Lue keskustelun säännöt.
Yle: Lasten kotihoito yhteydessä myöhempään syrjäytymiseen ja heikkoon koulutukseen
01.12.2022 |
Kunnissa, joissa maksetaan isoa kotihoidon tuen lisää, lapset tekevät enemmän virheitä neuvolatesteissä, joissa mitataan lapsen kognitiivisia taitoja, ja hakeutuvat muita vähemmän lukioon ja korkeakouluihin.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilapsisten perheiden ongelmia, joissa lisääntyminen on ammatti joskus molemmille vanhemmille.
Minun tuntemissani monilapsisissa perheissä molemmat vanhemmat ovat yleensä akateemisia ja hyvissä töissä. Ei lapsia ole köyhän vara tehdä tänä päivänä.
Miksihän tuntemissasi akateemisissa ja hyvätuloisissa perheissä toinen tai molemmat ovat valinneet lisääntymisen ammatikseen, vaikka on oikea työkin? Tilastojen valossa köyhät saavat edelleen paljon lapsia, vaikka se ei olisi taloudellisesti kannattavaa ja tekevät siitä näin ammatin itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kotihoidontuen vika ole ettei nämä lapset pärjää. Ei vaan uskalleta sanoa ääneen, että kapasiteetiltaan heikot tekevät lisääntymisestä ammatin kun eivät muuhun kykene. Jälkikasvun laatu on heikkoa, sen tämä tutkimus osoitti.
Kotihoidontuelle jää se kaikista heikoin osuus yhteiskunnasta, joilla ei ole kunnon koulutusta tai uraa. Kuntalisä saa sitten nämä sankarit olemaan pidempään lasten kanssa ja mammat kasvattavat heistä samanlaisia syrjäytyjiä, kuin itsekin ovat.
Ja tuen vähentäminen auttaa asiaa miten?
Meillä ainakin oli vaimo kotona 3-vuotta
Ollaan molemmat korkeastikoulutettuja (tohtoritaso)
Jos sinä olet tohtorikoulutuksen käynyt, niin oletko sinä samaa mieltä palstan yleisen näkemyksen kanssa, että tieteellisellä tutkimuksella ei ole mitään arvoa ja yleinen huutoäänestys kumoaa kaiken muun?
Eivätkö mitkään tutkimukset, joiden mukaan päiväkodissa olleet lapset pärjäävät keskimäärin elämässään paremmin ole minkään arvoisia?
Juurihan yllä mainitiin kolme arvostettua eri tutkijaa jotka ovat eri mieltä.
...
Kyseinen tutkimus jonka AP laittoi on tehty Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen toimeksiannosta.
Pää sana taloudellisen. Tutkimus on tehty palvelemaan taloutta - ei lasten etua.
Nimenomaan palvelemaan TALOUTTA! Miettikää miksi täällä on niin paljon huonosti voivia lapsia ja lapsia todella paljon! Ei lapsen etu toteudu tälläisessä ajattelumallissa jonka ajatellaan vain taloudellista voittoa. Lapset ja nuoret ovat kärsineet siitä paljon.
Etsitäänpä tutkimus jossa verrataan kotihoidettujen ja päivähoidossa olleiden lasten mielenterveyttä ja koulutustasoa nuorina aikuisia. Arveletko, että kotona hoidetuilla korkeampi koulutustaso ja ovat terveempiä niin fyysisesti kuin psyykkisesti? En ole sellaisista tuloksista kuulutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö
tutkimusten mukaan alle 3 vuotialille ei ole hyötyä
.
Tutkijatohtori Aino Saarisen mukaan päiväkodin aloittaminen liian varhain, liian iso ryhmäkoko ja liian pitkät hoitopäivät kasvattavat aggressiivisen käyttäytymisen riskiä.
Aino Saarinen kuulostaa harvinaisen älykkäältä naiselta.
Niin, mitäpä sitä arvioimaan eri tutkimuksien lähtökohtia tai metodeita. Niin paljon kivempaa arvailla, onko tutkija älykäs.
No
"Aino Saarinen on aikaisemmin väitellyt psykologiasta ja lääketieteestä. Torstaina tarkastetaan hänen kasvatustieteen väitöskirjansa Helsingin yliopistossa"
Eli
Aino Saarinen on kolmoistohtori!
Hän on:
Psykologian tohtori
Lääketieteen tohtori
Kasvatustieteen tohtori
.
Kyllä, kuulostaa älykkäältä - vai mitä oot mieltä?
Kysytkö tosissasi?
Tutkimusten tuloksiin en tarkemmin ota kantaa, kun en ole jokaiseen noista tutkimuksista yksityiskohtia myöten perehtynyt.
Minun mielipiteeni itsekin tutkijana on se, että on jossain määrin epäilyttävää, että 27-vuotias on tehnyt peräti kolme väitöskirjaa. Vaikka väitöskirjojen vaatimustaso on laskenut siitä, mitä se oli 20-30 vuotta sitten, useimmat tyytyvät yhteen väitöskirjaan. Enää väitöskirjat enää ole sellaisia uran huipentumia ja pitkäaikaisen tutkimuksen tulosten yhteenvetoja kuin ennen, vaan pikemminkin osoituksia siitä, että väittelijä kykenee tekemään itsenäisesti tutkimusta.
En oikein keksi järkevää syytä, miksi pitäisi tehdä useampia väitöskirjoja, sillä pieni tutkimusalan vaihto ei vaadi uutta tohtorintutkintoa. Yleensä riittää, että alkaa tehdä yhteistyötä toisen alan ihmisten kanssa ja siinä sivussa laajentaa tietämystään. Voi vaikka väitellä matematiikasta ja päätyä myöhemmin tutkimaan tekoälyä tai mallintamaan biologisia prosesseja tai vaikka kielten kehitystä.
On myös tapauksia, joissa ura tehdään yhden tieteenalan piirissä ja sitten vaikkapa eläkepäivillä tai uran loppupuolella aletaan tehdä tutkimusta toisella alalla jonkinlaisena harrastuksena ja tämä työ sitten huipentuu toisen väitöskirjan tekoon. Se on minusta eri asia kuin tohtorintutkintojen tehtailu nuorena.
Yleensä tutkijat tekevät yhden väitöskirjan ja sitten jatkavat samalla tai lähialalla osaamistaan syventäen ja/tai laajentaen. Usean väitöskirjan tekeminen nopeaan tahtiin ei minusta kerro osaamisesta, vaan kyvyttömyydestä keskittyä tai pahimmillaan siitä, että kysyinen henkilö ei tule toimeen muiden alan tutkijoiden kanssa ja siksi vaihtaa alaa. Minusta kyse on vähän samasta ilmiöstä kuin vaikkapa ylioppilastutkinnon tolkuton laajentaminen kirjoittamalla 10-12 ainetta. Ylioppilastutkinnon tarkoitus on osoittaa kelpoisuus yliopisto-opintoihin ja siihen riittää, että kirjoittaa ne aineet, joita tarvitaan halutulle alalla pääsemiseen. Ketään ei kiinnosta ylioppilastutkinnon sisältö ja arvosanat myöhemmin kuin korkeintaan jonkinlaisena kuriositeettina tai nostalgiamielessä nuoruutta muistellessa.
Täsmälleen sama pätee tohtorin tutkintoon. Sillä osoitetaan, että on pätevä tutkija, joka osaa tehdä itsenäistä tutkimusta ainakin jollakin tasolla. Tohtorin paperit tarvitaan lähinnä osoittamaan, että täyttää joidenkin virkojen pätevyysvaatimukset tai on kelvollinen tekemään tiettyjä rahoitushakemuksia.
Ainakin viimeinen noista väitöskirjoista tuntui herättävän aika lailla kritiikkiä ja asiaan paremmin perehtyneiden kanssa juteltuani on selvää, että kritiikki oli aivan perusteltua. Osa oli peräti sitä mieltä, että käytetystä aineistosta ei olisi voinut tehdä niitä päätelmiä, jotka väitöskirjassa esitettiin. Muistaakseni ongelmana oli mm. se, että siinä ei juurikaan huomioitu sitä, miten digilaitteita oli opetuksessa käytetty. Erot kun ovat käytännössä isoja. Aineisto oli ajalta, kun digilaitteet ja oppimateriaalit olivat vielä aika alkeellisia, eikä niitä edes osattu käyttää kunnolla. Joku väitti, että digimateriaalien käytöksi riitti se, että niitä oli pari kertaa kokeiltu ja sitten hylätty. Tarkasti en muista, sillä keskustelusta on jo aikaa, mutta sen muistan, että väitöskirjan kritiikkiä pidettiin perusteltuna ja koko väitöskirjaprosessia jotenkin poikkeavana.
Vierailija kirjoitti:
Tällä uutisoinnilla yritetään pohjustaa tulevia leikkauksia. Ilmeisesti aikovat lopettaa/ leikata kodinhoidon tuesta. Sama kai tuo on viedä vuoden ikäiset lapset ylisuuriin lapsiryhmiin pyörimään. Hoitajat vaihtuvat eikä edes sijaisia saada. Näin se rikollisuutta vähenee.
Nyt on tämmöinen agenda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kotihoidontuen vika ole ettei nämä lapset pärjää. Ei vaan uskalleta sanoa ääneen, että kapasiteetiltaan heikot tekevät lisääntymisestä ammatin kun eivät muuhun kykene. Jälkikasvun laatu on heikkoa, sen tämä tutkimus osoitti.
Kotihoidontuelle jää se kaikista heikoin osuus yhteiskunnasta, joilla ei ole kunnon koulutusta tai uraa. Kuntalisä saa sitten nämä sankarit olemaan pidempään lasten kanssa ja mammat kasvattavat heistä samanlaisia syrjäytyjiä, kuin itsekin ovat.
Ja tuen vähentäminen auttaa asiaa miten?
Meillä ainakin oli vaimo kotona 3-vuotta
Ollaan molemmat korkeastikoulutettuja (tohtoritaso)
Jos sinä olet tohtorikoulutuksen käynyt, niin oletko sinä samaa mieltä palstan yleisen näkemyksen kanssa, että tieteellisellä tutkimuksella ei ole mitään arvoa ja yleinen huutoäänestys kumoaa kaiken muun?
Eivätkö mitkään tutkimukset, joiden mukaan päiväkodissa olleet lapset pärjäävät keskimäärin elämässään paremmin ole minkään arvoisia?
Näinpä. Ja jos joku heittää ne mielenterveysongelmat, niin arvelen tuossakin datan puhuvan toiseen suuntaan, mt ongelmia enemmän vähemmän koulutetuilla ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
höpöhöpö! Mä hoidin poikani kotona. Meni vasta eskariin 6v.
Osasi jo lukea neljä vuotiaana, ja oli sosiaalinen. Siihen aikaan lapset olivat paljon kotihoidossa, ei ollut pulaa kavereista.
Nyt on ollut jo 12v hyväpalkkaisessa hommassa, korkeakoulutettuna.
Ja hei, olin yksinhuoltaja. ELi vastoin kaikkia yh-sun muita lakeja.
Puppua taas!
Tämä on vikana suomalaisessa (ja kansainvälisessä) yhteiskunnallisessa keskustelussa: ei ymmärretä yksilön ja toisaalta laajemmalla otannalla saadun keskiarvoisen tilanteen eroa.
Tämänkin tutkimuksen on oltava "puppua taas", kun juuri sinun lapsesi elämä on mennyt eri tavalla. Rokotehaittaa on/ei ole, koska tunnen yhden Ritvan, jolle tuli/ei tullut oireita.
Tutkimus ei perustu yksilöön, ellei nyt sitten puhuta laadullisesta ja/tai elämänkerrallisesta tutkimuksesta. Juuri sinun lapsesi elämä olisi tässäkin tutkimuksessa vain yksi, kun tutkimuksen n=2000, ne 1999 muuta lasta ovat edenneet elämässään kenties toisin ja keskiarvojen valossa haasteita on ollut.
Siihen en tutkimusta lukematta voi ottaa kantaa, onko tässä huomioitu myös ne muut tekijät, jotka kasautuvat kotihoidossa oleville lapsille. Nopeasti tulee mieleen suurperheet, äidin matala koulutustaso, isän poissaolo koska on ainoa tienaava vanhempi ja köyhyys.
Kun tässä asiassa ei ole YHTÄ OIKEAA TOTUUTTA JA OIKEAA TIETÄ! Sen takia vastakkainasettelu loukkaa varsinkin lastansa kotona hoitaneita, joiden lapsista on tullut ihan kunnon kansalaisia. Suuri rikollinen on se joka hoitaa lapsensa kotona. SEN IHMISEN PITÄÄ OLLA JOTENKIN VIALLINEN JA VAJAA sinun ajatusmallin mukaan! Asiat eivät todellakaan ole niin mustavalkoisia.
Kotihoidontuki on todella onneton raha..täällä ei ole mitään kuntalisää ja hoitolisään vaikuttaa puolison tulot eli se minimi mitä saan on n.270e verojen jälkeen..en usko, että tuo motivoi ketään kotiin tuo raha ainakaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö
tutkimusten mukaan alle 3 vuotialille ei ole hyötyä
.
Tutkijatohtori Aino Saarisen mukaan päiväkodin aloittaminen liian varhain, liian iso ryhmäkoko ja liian pitkät hoitopäivät kasvattavat aggressiivisen käyttäytymisen riskiä.
Aino Saarinen kuulostaa harvinaisen älykkäältä naiselta.
Niin, mitäpä sitä arvioimaan eri tutkimuksien lähtökohtia tai metodeita. Niin paljon kivempaa arvailla, onko tutkija älykäs.
No
"Aino Saarinen on aikaisemmin väitellyt psykologiasta ja lääketieteestä. Torstaina tarkastetaan hänen kasvatustieteen väitöskirjansa Helsingin yliopistossa"
Eli
Aino Saarinen on kolmoistohtori!
Hän on:
Psykologian tohtori
Lääketieteen tohtori
Kasvatustieteen tohtori
.
Kyllä, kuulostaa älykkäältä - vai mitä oot mieltä?
Kysytkö tosissasi?
Tutkimusten tuloksiin en tarkemmin ota kantaa, kun en ole jokaiseen noista tutkimuksista yksityiskohtia myöten perehtynyt.
Minun mielipiteeni itsekin tutkijana on se, että on jossain määrin epäilyttävää, että 27-vuotias on tehnyt peräti kolme väitöskirjaa. Vaikka väitöskirjojen vaatimustaso on laskenut siitä, mitä se oli 20-30 vuotta sitten, useimmat tyytyvät yhteen väitöskirjaan. Enää väitöskirjat enää ole sellaisia uran huipentumia ja pitkäaikaisen tutkimuksen tulosten yhteenvetoja kuin ennen, vaan pikemminkin osoituksia siitä, että väittelijä kykenee tekemään itsenäisesti tutkimusta.
En oikein keksi järkevää syytä, miksi pitäisi tehdä useampia väitöskirjoja, sillä pieni tutkimusalan vaihto ei vaadi uutta tohtorintutkintoa. Yleensä riittää, että alkaa tehdä yhteistyötä toisen alan ihmisten kanssa ja siinä sivussa laajentaa tietämystään. Voi vaikka väitellä matematiikasta ja päätyä myöhemmin tutkimaan tekoälyä tai mallintamaan biologisia prosesseja tai vaikka kielten kehitystä.
On myös tapauksia, joissa ura tehdään yhden tieteenalan piirissä ja sitten vaikkapa eläkepäivillä tai uran loppupuolella aletaan tehdä tutkimusta toisella alalla jonkinlaisena harrastuksena ja tämä työ sitten huipentuu toisen väitöskirjan tekoon. Se on minusta eri asia kuin tohtorintutkintojen tehtailu nuorena.
Yleensä tutkijat tekevät yhden väitöskirjan ja sitten jatkavat samalla tai lähialalla osaamistaan syventäen ja/tai laajentaen. Usean väitöskirjan tekeminen nopeaan tahtiin ei minusta kerro osaamisesta, vaan kyvyttömyydestä keskittyä tai pahimmillaan siitä, että kysyinen henkilö ei tule toimeen muiden alan tutkijoiden kanssa ja siksi vaihtaa alaa. Minusta kyse on vähän samasta ilmiöstä kuin vaikkapa ylioppilastutkinnon tolkuton laajentaminen kirjoittamalla 10-12 ainetta. Ylioppilastutkinnon tarkoitus on osoittaa kelpoisuus yliopisto-opintoihin ja siihen riittää, että kirjoittaa ne aineet, joita tarvitaan halutulle alalla pääsemiseen. Ketään ei kiinnosta ylioppilastutkinnon sisältö ja arvosanat myöhemmin kuin korkeintaan jonkinlaisena kuriositeettina tai nostalgiamielessä nuoruutta muistellessa.
Täsmälleen sama pätee tohtorin tutkintoon. Sillä osoitetaan, että on pätevä tutkija, joka osaa tehdä itsenäistä tutkimusta ainakin jollakin tasolla. Tohtorin paperit tarvitaan lähinnä osoittamaan, että täyttää joidenkin virkojen pätevyysvaatimukset tai on kelvollinen tekemään tiettyjä rahoitushakemuksia.
Ainakin viimeinen noista väitöskirjoista tuntui herättävän aika lailla kritiikkiä ja asiaan paremmin perehtyneiden kanssa juteltuani on selvää, että kritiikki oli aivan perusteltua. Osa oli peräti sitä mieltä, että käytetystä aineistosta ei olisi voinut tehdä niitä päätelmiä, jotka väitöskirjassa esitettiin. Muistaakseni ongelmana oli mm. se, että siinä ei juurikaan huomioitu sitä, miten digilaitteita oli opetuksessa käytetty. Erot kun ovat käytännössä isoja. Aineisto oli ajalta, kun digilaitteet ja oppimateriaalit olivat vielä aika alkeellisia, eikä niitä edes osattu käyttää kunnolla. Joku väitti, että digimateriaalien käytöksi riitti se, että niitä oli pari kertaa kokeiltu ja sitten hylätty. Tarkasti en muista, sillä keskustelusta on jo aikaa, mutta sen muistan, että väitöskirjan kritiikkiä pidettiin perusteltuna ja koko väitöskirjaprosessia jotenkin poikkeavana.
Todella harvinaista eikä mitenkään arvostettua tehdä useita väitöskirjoja. Yksi riittää, sen jälkeen voi suunnata tutkimustaan muillekin aloille monitieteisissä ryhmissä. Onko yksintekeminen tuon väittelijän juttu? Se kyllä ei enää toimi.
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidontuki on todella onneton raha..täällä ei ole mitään kuntalisää ja hoitolisään vaikuttaa puolison tulot eli se minimi mitä saan on n.270e verojen jälkeen..en usko, että tuo motivoi ketään kotiin tuo raha ainakaan..
Ei ainakaan ketään normaalituloista työssäkäyvää ihmistä. Sossupummit erikseen, joiden asuminen ja muut kulut maksetaan valtion toimesta + kymmenlapsiset perheet, joiden lapsilisät on kovemmat, kuin keskipalkka Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vasta ongelmissa oltaisiin, jos kaikki lapset menisivät päiväkotiin!
Ei olla taidettu ottaa ihan kaikkia muuttujia ns. solidaarisuudesta huomioon tässä tutkimuksessa.
Luulen, että akateemisten hyväpalkkaisten tohtoreiden lapsella ei ole mitään ongelmia sopeutua yhteiskuntaan. Toisaalta he myös tilastojen valossa palaavat nopeammin työelämään, kun matalapalkka-alalla työskentelevät, työttömistä puhumattakaan.
Olisikohan kuitenkin muut asiat, jotka noihin oppimistuloksiin ja sopeutumiseen vaikuttavat?
Mutta hei, naiset armeijaan ja kotihoidontuet pois, niin eiköhän saada kaikki keskitason työntekijät tapettua sukupuuttoon? Jatkossa syntyy vain lääkäreitä ja työttömiä, jos lapset seuraavat vanhempiensa jalanjälkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelun alussa varsinainen tutkimus ei vielä ollut luettavissa. Nyt on ja kävin pikaisesti vilkaisemassa. Nopeasti tarkasteltuna näyttää siltä, että kotihoidontuen vaikutusta ei ole pystytty täysin erottelemaan perheiden muista ominaisuuksista. Näyttää kuitenkin siltä, että joko 1) kotihoidontuki on haitaksi sekä äideille että lapsille tai 2) kotihoidontukea saavissa perheissä on keskimääräistä enemmän ongelmia. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto.
Kukaan ei kiistäne sitä, että vanhempien läsnäolo ja huolenpito on tärkeää etenkin kaikkein nuorimpien lasten hyvinvoinnille. Olisikin kiinnostavaa nähdä, millaisia erot olisivat, jos verrattaisiin taustaltaan samanlaisten perheiden lapsia, mutta sellaisen tutkimuksen tekeminen ei olisi aivan yksinkertaista. Pitäisi löytää koulutustasoltaan ja työuran kehityksen kannalta samanlaisia perheitä, joissa on valittu joko päivähoito tai kotihoito (tuella).
Jos saisin veikata, sanoisin, että hyvinvoivissa koulutetuissa perheissä kotihoidon ja päivähoidon valinneiden perheiden lasten hyvinvoinnissa ja menestyksessä myöhemmässä elämässä ei ole suuria eroja. Voi jopa olla, että kotihoidossa olevat lapset ovat voivat hieman paremmin sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Veikkaan myös, että kotihoidon valinneissa perheissä äitien palkkakehitys ja hyvinvointi pitkällä aikavälillä on huonompi kuin päivähoidon valinneissa perheissä, mutta ero ei todennäköisesti ole suuri.
Sen sijaan verrattaessa perheitä, joissa on taloudellisia vaikeuksia, sairauksia, mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia mahdollisesti yhdistettynä väkivaltaan, jopa hyvin todennäköisesti päivähoidossa olevat lapset pärjäävät paljon paremmin kuin kotihoidetut lapset. Päiväkodissa lapsilla on edes osan ajasta turvallinen olo ja heitä hoidetaan. Tuollaisissa perheissä lapset saattavat olla kotona jopa heitteillä. Kotihoidon tukia ei haeta siksi, että lasta halutaan hoitaa kotona, vaan siksi että se on tapa saada enemmän rahaa tekemättä töitä.
Näiden ääripäiden välillä sitten voi jossain olla se käännepiste, jossa lasten hyvinvoinnilla ja tulevalla menestyksellä mitattuna päivähoito ja kotihoito ovat tasoissa. Se on suurella todennäköisyydellä hyvin lähellä käyrän parempien perheiden päätä. En pidä mahdottomana, että jopa parhaissa perheissä päivähoito on lapselle parempi vaihtoehto.
Tiivistettynä: perheissä, joissa lapsista pidetään hyvää huolto päivähoidon ja kotihoiden tulosten ero on todennäköisesti pieni, mutta luultavasti silti päivähoidon eduksi. Perheissä, joissa lapsesta huolehditaan huonommin, päivähoito on aina parempi vaihtoehto.
Veikkaan, että parhaat tulokset saadaan, kun lapsella on hyvät vanhemmat, jotka hoitavat lasta kotona vauvavaiheessa, mutta 1-2 vuoden iästä alkaen lapsi voi osallistua päivähoitoon sitä enemmän, mitä vanhempi hän on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
höpöhöpö! Mä hoidin poikani kotona. Meni vasta eskariin 6v.
Osasi jo lukea neljä vuotiaana, ja oli sosiaalinen. Siihen aikaan lapset olivat paljon kotihoidossa, ei ollut pulaa kavereista.
Nyt on ollut jo 12v hyväpalkkaisessa hommassa, korkeakoulutettuna.
Ja hei, olin yksinhuoltaja. ELi vastoin kaikkia yh-sun muita lakeja.
Puppua taas!
Tämä on vikana suomalaisessa (ja kansainvälisessä) yhteiskunnallisessa keskustelussa: ei ymmärretä yksilön ja toisaalta laajemmalla otannalla saadun keskiarvoisen tilanteen eroa.
Tämänkin tutkimuksen on oltava "puppua taas", kun juuri sinun lapsesi elämä on mennyt eri tavalla. Rokotehaittaa on/ei ole, koska tunnen yhden Ritvan, jolle tuli/ei tullut oireita.
Tutkimus ei perustu yksilöön, ellei nyt sitten puhuta laadullisesta ja/tai elämänkerrallisesta tutkimuksesta. Juuri sinun lapsesi elämä olisi tässäkin tutkimuksessa vain yksi, kun tutkimuksen n=2000, ne 1999 muuta lasta ovat edenneet elämässään kenties toisin ja keskiarvojen valossa haasteita on ollut.
Siihen en tutkimusta lukematta voi ottaa kantaa, onko tässä huomioitu myös ne muut tekijät, jotka kasautuvat kotihoidossa oleville lapsille. Nopeasti tulee mieleen suurperheet, äidin matala koulutustaso, isän poissaolo koska on ainoa tienaava vanhempi ja köyhyys.
Kun tässä asiassa ei ole YHTÄ OIKEAA TOTUUTTA JA OIKEAA TIETÄ! Sen takia vastakkainasettelu loukkaa varsinkin lastansa kotona hoitaneita, joiden lapsista on tullut ihan kunnon kansalaisia. Suuri rikollinen on se joka hoitaa lapsensa kotona. SEN IHMISEN PITÄÄ OLLA JOTENKIN VIALLINEN JA VAJAA sinun ajatusmallin mukaan! Asiat eivät todellakaan ole niin mustavalkoisia.
Tuostahan tässä ei ole kyse. On tietysti luonnollista syyllistyä, jos tutkimustulokset näyttävät, että keskimäärin kotihoidetuilla lapsilla menee huonommin. Tärkeämpää olisi kuitenkin selvittää, miksi kotihoidetut lapset voivat huonommin. Kannustaako kotihoidon tukia hoitamaan lasta kotona silloinkin, kun vanhemmat eivät pysty tarjoamaan lapselle hyviä oloja? Tai, kannustaako kotihoidon tuki hankkimaan lisää lapsia, vaikka vanhemmilla ei ole edellytyksiä hyvään kotihoitoon? Onko mahdollista, että on perheitä, joissa nähdään kotihoidontuki lisärahana, jonka vanhemmat voivat törsätä omaksi ilokseen, vaikka raha on tarkoitettu käytettäväksi vastuullisesti pienentämään lapsen kotona hoitavien perheiden taloudellista taakkaa?
Valitettavasti osa ihmisistä ei kykene huolehtimaan edes itsestään saati sitten lapsesta. Tuollaisia ihmisiä on onneksi suhteellisesti vähän, mutta kyse on silti sadoista tai tuhansista perheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä uutisoinnilla yritetään pohjustaa tulevia leikkauksia. Ilmeisesti aikovat lopettaa/ leikata kodinhoidon tuesta. Sama kai tuo on viedä vuoden ikäiset lapset ylisuuriin lapsiryhmiin pyörimään. Hoitajat vaihtuvat eikä edes sijaisia saada. Näin se rikollisuutta vähenee.
Helsinki jo leikkasi ja nyt ollaan tosi syvällä kriisissä. Kuka tahansa hengittävä ja täysi-ikäinen on kelpoinen varhaiskasvatuksen opettajaksi Helsingissä, mutta silti ei saada haalittua työntekijöitä. Uusia pienten ryhmiä perustetaan mm. ulkovarastoihin ja rappukäytäviin.
Vierailija kirjoitti:
Turha mainita, että näissä suuremman kotihoidontuen kunnissa on väestö koostunut eri tavoin kuin Suomessa keskimäärin. Enemmän kouluttamattomia, vieraskielisiä ja suurperheellisiä kotihoidon tuella? Tutkimuksen kysymyksenasettelu on aivan väärä. Päivähoidossa on työntekijäpulaa jo valmiiksi, joten miten kuvitellaan, että niissä hoidettasiin yhtään enempää alle 3- tai alle 2-vuotiaita? En usko, että voivat tarjota laatua.
Olet väärässä. Suuremmat kotihoidontuet ja kuntalisät ovat pienissä kunnissa, jossa väestö koostuu supisuomalaisista. Se on totta, että niissä on paljon kouluttamattomia, ja paljon sitä asennetta, että naisen ainoa tehtävä on palvoa lapsia ja miehiä.
Olen ollut aina tätä mieltä ja havainnut sen lasteni kaveripiirissä. Kotihoidetut tenavat ovat tyhmiä kun saappaat koska äiti vain loikoilee kotona miehen rahoilla.
Kannattaa muistaa, että ne kaikki äidin eivät ole pullantuoksuisia kotiäitejä, ketkä ulkoilee, tekee ruokaa ja keksivät virikkeitä lapsille. Jos lapsen perheessä on ongelmia tai vanhemmat eivät jaksa huolehtia lapsen kaikista tarpeista (perustarpeiden lisäksi) ja vaikka antavat lapsen olla digilaitteilla aamusta iltaan, niin mitä veikkaatte, kumpi on parempi? Koulutettujen ammattilaisten laadukas varhaiskasvatus vai se kotona neljän seinän sisällä padin selaaminen?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tuki pysyy ennallaan,mutta neuvolasta voisivat antaa herkästi määräyksen pakolliseen päivähoitoon jo 2v. eteenpäin jos perheen vanhemmat ovat selkeästi hitaalla käyviä tai/ jos ja kun lapsi on jäljessä oleellisinta osin ikätasostaan. Kielitaidottomat integroitumaan 1v. iästä.
Niin tai mitäs jos voisikin olla sen lapsen kanssa jossain muutaman tunnin päivässä? Äidit/isät tekisivät porukalla ruuan, hoitaisivat lapset, saisivat rytmistä kiinni, ulkoilisivat, siivoaisivat jälkensä ja joku vaan katsoisi päältä.
Näin loppuisi ongelmat monella tavalla, mutta vanhemmuus alkaisi löytyä.
Ne kellä ei ole ongelmia, voisivat pitää lapsensa kotona, kuten ennenkin on tehty. Mikä järki rontata lasta maalta päiväkotiin tai viskareihinkaan, jos kotona on täyttä elämää. On varmasti parempi oppia monia fiksuja taitoja, kuin ajella pikkuautolla tai istua kuralammikossa päikyssä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että ne kaikki äidin eivät ole pullantuoksuisia kotiäitejä, ketkä ulkoilee, tekee ruokaa ja keksivät virikkeitä lapsille. Jos lapsen perheessä on ongelmia tai vanhemmat eivät jaksa huolehtia lapsen kaikista tarpeista (perustarpeiden lisäksi) ja vaikka antavat lapsen olla digilaitteilla aamusta iltaan, niin mitä veikkaatte, kumpi on parempi? Koulutettujen ammattilaisten laadukas varhaiskasvatus vai se kotona neljän seinän sisällä padin selaaminen?
Ja osa on töissä ja makaa soffalla illan ja lapsi pyytää koko ajan naapureilta ruokaa. Näitä on nähty.
näin