Lue keskustelun säännöt.
Mistä tällainen voi kertoa? Olen koko ajan hermostunut ja ahdistunut kun kaikki vain pyytää minulta jotain
30.11.2022 |
Ihan sydäntä kuristaa koko ajan ahdistuksen vuoksi, siis sellainen olo on. Kaikki pyytää ja vaatii minulta koko ajan jotain. Mies kotona on koko ajan pyytämässä jotain, siis ihan pikkuasioita yleensä kuten että auta häntä miettimään jotain hänen työasioita tai auta tekemään sitä ja tätä. Välillä lähettää viestin että voinko selvittää hänen puolesta jotain asiaa. Lapsi pyytää ja vaatii jotain koko ajan, tosin niin se kuuluukin olla, siitä en ahdistu vaan mielelläni teen kun hän lapseni on, mutta silti sekin täyttää päivääni jatkuvista pyynnöistä. Erilaiset sukulaiset ja ystävät ja uraan liittyvät kontaktit lähettävät viestejä mesellä, tekstarilla, wa:lla, sähköpostilla ja ties millä koko ajan ja pyytävät jotain, yleensä kuuntelemaan jotain ongelmaansa, neuvomaan jossain, ottamaan kantaa johonkin, osallistumaan johonkin jne.
Olen koko ajan hermostunut ja ahdistunut ja syyksi osaan sanoa oikeastaan vain tuon, että tauotta joku koko ajan odottaa minulta jotain ja pyytää ja vaatii. Osaan kyllä sanoa ei, siinä ei ole ongelmaa enkä ahdistu ein sanomisesta. Mistä tällainen voi kertoa?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se kertoo nimenomaan siitä, että ihmissuhteesi ovat yksipuolisia ja kaikki haluavat sinulta koko ajan jotain. Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatia muilta samalla tavalla vastavuoroisuutta. Se ei tosin ole ihan helppoa, koska nallekarkit ei mene tasan ja usein niillä, jotka tarvitsevat sinulta yhtä ja toista, ei oikeasti ole mitään resursseja vastavuoroisesti samaan sinulle päin.
Kiitos kun vastasit. Voi kyllä kertoa tuosta. Ehkä jostain muustakin, mutta myös tuosta. Mutta en oikein tiedä mitä niin pyytäisin ja vaatisin muilta. En halua puhua työasioistani miehelleni, koska en tunne siihen mitään tarvetta, jätän työajatukset työpaikalle. Harvoin häneltä mihinkään tarvitsen apua, saan oikeastaan suuren osan asioista hoidettua ihan itse. En ole koskaan tykännyt kaataa ongelmiani ystävien tai sukulaisten niskaan, en tunne mitään tarvetta avautua heille jostain mikä painaa mieltäni. Eli en osaa edes keksiä mitä heiltä ryhtyisin vastavuoroisesti pyytämään, jotta saisin selville saisinko heiltä sitä edes. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somekanavat äänettömälle, mielummin jopa sometauko ja sanot miehelle, että nyt tarvitset lepoa. Opettele sanomaan ei.
Olet vetänyt jaksamisen yli ja nyt tarvitset lepoaikaa ja vain itsellesi. Luultavasti enemmän kuin uskot. Tee se ennen kuin menet täysin toimintakyvyttömäksi.
Ulkoilua, hyvää unta, paljon ravitsevaa ruokaa, hömppäviihdettä, saunaa, omia harrastuksia, hiljaisuutta.
Mulla on ollut/on vieläkin osin tuo sama, luulen että jonkinlainen burnout.
Vierailija kirjoitti:
Somekanavat äänettömälle, mielummin jopa sometauko ja sanot miehelle, että nyt tarvitset lepoa. Opettele sanomaan ei.
Olet vetänyt jaksamisen yli ja nyt tarvitset lepoaikaa ja vain itsellesi. Luultavasti enemmän kuin uskot. Tee se ennen kuin menet täysin toimintakyvyttömäksi.
Ulkoilua, hyvää unta, paljon ravitsevaa ruokaa, hömppäviihdettä, saunaa, omia harrastuksia, hiljaisuutta.
Osaan sanoa ei, kuten jo aloituksessa kirjoitin. Enkä ahdistu ein sanomisesta. En ahdistu siitäkään jos joku hermostuu kun sanon ei. Ja usein sanonkin. Siinä siis ei ole ongelmaa.
Lepo ja hiljaisuus kuulostaa ihanalta, mutta mies ja lapsi tekee sen, että kotona ei ole koskaan hiljaista vaan joku kysyy minulta aivan koko ajan jotain. Vaikkapa, että mitä kello on. Ja vastaan lähes aina että katso itse. Silti vähän ajan päästä sama. Jos hermostun, että olkaa hetki hiljaa niin ovat viisi minuuttia, sitten sama alkaa taas.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se kertoo nimenomaan siitä, että ihmissuhteesi ovat yksipuolisia ja kaikki haluavat sinulta koko ajan jotain. Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatia muilta samalla tavalla vastavuoroisuutta. Se ei tosin ole ihan helppoa, koska nallekarkit ei mene tasan ja usein niillä, jotka tarvitsevat sinulta yhtä ja toista, ei oikeasti ole mitään resursseja vastavuoroisesti samaan sinulle päin.
Kiitos kun vastasit. Voi kyllä kertoa tuosta. Ehkä jostain muustakin, mutta myös tuosta. Mutta en oikein tiedä mitä niin pyytäisin ja vaatisin muilta. En halua puhua työasioistani miehelleni, koska en tunne siihen mitään tarvetta, jätän työajatukset työpaikalle. Harvoin häneltä mihinkään tarvitsen apua, saan oikeastaan suuren osan asioista hoidettua ihan itse. En ole koskaan tykännyt kaataa ongelmiani ystävien tai sukulaisten niskaan, en tunne mitään tarvetta avautua heille jostain mikä painaa mieltäni. Eli en osaa edes keksiä mitä heiltä ryhtyisin vastavuoroisesti pyytämään, jotta saisin selville saisinko heiltä sitä edes. Ap
tunnistan tunteen, mutta ajatuksessasi on ehkä silti virhe. Vaikuttaa vähän siltä, kuin ajattelisit tätäkin asiaa - muista ihmisistä käsin. Vaihda suuntaa. Älä mieti, mitä voisit pyytää HEILTÄ. Mieti pikemminkin, mitä sinä tarvitsisit ja mikä tekisi sinun olosi mukavammaksi - ja pyydä sitten sitä kaikilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se kertoo nimenomaan siitä, että ihmissuhteesi ovat yksipuolisia ja kaikki haluavat sinulta koko ajan jotain. Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatia muilta samalla tavalla vastavuoroisuutta. Se ei tosin ole ihan helppoa, koska nallekarkit ei mene tasan ja usein niillä, jotka tarvitsevat sinulta yhtä ja toista, ei oikeasti ole mitään resursseja vastavuoroisesti samaan sinulle päin.
Kiitos kun vastasit. Voi kyllä kertoa tuosta. Ehkä jostain muustakin, mutta myös tuosta. Mutta en oikein tiedä mitä niin pyytäisin ja vaatisin muilta. En halua puhua työasioistani miehelleni, koska en tunne siihen mitään tarvetta, jätän työajatukset työpaikalle. Harvoin häneltä mihinkään tarvitsen apua, saan oikeastaan suuren osan asioista hoidettua ihan itse. En ole koskaan tykännyt kaataa ongelmiani ystävien tai sukulaisten niskaan, en tunne mitään tarvetta avautua heille jostain mikä painaa mieltäni. Eli en osaa edes keksiä mitä heiltä ryhtyisin vastavuoroisesti pyytämään, jotta saisin selville saisinko heiltä sitä edes. Ap
Vähennä muiden kuuntelemista, auttamista ja neuvomista. Osaat sanoa ei, sun vaan pitää sanoa useammin ei. Siis silloinkin, kun voisit yhtä hyvän sanoa kyllä. Jatkuvat pyytämiset vähenee ajan myötä, mutta eivät hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se kertoo nimenomaan siitä, että ihmissuhteesi ovat yksipuolisia ja kaikki haluavat sinulta koko ajan jotain. Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatia muilta samalla tavalla vastavuoroisuutta. Se ei tosin ole ihan helppoa, koska nallekarkit ei mene tasan ja usein niillä, jotka tarvitsevat sinulta yhtä ja toista, ei oikeasti ole mitään resursseja vastavuoroisesti samaan sinulle päin.
Kiitos kun vastasit. Voi kyllä kertoa tuosta. Ehkä jostain muustakin, mutta myös tuosta. Mutta en oikein tiedä mitä niin pyytäisin ja vaatisin muilta. En halua puhua työasioistani miehelleni, koska en tunne siihen mitään tarvetta, jätän työajatukset työpaikalle. Harvoin häneltä mihinkään tarvitsen apua, saan oikeastaan suuren osan asioista hoidettua ihan itse. En ole koskaan tykännyt kaataa ongelmiani ystävien tai sukulaisten niskaan, en tunne mitään tarvetta avautua heille jostain mikä painaa mieltäni. Eli en osaa edes keksiä mitä heiltä ryhtyisin vastavuoroisesti pyytämään, jotta saisin selville saisinko heiltä sitä edes. Ap
tunnistan tunteen, mutta ajatuksessasi on ehkä silti virhe. Vaikuttaa vähän siltä, kuin ajattelisit tätäkin asiaa - muista ihmisistä käsin. Vaihda suuntaa. Älä mieti, mitä voisit pyytää HEILTÄ. Mieti pikemminkin, mitä sinä tarvitsisit ja mikä tekisi sinun olosi mukavammaksi - ja pyydä sitten sitä kaikilta.
Ensimmäinen mikä tulee mieleen on, että en tarvitse mitään muuta heiltä kuin että jättäkää minut rauhaan, älkää pyytäkö minulta koskaan mitään, älkää kysykö mitään, älkää odottako minulta mitään, edes vastausta, älkää kertoko minulle mitään odottaen että kuuntelen, olkaa hiljaa. Varsinaisesti siis itselleni en keksi mitään mitä heiltä tarvitsisin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aivan sama. Aikuinen lapsi soittaa ja "kysyy vointia", mutta seuraava lause on aina se "Oisko lainata joku kymppi" tai sitten pitäis kyyditä ja kuskata. Muinoin ei edes maksanut takaisin, mutta kun ärähdin, niin maksaa nykyään, myös bensat. Siellä on pienet lapset, ja niiden takia autan. On työssäkäyvä, mutta rahankäyttö tuottaa ongelmia. Ulosottojaan on maksanut vuosia, kun elivät kumppaninsa kanssa herroiksi. Älysivät sentään erota.
Mieheni on olevinaan niin kovin älykäs minuun verrattuna, mutta huutelee joka väliin jotain neuvoja, jopa mitä joku on englanniksi, kun kokoaa jotain tai pitää ohjelmaa yms. suomentaa.
Miehen siskon kännipuhelua kuuntelin kerran melkein 4 tuntia!!!!! Kyllä, näin tein, kun toinen itki ja kertoi miehen jättäneen. Välillä se avasi viinipullon ja märinä vaan jatkui.
Itse se kissa häntänsä nostaa, harmi että hyväntahtoisuutta ja luottamusta ollaan joka paikassa niin kovin valmiita käyttämään härskisti hyväksi. Minä olen tämän elämästäni jo eliminoinut. Jokainen ystävä on myös pettänyt elämän varrella, kuka mitenkin. Ja ei, ei ole syy nyt minussa. Yksikin kertoi vttuuntuneensa, kun "Sä olet niin hemmetin täydellinen, ettei mistään pääse sanomaan"! Olipa sekin syy, ei ymmärrä :/
Ymmärrän. En jaksa enää ketään. Haluan olla rauhassa ja tehdä omia asioitani. Puhelin on äänettömällä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se kertoo nimenomaan siitä, että ihmissuhteesi ovat yksipuolisia ja kaikki haluavat sinulta koko ajan jotain. Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatia muilta samalla tavalla vastavuoroisuutta. Se ei tosin ole ihan helppoa, koska nallekarkit ei mene tasan ja usein niillä, jotka tarvitsevat sinulta yhtä ja toista, ei oikeasti ole mitään resursseja vastavuoroisesti samaan sinulle päin.
Kiitos kun vastasit. Voi kyllä kertoa tuosta. Ehkä jostain muustakin, mutta myös tuosta. Mutta en oikein tiedä mitä niin pyytäisin ja vaatisin muilta. En halua puhua työasioistani miehelleni, koska en tunne siihen mitään tarvetta, jätän työajatukset työpaikalle. Harvoin häneltä mihinkään tarvitsen apua, saan oikeastaan suuren osan asioista hoidettua ihan itse. En ole koskaan tykännyt kaataa ongelmiani ystävien tai sukulaisten niskaan, en tunne mitään tarvetta avautua heille jostain mikä painaa mieltäni. Eli en osaa edes keksiä mitä heiltä ryhtyisin vastavuoroisesti pyytämään, jotta saisin selville saisinko heiltä sitä edes. Ap
tunnistan tunteen, mutta ajatuksessasi on ehkä silti virhe. Vaikuttaa vähän siltä, kuin ajattelisit tätäkin asiaa - muista ihmisistä käsin. Vaihda suuntaa. Älä mieti, mitä voisit pyytää HEILTÄ. Mieti pikemminkin, mitä sinä tarvitsisit ja mikä tekisi sinun olosi mukavammaksi - ja pyydä sitten sitä kaikilta.
Ensimmäinen mikä tulee mieleen on, että en tarvitse mitään muuta heiltä kuin että jättäkää minut rauhaan, älkää pyytäkö minulta koskaan mitään, älkää kysykö mitään, älkää odottako minulta mitään, edes vastausta, älkää kertoko minulle mitään odottaen että kuuntelen, olkaa hiljaa. Varsinaisesti siis itselleni en keksi mitään mitä heiltä tarvitsisin. Ap
NO pyydä sitten tuota. Eikä mitään 5 minuuttisia, vaan päiviä ja viikonloppuja. Ota välillä vaikka airbnb ja mene sinne yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se kertoo nimenomaan siitä, että ihmissuhteesi ovat yksipuolisia ja kaikki haluavat sinulta koko ajan jotain. Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatia muilta samalla tavalla vastavuoroisuutta. Se ei tosin ole ihan helppoa, koska nallekarkit ei mene tasan ja usein niillä, jotka tarvitsevat sinulta yhtä ja toista, ei oikeasti ole mitään resursseja vastavuoroisesti samaan sinulle päin.
Kiitos kun vastasit. Voi kyllä kertoa tuosta. Ehkä jostain muustakin, mutta myös tuosta. Mutta en oikein tiedä mitä niin pyytäisin ja vaatisin muilta. En halua puhua työasioistani miehelleni, koska en tunne siihen mitään tarvetta, jätän työajatukset työpaikalle. Harvoin häneltä mihinkään tarvitsen apua, saan oikeastaan suuren osan asioista hoidettua ihan itse. En ole koskaan tykännyt kaataa ongelmiani ystävien tai sukulaisten niskaan, en tunne mitään tarvetta avautua heille jostain mikä painaa mieltäni. Eli en osaa edes keksiä mitä heiltä ryhtyisin vastavuoroisesti pyytämään, jotta saisin selville saisinko heiltä sitä edes. Ap
tunnistan tunteen, mutta ajatuksessasi on ehkä silti virhe. Vaikuttaa vähän siltä, kuin ajattelisit tätäkin asiaa - muista ihmisistä käsin. Vaihda suuntaa. Älä mieti, mitä voisit pyytää HEILTÄ. Mieti pikemminkin, mitä sinä tarvitsisit ja mikä tekisi sinun olosi mukavammaksi - ja pyydä sitten sitä kaikilta.
Ensimmäinen mikä tulee mieleen on, että en tarvitse mitään muuta heiltä kuin että jättäkää minut rauhaan, älkää pyytäkö minulta koskaan mitään, älkää kysykö mitään, älkää odottako minulta mitään, edes vastausta, älkää kertoko minulle mitään odottaen että kuuntelen, olkaa hiljaa. Varsinaisesti siis itselleni en keksi mitään mitä heiltä tarvitsisin. Ap
NO pyydä sitten tuota. Eikä mitään 5 minuuttisia, vaan päiviä ja viikonloppuja. Ota välillä vaikka airbnb ja mene sinne yksin.
Olen pyytänyt. Olen huutanut että ole vihdoin hiljaa. Eivät ole. Olen blokannut ihmisiä viikoiksi kun en saa niitä muuten hiljenemään. Mutta mikään ei auta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Somekanavat äänettömälle, mielummin jopa sometauko ja sanot miehelle, että nyt tarvitset lepoa. Opettele sanomaan ei.
Olet vetänyt jaksamisen yli ja nyt tarvitset lepoaikaa ja vain itsellesi. Luultavasti enemmän kuin uskot. Tee se ennen kuin menet täysin toimintakyvyttömäksi.
Ulkoilua, hyvää unta, paljon ravitsevaa ruokaa, hömppäviihdettä, saunaa, omia harrastuksia, hiljaisuutta.
Osaan sanoa ei, kuten jo aloituksessa kirjoitin. Enkä ahdistu ein sanomisesta. En ahdistu siitäkään jos joku hermostuu kun sanon ei. Ja usein sanonkin. Siinä siis ei ole ongelmaa.
Lepo ja hiljaisuus kuulostaa ihanalta, mutta mies ja lapsi tekee sen, että kotona ei ole koskaan hiljaista vaan joku kysyy minulta aivan koko ajan jotain. Vaikkapa, että mitä kello on. Ja vastaan lähes aina että katso itse. Silti vähän ajan päästä sama. Jos hermostun, että olkaa hetki hiljaa niin ovat viisi minuuttia, sitten sama alkaa taas.
Ap
Ei vaikuta siltä, että osaat sanoa , ainakaan tarpeeksi. Ehkä teknisesti pystyisit, mutta käytännössä annat toisten vaatimusten kuluttaa itsesi loppuun.
Miehelle voi aivan hyvin sanoa, että nyt ollaan hiljaa ja hän vie lapsen jonnekin päiväretkelle. Kotona ollessa päävastuu lapsesta miehellä eikä sua vaivata kysymyksillä. Sinä käyt vuorostasi pois kotoa kävelyllä ja jos rahaa on niin vaikka hotellissa.
Siis mies kyselee koko ajan neuvoja, huudellen jostain yläkerrasta, kun vaikka nukun tai haluan olla rauhassa -9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus tekee sen ettei jaksa muita ihmisiä. Ja kaikki ärsyttää. Tarvitset taukoa muiden passaamisesta ja itsesi kuuntelua mitä tarvitset ja haluat.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aivan sama. Aikuinen lapsi soittaa ja "kysyy vointia", mutta seuraava lause on aina se "Oisko lainata joku kymppi" tai sitten pitäis kyyditä ja kuskata. Muinoin ei edes maksanut takaisin, mutta kun ärähdin, niin maksaa nykyään, myös bensat. Siellä on pienet lapset, ja niiden takia autan. On työssäkäyvä, mutta rahankäyttö tuottaa ongelmia. Ulosottojaan on maksanut vuosia, kun elivät kumppaninsa kanssa herroiksi. Älysivät sentään erota.
Mieheni on olevinaan niin kovin älykäs minuun verrattuna, mutta huutelee joka väliin jotain neuvoja, jopa mitä joku on englanniksi, kun kokoaa jotain tai pitää ohjelmaa yms. suomentaa.
Miehen siskon kännipuhelua kuuntelin kerran melkein 4 tuntia!!!!! Kyllä, näin tein, kun toinen itki ja kertoi miehen jättäneen. Välillä se avasi viinipullon ja märinä vaan jatkui.
Itse se kissa häntänsä nostaa, harmi että hyväntahtoisuutta ja luottamusta ollaan joka paikassa niin kovin valmiita käyttämään härskisti hyväksi. Minä olen tämän elämästäni jo eliminoinut. Jokainen ystävä on myös pettänyt elämän varrella, kuka mitenkin. Ja ei, ei ole syy nyt minussa. Yksikin kertoi vttuuntuneensa, kun "Sä olet niin hemmetin täydellinen, ettei mistään pääse sanomaan"! Olipa sekin syy, ei ymmärrä :/
Mulle on käynyt tämä sama että olen perseestä ystäväni mielestä kun olen aina niin täydellinen eikä mulle pääse sanomaan mistään. Niin no. En ole valittavaa ihmistyyppiä, joten kai se tuollaisen valituksesta elävän ihmisen mielestä näin on.
Ja ap sama homma muutenkin elämän kanssa. Olen aina se jolta kaikki tarvitsevat jotain. Olen ilmoittanut useammalle ystävälle että palaan kuvioihin sitten taas jos joskus jaksan, mutta olen menettänyt tällä jo selvästi pari ystävää. Ei voi mitään sillä oma jaksaminen on nyt tärkeintä. Jos ei olisi miestä ja lasta niin muuttaisin yksin johonkin pieneen mökkiin maalle ihan saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se kertoo nimenomaan siitä, että ihmissuhteesi ovat yksipuolisia ja kaikki haluavat sinulta koko ajan jotain. Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatia muilta samalla tavalla vastavuoroisuutta. Se ei tosin ole ihan helppoa, koska nallekarkit ei mene tasan ja usein niillä, jotka tarvitsevat sinulta yhtä ja toista, ei oikeasti ole mitään resursseja vastavuoroisesti samaan sinulle päin.
Kiitos kun vastasit. Voi kyllä kertoa tuosta. Ehkä jostain muustakin, mutta myös tuosta. Mutta en oikein tiedä mitä niin pyytäisin ja vaatisin muilta. En halua puhua työasioistani miehelleni, koska en tunne siihen mitään tarvetta, jätän työajatukset työpaikalle. Harvoin häneltä mihinkään tarvitsen apua, saan oikeastaan suuren osan asioista hoidettua ihan itse. En ole koskaan tykännyt kaataa ongelmiani ystävien tai sukulaisten niskaan, en tunne mitään tarvetta avautua heille jostain mikä painaa mieltäni. Eli en osaa edes keksiä mitä heiltä ryhtyisin vastavuoroisesti pyytämään, jotta saisin selville saisinko heiltä sitä edes. Ap
tunnistan tunteen, mutta ajatuksessasi on ehkä silti virhe. Vaikuttaa vähän siltä, kuin ajattelisit tätäkin asiaa - muista ihmisistä käsin. Vaihda suuntaa. Älä mieti, mitä voisit pyytää HEILTÄ. Mieti pikemminkin, mitä sinä tarvitsisit ja mikä tekisi sinun olosi mukavammaksi - ja pyydä sitten sitä kaikilta.
Ensimmäinen mikä tulee mieleen on, että en tarvitse mitään muuta heiltä kuin että jättäkää minut rauhaan, älkää pyytäkö minulta koskaan mitään, älkää kysykö mitään, älkää odottako minulta mitään, edes vastausta, älkää kertoko minulle mitään odottaen että kuuntelen, olkaa hiljaa. Varsinaisesti siis itselleni en keksi mitään mitä heiltä tarvitsisin. Ap
NO pyydä sitten tuota. Eikä mitään 5 minuuttisia, vaan päiviä ja viikonloppuja. Ota välillä vaikka airbnb ja mene sinne yksin.
Olen pyytänyt. Olen huutanut että ole vihdoin hiljaa. Eivät ole. Olen blokannut ihmisiä viikoiksi kun en saa niitä muuten hiljenemään. Mutta mikään ei auta. Ap
Onko miehesi normaaliälyinen?
Mulla on samaa vaivaa. Lopetin yhden ystävyyssuhteen kun se alkoi kuormittamaan liikaa.
Kun aloin olla tälle ystävälle pelkkä omien murheiden kaatopaikka. Ei häntä mun kuulumiset kiinnostaneet, halusi vain kaataa ikävyytensä mun niskaani.
Viimeisin viestittely meni näin
Hän, hei mitä sulle kuuluu?
Minä, ihan ok, kiirettä pitää, jutellaan paremmalla ajalla.
Hän, ok, mulle kuuluu sitä ja tätä huonoa ja ikävää ja plaa plaa plaa...
Siinä vaiheessa mulla keitti yli. Mä just sanoin, että jutellaan paremmalla ajalla, että ei nyt mitään kiitos. Mutta ei, hän ei voi koskaan pitää surkeuksiaan omana tietonaan vaikka varta vasten käskin.
Sen jälkeen en ole enää vastannut mihinkään. En puheluihin enkä instapommutuksiin. Miten voi joidenkin ihmisten olla niin vaikea käsittää, että juuri heidän jatkuva valituksensa on se mikä lopettaa ihmissuhteen kun se toinen osapuoli ei enää jaksa eikä halua toimia terapeuttina.
Vierailija kirjoitti:
Masennus tekee sen ettei jaksa muita ihmisiä. Ja kaikki ärsyttää. Tarvitset taukoa muiden passaamisesta ja itsesi kuuntelua mitä tarvitset ja haluat.
Ja siis kaamos. Itsellä aivan ihana elämä, kaikkea on rauhasta rakkauteen, mutta välillä minuakin väsyttää ja kiukuttaa puhtaasti kaamoksen takia.
Serotoniinit vähissä.
Mun miehellä on varmaan sama menossa. Hän on koko ajan ahdistunut ja en ole nähnyt omia kavereita kuukausiin kun sekin kuormittaa häntä. Haluaa että ollaan ihan hiljaa vaan kotona. En ole sitten jaksanut pitää yhteyttä kavereihin puhelimella ja pelkään että paras ystäväkin hylkää kohta. Jotenkin tämä ahdistunut ilmapiiri on tarttunut meillä molempiin ja ollaan sitten vaan hiljaa. Masennuksen sekaista burnoutia meillä varmaan.
No ehkä se kertoo nimenomaan siitä, että ihmissuhteesi ovat yksipuolisia ja kaikki haluavat sinulta koko ajan jotain. Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatia muilta samalla tavalla vastavuoroisuutta. Se ei tosin ole ihan helppoa, koska nallekarkit ei mene tasan ja usein niillä, jotka tarvitsevat sinulta yhtä ja toista, ei oikeasti ole mitään resursseja vastavuoroisesti samaan sinulle päin.