Lue keskustelun säännöt.
Ennen kotihoidosta kouluun nyt pakolla viskariin
01.12.2022 |
Olen lukenut täältä nyt useita ketjuja opettajien ja päiväkotiammattilaisten mielipiteitä. Pisa on iha päälaellaan. Kaikki heittää häränpyllyä ja osan koulunkäynnistä ei tule mitään. Aina palataan siihen, että lapset on saatava nopeammin ja nopeammin kotoa laitokseen.
-70 tai -80 luvuilla lapset tulivat useimmin suoraan kotoa kouluun, ikää seitsemän vuotta. Ongelmia ei ollut, toiveena oli monesti, että osaa itse pyyhkiä, sitoa kengännauhat ja kuoria perunan. Käytöstavat olivat itsestäänselvyys.
Nykyään pitää mennä väkisin viisivuotiaana viskariin, ettei vaan menetä mitään. Ja laatu näkyy. Yritetäänkö kohta paikata tilannetta taas aikaistamalla varhaiskasvatusta?
Eikö olisi paljon parempi, että edes tolkkujen perheiden lapset saisivat elää kotona kouluun saakka? Pelastuisi edes joku.
Kommentit (24)
Viskari ei ole vielä pakollista, eskari on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kuka määrittää kenellä on tolkun perhe ja kenellä ei? Ja ylipäätään miten se määriteltäisiin? Jos rahaa on tilillä 100k niin perhe on tolkku, vaikka lapset olisivat kasvaneet pellossa?
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuka määrittää kenellä on tolkun perhe ja kenellä ei? Ja ylipäätään miten se määriteltäisiin? Jos rahaa on tilillä 100k niin perhe on tolkku, vaikka lapset olisivat kasvaneet pellossa?
Tolkun perhettä on sellainen jossa lapsilla on perusturvallisuus hoidettu, lapset voivat hyvin ja osaavat ikäsiään asioita. Terveellä itsetunnolla varustettu lapsia.
Ei ole kyse rahasta ja mammonasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuka määrittää kenellä on tolkun perhe ja kenellä ei? Ja ylipäätään miten se määriteltäisiin? Jos rahaa on tilillä 100k niin perhe on tolkku, vaikka lapset olisivat kasvaneet pellossa?
Tolkun perhettä on sellainen jossa lapsilla on perusturvallisuus hoidettu, lapset voivat hyvin ja osaavat ikäsiään asioita. Terveellä itsetunnolla varustettu lapsia.
Ei ole kyse rahasta ja mammonasta.
Mutta edelleen, kuka katsoo että lapset voivat hyvin, tai että lapsella on hyvä itsetunto? Päästetäänkö sosiaalinen Pekka huonosta kodista pälkähästä, kun taas ujo Miina joutuu viskariin vain, koska on ujo?
Kyllä mä menin v 74 eskariin kotihoidosta. Kadehdin siellä pienempiä lapsia, jotka sai olla hoidossa jo ennen eskari-ikää. Oltiin oikeinkin tolkun perhe ulospäin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä tiedä, oliko sekään nyt paras vaihtoehto, kun muistan siskoni (s. 1981) kertoneen, että joku poika oli itkenyt ekaluokan alussa, kun joutui olemaan yhtäkkiä erossa äidistään muiden lasten seassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuka määrittää kenellä on tolkun perhe ja kenellä ei? Ja ylipäätään miten se määriteltäisiin? Jos rahaa on tilillä 100k niin perhe on tolkku, vaikka lapset olisivat kasvaneet pellossa?
Tolkun perhettä on sellainen jossa lapsilla on perusturvallisuus hoidettu, lapset voivat hyvin ja osaavat ikäsiään asioita. Terveellä itsetunnolla varustettu lapsia.
Ei ole kyse rahasta ja mammonasta.
Ja lapsilla on käytöstavat. Osataan odottaa, ei huudeta päälle, eikä kiipeillä pitkin seiniä joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-80-luvuthan olivat juuri avainkaulalasten aikaa. Ei lapsia hoidettu kotona kuin ehkä maaseudulla.
Minä menin suoraan kotihoidosta kouluun. En tuntenut luokaltani ketään ja olin yksin koko syyslukukauden. Sosiaaliset taidot minulla oli nolla, niiden kanssa olen joutunut skarppaamaan koko ikäni. Ainakin minä olisin hyötynyt päivähoidosta, olisin varmasti saanut apua ujouteeni. Ehkäpä itsetuntoanikin oltaisiin saatu parannettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuka määrittää kenellä on tolkun perhe ja kenellä ei? Ja ylipäätään miten se määriteltäisiin? Jos rahaa on tilillä 100k niin perhe on tolkku, vaikka lapset olisivat kasvaneet pellossa?
Tolkun perhe on sellainen, jossa lapsi ei tarvitse hoitopaikkaa, kun toinen tai molemmat vanhemmista on kotona.
Jos tarvitsee, niin ongelmia on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuka määrittää kenellä on tolkun perhe ja kenellä ei? Ja ylipäätään miten se määriteltäisiin? Jos rahaa on tilillä 100k niin perhe on tolkku, vaikka lapset olisivat kasvaneet pellossa?
Tolkun perhettä on sellainen jossa lapsilla on perusturvallisuus hoidettu, lapset voivat hyvin ja osaavat ikäsiään asioita. Terveellä itsetunnolla varustettu lapsia.
Ei ole kyse rahasta ja mammonasta.
Mutta edelleen, kuka katsoo että lapset voivat hyvin, tai että lapsella on hyvä itsetunto? Päästetäänkö sosiaalinen Pekka huonosta kodista pälkähästä, kun taas ujo Miina joutuu viskariin vain, koska on ujo?
Ujous ei ole syy mihinkään viskareihin. Ujokin lapsi lämpenee kyllä, jos käytöstavat ovat kohdallaan. Kyllä neuvolassa varmaan huomataan ne perheet, jotka sitä viskaria tai eskaria tarvitsevat.
Ei se, että osaako taputtaa rytmissä tai leikata ympyrän, ole kovin tärkeää ekan luokan alkaessa. Mutta se, osaako istua paikallaan, kuunnella ohjeita ja kunnioittaa toisia, on.
Väitän, että hyvin kasvatettu, ujo lapsi on paljon toivotumpi koululainen, kuin riekkuva varhaiskasvatuksen läpikäynyt, vaikka jälkimmäinen osaisi kuinka kiljua lastenlaulut ulkoa taputtaen ja leikellä saksilla mitä vaan.
Tässä maassa olisi aika kiinnittää enemmän huomiota rajoihin ja käytöstapoihin, kuin siihen, että alle seitsevuotiaan pitää osata jo ties mitä asioita, jotka oppii kyllä koulussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä, oliko sekään nyt paras vaihtoehto, kun muistan siskoni (s. 1981) kertoneen, että joku poika oli itkenyt ekaluokan alussa, kun joutui olemaan yhtäkkiä erossa äidistään muiden lasten seassa.
Olisiko ollut parempi itkeä vuotta tai jopa kahta aikaisemmin?
Lisäksi huvittaa, että samaan viskariin työnnetään elokuussa, se tammikuussa viisi täyttänyt Hillevi, kuin joulukuussa viisi täyttävä Tauno. Ikäeroa viikkoa vajaa vuosi, mutta samat taidot on opeteltava, vaikka ollaan ihan eri ikäisiä oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Minä menin suoraan kotihoidosta kouluun. En tuntenut luokaltani ketään ja olin yksin koko syyslukukauden. Sosiaaliset taidot minulla oli nolla, niiden kanssa olen joutunut skarppaamaan koko ikäni. Ainakin minä olisin hyötynyt päivähoidosta, olisin varmasti saanut apua ujouteeni. Ehkäpä itsetuntoanikin oltaisiin saatu parannettua.
Olikohan vika siinä kotihoidossa vai voisiko kenties olla myös kouluympäristössä? Kyllä siinä voi opettajat peiliin katsoa, jos joku on yksin ekat puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metsään mennään yhä lisää, kun tuputetaan väkisin viskaria. Kyllä yksi vuosi esikoulua riittää. Oikeastaan puolikin vuotta riittäisi ryhmäytymistaitojen opetteluun.
Parhaat Pisa-tulokset tulivat silloin, kun eskari oli vielä vapaaehtoinen eikä peruskoulussa ollut aloitettu kaiken maailman hankkeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menin suoraan kotihoidosta kouluun. En tuntenut luokaltani ketään ja olin yksin koko syyslukukauden. Sosiaaliset taidot minulla oli nolla, niiden kanssa olen joutunut skarppaamaan koko ikäni. Ainakin minä olisin hyötynyt päivähoidosta, olisin varmasti saanut apua ujouteeni. Ehkäpä itsetuntoanikin oltaisiin saatu parannettua.
Olikohan vika siinä kotihoidossa vai voisiko kenties olla myös kouluympäristössä? Kyllä siinä voi opettajat peiliin katsoa, jos joku on yksin ekat puoli vuotta.
Tämä yksinäinen on ehkä käynyt peruskoulun, mutta monella opettajalla on edelleen ollut kansakoulun opettajan koulutus eli todennäköisesti seminaari. Siihen aikaan hyvä opettaja katsoi, ettei luokassa kiusattu. Välitunnilla etenkin pojat saivat nahistella aika rajustikin, koska "pojat ovat poikia". Yksinäisyys ei ollut kiusaamista vaan usein katsottiin sen olevan yksinäisen itsensä syy. Tärkeää oli yhä kuri ja järjestys. Ei oppilaiden henkilökohtaiseen elämään osattu puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Metsään mennään yhä lisää, kun tuputetaan väkisin viskaria. Kyllä yksi vuosi esikoulua riittää. Oikeastaan puolikin vuotta riittäisi ryhmäytymistaitojen opetteluun.
Parhaat Pisa-tulokset tulivat silloin, kun eskari oli vielä vapaaehtoinen eikä peruskoulussa ollut aloitettu kaiken maailman hankkeita.
Näin juuri. Ja jotenkin luulen, että se koulun aloituksen jännitys oli parasta aikanaan. Silloin oltiin isoja ja käyttäydyttiin kauniisti.
Nyt ollaan viskareita ja eskareita ja muka-isoja, eli opitaan mellastamaan porukalla, eikä koulu tunnu miltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menin suoraan kotihoidosta kouluun. En tuntenut luokaltani ketään ja olin yksin koko syyslukukauden. Sosiaaliset taidot minulla oli nolla, niiden kanssa olen joutunut skarppaamaan koko ikäni. Ainakin minä olisin hyötynyt päivähoidosta, olisin varmasti saanut apua ujouteeni. Ehkäpä itsetuntoanikin oltaisiin saatu parannettua.
Olikohan vika siinä kotihoidossa vai voisiko kenties olla myös kouluympäristössä? Kyllä siinä voi opettajat peiliin katsoa, jos joku on yksin ekat puoli vuotta.
Tämä yksinäinen on ehkä käynyt peruskoulun, mutta monella opettajalla on edelleen ollut kansakoulun opettajan koulutus eli todennäköisesti seminaari. Siihen aikaan hyvä opettaja katsoi, ettei luokassa kiusattu. Välitunnilla etenkin pojat saivat nahistella aika rajustikin, koska "pojat ovat poikia". Yksinäisyys ei ollut kiusaamista vaan usein katsottiin sen olevan yksinäisen itsensä syy. Tärkeää oli yhä kuri ja järjestys. Ei oppilaiden henkilökohtaiseen elämään osattu puuttua.
No tuskin se vika tuossakaan tapauksessa olisi kotihoidossa ja eskarin puutteessa. Ihan yhtä yksin ja vieras sitä on siellä eskarissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menin suoraan kotihoidosta kouluun. En tuntenut luokaltani ketään ja olin yksin koko syyslukukauden. Sosiaaliset taidot minulla oli nolla, niiden kanssa olen joutunut skarppaamaan koko ikäni. Ainakin minä olisin hyötynyt päivähoidosta, olisin varmasti saanut apua ujouteeni. Ehkäpä itsetuntoanikin oltaisiin saatu parannettua.
Olikohan vika siinä kotihoidossa vai voisiko kenties olla myös kouluympäristössä? Kyllä siinä voi opettajat peiliin katsoa, jos joku on yksin ekat puoli vuotta.
Tämä yksinäinen on ehkä käynyt peruskoulun, mutta monella opettajalla on edelleen ollut kansakoulun opettajan koulutus eli todennäköisesti seminaari. Siihen aikaan hyvä opettaja katsoi, ettei luokassa kiusattu. Välitunnilla etenkin pojat saivat nahistella aika rajustikin, koska "pojat ovat poikia". Yksinäisyys ei ollut kiusaamista vaan usein katsottiin sen olevan yksinäisen itsensä syy. Tärkeää oli yhä kuri ja järjestys. Ei oppilaiden henkilökohtaiseen elämään osattu puuttua.
No tuskin se vika tuossakaan tapauksessa olisi kotihoidossa ja eskarin puutteessa. Ihan yhtä yksin ja vieras sitä on siellä eskarissakin.
No olisin varmaan saanut kaverin ennen ekaluokkaa. Siellä oli jo kaverit ja kaveriporukat, minä olin ulkopuolinen. Olin ujo enkä osannut toimia ryhmässä.
Mammat haluaa köllötellä 7-vuotta kotona
Kyllä niitä ryhmässä olemisen taitoja kannattaa harjoitella viimeistään eskarissa. Muuten on koulun aloittamisessa turhan monta jännittävää asiaa. Oppimisen puolesta ei varmaan tärkeää, jos on kotiolot kunnossa eli esim. luetaan, liikutaan, lauletaan.