti koko sopan, ei tarvinnut tämän lesken kanssa edes asioida, koska oli helposti kiihtyvää sorttia. 

Vierailija kirjoitti:

Tunteeko joku ketään joka olisi luopunut perinnöstä?

Tunnen. Serkkuni. Hän ei ollut missään tekemisissä vanhempiensa kanssa eli hullun tätini ja hänen lapatossun miehensä kanssa, mitä en ihmettele. Kun mies kuoli, hänen nimissään oli vain hulppea Lapin huvila, josta oli testamentilla määrännyt, että puolet jää vaimolleen. Toinen puolikas jäi siis rintaperillisille, joita oli vain yksi, tämä serkkuni. Hän ilmoitti, ettei ota sitä vastaan. Koska ei halunnut edelleenkään olla äitinsä kanssa tekemisissä. Hän sanoi, että piti todennäköisenä äitinsä halunneen sen juuri noin, että olisi pakko olla tekemisissä. Minusta hatunnoston arvoinen ratkaisu serkulta, joka ei ollut ostettavissa. 

Ot: V-M Loiri tienasi 2000-luvulla kuulemma n. 30 miljoonaa euroa.

Mihin nämä rahat katosivat? Arvauksia!

Onkohan Loirin Ramppivalo-firman asiainhoitaja vetänyt välistä. Vai Loiri ollut salaa uhkapeluri? Onko rahat bitcoineina eikä kellään tunnuksia tilille..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteeko joku ketään joka olisi luopunut perinnöstä?

Tunnen. Serkkuni. Hän ei ollut missään tekemisissä vanhempiensa kanssa eli hullun tätini ja hänen lapatossun miehensä kanssa, mitä en ihmettele. Kun mies kuoli, hänen nimissään oli vain hulppea Lapin huvila, josta oli testamentilla määrännyt, että puolet jää vaimolleen. Toinen puolikas jäi siis rintaperillisille, joita oli vain yksi, tämä serkkuni. Hän ilmoitti, ettei ota sitä vastaan. Koska ei halunnut edelleenkään olla äitinsä kanssa tekemisissä. Hän sanoi, että piti todennäköisenä äitinsä halunneen sen juuri noin, että olisi pakko olla tekemisissä. Minusta hatunnoston arvoinen ratkaisu serkulta, joka ei ollut ostettavissa. 

Serkkusi sai/saa mökin sitten äitinsä jälkeen. Better late than never.