Lue keskustelun säännöt.
Supernanny Suomi 2022 OFFICIAL
Kommentit (456)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten avuttomia ja laiskoja vanhemmat osaavat olla. Mikä niissä rajojen asettamisessa lapselle voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?
Lumihiutaleet menee rikki, jos niitä rajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on näköjään LASTEN VALTA suomalaisissa huusholleissa.
Lapset käskyttävät ja kyykyttävät jo pari vuotiaasta alkaen vanhempiaan.Joka toisessa suomalaisessa kodissa pitäisi Super Nannyn käydä ohjeet iskemässä seinälle.
Ihmetyttää, MISSÄ näiden vanhempien maalaisjärki piilee ?
Kun mitään tolkkua ei näytä olevan.
Varmaan Piian on vaikea olla sanomatta, että "NYT määrät SINÄ, eikä tuo lapsi.Tätä minäkin olen miettinyt monet kerrat, missä maalaisjärki??
Itselläni akateemisesti koulutettuja kavereita, jotka kasvattavat lapsistaan huonotapaisia, kiittämättömiä ja avuttomia ihmisiä. Lapset kiukuttelevat ja rääkyvät minkä ehtivät ja vanhemmat lässyttävät vieressä ja yrittävät mielyttää lasta. Ensimmäiseksi pitäisi lapselle sanoa, että nyt loppu tuollaiset puheet, jos ei nätisti osaa asiaansa esittää niin voi olla hiljaa.
Mutta kun pitää saada ilmaista kaikenlaisia tunteita.. Mitä sekin opettaa että äidillä tai isällä ei ole tunteita ollenkaan? Vaikka lapsi tekisi mitä, vanhempi ei ikinä edes korota ääntään? Kai vanhemmillakin on oikeus saada ilmaista tunteitaan yhtä lailla? Onhan se tärkeä lapsenkin oppia että muillakin kuin hänellä itsellään on tunteita ja haluja. Myös äidillä ja isillä!
Aikuinen voi opetella ilmaisemaan tunteitaan muuten kuin huutamalla. Eivät supernannyt Penttilä ja Jo Frostkaan joudu koskaan korottamaan ääntään, kun panevat lapsia ruotuun. Katsoin sattumalta eilen klassikkojakson, jossa perheen hirviölikka löi ja raapikin nannyä, ja tilanne purettiin keskustelemalla. Myöhemmin tytölle selitettiin jäähyjen idea.
Penttala usein korottaa ääntään. Ei nyt huuda, mutta seuraavalle oktaaville mennään hyvinkin herkästi.
Enemmän mua ärsyttää se Penttalan lässytys. Onko sekään mistään kotoisin?
Oktaavi tarkoittaa äänen korkeutta, ei voimakkuutta. Tai tarkemmin sanottuna oktaavi on kahdeksan sävelen välinen taajuusero. Penttala ei todellakaan korota ääntään, vaan sanoo napakasti niin kuin komentaessa kuuluukin. Lisäksi madaltaa ääntään, mikä viestii lapselle, että nyt ei leikitä ja jutella, vaan pitää totella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on näköjään LASTEN VALTA suomalaisissa huusholleissa.
Lapset käskyttävät ja kyykyttävät jo pari vuotiaasta alkaen vanhempiaan.Joka toisessa suomalaisessa kodissa pitäisi Super Nannyn käydä ohjeet iskemässä seinälle.
Ihmetyttää, MISSÄ näiden vanhempien maalaisjärki piilee ?
Kun mitään tolkkua ei näytä olevan.
Varmaan Piian on vaikea olla sanomatta, että "NYT määrät SINÄ, eikä tuo lapsi.Tätä minäkin olen miettinyt monet kerrat, missä maalaisjärki??
Itselläni akateemisesti koulutettuja kavereita, jotka kasvattavat lapsistaan huonotapaisia, kiittämättömiä ja avuttomia ihmisiä. Lapset kiukuttelevat ja rääkyvät minkä ehtivät ja vanhemmat lässyttävät vieressä ja yrittävät mielyttää lasta. Ensimmäiseksi pitäisi lapselle sanoa, että nyt loppu tuollaiset puheet, jos ei nätisti osaa asiaansa esittää niin voi olla hiljaa.
Mutta kun pitää saada ilmaista kaikenlaisia tunteita.. Mitä sekin opettaa että äidillä tai isällä ei ole tunteita ollenkaan? Vaikka lapsi tekisi mitä, vanhempi ei ikinä edes korota ääntään? Kai vanhemmillakin on oikeus saada ilmaista tunteitaan yhtä lailla? Onhan se tärkeä lapsenkin oppia että muillakin kuin hänellä itsellään on tunteita ja haluja. Myös äidillä ja isillä!
Aikuinen voi opetella ilmaisemaan tunteitaan muuten kuin huutamalla. Eivät supernannyt Penttilä ja Jo Frostkaan joudu koskaan korottamaan ääntään, kun panevat lapsia ruotuun. Katsoin sattumalta eilen klassikkojakson, jossa perheen hirviölikka löi ja raapikin nannyä, ja tilanne purettiin keskustelemalla. Myöhemmin tytölle selitettiin jäähyjen idea.
Penttala usein korottaa ääntään. Ei nyt huuda, mutta seuraavalle oktaaville mennään hyvinkin herkästi.
Enemmän mua ärsyttää se Penttalan lässytys. Onko sekään mistään kotoisin?
Oktaavi tarkoittaa äänen korkeutta, ei voimakkuutta. Tai tarkemmin sanottuna oktaavi on kahdeksan sävelen välinen taajuusero. Penttala ei todellakaan korota ääntään, vaan sanoo napakasti niin kuin komentaessa kuuluukin. Lisäksi madaltaa ääntään, mikä viestii lapselle, että nyt ei leikitä ja jutella, vaan pitää totella.
No kyllä hänkin korottaa ääntään välillä, kuten useimmat vanhemmat. Enemmän kuitenkin itseäni häiritsee teennäinen lässytys ja pirtsakkuus.
Ja vähän ihmettelen sitä, miten ko. ohjelmasta on usein leikattu pois oleellisia kohtia. Eli lapsella on jokin ongelma, ja nannylla on jokin uusi leikki/idea, millä ongelma on hokkuspokkus hävinnyt kokonaan siihen mennessä, kun nanny saapuu "tarkastuskierrokselle."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on näköjään LASTEN VALTA suomalaisissa huusholleissa.
Lapset käskyttävät ja kyykyttävät jo pari vuotiaasta alkaen vanhempiaan.Joka toisessa suomalaisessa kodissa pitäisi Super Nannyn käydä ohjeet iskemässä seinälle.
Ihmetyttää, MISSÄ näiden vanhempien maalaisjärki piilee ?
Kun mitään tolkkua ei näytä olevan.
Varmaan Piian on vaikea olla sanomatta, että "NYT määrät SINÄ, eikä tuo lapsi.Tätä minäkin olen miettinyt monet kerrat, missä maalaisjärki??
Itselläni akateemisesti koulutettuja kavereita, jotka kasvattavat lapsistaan huonotapaisia, kiittämättömiä ja avuttomia ihmisiä. Lapset kiukuttelevat ja rääkyvät minkä ehtivät ja vanhemmat lässyttävät vieressä ja yrittävät mielyttää lasta. Ensimmäiseksi pitäisi lapselle sanoa, että nyt loppu tuollaiset puheet, jos ei nätisti osaa asiaansa esittää niin voi olla hiljaa.
Mutta kun pitää saada ilmaista kaikenlaisia tunteita.. Mitä sekin opettaa että äidillä tai isällä ei ole tunteita ollenkaan? Vaikka lapsi tekisi mitä, vanhempi ei ikinä edes korota ääntään? Kai vanhemmillakin on oikeus saada ilmaista tunteitaan yhtä lailla? Onhan se tärkeä lapsenkin oppia että muillakin kuin hänellä itsellään on tunteita ja haluja. Myös äidillä ja isillä!
Aikuinen voi opetella ilmaisemaan tunteitaan muuten kuin huutamalla. Eivät supernannyt Penttilä ja Jo Frostkaan joudu koskaan korottamaan ääntään, kun panevat lapsia ruotuun. Katsoin sattumalta eilen klassikkojakson, jossa perheen hirviölikka löi ja raapikin nannyä, ja tilanne purettiin keskustelemalla. Myöhemmin tytölle selitettiin jäähyjen idea.
Penttala usein korottaa ääntään. Ei nyt huuda, mutta seuraavalle oktaaville mennään hyvinkin herkästi.
Enemmän mua ärsyttää se Penttalan lässytys. Onko sekään mistään kotoisin?
Oktaavi tarkoittaa äänen korkeutta, ei voimakkuutta. Tai tarkemmin sanottuna oktaavi on kahdeksan sävelen välinen taajuusero. Penttala ei todellakaan korota ääntään, vaan sanoo napakasti niin kuin komentaessa kuuluukin. Lisäksi madaltaa ääntään, mikä viestii lapselle, että nyt ei leikitä ja jutella, vaan pitää totella.
No kyllä hänkin korottaa ääntään välillä, kuten useimmat vanhemmat. Enemmän kuitenkin itseäni häiritsee teennäinen lässytys ja pirtsakkuus.
Ja vähän ihmettelen sitä, miten ko. ohjelmasta on usein leikattu pois oleellisia kohtia. Eli lapsella on jokin ongelma, ja nannylla on jokin uusi leikki/idea, millä ongelma on hokkuspokkus hävinnyt kokonaan siihen mennessä, kun nanny saapuu "tarkastuskierrokselle."
Etkö oikeasti hahmota, että siinä tarkistuskäynnin ja ensikäynnin välissä on kulunut kuukausia? Ei tunnin jaksoon voi kaikkea ympätä. Lähinnä tarkoitus on antaa katsojalle ideoita, ei suoria toimintamalleja, jotka aukottomasti toimivat aina. Lisäksi totta kai viihdeohjelmassa se alkutilanne on kuvattu kaoottisimmalla hetkellä ja jälkitilanne rauhallisella hetkellä. Eli ne ongelmat ei hokkuspokkus katoa, vaikka niitä ei tarkastusjaksossa näytetäkään. Asioita tapahtuu myös kuvausten ulkopuolella ja paljon materiaalia jää leikkauspöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten avuttomia ja laiskoja vanhemmat osaavat olla. Mikä niissä rajojen asettamisessa lapselle voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?
Elämä ei ole aina ihan niin yksinkertaista kuin yksinkertaisen ihmisen mielessä saattaa vaikuttaa. Aina ei syystä tai toisesta pysty, vaikka yrittäisi.
t. lapseton, joka silti ymmärtää hyvinkin, miten kuormittavaa lapsiperhearki voi olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on näköjään LASTEN VALTA suomalaisissa huusholleissa.
Lapset käskyttävät ja kyykyttävät jo pari vuotiaasta alkaen vanhempiaan.Joka toisessa suomalaisessa kodissa pitäisi Super Nannyn käydä ohjeet iskemässä seinälle.
Ihmetyttää, MISSÄ näiden vanhempien maalaisjärki piilee ?
Kun mitään tolkkua ei näytä olevan.
Varmaan Piian on vaikea olla sanomatta, että "NYT määrät SINÄ, eikä tuo lapsi.Tätä minäkin olen miettinyt monet kerrat, missä maalaisjärki??
Itselläni akateemisesti koulutettuja kavereita, jotka kasvattavat lapsistaan huonotapaisia, kiittämättömiä ja avuttomia ihmisiä. Lapset kiukuttelevat ja rääkyvät minkä ehtivät ja vanhemmat lässyttävät vieressä ja yrittävät mielyttää lasta. Ensimmäiseksi pitäisi lapselle sanoa, että nyt loppu tuollaiset puheet, jos ei nätisti osaa asiaansa esittää niin voi olla hiljaa.
Mutta kun pitää saada ilmaista kaikenlaisia tunteita.. Mitä sekin opettaa että äidillä tai isällä ei ole tunteita ollenkaan? Vaikka lapsi tekisi mitä, vanhempi ei ikinä edes korota ääntään? Kai vanhemmillakin on oikeus saada ilmaista tunteitaan yhtä lailla? Onhan se tärkeä lapsenkin oppia että muillakin kuin hänellä itsellään on tunteita ja haluja. Myös äidillä ja isillä!
Aikuinen voi opetella ilmaisemaan tunteitaan muuten kuin huutamalla. Eivät supernannyt Penttilä ja Jo Frostkaan joudu koskaan korottamaan ääntään, kun panevat lapsia ruotuun. Katsoin sattumalta eilen klassikkojakson, jossa perheen hirviölikka löi ja raapikin nannyä, ja tilanne purettiin keskustelemalla. Myöhemmin tytölle selitettiin jäähyjen idea.
Penttala usein korottaa ääntään. Ei nyt huuda, mutta seuraavalle oktaaville mennään hyvinkin herkästi.
Enemmän mua ärsyttää se Penttalan lässytys. Onko sekään mistään kotoisin?
Oktaavi tarkoittaa äänen korkeutta, ei voimakkuutta. Tai tarkemmin sanottuna oktaavi on kahdeksan sävelen välinen taajuusero. Penttala ei todellakaan korota ääntään, vaan sanoo napakasti niin kuin komentaessa kuuluukin. Lisäksi madaltaa ääntään, mikä viestii lapselle, että nyt ei leikitä ja jutella, vaan pitää totella.
No kyllä hänkin korottaa ääntään välillä, kuten useimmat vanhemmat. Enemmän kuitenkin itseäni häiritsee teennäinen lässytys ja pirtsakkuus.
Ja vähän ihmettelen sitä, miten ko. ohjelmasta on usein leikattu pois oleellisia kohtia. Eli lapsella on jokin ongelma, ja nannylla on jokin uusi leikki/idea, millä ongelma on hokkuspokkus hävinnyt kokonaan siihen mennessä, kun nanny saapuu "tarkastuskierrokselle."
Etkö oikeasti hahmota, että siinä tarkistuskäynnin ja ensikäynnin välissä on kulunut kuukausia? Ei tunnin jaksoon voi kaikkea ympätä. Lähinnä tarkoitus on antaa katsojalle ideoita, ei suoria toimintamalleja, jotka aukottomasti toimivat aina. Lisäksi totta kai viihdeohjelmassa se alkutilanne on kuvattu kaoottisimmalla hetkellä ja jälkitilanne rauhallisella hetkellä. Eli ne ongelmat ei hokkuspokkus katoa, vaikka niitä ei tarkastusjaksossa näytetäkään. Asioita tapahtuu myös kuvausten ulkopuolella ja paljon materiaalia jää leikkauspöydälle.
Totta kai ohjelman tekemisessä on kulunut aikaa. Mutta esim. viimeisimmässä jaksossa yksi perheen ongelmista oli ennen kaikkea lapsen nukkumaan meno ja nukkuminen. Aika vähiin jäi konkreettiset ideat katsojien nähtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten avuttomia ja laiskoja vanhemmat osaavat olla. Mikä niissä rajojen asettamisessa lapselle voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?
Elämä ei ole aina ihan niin yksinkertaista kuin yksinkertaisen ihmisen mielessä saattaa vaikuttaa. Aina ei syystä tai toisesta pysty, vaikka yrittäisi.
t. lapseton, joka silti ymmärtää hyvinkin, miten kuormittavaa lapsiperhearki voi olla
Jos ei pysty, niin silloin pitäisi hakea apua itselleen ajoissa eikä vasta sitten, kun lapsikin jo selvästi oireilee. Se on vanhemman velvollisuus ja lapsen etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten avuttomia ja laiskoja vanhemmat osaavat olla. Mikä niissä rajojen asettamisessa lapselle voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?
Elämä ei ole aina ihan niin yksinkertaista kuin yksinkertaisen ihmisen mielessä saattaa vaikuttaa. Aina ei syystä tai toisesta pysty, vaikka yrittäisi.
t. lapseton, joka silti ymmärtää hyvinkin, miten kuormittavaa lapsiperhearki voi olla
Jos ei pysty, niin silloin pitäisi hakea apua itselleen ajoissa eikä vasta sitten, kun lapsikin jo selvästi oireilee. Se on vanhemman velvollisuus ja lapsen etu.
Harmi vaan, että emme elä yksisarvismaassa, jossa apua aina tuosta vaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Huomasiko kukaan millä paikkakunnalla tämä ison poikalauman äiti Anne perheineen asuu? Mietin vaan että eikö sieltä todellakaan löydy mitään työtä 24 vuotiaalle nuorelle miehelle.
Paikkakuntaa ei taidettu mainita, mutta kyllähän niitä töitä on syrjäisillä pikkupaikkakunnillakin, vaikka ne työt ei olekaankovin korkeasti palkattuja. Toisaalta, jos tämä esikoinen asuu äitinsä asunnossa, niin hänellä ei edes ole asumiskuluja, eli hän saisi kaikki tulot käytää omiin menoihin. Yksin tukien varassa asuessa moni miettii sitä, että kannattaako töihin mennä, jos siitä ei saa paljoa sen enempää kuin työttömänä ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoko ne suoraan, että se edellisen perheen Eetu-poika on autismin kirjolla?
Ei, jotenkin jaksosta jäi kuva että poikaa pidettiin "normaalina" lapsena. En tiedä olisko pitänyt toimia toisinkaan.
Kun vertaa Eetun ja viidennen jakson Artun raivaria keskenään, Artun raivari on normaali, mutta Eetun on joltain toiselta planeetalta.
Eikö vanhempia oikeasti huoleta että poika ei puhu vaan saa raivareita? Oikea diagnoosi auttaisi pidemmän päälle, varsinkin jos on autismin kirjoa.
Viiden pojan äiti asuu Riihimäellä kun tätä kysyttiin.
Mukava kun äiti on tavallinen ilman ripsipidennyksiä ym. vaikka tupakointi tuntuu olevan ikävä tapa tuolla perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa ihana tämä 5 pojan äiti Anne, todella aito ihminen ja siinä on KOTI isolla K-lla pojilla jotka muuten olisi syrjäytyneitä locked in- tyyppejä pelaamassa päivät. Perheen äiti tekee vielä raskasta vuorotyötä, se suretti miten hänellä ei kesälomaa, mutta onneksi isommat pojat hoitaa. Ei se tavallisin suomalainen tapa olla perhe, mutta siellä selvästi oli sitä rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten avuttomia ja laiskoja vanhemmat osaavat olla. Mikä niissä rajojen asettamisessa lapselle voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?
Ehkä heidät itsensä on kasvatettu niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua nauratti tässä viimeisessä jaksossa Nännin yksi nopea poistuminen asunnosta ja jäi sellanen olo, että oli hänellekin kova pala purtavaksi tämä 5vee. Mahdollisesti jotain nepsy-ongelmaa, ehkä juttelivat kameroiden ulkopuolella asioista. Mies oli joojoo mies, äiti aivan liian kiltti. Osaavatkohan koskaan sanoa todella napakasti?
Tuollanen itsensä heijaaminen ja sellanen raivohuuto toistuvasti kertoo kyllä jostain neuro epätyypillisestä ongelmasta. Toiv.perhe saisi apua!
Vierailija kirjoitti:
Olipa ihana tämä 5 pojan äiti Anne, todella aito ihminen ja siinä on KOTI isolla K-lla pojilla jotka muuten olisi syrjäytyneitä locked in- tyyppejä pelaamassa päivät. Perheen äiti tekee vielä raskasta vuorotyötä, se suretti miten hänellä ei kesälomaa, mutta onneksi isommat pojat hoitaa. Ei se tavallisin suomalainen tapa olla perhe, mutta siellä selvästi oli sitä rakkautta.
Se äiti oli just vaihtanut uuteen työpaikkaan niin ei tietenkään ole heti kertynyt lomaa.
Ei ollut tämän Annen pojista kuin yhdelle tullut itsenäistymisen tarve. Hän oli ainoana muuttanut omilleen. Ok. Yksiöitä on niukalti jaossa ja äidillä oli iso omakotitalo. Jos näillä nuorilla miehillä ei ole tyttöystävää niin saattavat asua kotonaan vaikka lopun ikää.
Vierailija kirjoitti:
Jos näillä nuorilla miehillä ei ole tyttöystävää niin saattavat asua kotonaan vaikka lopun ikää.
Syrjäisillä pikkupaikkakunnilla on aika paljon tuollaisia peräkammarinpoikia. Tosin tämä perhe asui siis Riihimäellä, mitä en itse laskisi syrjäiseksi paikkakunnaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoko ne suoraan, että se edellisen perheen Eetu-poika on autismin kirjolla?
Ei, jotenkin jaksosta jäi kuva että poikaa pidettiin "normaalina" lapsena. En tiedä olisko pitänyt toimia toisinkaan.
Kun vertaa Eetun ja viidennen jakson Artun raivaria keskenään, Artun raivari on normaali, mutta Eetun on joltain toiselta planeetalta.
Eetu sai juuri samanlaisia raivareita kuin oma lapseni sai pienenä. Esim. verenpaineen mittaaminen ei lääkäriltäkään onnistunut, kun lapsi alkoi kirkua ja huitoa silmittömästi. Mun lapsi sai kuitenkin Asperger-diagnoosin vasta täysi-ikäisenä, vaikka oltiin vuosikausia jokseenkin varmoja, että hän on autismin kirjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikapoppoosta tuo 24-vuotias peräkamarin poika vois kyllä lähtee jo omilleen eikä roikkua äidin passattavana.
Yksin yksiöön asumaan. Ei työtä, ei opiskelupaikkaa, ei rahaa. Itse en näe, miksi elämästä pitäisi tehdä kurjaa ihan vaan siksi että "pitää itsenäistyä". Nythän siitä oli paljon enemmän hyötyä pikkuveljen hoitamisessa, ja sai asua perheen kanssa eikä tarvinut olla yksin.
Ei opi pärjäämään aikuisten maailmassa, jos ei opi esim. siivoamaan. Siksi sitä itsenäisyyttä pitäisi harjoitella. Vähintään siellä äidin helmoissa ja ehdottomasti viimeistään kouluiästä alkaen.
Minä en ole opettanut lastani siivoamaan, meillä oli siivooja, niin on hänelläkin. Se tekee joka osaa ja meillä on vara maksaa. EI ole pakko oppia.
Minä en ymmärrä, miten avuttomia ja laiskoja vanhemmat osaavat olla. Mikä niissä rajojen asettamisessa lapselle voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?