Lue keskustelun säännöt.
Yle: Lasten kotihoito yhteydessä myöhempään syrjäytymiseen ja heikkoon koulutukseen
01.12.2022 |
Kunnissa, joissa maksetaan isoa kotihoidon tuen lisää, lapset tekevät enemmän virheitä neuvolatesteissä, joissa mitataan lapsen kognitiivisia taitoja, ja hakeutuvat muita vähemmän lukioon ja korkeakouluihin.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Eli tutkimuksessa on tutkittu kuntatasolla, miten kotihoidon tuen suuruus vaikuttaa korkeakouluttautuneiden nuorten määrään ja nuorisorikollisuuteen.
Ei, miten yksilötasolla pitkä kotihoito vaikuttaa sen kyseisen yksilön tulevaisuuteen.
Eli on huomattu, että kunnassa x maksetaan suuri kotihoidontuki. Kunnassa x on paljon nuorisorikollisuutta.
Sen sijaan että kysymme, miksi kunnassa x maksetaan paljon kotihoidontukea, teemme olettamuksen, että kunnan x pitkä hoito aiheuttaa nuorisorikollisuutta. Jos kysyisimme ensimmäisen kysymyksen, huomasimme, että kunnassa x on väestöongelma ja paljon syrjäytymistä ennestään ja syntyvyyttä on yritetty nostaa kotihoidontuella. Tämän lisäksi kunnassa x on heikosti koulutusmahdollisuuksia tarjolla.
Ymmärsinkö tutkimuksen oikein? Jos ymmärsin, meidän tulisi olla ensisijaisesti huolissaan suomalaisen tutkimukset tasosta kuin kotihoidon tuen määrästä.
Amen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se olekaan tunne-elämän kannalta parempi, että lapsia hoidetaan kotona. Vai täytyykö valita hyvän tunne-elämän ja taloudellisen menestymisen väliltä? Kumpaa toivotte lapsellenne?
En ole nähnyt tutkimusta joka osoittaisi, että kotona hoidetut lapset olisivat onnellisempia ja tasapainoisempia kuin päiväkodissa päivät viettävät lapset. Eiköhän tuo ole kuitenkin enemmän kiinni vanhemmista ja kodista ja lapsen omasta persoonasta.
Seurasin vierestä kahta kotona hoidettavaa lasta, äiti AMK kaupallisen koulutuksen tehnyt, isä kaupallisella alalla hyvällä palkalla ja pitkillä työpäivillä. Neuroottinen viisivuotias ei viihtynyt äidin ja vauvan kanssa, pyrki meille ikäistensä luokse heti kun tulimme kotiin töistä ja hoidosta. Taapero ei näyttänyt sen paremmin voivan, äiti sulki molemmat lapset sisälle parkumaan ja juorusi itse puhelimessa puutarhassa. Muutenkin riita ja parku oli jatkuvaa tuossa naapurissamme rivitalossa. Siihen nähden en nyt ihan hirveästi koe huonoa omaatuntoa päivähoidosta, meillä lapset tulivat kotiin iloisina ja selittivät innoissaan tekemisiään. Huono omatunto on lähinnä siitä etten päästänyt tuota neuroottista viisivuotiasta naapuria meille läheskään aina, haluttiin olla rauhassa keskenämme, jutella omat asiat ja lapset leikkiä rauhassa omia leikkejään.
Kuka tän tutkimuksen on rahoittanut/tilannut? EK?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tutkimuksessa on tutkittu kuntatasolla, miten kotihoidon tuen suuruus vaikuttaa korkeakouluttautuneiden nuorten määrään ja nuorisorikollisuuteen.
Ei, miten yksilötasolla pitkä kotihoito vaikuttaa sen kyseisen yksilön tulevaisuuteen.
Eli on huomattu, että kunnassa x maksetaan suuri kotihoidontuki. Kunnassa x on paljon nuorisorikollisuutta.
Sen sijaan että kysymme, miksi kunnassa x maksetaan paljon kotihoidontukea, teemme olettamuksen, että kunnan x pitkä hoito aiheuttaa nuorisorikollisuutta. Jos kysyisimme ensimmäisen kysymyksen, huomasimme, että kunnassa x on väestöongelma ja paljon syrjäytymistä ennestään ja syntyvyyttä on yritetty nostaa kotihoidontuella. Tämän lisäksi kunnassa x on heikosti koulutusmahdollisuuksia tarjolla.
Ymmärsinkö tutkimuksen oikein? Jos ymmärsin, meidän tulisi olla ensisijaisesti huolissaan suomalaisen tutkimukset tasosta kuin kotihoidon tuen määrästä.
Tutkimuskysymys ja hypoteesit asetettu päin persettä ja silti se vasn tehdään. Mitähän tähän sanoisi? Toivottavasti tätä ei kukaan koskaan käytä lähteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se olekaan tunne-elämän kannalta parempi, että lapsia hoidetaan kotona. Vai täytyykö valita hyvän tunne-elämän ja taloudellisen menestymisen väliltä? Kumpaa toivotte lapsellenne?
En ole nähnyt tutkimusta joka osoittaisi, että kotona hoidetut lapset olisivat onnellisempia ja tasapainoisempia kuin päiväkodissa päivät viettävät lapset. Eiköhän tuo ole kuitenkin enemmän kiinni vanhemmista ja kodista ja lapsen omasta persoonasta.
Seurasin vierestä kahta kotona hoidettavaa lasta, äiti AMK kaupallisen koulutuksen tehnyt, isä kaupallisella alalla hyvällä palkalla ja pitkillä työpäivillä. Neuroottinen viisivuotias ei viihtynyt äidin ja vauvan kanssa, pyrki meille ikäistensä luokse heti kun tulimme kotiin töistä ja hoidosta. Taapero ei näyttänyt sen paremmin voivan, äiti sulki molemmat lapset sisälle parkumaan ja juorusi itse puhelimessa puutarhassa. Muutenkin riita ja parku oli jatkuvaa tuossa naapurissamme rivitalossa. Siihen nähden en nyt ihan hirveästi koe huonoa omaatuntoa päivähoidosta, meillä lapset tulivat kotiin iloisina ja selittivät innoissaan tekemisiään. Huono omatunto on lähinnä siitä etten päästänyt tuota neuroottista viisivuotiasta naapuria meille läheskään aina, haluttiin olla rauhassa keskenämme, jutella omat asiat ja lapset leikkiä rauhassa omia leikkejään.
Huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se olekaan tunne-elämän kannalta parempi, että lapsia hoidetaan kotona. Vai täytyykö valita hyvän tunne-elämän ja taloudellisen menestymisen väliltä? Kumpaa toivotte lapsellenne?
En ole nähnyt tutkimusta joka osoittaisi, että kotona hoidetut lapset olisivat onnellisempia ja tasapainoisempia kuin päiväkodissa päivät viettävät lapset. Eiköhän tuo ole kuitenkin enemmän kiinni vanhemmista ja kodista ja lapsen omasta persoonasta.
Seurasin vierestä kahta kotona hoidettavaa lasta, äiti AMK kaupallisen koulutuksen tehnyt, isä kaupallisella alalla hyvällä palkalla ja pitkillä työpäivillä. Neuroottinen viisivuotias ei viihtynyt äidin ja vauvan kanssa, pyrki meille ikäistensä luokse heti kun tulimme kotiin töistä ja hoidosta. Taapero ei näyttänyt sen paremmin voivan, äiti sulki molemmat lapset sisälle parkumaan ja juorusi itse puhelimessa puutarhassa. Muutenkin riita ja parku oli jatkuvaa tuossa naapurissamme rivitalossa. Siihen nähden en nyt ihan hirveästi koe huonoa omaatuntoa päivähoidosta, meillä lapset tulivat kotiin iloisina ja selittivät innoissaan tekemisiään. Huono omatunto on lähinnä siitä etten päästänyt tuota neuroottista viisivuotiasta naapuria meille läheskään aina, haluttiin olla rauhassa keskenämme, jutella omat asiat ja lapset leikkiä rauhassa omia leikkejään.
Huoh
Eikö kuitenkin kaikissa korkeatasoisissa tutkimuksissa todeta, että tärkein lapsen kehitykseen ja tasapainoisuuteen vaikuttava tekijä ole koti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se olekaan tunne-elämän kannalta parempi, että lapsia hoidetaan kotona. Vai täytyykö valita hyvän tunne-elämän ja taloudellisen menestymisen väliltä? Kumpaa toivotte lapsellenne?
En ole nähnyt tutkimusta joka osoittaisi, että kotona hoidetut lapset olisivat onnellisempia ja tasapainoisempia kuin päiväkodissa päivät viettävät lapset. Eiköhän tuo ole kuitenkin enemmän kiinni vanhemmista ja kodista ja lapsen omasta persoonasta.
Seurasin vierestä kahta kotona hoidettavaa lasta, äiti AMK kaupallisen koulutuksen tehnyt, isä kaupallisella alalla hyvällä palkalla ja pitkillä työpäivillä. Neuroottinen viisivuotias ei viihtynyt äidin ja vauvan kanssa, pyrki meille ikäistensä luokse heti kun tulimme kotiin töistä ja hoidosta. Taapero ei näyttänyt sen paremmin voivan, äiti sulki molemmat lapset sisälle parkumaan ja juorusi itse puhelimessa puutarhassa. Muutenkin riita ja parku oli jatkuvaa tuossa naapurissamme rivitalossa. Siihen nähden en nyt ihan hirveästi koe huonoa omaatuntoa päivähoidosta, meillä lapset tulivat kotiin iloisina ja selittivät innoissaan tekemisiään. Huono omatunto on lähinnä siitä etten päästänyt tuota neuroottista viisivuotiasta naapuria meille läheskään aina, haluttiin olla rauhassa keskenämme, jutella omat asiat ja lapset leikkiä rauhassa omia leikkejään.
Ja sun lapset olisi samanlaisia ilman päiväkotia? Ja tuo naapurin lapsi erilainen, jos olisi ollut päiväkodissa? Mietipäs uudelleen.
Todennäköisempää siellä päiväkodissa on joutua kiusatuksi kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se olekaan tunne-elämän kannalta parempi, että lapsia hoidetaan kotona. Vai täytyykö valita hyvän tunne-elämän ja taloudellisen menestymisen väliltä? Kumpaa toivotte lapsellenne?
En ole nähnyt tutkimusta joka osoittaisi, että kotona hoidetut lapset olisivat onnellisempia ja tasapainoisempia kuin päiväkodissa päivät viettävät lapset. Eiköhän tuo ole kuitenkin enemmän kiinni vanhemmista ja kodista ja lapsen omasta persoonasta.
Seurasin vierestä kahta kotona hoidettavaa lasta, äiti AMK kaupallisen koulutuksen tehnyt, isä kaupallisella alalla hyvällä palkalla ja pitkillä työpäivillä. Neuroottinen viisivuotias ei viihtynyt äidin ja vauvan kanssa, pyrki meille ikäistensä luokse heti kun tulimme kotiin töistä ja hoidosta. Taapero ei näyttänyt sen paremmin voivan, äiti sulki molemmat lapset sisälle parkumaan ja juorusi itse puhelimessa puutarhassa. Muutenkin riita ja parku oli jatkuvaa tuossa naapurissamme rivitalossa. Siihen nähden en nyt ihan hirveästi koe huonoa omaatuntoa päivähoidosta, meillä lapset tulivat kotiin iloisina ja selittivät innoissaan tekemisiään. Huono omatunto on lähinnä siitä etten päästänyt tuota neuroottista viisivuotiasta naapuria meille läheskään aina, haluttiin olla rauhassa keskenämme, jutella omat asiat ja lapset leikkiä rauhassa omia leikkejään.
Ja sun lapset olisi samanlaisia ilman päiväkotia? Ja tuo naapurin lapsi erilainen, jos olisi ollut päiväkodissa? Mietipäs uudelleen.
Todennäköisempää siellä päiväkodissa on joutua kiusatuksi kuin kotona.
Mun lapset olisi hyvin samalaisia vaikka olisivat olleet kotihoidossa, ehkä hieman sosiaalisesti kömpelömpiä. Huomasin kuinka poika selvitteli neuvottelemalla kuusivuotiaana kahden muun saman ikäisen pojan riitaa meillä kotona - käytti samoja lauseita mitä olin päiväkodin pihalla hoitajan käyttävän. ja neuroottinen naapurinpoika olisi ollut varmaankin samanlainen, mutta mahdollisesti olisi löytänyt niitä kaipaamiaan kavereita päiviinsä.
Lasten hyvinvoinnin kannalta koti, sen tuki ja turva on se tärkein. Päivähoito on hyvä jos sielläkin turvallista ja mukavaa. Lasten sosiaalisten kykyjen kannalta kotihoito ei pitemmän päälle ole paras. Näin uskon ja näin hyvälaatuiset tutkimukset ovat osoittaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se olekaan tunne-elämän kannalta parempi, että lapsia hoidetaan kotona. Vai täytyykö valita hyvän tunne-elämän ja taloudellisen menestymisen väliltä? Kumpaa toivotte lapsellenne?
En ole nähnyt tutkimusta joka osoittaisi, että kotona hoidetut lapset olisivat onnellisempia ja tasapainoisempia kuin päiväkodissa päivät viettävät lapset. Eiköhän tuo ole kuitenkin enemmän kiinni vanhemmista ja kodista ja lapsen omasta persoonasta.
Seurasin vierestä kahta kotona hoidettavaa lasta, äiti AMK kaupallisen koulutuksen tehnyt, isä kaupallisella alalla hyvällä palkalla ja pitkillä työpäivillä. Neuroottinen viisivuotias ei viihtynyt äidin ja vauvan kanssa, pyrki meille ikäistensä luokse heti kun tulimme kotiin töistä ja hoidosta. Taapero ei näyttänyt sen paremmin voivan, äiti sulki molemmat lapset sisälle parkumaan ja juorusi itse puhelimessa puutarhassa. Muutenkin riita ja parku oli jatkuvaa tuossa naapurissamme rivitalossa. Siihen nähden en nyt ihan hirveästi koe huonoa omaatuntoa päivähoidosta, meillä lapset tulivat kotiin iloisina ja selittivät innoissaan tekemisiään. Huono omatunto on lähinnä siitä etten päästänyt tuota neuroottista viisivuotiasta naapuria meille läheskään aina, haluttiin olla rauhassa keskenämme, jutella omat asiat ja lapset leikkiä rauhassa omia leikkejään.
Ja sun lapset olisi samanlaisia ilman päiväkotia? Ja tuo naapurin lapsi erilainen, jos olisi ollut päiväkodissa? Mietipäs uudelleen.
Todennäköisempää siellä päiväkodissa on joutua kiusatuksi kuin kotona.
Mun lapset olisi hyvin samalaisia vaikka olisivat olleet kotihoidossa, ehkä hieman sosiaalisesti kömpelömpiä. Huomasin kuinka poika selvitteli neuvottelemalla kuusivuotiaana kahden muun saman ikäisen pojan riitaa meillä kotona - käytti samoja lauseita mitä olin päiväkodin pihalla hoitajan käyttävän. ja neuroottinen naapurinpoika olisi ollut varmaankin samanlainen, mutta mahdollisesti olisi löytänyt niitä kaipaamiaan kavereita päiviinsä.
Lasten hyvinvoinnin kannalta koti, sen tuki ja turva on se tärkein. Päivähoito on hyvä jos sielläkin turvallista ja mukavaa. Lasten sosiaalisten kykyjen kannalta kotihoito ei pitemmän päälle ole paras. Näin uskon ja näin hyvälaatuiset tutkimukset ovat osoittaneet.
Laita pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoitoloma on vain äidin laiskottelua varten. Harva äiti viitsii opettaa mitään taitoja, ulkoiluttaa tai tehdä lapsen kanssa yleensä yhtään mitään. Totuus tulee nyt ilmi ja sitten taas loukkaannutaan verisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se olekaan tunne-elämän kannalta parempi, että lapsia hoidetaan kotona. Vai täytyykö valita hyvän tunne-elämän ja taloudellisen menestymisen väliltä? Kumpaa toivotte lapsellenne?
En ole nähnyt tutkimusta joka osoittaisi, että kotona hoidetut lapset olisivat onnellisempia ja tasapainoisempia kuin päiväkodissa päivät viettävät lapset. Eiköhän tuo ole kuitenkin enemmän kiinni vanhemmista ja kodista ja lapsen omasta persoonasta.
Seurasin vierestä kahta kotona hoidettavaa lasta, äiti AMK kaupallisen koulutuksen tehnyt, isä kaupallisella alalla hyvällä palkalla ja pitkillä työpäivillä. Neuroottinen viisivuotias ei viihtynyt äidin ja vauvan kanssa, pyrki meille ikäistensä luokse heti kun tulimme kotiin töistä ja hoidosta. Taapero ei näyttänyt sen paremmin voivan, äiti sulki molemmat lapset sisälle parkumaan ja juorusi itse puhelimessa puutarhassa. Muutenkin riita ja parku oli jatkuvaa tuossa naapurissamme rivitalossa. Siihen nähden en nyt ihan hirveästi koe huonoa omaatuntoa päivähoidosta, meillä lapset tulivat kotiin iloisina ja selittivät innoissaan tekemisiään. Huono omatunto on lähinnä siitä etten päästänyt tuota neuroottista viisivuotiasta naapuria meille läheskään aina, haluttiin olla rauhassa keskenämme, jutella omat asiat ja lapset leikkiä rauhassa omia leikkejään.
Ja sun lapset olisi samanlaisia ilman päiväkotia? Ja tuo naapurin lapsi erilainen, jos olisi ollut päiväkodissa? Mietipäs uudelleen.
Todennäköisempää siellä päiväkodissa on joutua kiusatuksi kuin kotona.
Mun lapset olisi hyvin samalaisia vaikka olisivat olleet kotihoidossa, ehkä hieman sosiaalisesti kömpelömpiä. Huomasin kuinka poika selvitteli neuvottelemalla kuusivuotiaana kahden muun saman ikäisen pojan riitaa meillä kotona - käytti samoja lauseita mitä olin päiväkodin pihalla hoitajan käyttävän. ja neuroottinen naapurinpoika olisi ollut varmaankin samanlainen, mutta mahdollisesti olisi löytänyt niitä kaipaamiaan kavereita päiviinsä.
Lasten hyvinvoinnin kannalta koti, sen tuki ja turva on se tärkein. Päivähoito on hyvä jos sielläkin turvallista ja mukavaa. Lasten sosiaalisten kykyjen kannalta kotihoito ei pitemmän päälle ole paras. Näin uskon ja näin hyvälaatuiset tutkimukset ovat osoittaneet.
No ei kai jos lapset ei ketään koskaan tapaa tai missään ryhmässä käy. Se nyt vaan ei ole se todellisuus useinkaan. Sit kun siihen lisätään se ettei sun tarvii taistella kuten päiväkodissa tai 8-9 tuntia olla kaaoksen keskellä, ihan varmasti on parempi olla. Kukaan ei ole sanonut etteikö päiväkoti voisi olla hyvä ja joskus jopa parempi, ihan suotta puolustelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoitaja-aikoina kävin useinkin perheissä, jonne tilattiin lastenhoitaja vaikka äiti oli kotihoidontuella. Että niin rankkaa.
Päivähoito taitaa nykyisin olla aika kuralla, jos lehtien juttuja on uskominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öö
tutkimusten mukaan alle 3 vuotialille ei ole hyötyä
.
Tutkijatohtori Aino Saarisen mukaan päiväkodin aloittaminen liian varhain, liian iso ryhmäkoko ja liian pitkät hoitopäivät kasvattavat aggressiivisen käyttäytymisen riskiä.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tyttö, joka ei ole päivääkään ollut päiväkodissa, valmistuu kohta yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Minua ärsyttää tämä vastakkainasettelu todella paljon. Paljon turhaa syyllistämisistä suuntaan ja toiseen. Äidit ajattelevat lastensa parasta siellä kotihoidossakin.
Tutkimusten mukaan se kotihoito onkin lapsille parasta.
Varsinkin jos päivähoitoryhmät ovat isoja ja meluisia, se nostaa väistämättä stressihormonitasoja, eivätkä tasot välttämättä laske edes yön aikana. Pitkäaikaisella stressillä on monenlaisia seurauksia: oppiminen, tunne-elämän säätely ja stressinsäätelyjärjestelmä voivat häiriintyä.
Alle 3-vuotias tarvitsee lähinnä aikuisen hyvää hoivaa, eli niin pieni ei tarvitse vielä päiväkotia esimerkiksi kaverien takia. Jos lapsi on päivähoidossa, olisi tärkeää, että hoitaja ei vaihdu, päivät olisivat mahdollisimman lyhyitä ja ryhmä olisi hyvin pieni, 2-4 lasta ryhmässä. Työelämä ja päivähoidon rakenteet vain ovat senlaatuisia, että harvoin voidaan valita tällaista tilannetta.
Näin
Lapsi tarvitsee kotikasvatuksen lisäksi myös varhaiskasvatuksen. T: vakaope
Mammoilla taas kunnon defenssit päällä. Vatt tekee oikeasti laadukasta tutkimusta, mutta toki täällä tiedetään mutu-tuntumalla asiat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt tehdään virheellisiä päätelmiä
En usko, että onnellisen tohtoripariskunna lapsilla on vaaraa vaikka äiti kodinhoidontuella olisikin 3 vuotta kotona.
Mitä olet itse mieltä?
Miksi juuri äiti?
Vierailija kirjoitti:
Kuka tän tutkimuksen on rahoittanut/tilannut? EK?
"Tutkimus on myös osa Suomen Akatemian Verotutkimuksen huippuyksikköä, jonka muodostavat Tampereen yliopisto, VATT ja Helsingin yliopisto."
https://vatt.fi/-/uusi-tutkimus-lasten-kotihoidon-tuen-vaikutukset-ovat…
Tuntuu olevan kovemman luokan hätä tästä asiasta.