Lue keskustelun säännöt.
Onko asioita joita ei voi antaa anteeksi?
30.11.2022 |
Tällainen kysymys esitettiin tänään lehdessä. Mitä mieltä on arvon vauvaraati?
Mietin omalta osaltani: olen antanut melko helposti anteeksi ja mielestäni jokaisella pitäisi olla toinen mahdollisuus.
Pari kertaa elämässä pn tullut tilanne, jota en vieläkään ole osanut antaa anteeksi ja ne kumpikin tilanteista osuvat kouluaikaan:
Yksi näistä oli sellainen, että (muka) paras kaverini päätti antaa minulle ennen koetta pienen briiffin. Oltiin menossa luokkaan, ja hän loihi lausumaan, että muista sitten, että kaava se ja se lasketaan näin ja näin ja kaava tuo ja tämä noin.
Jäin siinä ihmettelemään kun olin juuri lukenut yötä päivää kokeeseen ja ajattelin että nyt minäkin joskus saan paremman numeron kuin sen iänikuisen kasin. "ystäväni" oli täyden kympin tyttöjä, niin eikun menin lankaan ja seurasin tämän ohjeita. Lopputuloksena ystävä sai kympin ja minä seiskan.
Kun sitten ihmettelin, että miksi tuo on antanut väärää tietoa niin pyöritteli silmiään ja kielsi ikinä koskaan mitään näin tehneensä.
Aikani asiaa itkettyä ja mietittyä heräsin epäilemään, että tämä tyttö oli tahallaan antanut vääriä neuvoja jotta varmaan säilyttäisi asemansa ainoana kymppinä luokassa.
Mutta tarkistinpa vielä asian. Kun tuli seuraava koe, esitin typeriä kysymyksiä luokkaan mennessäni "olikos niin, että tämä lasketaan näin...." tietäen että ehhei, pieleen menisi tuolla tavalla. Ja eikus tuo nyökännyt suoraan silmiin katsoen, että joo, just noin.
No, laskin sen oikean eikä hänen neuvojen mukaan ja kun saimme kokeet takaisin, oli ihmeissään, miten minäkin olin nyt saanut kympin.
Silloin tiesin, että ystävä ei ollut ystävä, vaikka sitä halusikin vuosia vielä olla.
Pyysi myöhemmin vuolaasti itkien anteeksi ja selitti ettei tiedä, miksi meni valehtelemaan ja niin eespäin.
Mutta ei. Näitä en voinut enkä voi antaa anteeksi.
Kommentit (52)
En suosi epärehellisyyttä enkä väkivaltaa mutta anteeksi täytyy pyytää. Kuka haluaa olla katkera, minä en. Jokainen tekee virheitä sekin joka syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahallista ilkeilyä ja satuttamista en voi unohtaa vaikka anteeksi pyydetäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu hiukan siitä mitä anteeksi antamisella tarkoitetaan. Menneeseen ei minusta missään tilanteessa kannata takertua. Jos anteeksi antaminen tarkoittaa sitä että välttää katkeroitumisen, ei mielestäni ole asioita joita ei pitäisi antaa anteeksi.
En ole katkera ja kiitos siitä terapialle.
Mutta äidilleni en anna ikinä anteeksi. Voin vähän ymmärtää häntä mutta en hyväksy ikinä enkä anna anteeksi.
Annan anteksi.Mutta en unohda eli jätän ihmisen taakseni ja avan uusia ovia.
Vierailija kirjoitti:
Tahallista ilkeilyä ja satuttamista en voi unohtaa vaikka anteeksi pyydetäänkin.
No onpa hyvin kiteytetty!
Joskus tuntuu siltä, että juuri ilkeilevä ystävä sitten "hädän tullen" tokaisee ne anteeksipyyntönsä, kun ajattelee, että juttu on sitten selvitetty.
Mutta tottahan on, että sellainen ihminen, joka on koko ajan vaikka vaan varmuuden vuoksi pyytelemässä sanomiaan anteeksi ei edes todella pyydä anteeksi vaan petaa itselleen ilkeilyn mahdollisuutta jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hyvin vaikea antaa anteeksi sitä että vanhemmat eivät ole välittäneet, rakastaneet tai tukeneet. Olen jo yli 60 mutta vieläkin kaihertaa. Eivät he ole koskaan pyytäneetkään anteeksi joten heille on tietysti samantekevää mitä minä tunnen ja ajattelen.
Olen koko ikäni kamppaillut katkeruutta vastaan. Ajoittain olen onnistunut, mutta paljonhan siihen on voimia joutunut kuluttamaan. Niitä voimia olisi tarvinnut paljon myönteisempiin asioihin.
Onneksi olen sentään pystynyt rakentamaan hyvän avioliiton, siitä olen kiitollinen.
Ihan kamala tilanne. Ja voin vaan kuvitella, että olet punninnut näitä moneen kertaan ja monelta eri suunnalta ja ihan varmaan miettinyt myös, että jospa itse olisin sitä tai tätä tehnyt toisin. Kunnes tajusit, että vika ei ollut sinun vaan siinä, että vanhempasi eivät tosiasiassa välittäneet tunteistasi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Kaiken voi antaa kyllä anteeksi, mutta harva siihen pystyy.
Minä ajattelen myös näin. Olen itse tehnyt suuriakin virheitä joita olen katunut vähintään yhtä suuresti ja tästä näkökulmasta ymmärrän myös muita virheiden tekijöitä, vaikkeivat he välttämättä itse edes ymmärrä tehneensä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräällä, nyt entisellä, ystävälläni oli tapana sotkea kodissani. Häneltä kaatuili juomalasit tai lautaset putoilivat lattialle. Mitään rikkomaansa hän ei korvannut. Kerran värjäsi ilman lupaa hiuksensa kylpyhuoneessani ja punaista hiusväriä en meinannut saada irti lattialaatoista. Hän meni joskus myös oma-aloitteisesti jääkaapilleni ja haukkui lähes kaiken mitä siellä oli. Kaiken tämän ja paljon muutakin hän teki ihan selvinpäin. En voinut antaa anteeksi ja lopetin yhteydenpidon.
HUH!
Onko ystäväsi minun sisareni?
Ihan mitä tahansa tein ja millä tavalla tahansa: oli huono idea ja käski miettiä, eikö hävetä.
Pahan puhumista selän takana vuosikaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan niitä. En ole ajatellut esimerkiksi antaa entiselle vuokranantajalleni anteeksi sitä, että hän jätti takuuvuokran palauttamatta. Jos hän joskus palauttaisi rahat ja pyytäisi anteeksi, voisin harkita antavani, mutta enpä usko että niin koskaan käy.
Ex-vaimo ehti vuodessa tekemään seuraavaa:
- Petti (ilmeisesti useamman miehen kanssa)
- Valehteli lukuisia kertoja
- Löi
- Pilkkasi minua vieraiden edessä
- Käytti huumeita, viinaa ja poltti tupakkaa
- Makasi keskellä tietä aamuyöstä ilman kenkiä huumepäissään
- Luuhasi myöhään yöhön usein ties missä
- Muutti pois kodistamme (mutta tuli takaisin)
- Ei osallistunut yhteisiin kuluihin millään tavalla
Laitoin ämmän luiskaan. Elämäni paras päätös.
Ystävältä tahallista satuttamista. Takinkääntöä ilman varoitusta.