Mitä haluaisit kysyä 27v naiselta?

Vierailija kirjoitti:

Että miksi pidät itseäsi naisena etkä tyttonä? Kutsutaanko sinua sillä sanalla?

T29

Tytötelläkin voi, itseasiassa mitä vanhemmaksi tulee niin jos joku sanoo tytöksi siitä tulee vaan positiivinen olo koska se saa tuntemaan itseni nuorekkaaksi mutta noin yleisesti, kai jo vauvoille syntymätodistukseen merkitään sukupuoleksi nainen tai mies ja tyttö on nimitys sellaiselle hiekkalaatikko tai teini-ikäiselle. Olisin huolissani jos joku oikeasti kolmeakymppiä lähestyvää, parhaassa synnytysiässä olevaa NAISTA, pitää tyttönä.

Vai mitä mieltä oot niin kuin noin itse, onko parhaassa synnytysiässä oleva nainen tyttö? Onko luonto järjestänyt asian niin että siinä iässä ollaan hedelmällisimpiä kun ollaan tyttöjä vai kun se hedelmällisin ikä koittaa niin nainen on jo luonnollisesti siinä iässä nainen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi neidille ei kelpaa 172 cm pitkä mies? M27

Kelpaa sekin :) ei mulla varsinaista miesihannetta oo niin moni muukin asia vaikuttaa. Kasvot, miltä vartalo muuten näyttää, tyyli jne. Kun mies tulee mun eteen niin tiedän tykkäänkö vai en. Terveydelliselläkään tilalla ei niinkään väliä, ainoastaan jos on jokin väkivaltaista käytöstä aiheuttava sairaus esim skitsofrenia niin emmä ala olee henkilön kanssa joka on _yhtään_ väkivaltainen mua tai lapsia tai eläimiä kohtaan. Tai jos on helposti väkivaltainen myös muita kohtaan. Siinä kulkee mun raja ja se on ja pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus ja bmi?

Peruskoulu ja pituutta on 163cm ja paino n.80kg. Pakko myöntää että oli itsellekin hieman SHOKKI ja samaten muille! ei kukaan uskois että painan noin paljon, ulospäin näytän joltain 65kg mutta vatsassa ylimääräistä.. :D yritän tässä nyt olla 'laihiksella' ja saada sen painon oikeasti pysymään 55-60kg. Teini-iässä olin vielä tosi hoikka, jopa liian ehkä, ylä-asteella samanpituinen ja paino oli 50kg. Tiedä sitten miten on päässyt paisumaan kuin pullataikina... heh

Pelkkä peruskoulu? Miksi et ole kouluttautunut?

Naurettavaa että lähes 30-vuotias ja pelkkä peruskoulu käytynä!

Kato ne mielenterveysongelmat. Naura ihan vaan rauhassa, ei musta ole ollut kouluun tai töihin vuosiin. Jos tässä kuitenkin kuntoudun niin kyllä mulla on tavoitteena hankkia merkonomin ammatti oppisopimuksella.

Vierailija kirjoitti:

Haittaisiko sua mun tausta? paljon ollut mt-ongelmia, ei ole lapsuudenperhettä tai sukulaisia, ei ystäviä, huono maine ollut teini-iässä, en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa vielä, enkä myöskään harrastanut seksiä. ;o

ei tälläisiä naisia ole kuin satukirjoissa.

Millä perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tuntematon nettituttavuus niin en mitään. Viinilasillisen tai muutamankin äärellä juttelisin mielelläni henkeviä ja kuuntelisin ajatuksia.

M40 (Setämies, viiksetön)

:)

Haittaisiko sua mun tausta? paljon ollut mt-ongelmia, ei ole lapsuudenperhettä tai sukulaisia, ei ystäviä, huono maine ollut teini-iässä, en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa vielä, enkä myöskään harrastanut seksiä. ;o

Ei millään tavalla. Ainoa potentiaalinen haitta ovat mt-ongelmat, mutta riippuu täysin niiden lajista. Pakkomielteet tai harhat ovat ongelmia ihmisten keskinäisen kanssakäymisen kannalta, yleensä muut ovat ylitettäviä asioita.

Mun diagnoosit on keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö, OCD, traumoja, persoonallisuushäiriöiden piirteitä... aikamoisen ongelmakimpun tämä elämä on saanut minusta leivottua, tätä se on kun ihmiset ei tarpeeksi välitä toisistaan!!! :( masennusta mulla ei oo oikeestaan ollut vuosiin, AHDISTUS ollut pahin, pakko-oireitakaan ei enää kauheemmin oo.. ensin oli tarkistelu pakkoa ja yhessä vaiheessa se oli niin pahana että pääsin kuukausien ajan kotoa korkeintaan lähikauppaan, myöhemmin muuttui pakkoajatus painotteiseksi helvetiksi... :( persoonallisuushäiriöisenä en itseäni pidä, oon vaan niin traumatisoitunut että se tasapainottomuus on näkynyt minussa... Kovasti koitan työskennellä itseni kanssa mutta edistyn etanatahtia ja en tykkää siitä yhtään vaikka olenkin edistynyt selvästi ! Mua inhottaa kun ihmiset aistii minusta ahdistuksen ja alkaa karttamaan minua sen tai pelkotilojen takia. Tekisi mieli repiä heiltä silmät päästä, niin raivoisaksi tämä saa minut. Vaikka ymmärrän myös heidän puolen, on raskasta olla ihmisen ystävä joka on/oli psyykkisesti vakavasti sairas... silti koen vahvaa vihaa ja katkeruutta aika ajoin. Ensin paskotaan ihmisen psyyke kiusaamalla ja sitten yhteiskunta paskantaa vielä niin päälle että kun sä oireilet sen takia niin sut hylätään !

Mutta menköön, ihminen on vapaa lähtemään, enkä pidä ketään itseni kanssa väkisin ihmissuhteessa tai ala vainoamaan.

Oon vaan niin kyllästynyt siihen että kaikki on aina huonosti :( silloin kun mua kiusattiin niin olisin halunnut että joku ois tullut halaamaan mua, pitänyt musta enemmän huolta ja puolustanut mua kunnolla ! Silleen kiusaaminen saataisiin loppumaan kun kaikki olisi kunnolla kiusaamista vastaan ja uskaltaisi hyökätä joukolla rajusti kiusaajia vastaan ! Mutta kun ei. Muistan kun olin palavasti koko ylä-asteen ajan rakastunut yhteen mua muutaman vuoden vanhempaan poikaan, kun hänet uhattiin hakata niin minä NAISENA menin siihen väliin ja sanoin että jos Jonia meinaat lyödä niin lyöt sitten muuten muakin, että en anna sun hakata Jonia... mitä tekee Joni, ei ikinä puolusta mua vaikka mua kiusattiin rajusti ja häpeilee mua mun halvan maineen takia että joo...

pikkuisen on tämä elämä haavoittanut ja minnekkähän täältä sitten lähdetään kun kuollaan? varmaan seuraavaksi näiden kaikkien kidutuksien jälkeen helvetin liekit kutittaa persettä koska en ole ottanut jeesusta sydämeen enkä ota... ei tässä elämässä ole mitään järkeä, jatkuvaa kärsimystä...

Miten sun elämä on mennyt? mutta kiva kuitenkin kuulla ettei sua mun rankka tausta haittaisi :)

Normaalisti.

Juoksisitko kanssani sateessa? Näetkö perhosten lentävän? Sudenkorennot? Tunnetko tuulen lämpimän ihollasi?

Jos sinä minut tunnistat, niin puhu minulle, kirjoita minulle, milady.