Mies syyttää minua lasten "vieraannuttamisesta"

Tyyliin, no joko oot puhunu kaikki lapset sun kanssa asumaan?
Vaikka aivan rehellisesti olen kokoajan lapsille sanonut, että saavat itse vaikuttaa, ja miettiä mitä haluavat. En missään vaiheessa ole koitttanut saada lapsia asumaan kanssani.

Mies ei ymmärrä, että omilla toimillaan on ajanut itsensä erilleen perheestä. Jo silloin kun olimme yhdessä, syytti minua siitä että on hän vastaan muu perhe. Vaikka aivan itse on asetelman sellaiseksi rakentanut.

Hän ei ole kiinnostunut lastensa asioista, paitsi koetuloksista. Ei ikinä osallistu harrastusjuttuihin, ei kauheasti juttele lasten kanssa, ei tiedä tunne kavereita. Hyvin vähän tekee mitään yhdessä lastensa kanssa. Kun esim. Ostaa herkkuja, ostaa itselleen.
Huutaa, haukkuu, komentaa, vaatii ehdotonta tottelevaisuutta. Rankaisee, kovia rangaistuksia.

Mutta ei ymmärrä, miksei lapset halua asua hänen kanssaan. Vaan syyttää asiasta minua. Haluaa erotakkin, koska en kasvata lapsia samalla tavalla, ja hänen mielestään teen siis asiat väärin.

Lapsen sanoin, iskän kans pitää koko ajan olla tosi tarkkana et tekee kaiken just oikein, ettei se hermostu.

Kuka haluaa, jaksaa elää koko ajan varpeillaan?