Lue keskustelun säännöt.
Onko asioita joita ei voi antaa anteeksi?
30.11.2022 |
Tällainen kysymys esitettiin tänään lehdessä. Mitä mieltä on arvon vauvaraati?
Mietin omalta osaltani: olen antanut melko helposti anteeksi ja mielestäni jokaisella pitäisi olla toinen mahdollisuus.
Pari kertaa elämässä pn tullut tilanne, jota en vieläkään ole osanut antaa anteeksi ja ne kumpikin tilanteista osuvat kouluaikaan:
Yksi näistä oli sellainen, että (muka) paras kaverini päätti antaa minulle ennen koetta pienen briiffin. Oltiin menossa luokkaan, ja hän loihi lausumaan, että muista sitten, että kaava se ja se lasketaan näin ja näin ja kaava tuo ja tämä noin.
Jäin siinä ihmettelemään kun olin juuri lukenut yötä päivää kokeeseen ja ajattelin että nyt minäkin joskus saan paremman numeron kuin sen iänikuisen kasin. "ystäväni" oli täyden kympin tyttöjä, niin eikun menin lankaan ja seurasin tämän ohjeita. Lopputuloksena ystävä sai kympin ja minä seiskan.
Kun sitten ihmettelin, että miksi tuo on antanut väärää tietoa niin pyöritteli silmiään ja kielsi ikinä koskaan mitään näin tehneensä.
Aikani asiaa itkettyä ja mietittyä heräsin epäilemään, että tämä tyttö oli tahallaan antanut vääriä neuvoja jotta varmaan säilyttäisi asemansa ainoana kymppinä luokassa.
Mutta tarkistinpa vielä asian. Kun tuli seuraava koe, esitin typeriä kysymyksiä luokkaan mennessäni "olikos niin, että tämä lasketaan näin...." tietäen että ehhei, pieleen menisi tuolla tavalla. Ja eikus tuo nyökännyt suoraan silmiin katsoen, että joo, just noin.
No, laskin sen oikean eikä hänen neuvojen mukaan ja kun saimme kokeet takaisin, oli ihmeissään, miten minäkin olin nyt saanut kympin.
Silloin tiesin, että ystävä ei ollut ystävä, vaikka sitä halusikin vuosia vielä olla.
Pyysi myöhemmin vuolaasti itkien anteeksi ja selitti ettei tiedä, miksi meni valehtelemaan ja niin eespäin.
Mutta ei. Näitä en voinut enkä voi antaa anteeksi.
Kommentit (52)
Minä en ainakaan pysty antamaan anteeksi eksäni pettämistä, vaikka siitä on jo reilusti yli kymmenen vuotta. Kehtasi vielä ruinata takaisin joskus, kun sattumalta tiet kohtasi vapaa-ajanvietossa.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. On asia jota koskaan en voi antaa anteeksi, sillä jos sen teen koen että hylkään itseni.
En avaa tätä enempää, mutta on niin perustavaa laatua oleva hylkääminen ja suorastaan rikos jota en todellakaan koskaan voi antaa anteeksi. Koko elämääni vaikuttava asia, persoonallisuuteni kehitykseen vaikuttava, mielenterveyteeni vaikuttava.
Tämä ihminen ei koskaan tule saamaan anteeksi. Hänellä oli vapaus valita: toiminko näin vai en. Ei ole minkään valtakunnan anteeksirpyyntö että hän itse on kokenut samantapaista. Jos olisi, voisin minäkin sanoa että koska minua on kohdeltu niin ja näin, ja koska elämäni ensimmäiset parikymmentä vuotta olivat sen takia erittäin vaikeaa ja vaikeaa myös sen jälkeen, tänä päivänäkin sillä haavat ovat arpensa jättäneet - minäkin voin sitten olla piru ja hirviö vaikka omia lapsiani kohtaan. Olenhän minäkin saanut saman kokea, ei minua voi syyttää. Mikä ei koskaan tulisi pieneen mieleenikään.
Anteeksi en anna, mutta armahdan itseni. Asetan sen ihmisen omalle paikalleen, eikä se ole kovin mairitteleva. En vihaa (enää) sillä viha syö omaa itseä. En tunne mitään. Yhden tekevä. Pois elämästäni. Mutta anteeksi en anna. Miksi vihaisin mitätöntä.
Luin iltapäivä lehdestä kyseisen aiheen tarkaan tänä aamuna 1.12.22. ja sinne vaan itse kukin lukemaan aihe. Toimmin niin kuin asiantuntija aihesta kirjoitti neuvoi!
Exälleni en tule koskaan antamaan anteeksi. En tule oleen tekemisissä enkä halua nähdä. Onneksi niin harvoin koko ihminen edes tulee mieleen. Niin törkeästi hylännyt lapset eron jälkeen. Kuvottavia ne hänen puheetkin mitä puhui uudesta perheestään, kun vielä oltiin puheväleissä.
On hyvin vaikea antaa anteeksi sitä että vanhemmat eivät ole välittäneet, rakastaneet tai tukeneet. Olen jo yli 60 mutta vieläkin kaihertaa. Eivät he ole koskaan pyytäneetkään anteeksi joten heille on tietysti samantekevää mitä minä tunnen ja ajattelen.
Olen koko ikäni kamppaillut katkeruutta vastaan. Ajoittain olen onnistunut, mutta paljonhan siihen on voimia joutunut kuluttamaan. Niitä voimia olisi tarvinnut paljon myönteisempiin asioihin.
Onneksi olen sentään pystynyt rakentamaan hyvän avioliiton, siitä olen kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli niin pitkä stoori aloituksessa mutta omalta kohdalta sanon, että yleensä kun olen antanut toisen mahdollisuuden niin se toinen osapuoli on tehnyt täysin saman virheen uudestaan. Enää en ole suurpiirteinen siis sillä tavalla.
Aktiivisesta yrittämisestä huolimatta en ole kyennyt antamaan anteeksi tiettyjä tapahtumia jolloin ihmiset ovat käyttäneet minuun valtaa häikäilemättömästi ja satuttaneet tahallaan.
En kuitenkaan halua tuhlata elämääni katkeruuteen, olen pyrkinyt ottamaan etäisyyttä näihin ihmisiin (sekä fyysistä että henkistä) ja elän omaa elämääni yrittäen ajatella heitä ja tekojaan mahdollisimman vähän. Välillä muistot toki puskevat pintaan, enkä usko että koskaan onnistun unohtamaan. Mutta mieltä rauhoittaa se, että kyseiset ihmiset eivät kuulu enää elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräällä, nyt entisellä, ystävälläni oli tapana sotkea kodissani. Häneltä kaatuili juomalasit tai lautaset putoilivat lattialle. Mitään rikkomaansa hän ei korvannut. Kerran värjäsi ilman lupaa hiuksensa kylpyhuoneessani ja punaista hiusväriä en meinannut saada irti lattialaatoista. Hän meni joskus myös oma-aloitteisesti jääkaapilleni ja haukkui lähes kaiken mitä siellä oli. Kaiken tämän ja paljon muutakin hän teki ihan selvinpäin. En voinut antaa anteeksi ja lopetin yhteydenpidon.
On paljonkin sellaisia asioita. Käytännössä kaikki teot, joissa on satutettu tahallaan. En anna anteeksi ihmiselle, joka on joskus halunnut minulle pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan anna anteeksi ensimmäiselle poikaystävälleni sitä, miten hän kohteli minua. Hän manipuloi, ivasi, haukkui, petti, valehteli, oli kerrakaikkisen satuttava kusipää ja tuhosi itsetuntoni. Olin silloin vasta 18-19-vuotias. Kesti vuosia päästä hänestä yli.
On paljonkin. Esimerkiksi lapsen raiskaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahallista satuttamista, luottamuksen väärinkäyttöä ja selkään puukotusta en anna anteeksi, etenkään sellaiselta kiittämättömältä pskakasalta, jota olen itse auttanut silloin kun hän oli itse hankalassa tilanteessa.
Niin kuitenkin kävi, että sama petollinen ja raukkamainen ystävää teeskentelevä retku mustamaalasi ja maalitti mut pulaan, varasti rahaa ja nosti mut tikun nokkaan, kun eniten olisin apua tarvinnut ja käännytti kaikki ystävät mua vastaan. Vuosia kiusasi siihen päälle, että sai valehdeltua oikeutuksen teoilleen. Paljon myöhemmin vaati anteeksiantoa, mutta siihen en silloin kyennyt enkä kykene koskaan. Alhainen saasta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu hiukan siitä mitä anteeksi antamisella tarkoitetaan. Menneeseen ei minusta missään tilanteessa kannata takertua. Jos anteeksi antaminen tarkoittaa sitä että välttää katkeroitumisen, ei mielestäni ole asioita joita ei pitäisi antaa anteeksi.
Tämä.
Samaten ap kysyi voiko antaa anteeksi ja toisen mahdollisuuden. Mielestäni nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Anteeksi voin antaa ja yleensä annan, mutta toiset mahdollisuudet on todennäköisesti menetetty asiasta riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustapuolueen lähipäivien teot. Terveisin Suomen kansa.
tietenkin on. mutta on myös asioita, mitä voi antaa anteeksi etenkin jos niitä anteeksi pyydetään
En voi ikinä antaa anteeksi exn käytöstä, aikaa on kulunut 15v ja kuvittelin jo päässeeni yli, mutta ensimmäisen lapsen lapsen syntymä toi tunteet taas pintaan, miten ihana olisi yhdessä ihailla ja rakastaa pientä. Tosin eihän tuo mitenkään ole kiinnostunut lapsista, jos ei pääse mihinkään esittelemään näitä tai näiden saavutuksia.
Ei ole. Kaiken voi antaa kyllä anteeksi, mutta harva siihen pystyy.
Paras ystäväni. Monen kymmenen vuoden ajalta, hän oli kuin sielunsisko minulle. Hän alkoi seurustella miehen kanssa joka vähitellen eristi ystäväni kaikista läheisistään, rankaisi jos hän tapasi meitä läheisiä. Kiristi ettei ala seurustelemaan ellei ystäväni katkaise välejään meihin "rajattomiin" ja vahingollisiin ihmisiin. Käänsi siis ystäväni meitä vastaan. Pahimmillaan hakivat jopa lähestymiskieltoa minulle vaikka en edes ollut antanut aihetta joten tietenkään eivät saaneet lähestymiskieltoa. Ystäväni oli todella julma jopa lapselleen kun mies ei hänestäkään pitänyt,
Sitten itseltäni kuoli mies. Olin tavattoman yksinäinen. Kävin kaiken läpi yksin.
No kas, ystäväni lopetti miehen kanssa seurustelun ja tuli takaisin häntä koipien välissä. Halusi minunkin kanssa olla taas ystävä. En pystynyt, olin niin rankan tien käynyt läpi yksin,
Näitä Suomessa riittää.