Isovanhempien pakkomielle kaikkien laihuudesta

Juuri tuollaisten aikuisten takia olin lapsena ja teininä niin laiha, että luut ja jänteet paistoi. Pyörtyilin vähän väliä ja jos söin se tuli bumerangina ylös tahtomattani. Ruoasta tuli mörkö. Kun pienestä pitäen kuuntelee aikuisia kauhistelemassa toisten kehoja, painoa ja ivaamista, vääntyi se lapsen päässä peloksi; jos painoni nousee olenko vääränlainen eikä minua enää rakasteta?

Katsokaa ihmiset miten puhutte toisillenne. Vieläkin sapettaa jos joku sukulainen, tuttu tms., alkaa ruotimaan jonkun kehoa ja jos minun kanssa yrittää saada siitä jutun juurta se katkeaa hyvin nopeaan.