Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset ovat niin vihaisia?
30.11.2022 |
Olen itsekin suomalainen ja samalla tavalla vihainen kuin kaikki muutkin. Olen kuitenkin yrittänyt opetella pois ihmisten automaattisesta tuomitsemisesta, itseni halveksunnasta ja kaiken näkemisestä negatiivisen kautta. Tässä auttoi aika paljon ulkomaille muuttaminen. Nykyisessä asuinmaassani kaikkea on vähemmän ja huonompilaatuista, mutta ihmiset suhtautuvat asioihin keskimäärin lempeästi ja huumorilla. Suomessa kaikki on verrattain hyvin, mutta ihmiset kuin myrkkyä. Yritimme pari vuotta sitten palata Suomeen, mutta huomasin nopeasti, että en halua kasvattaa lastani sellaisessa ilmapiirissä. Ihmettelen vain, mikä suomalaisia vaivaa? Onko onnettomana olo jotenkin niin normalisoitua, ettei kukaan osaa enää olla onnellinen mistään?
Kommentit (141)
Jo lapsuudenkodissa isä oli pahalla päällä käytännössä 24/7. Oli stressiä rahasta ja vanhemmat valitti usein ääneen miten ei ole rahaa siihen ja tähän, muilla on enemmän ja hienompaa. Kaikki elämän kivat ja kauniit asiat lahjojen antamisesta hyvään ruokaan oli tarpeetonta isäni mukaan. Tärkeintä oli käydä töissä, liikkua, pitää koti siistinä ja olla hiljaa. Ehkä tuollainen masokistinen kärsimykseen pyrkiminen on luterilaista perua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on paljon asioita huonosti mutta pahinta on se totalitarismi missä ainoa sallittu viesti on että me olemme maailman onnellisimpia vaikka totuus on aivan muuta...
hallinto/suuryritykset/pieni rikkaiden ryhmä yhteistyössä sanelee kaiken, köyhdyttää kaiken ja kertoo medialle mikä mielipide ainoastaan on sallittu... totalitarismi on jo täydellinen...
Vierailija kirjoitti:
Venäjä naapurissa.
Jaa. Mikä vika siinä on? Kauppaa on käyty ahkerasti ja maita ja mantuja heille Suomessa myyty. Eikö se näin ole mennyt?
Vierailija kirjoitti:
Uudessa asuinmaassa keksin Suomesta kehuttavaksi lähinnä nk. ilmaisen koulutuksen.
Terveydenhuoltoa tai koulutustakaan ei ole voinut enää kehua vuosiin. Tällä hetkellä järjetön sähkön hinta, ongelmat sähkön riittävyydessä, ruokien hinnan jyrkkä nousu ja muut saavat entistä onnellisemmaksi etten ole siellä.
Siis lähinnä (perus)koulutuksen laatua ei voi kehua, vaikka se muunmaalaisten puheissa yleensä mainitaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä vihataan lihavia, sairaita, ulkomaalaisia, työttömiä, pienitulosia, rumia, kauniita, erityisesti naisia ja lapsia ja lista jatkuu loputtomiin.
Tämä oli hyvä, sai nauramaan! Suomessa vihataan siis kaikkia paitsi valkoisia, suomalaisia, terveitä, laihoja, komeita ja rikkaita miehiä. Siltä se kieltämättä joskus siellä käydessä tuntuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kell' onni on, se onnen käteköön.
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Meidän kulttuuriimme eik uulu iloitseminen eikä ainakaan oman ilonsa näyttäminen. Me puhumme toisillemme asioista, joista "on luvallista" puhua. Ja niihin asioihin ei kuulu mitkään iloiset asiat, siksi valitamme. Tai olemme hiljaa, jos ei ole mitään valittamisen aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuudenkodissa isä oli pahalla päällä käytännössä 24/7. Oli stressiä rahasta ja vanhemmat valitti usein ääneen miten ei ole rahaa siihen ja tähän, muilla on enemmän ja hienompaa. Kaikki elämän kivat ja kauniit asiat lahjojen antamisesta hyvään ruokaan oli tarpeetonta isäni mukaan. Tärkeintä oli käydä töissä, liikkua, pitää koti siistinä ja olla hiljaa. Ehkä tuollainen masokistinen kärsimykseen pyrkiminen on luterilaista perua?
Tässä kieltämättä on kuvattu koko maa yhden perheen vinkkelistä. Just toi työssä käyminen, liikkuminen (kunnon ihmisen merkki, ei siksi että saisi hyvää oloa vaan että ei kuormittaisi elintasosairauksillaan yhteiskuntaa), kodin siisteys (ei itseä vaan mahdollisia vieraita varten, he kun voisivat tuomita huonoiksi ihmisiksi jos ei olisi siistiä, kukaan ei kuitenkaan koskaan käy kylässä), hiljaa oleminen asioista jotka ei kuulu itselle ja mikä nyt loppujen lopuksi itselle kuuluisi, ei mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu siitä että suomalaiset, alunperin metsäerakoiksi tarkoitetut, ovat joutuneet itselleen vieraaseen ympäristöön.
Tähän henkiseen ilmastoon kun yhdistää ennennäkemättömän materiaalisen yltäkylläisyyden niin ei ihme että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat on räjähtäneet käsiin. Ei ole mitään tavoiteltavaa enää kun kaikki materia on jo ilmaiseksi saatu ja henkistä antia, merkityksellisyyden kokemusta, ei osata kuvitellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jokaisen omalla vastuulla ottaa itsestään se huono ohjelmointi pois. Ei meidän tarvitse olla sellasia. Tää meidän systeemi on ihan sairas täällä, sen kertoo itsemurhatilastotkin. Kaikki on vaan työtätyötätyötä, ihmiset eivät osaa enää edes keksiä itselleen tekemistä vapaa-ajallaan, kaikki on aina vaan työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseni saa todella vihaiseksi se, että en voi elää omanlaista elämääni vaan minun on pakko olla sosiaalinen 5 päivää viikossa vastentahtoani. Kukaan ei voi mitenkään ymmärtää miten paljon kärsin siitä henkisesti ja sitä kautta fyysisesti mm ahdistus ja stressi saa mahani aivan nurin ja kärsin uniongelmista, jonka takia olen ollut usein sairaslomalla max 2 päivää niin kuin se palauttaisi yhtään mitenkään. Olen siinä pisteessä, että irtisanon pian itseni ja annan laskujen mennä sitten, vaikka ulosottoon, kunhan vain pääsen tästä h*lvetistä eroon. Kaikki tämä pska vain sen takia, että saan rahaa, jotta voin antaa sen muille, jotta saan pidettyä katon pääni päällä ja ruokaa kaappiin, sairasta SAIRASTA.
Ymmärrettävästi sun on kuitenkin sitä rahaa tienattava ; millä muuten eläisit sitä "omanlaista eläämääsikin?" Ilman tuloja - mahdotonta! Et voi odottaa muiden ihmisten kustantavan elämäsi!
Hehe, teen töitä enkä silti voi elää sitä omanlaista elämääni, kun kaikki rahat menee laskuihin ja ruokaan, pakollisiin juttuihin. Työttömänä saisin sentään olla rauhassa ja yksin.
Tämäkin on kiinnostavaa. Suomalainen vihaa työntekoa ja ennen kaikkea sitä että ei saa kaikkea haalittua itselleen, vaan yhteiskuntaakin on pidettävä pystyssä. Ihan kuin kaikkialla maailmassa kaikkien ihmisten rahat ei menisi laskuihin ja ruokaan, pakollisiin juttuihin, ehkä muutamaa superrikasta lukuun ottamatta? Voisihan sitä olla onnellinen siitä että rahat riittää laskuihin ja ruokaan, pakollisiin juttuihin. Mutta ei. Suomalainen raivostuu siitäkin.
Jos on töitä, on huono juttu, jos ei ole töitä, on huono juttu. Asenne kysymys kuitenkin.
Aikuinen ihminen on vastuussa omista tunteistaan. Ei kaikesta aina voi syyttää muita. Tai siis sitten on kaikki aina huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut. Ihan randomeiden kanssa pystyy heittää vapautunutta läppää, kunhan ottaa itse hieman ohjia ja on jotenkin sosiaalisesti taitava.
Vierailija kirjoitti:
Uudet säännöt tekevät kaikki vihaisiksi:
- töissä pitää puhua englantia ettei kollegat loukkaannu
- ei saa kertoa kunnon n-sana vitsejä tai herjata hömöjä
- pienellä palkalla pitää korkein veroin elätellä puolta afrikkaa
- koulujen häiriköitä pitää ymmärtää ja heidän hulluja oudon värisiä vanhempiaan
- joka paikassa saa jonottaa ja kuunnella jotain älämölöä, rauha ja siisteys on lopetettu
- hinnat nousevat, palvelut heikkenevät
ja niin edelleen
Ai ennen "uusia" sääntöjä kaikki olivat iloisia? Jopas on päätelmä. Iloinen ihminen on iloinen, vaikka elämää rajoittaisi noin "kamalat" asiat, mitä luettelit. Toi on vaan laiskaa kaikin mahdollisin tavoin. Tuollainen luettelointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut. Ihan randomeiden kanssa pystyy heittää vapautunutta läppää, kunhan ottaa itse hieman ohjia ja on jotenkin sosiaalisesti taitava.
Ehkä olet nuorempaa ikäpolvea? Omassa ikäluokassani 40 vee ollaan jo aivan katkeruuden läpikyllästämiä ja pahemmaksi menee vaan mitä lähemmäs suuria ikäluokkia mennään.
Oikeastaan se taitaakin olla ne suuret ikäluokat jotka oikein tihkuvat pahantahtoisuutta ympärilleen. Etenkin naiset. Outo ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudet säännöt tekevät kaikki vihaisiksi:
- töissä pitää puhua englantia ettei kollegat loukkaannu
- ei saa kertoa kunnon n-sana vitsejä tai herjata hömöjä
- pienellä palkalla pitää korkein veroin elätellä puolta afrikkaa
- koulujen häiriköitä pitää ymmärtää ja heidän hulluja oudon värisiä vanhempiaan
- joka paikassa saa jonottaa ja kuunnella jotain älämölöä, rauha ja siisteys on lopetettu
- hinnat nousevat, palvelut heikkenevät
ja niin edelleen
Kulttuurin muutos on monelle stressaavaa, ymmärtäähän sen. Mutta jostain syystä suomalainen keskittyy juuri negatiivisiksi kokemiinsa asioihin eikä näe mitään hyvää missään. Sama kehitys on vallalla monessa muussakin maassa, oikeastaan kaikkialla, mutta juuri suomalaiselle se ottaa erityisen koville.
Kulttuuri ja maailma on ollut muutoksessa ihan koko olemassaolon ajan. Joidenkin vaan pitää sitä jostain syystä vastustaa, vaikk helpompaa olisi sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseni saa todella vihaiseksi se, että en voi elää omanlaista elämääni vaan minun on pakko olla sosiaalinen 5 päivää viikossa vastentahtoani. Kukaan ei voi mitenkään ymmärtää miten paljon kärsin siitä henkisesti ja sitä kautta fyysisesti mm ahdistus ja stressi saa mahani aivan nurin ja kärsin uniongelmista, jonka takia olen ollut usein sairaslomalla max 2 päivää niin kuin se palauttaisi yhtään mitenkään. Olen siinä pisteessä, että irtisanon pian itseni ja annan laskujen mennä sitten, vaikka ulosottoon, kunhan vain pääsen tästä h*lvetistä eroon. Kaikki tämä pska vain sen takia, että saan rahaa, jotta voin antaa sen muille, jotta saan pidettyä katon pääni päällä ja ruokaa kaappiin, sairasta SAIRASTA.
Ymmärrettävästi sun on kuitenkin sitä rahaa tienattava ; millä muuten eläisit sitä "omanlaista eläämääsikin?" Ilman tuloja - mahdotonta! Et voi odottaa muiden ihmisten kustantavan elämäsi!
Hehe, teen töitä enkä silti voi elää sitä omanlaista elämääni, kun kaikki rahat menee laskuihin ja ruokaan, pakollisiin juttuihin. Työttömänä saisin sentään olla rauhassa ja yksin.
Tämäkin on kiinnostavaa. Suomalainen vihaa työntekoa ja ennen kaikkea sitä että ei saa kaikkea haalittua itselleen, vaan yhteiskuntaakin on pidettävä pystyssä. Ihan kuin kaikkialla maailmassa kaikkien ihmisten rahat ei menisi laskuihin ja ruokaan, pakollisiin juttuihin, ehkä muutamaa superrikasta lukuun ottamatta? Voisihan sitä olla onnellinen siitä että rahat riittää laskuihin ja ruokaan, pakollisiin juttuihin. Mutta ei. Suomalainen raivostuu siitäkin.
Jos on töitä, on huono juttu, jos ei ole töitä, on huono juttu. Asenne kysymys kuitenkin.
Aikuinen ihminen on vastuussa omista tunteistaan. Ei kaikesta aina voi syyttää muita. Tai siis sitten on kaikki aina huonosti.
Osut johonkin ytimeen tässä. Siis se, että aina syytetään kaikesta muita. Tämä on kyllä niin tyypillistä suomalaisuutta, kaikenlainen itseohjautuvuuden ja tunneälyn puute. Jonkun muun, yleensä valtion, pitäisi tulla ja antaa minulle arvostusta ja lämmintä maitoa ja mukavia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Poliitikot ja virkaihmiset hännystelijöineen ei ansaitse osakseen muuta kuin vihaa.
Vain vuodattamalla heidän veren maahan, voidaan saavuttaa rauha ja onni.
Nyt menee pelottavaksi! Vallank*mouksestako siellä haaveillaan? Sittenkö oltais onnellisia? Tai ensin tietty menis sen sata vuotta traumojen käsittelyyn. Mut sit?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Kell' onni on, se onnen käteköön.
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.Meidän kulttuuriimme eik uulu iloitseminen eikä ainakaan oman ilonsa näyttäminen. Me puhumme toisillemme asioista, joista "on luvallista" puhua. Ja niihin asioihin ei kuulu mitkään iloiset asiat, siksi valitamme. Tai olemme hiljaa, jos ei ole mitään valittamisen aihetta.
Lisäisin tähän vielä kestosuosikin:
"Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa."
Tämä kun on asenne muiden yrittämistä ja mahdollista menestymistä kohtaan, ei ole kovin suuri ihme, että ihmiset ovat varovaisia puheissaan.
Minäkin olen muuttanut muualle ja huomannut, että Suomessa voisi helposti olla asiat paremmin kuin ne ovat (poislukien sää tietysti). Ulkomaissa, jossa olen asunut tähdän mennessä (vauraita Euroopan maita) on ollut oletusarvoisesti ok olla oma itsensä tietenkin lakien ja sääntöjen puitteissa. Samoin on ollut ok, jopa odotettua, sanoa mielipiteensä. Ei tietenkään haukkuen tai tökerösti.
Kuten tässä keskustelussa on jo todettu, Suomessa jostain syystä pyritään pidättyväisyyteen mm. mielipiteen ilmaisussa. Tuloksena joko kyräily tai rähjääminen siinä vaiheessa kun pidättäytyminen ei onnistu. Ei ole ns. normaalia kommunikaatiota. Luontevuus kanssakäymisessä loistaa poissaolollaan. Toki poikkeuksia on.
Vierailija kirjoitti:
Täällä vihataan lihavia, sairaita, ulkomaalaisia, työttömiä, pienitulosia, rumia, kauniita, erityisesti naisia ja lapsia ja lista jatkuu loputtomiin.
Veikkaan, että vihaisuus ja vihaaminen on suurimmalla osalla kytköksissä huonoon itsetuntoon. Täällä ei oikein vieläkään osata suhtautua erilaisuuteen erilaisuutena, vaan kanssaihmisten itseen kohdistuvana kiusantekona. "Naapuri käyttää mustaa toppatakkia ihan vain ankeuttaakseen mielialaani." "Pikkulapsi kitisi väsymystään ratikassa ärsyttääkseen minua." "Lissu perkele on ylipainoinen siksi, kun tietää, etten voi sietää läskejä." "Kaitsukin homoilee vain osoittaakseen olevansa trendikkäämpi kuin minä." Kaikki poikkeavuus itsestä on siis vain ärsyttämistä, trendipelleilyä, ankeuttamista, esittämistä, oman paremmuuden korostamista ja mitä vielä.
Täällä vihataan lihavia, sairaita, ulkomaalaisia, työttömiä, pienitulosia, rumia, kauniita, erityisesti naisia ja lapsia ja lista jatkuu loputtomiin.