Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies syyttää minua lasten "vieraannuttamisesta"
03.12.2022 |
Tyyliin, no joko oot puhunu kaikki lapset sun kanssa asumaan?
Vaikka aivan rehellisesti olen kokoajan lapsille sanonut, että saavat itse vaikuttaa, ja miettiä mitä haluavat. En missään vaiheessa ole koitttanut saada lapsia asumaan kanssani.
Mies ei ymmärrä, että omilla toimillaan on ajanut itsensä erilleen perheestä. Jo silloin kun olimme yhdessä, syytti minua siitä että on hän vastaan muu perhe. Vaikka aivan itse on asetelman sellaiseksi rakentanut.
Hän ei ole kiinnostunut lastensa asioista, paitsi koetuloksista. Ei ikinä osallistu harrastusjuttuihin, ei kauheasti juttele lasten kanssa, ei tiedä tunne kavereita. Hyvin vähän tekee mitään yhdessä lastensa kanssa. Kun esim. Ostaa herkkuja, ostaa itselleen.
Huutaa, haukkuu, komentaa, vaatii ehdotonta tottelevaisuutta. Rankaisee, kovia rangaistuksia.
Mutta ei ymmärrä, miksei lapset halua asua hänen kanssaan. Vaan syyttää asiasta minua. Haluaa erotakkin, koska en kasvata lapsia samalla tavalla, ja hänen mielestään teen siis asiat väärin.
Lapsen sanoin, iskän kans pitää koko ajan olla tosi tarkkana et tekee kaiken just oikein, ettei se hermostu.
Kuka haluaa, jaksaa elää koko ajan varpeillaan?
Kommentit (42)
Niin, tai sitten olet manipuloinut tilanteen vuosien saatossa tuollaiseksi ja nyt haet tarinallesi täällä vahvistusta. Jos lapsille vuosikaudet hokee että isän kanssa täytyy olla tarkkana ettei se suutu, niin tottakai sellainen iskostuu mieleen.
Tälläkin palstalla on paljon kirjoittelijoita joilla on sellainen harhainen tekotodellisuus, jossa kaikki on aina muiden vika. Yleisimmin sen joka on ainakin joskus ollut perheenjäsen. Eli miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sano sille että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Et oo kiva ja lasta huomioiva isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kuka haluaa, jaksaa elää koko ajan varpeillaan?"
No mutta, tuskin sinulle täytenä yllätyksenä tuli, millaiselle ihmiselle lupauduit ja kenelle lapsia teit?
On turha kysyä, haluaako, kun vala on vannottu. Jaksaako, sekin on turha kysymys.
Pystyykö - sitä ei tarvitse edes kysyä, jos niin käy, ettei psyykkisistä syistä kykene.
Sinun aikuisena tulisi ottaa vastuu puolisosi hyväksymisestä, ja näyttää lapsille mallia siitä, että hyvällä mennään ja se riittää, mihin riittää. Lopeta siis vastuun sysääminen.
Vierailija kirjoitti:
...
Provoihin ei kannata vastata, suoraan vaan poistoon.
Aloittaja on luultavasti woke, joka vihaa avioliittoa ja ehjää perhettä. Lisäksi hän tietysti vihaa miehiä, lapsia, ja loogisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle voi sanoa, että ei, lasten kanssa on keskusteltu, miten isä kuljettaa harrastuksiin ja miten menette isän kanssa ostamaan talvitakkeja, urheilukamppeita ja tamponeja. Kun ne lapset asuvat luonasi, niin sitten on kaikkia näitä hampaidenoikomisia ja allergialääkityksiä, jotka myös jäävät sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, olenko manipuloinut huomaamattani? Sitä olen paljon miettinyt. Että onko tämä sitten kuitenkin minun syyni, minun aiheuttamaani?
Jos kaikki muuttuukin paljon paremmaksi, jos mies pystyy olemaan lapsilleen rennompi ja osallistuvampi isä kun minä en ole kuvioissa.
Tosi paljon olen itseäni syyllistänyt, ja syyllistän.
Ehjä ydinperhe on minulle aivan ykkösasia. Siksi olen pitköön yrittänyt, muokkautunut omien arvojeni vastaiseksi.
En todella tiennyt miten tiukka ja epäreilu vanhempi valitsemani puoliso olisi lasten kasvaessa. Lasten ollessa pienempiä, ei asia näyttäytynyt samoin. Ehkä siis vika on oikeasti minussa? Ja siinä että kanssani on niin huono olla?
Tämä ei ole trolli eikä provo.
Asiasta olen kyllä kirjoittanut ennenkin. Koska ei ole kenen kanssa jutella, puran asioita tänne.
Minä, en ole lapsille sanonut, että isän kanssa pitää olla varpeillaan. Ihan itse ovat sen ymmärtäneet. Jos ei heti tottele, lähtee puhelin pois, vaikka viikoksi, tai pidemmäksikin aikaa. Jos mokaa, saa isot haukut. Ja siis oikeasti haukutaan tyhmäksi ja idiootiksi jne.
Niin, ero on siis vireillä, mutta toistaiseksi olosuhteiden pakosta osoite on samassa paikassa kummallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina olen isää lapsille puolustanut, vaikka mielestäni on toiminut todella väärin. Enää en puolusta. Vaan sanon suoraan, kyllä tuo on väärin, ketään ihmistä ei saa kohdella noin.
Tuntuu pahalle, että olen omalla toiminnallani mahdollistanut isän tapaa toimia, ja antanut sille hyväksynnän, puolustanut sitä. Vaan pitääkseni perheen kasassa.
Nyt käytyäni keskustelemassa asioista ulkopuolisen kanssa, jolle olen kertonut tapahtuneita asioita, meidän elämää avannut, vaikkakin hyvin siivottuna, kaunisteltuna versiona, on hän ulkopuolinen puhunut henkisestä väkivallasta. En ole itse halunnut tätä asiaa tunnustaa. Mutta kun asiaa miettii, niin sitä meidän elämä on ollut. Surullista. Olisi lasten vuoksi pitänyt erota aikoja sitten. Mutta lasten vuoksi olen jatkanut liittoa.
Ymmärrään hyvin ap:ta. On olemassa ihmisryhmä (ryhmiä), joka on todella sokea omalle toiminnalleen ja syyttävät ongelmistaan kaikkia muita. He kaivavat vain negatiivisia asioita, he muistavat vain ikävät muistot, eikä heillä oikeasti ole koskaan hauskaa. Osalle tämä tulee ikävien elämänkokemusten myötä, kun aina kaikki hyvä on kääntynyt ikäväksi (eikä niillä ikävillä kokemuksilla välttämättä ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa, voivat olla työelämästä, harrastuksista tms ja perhe sitten saa kärsiä oheiskärsijänä ilman syytään). Osalle tämä on kuitenkin jotenkin myötäsyntyistä, varmaan lapsuudenperheessäkin on jo toimittu samalla tavalla. Mistään ei voi olla kiitollinen, ei edes tyytyväinen, paitsi niistä harvoista juuri hänelle tärkeistä/olellisista asioista (ap:n mies lasten koetuloksista, ehkä). KAIKKI muiden pienimmätkin virheet pitää käydä miljoona kertaa läpi, henkilö itse on täysin virheetön ja erehtymätön, ja jos sattuukin olemaan väärässä, vika on jossain muualla.
Kyse ei ole mistään narsistista tai psykopaatista, vaan ihan täydestä idiotismista. Kannattaa muistaa, että on oikeasti olemassa ihan vaan kusipäisiä ihmisiä, ei heillä mitään mielenvikaisuutta ole, ovat vaan ikäviä ihmisiä.
Tuollainen kanssa pärjää joo tekemällä KAIKKI täsmälleen kuten hän haluaa (paitsi että siinäkin voi mieli vaihdella päivästä toiseen, joten aina tekee väärin), tai sitten vaan antamalla jäkätyksen mennä ohi korvien. Katsotaan, kuinka monta kymmentä vuotta jaksaa huutaa ja melskata ilman, että kukaan korviaan lotkauttaa. Fiksut tajavat nopeasti, tyhmemmillä menee vuosikymmeniä.
Oikea aikuinen ihminen pystyy päästämään irti siitä, että matonhapsut eivät ole suorassa (eikö joku tangokuninkaallinen raivonnut niistä aikoinaan?) tai että hoitoon mennään väärissä vaatteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen lapsuus miehellä on mahtanut olla. Olisikohan häneltä vaadittu hyviä koenumeroita ja selkä suorassa istumista? Ymmärrän apta ettei tuollaiset ongelmat välttämättä näy miehessä ennen lasten hankintaa tai silloin kun lapset ovat pieniä. Mies voi tiedostamattaan elää uudelleen lastensa kautta tiettyjä tuossa iässä kokemiaan asioita. Ja valitettavasti jopa toistaa lapsille tuota huonoa käytöstä jota itse on saattanut kohdata omalta isältään tai joltain muulta.
En tiedä miten tuollaista jäärää saisi herätettyä.
No jos et voi muuta niin koeta sanoa että miehellä on oikeus luoda ihan oma suhde lapsiinsa ja sinä lupaat ettet koeta vaikeuttaa sitä. Mutta se vaatii mieheltä panostusta ja sinä et voi sitä tehdä miehen puolesta. Eli lopeta mies valitus ja tee töitä sen eteen että saat luotua h6vän suhteen lasten kanssa.
Kuvasit hyvin osuvasti miestäni.
Tosin jäkätyksen ei voi antaa mennä ohi korvien, koska suuttuu siitä, että häntä ei kuunnella.
Koetuloksista vain 10 kelpaa. Jos saa 8 tai ysin, ei kehuta vaan kysytään miksi ei tullut parempaa?
Eniten huutaa meille muille niistä epäkohdista mitä hänessä itsessään on. Esim. Jos joskus pidetään herkkupäivä, saa kilarit, kun minä olen ostanut herkkuja. Jos hän ostaa, on ihan ok. Jos syödään joskus leipää iltapalaksi alkaa hirveä sättiminen siitä miten leipä on pahasta! Vain puuro kelpaisi. Voitte uskoa että omat ruokailutottumuksensa eivät ole kovin hyvät.
Juuri tuo, että tänään sanoo yhdellä tavalla, huomenna asia on jo toisin. Toki asiat muuttuu nopeampaakin.
Päättää asioita muiden puolesta, tietää toisten ajatukset paremmin kun ihminen itse. Jos koitat korjata, ei usko kun on päättänyt asian olevan just näin.
Kuulee asioita väärin, ja pitää kuulemastaan täysillä kiinni, vaikka 4 ihmistä sanoisi ei se noin mennyt. Tietää myös sen että hänellä on oikeasti kuulossa vikaa, silti ei myönnä ikinä että olisi kuullut väärin. Sanoo asioita, ja seuraavassa lauseessa kieltää ikinä niin sanoneensa.
Esim. Sanoi lapselle katso onko mun lompakossa käteistä. Lapsi alkoi katsomaan, rupesi huutamaan, että ei ole sun asia katsoa sinne ikinä, sanoin että tuo lompakko tänne.
Tämä vain yksi pieni esimerkki. Näitä vastaavia tapahtuu jatkuvasti, isoissa ja pienissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrään hyvin ap:ta. On olemassa ihmisryhmä (ryhmiä), joka on todella sokea omalle toiminnalleen ja syyttävät ongelmistaan kaikkia muita. He kaivavat vain negatiivisia asioita, he muistavat vain ikävät muistot, eikä heillä oikeasti ole koskaan hauskaa. Osalle tämä tulee ikävien elämänkokemusten myötä, kun aina kaikki hyvä on kääntynyt ikäväksi (eikä niillä ikävillä kokemuksilla välttämättä ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa, voivat olla työelämästä, harrastuksista tms ja perhe sitten saa kärsiä oheiskärsijänä ilman syytään). Osalle tämä on kuitenkin jotenkin myötäsyntyistä, varmaan lapsuudenperheessäkin on jo toimittu samalla tavalla. Mistään ei voi olla kiitollinen, ei edes tyytyväinen, paitsi niistä harvoista juuri hänelle tärkeistä/olellisista asioista (ap:n mies lasten koetuloksista, ehkä). KAIKKI muiden pienimmätkin virheet pitää käydä miljoona kertaa läpi, henkilö itse on täysin virheetön ja erehtymätön, ja jos sattuukin olemaan väärässä, vika on jossain muualla.
Kyse ei ole mistään narsistista tai psykopaatista, vaan ihan täydestä idiotismista. Kannattaa muistaa, että on oikeasti olemassa ihan vaan kusipäisiä ihmisiä, ei heillä mitään mielenvikaisuutta ole, ovat vaan ikäviä ihmisiä.
Tuollainen kanssa pärjää joo tekemällä KAIKKI täsmälleen kuten hän haluaa (paitsi että siinäkin voi mieli vaihdella päivästä toiseen, joten aina tekee väärin), tai sitten vaan antamalla jäkätyksen mennä ohi korvien. Katsotaan, kuinka monta kymmentä vuotta jaksaa huutaa ja melskata ilman, että kukaan korviaan lotkauttaa. Fiksut tajavat nopeasti, tyhmemmillä menee vuosikymmeniä.
Oikea aikuinen ihminen pystyy päästämään irti siitä, että matonhapsut eivät ole suorassa (eikö joku tangokuninkaallinen raivonnut niistä aikoinaan?) tai että hoitoon mennään väärissä vaatteissa.
Ei kuvailemassasi toiminnassa ole kyse enää mistään ikävästä luonteesta, kyllä tuollainen käytös menee jo pers. häiriön alle. Ns. kusipäiset ihmiset kärsivät aina jostain mielenterveys- tai persoonallisuushäiriöstä. Ne ovat suht yleisiä, 10-15 % aikuisilla on jokin pers. häiriö.
Ei hänelle auta sanoa, että itse on suhteen lapsiinsa luonut sellaiseksi kun se on. Koska ei ota sitä kuuleviin korviinsa. Vaan syyttää minua.
Esim. Harrastuksiin on kuskannut todella vähän. Ja monesti silloin kun olisi pitänyt viedä, on saanut jonkun riidan aikaiseksi ja tulos on ollut se että lapsi on jätetty rangaistukseksi viemättä, eli on jäänyt pois viime metreillä milloin mistäkin syystä.
Viimeksi suuttui, kun oli lähdössä "kauppaan" ja kysyin veisikö lapsen samalla kun kerta lähtee, ettei minun tarvitsisi asioikseen lähteä viemään? Oli aivan pöyristynyt, että pitäisikö hänen siis odotella 10min ennen kun pääsis lähtemään??? Vastasin heti, että okei, ei sitten ei tarvitse, minä vien. No ilme oli väärä ja suuttui siitä.
Voitte arvata, etten edes pyydä enää nykyisin osallistumaan kuskauksiin.
Luulen että hänellä on ennemmin ollut rajaton lapsuus. Keinottomat vanhemmat. Kun muut keinot vilkkaan lapsen kanssa on loppuneet, on laitettu kaappiin arestiin.
Vanhempansa pokkuroivat nykyäänkin tämän edessä eivät sano puolittaista sanaa, pelkäävät varmaan että laittaa välit poikki.
Lapsilta ei pyydä anteeksi ikinä. Kerran löi poikaansa, sen jälkeen pyysi anteeksi.
Toivon, että mies joskus herää, ja koittaa parantaa suhdettaan lapsiinsa.
Mutta itse on sitä mieltä, että minä teen tässä suurta vääryyttä, ja kyllä ne lapset aikuisena tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tai sitten olet manipuloinut tilanteen vuosien saatossa tuollaiseksi ja nyt haet tarinallesi täällä vahvistusta. Jos lapsille vuosikaudet hokee että isän kanssa täytyy olla tarkkana ettei se suutu, niin tottakai sellainen iskostuu mieleen.
Tälläkin palstalla on paljon kirjoittelijoita joilla on sellainen harhainen tekotodellisuus, jossa kaikki on aina muiden vika. Yleisimmin sen joka on ainakin joskus ollut perheenjäsen. Eli miehen.
Tyypillinen yli autoritäärinen isä. Kyllähän se isän kontrolli arjessa tuntuu.
Alue: Aihe vapaa
Minä vastaisin että ehei. Aion olla viikonloppuäiti vain