Lue keskustelun säännöt.
G: mitä tekisit, jos puoliso pyytäisi yhteiseen elämäntapamuutokseen: sali, kävelyt ja kevyt ruoka? Olen ihan loppu jo nyt
29.11.2022 |
elämään, ja lepo ja hyvä syöminen on tärkeää elämässä. Paino 100kg ja pituus 162cm, mutta en ole valmis mihinkään muutoksiin.
Mies urheilullinen jo valmiiksi, on hänen juttunsa, ei minun.
Kommentit (374)
Painoindeksisi on noilla mitoilla *vaikean ylipainon* alueella. Elämäntaparemontista voit saada niin paljon virtaa, ettet uskokaan. Jos olet jo päättänyt, että et onnnistu, niin lähesty asiaa pienin askelin äläkä keskity niinkään lopulliseen tavoitteeseen. Kaikesta kirjoittamastasi paistaa läpi väsymys ja alakulo - et varmaankaan voi hyvin! Etsi sellaisia tapoja liikkua, jotka tuntuvat kivalta eikä pakkopullalta. Jos kävelyllä käyminen on ylivoimainen haaste, niin kyllä hälytyskellojen pitää jo soida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin iloinen, jos tuollainen aloite tulisi puolisolta. Kaksin on helpompi kuin yksin.
Sama. Tekis hyvää meille molemmille. Ite en saa yksin liikuttua vaan tarvisin siihen "sosiaalisen paineen".
Joo, kannattaa maata soffalla ja vetää sipsejä, se auttaakin hitokseen mm masennukseen ja ylipainoon. Sitten kun olet 124kg, masentunut, monisairas ( kaikki elintasosairaudet ), niin ehkä vaihdat ajatusmallia. Ihminen hyvä, alouta pinin askelin, sillä kaikki, pieninkin liikunta ja/tai ruokavaliomuutos on pelkkää plussaa. Alku yleensä hankalaa, mutta jo 5%:in pudotus painossa näkyy ja tuntuu. Luota itseesi!
Kevyt ruoka no, unelmoin sisäfilepihvistä. Kuntosali no, tulee liikaa lihaksia. Kävely, maybe kun kaunis ilma ja ilman sauvoja.
Liikun töissä, en tarvitse liikuntaa lisää! Koko ajan joku hokee liikunnasta! Siitä ei ole kyse. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä teen henkilökohtaiset valintani elämässä aina itse. So no - kehottaisin hiitamaan muutoksen itsessään.
Eli olet laiska ja itsekäs.
Tämänki palstan "tietäjät" jotka väittävät todeksi omia vähintäänkin sekavia mutujaan ovat osasyyllisiä herkkäuskoisten painovaikeuksiin. Moraali? Never heard!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kevyt ruoka no, unelmoin sisäfilepihvistä. Kuntosali no, tulee liikaa lihaksia. Kävely, maybe kun kaunis ilma ja ilman sauvoja.
Tuollainen pihvihän on kevyttä, siinä ei ole rasvaa eikä hiilareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kevyt ruoka no, unelmoin sisäfilepihvistä. Kuntosali no, tulee liikaa lihaksia. Kävely, maybe kun kaunis ilma ja ilman sauvoja.
Tuollainen pihvihän on kevyttä, siinä ei ole rasvaa eikä hiilareita.
Liharuoka on sata kertaa terveellisempää kuin pullasokeripaska. Varsinkin tuollainen ulko/sisäfile, joka ei ole prosessoitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista, kun oot koko ajan väsynyt.
Kannattaa kokeilla elämäntapamuutosta!
Lisäät liikuntaa pikkuhiljaa, kävelyillä on hyvä aloittaa.
Kevennä ruokavaliokin hiljalleen. Ensin pienempiä annoksia, kevyemmät välipalat. Joku herkkupäivä viikossa, siihenkin voi valita kevyempiä herkkuja.
Jos sali ei heti innosta, tee kotijumppaa. Tai mene ohjattuun jumppaan, esim. jooga ja pilates on rauhoittavia, jos kaipaat sellaista enemmän kuin hikitreeniä.
Kun paino alkaa pudota ja saat keskivartalon lihakset haltuun, huomaat miten iso vaikutus sillä on elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ap:n mies ole lähinnä huolissaan hänen masennuksestaan. Liikunta ja elämäntapojen parantaminen ovat kuitenkin tutkitusti erittäin tehokkaita tapoja erityisesti lievän masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa ja voivat estää potilasta vaipumasta syvempään masennukseen. Yhteisen ulkoilun ja liikkumisen ehdottaminen voi olla helpompaa, kuin ottaa puheeksi epäilyt puolison mielenterveyden ongelmista ja voi katsoa, jos puolison tila alkaisi parantumaan tällaisilla pienemmillä toimenpiteillä.
Ap saattaa hyvin olla trolli, mutta tällaisia ihmisiä on joka tapauksessa olemassa. Hän on jo kertonut olevansa itsetuhoinen ja todennäköisesti tekee joko tietoisesti tai tietämättään itsem urhaa syömällä itsensä hengiltä.
Minulla on nyt jo vaikea masennus, olen kesästä asti syönyt Seronilia. Liikun jo töissä, eli edelleen, sitä ei tarve lisätä. Ap
Kait sä nyt sentään sen suostut myöntämään, että jos painoindeksi on 40 (ja tässä tapauksessa lienee turha viisastella lihaksikkaiden urheilijoiden BMI:stä), niin syömisen ja kulutuksen tasapainossa on jotain hiomisen paikkaa?
Entä suostutko myös myöntämään, että ylipaino vaikuttaa elämänlaatuusi ja ehkä jopa perheen elämänlaatuun, koska äiti ei jaksa tehdä mitään?
Myönnän. Mutta en kestä laihdutuksen epämukavuutta, niin kauan että tuloksia näkyisi. Ap
Hei Ap. Täällä toinen pullukka, myös masennuksen kokenut. Minullakin on mies se, joka haluaa liikkua. Ei kylläkään ole atleetti, vaan ihminen, joka haluaa liikkua, jotta mm. nivelet toimisivat. Olemme kuuskymppisiä.
Minä laihduin - ehkä noin 6 kuukaudessa - 12 kiloa. Pidin ruokapäiväkirjaa ja söimme terveellisemmin. Pidin/pidän myös syömäpausseja (noin 16 tuntia ilman ruokaa).
Eli minun laihdutusmix oli: usein ei aamiaista, sitten kaksi ateriaa klo 13-21 välillä. jos oikein teki mieli. Aamulla vain vettä, mustaa kahvia tai teetä. Lounas oli usein smoothie tai vaikkapa kylmä puuro: kauralesettä + granaattiomenamehua + soijajogurttia. Sopi lounaaksi kesäkuumalla. Välillä söin vaikkapa pari viipaletta juustoa, jos oikein teki mieli. Iltaruoka: paljon kasviksia, salaattia, lisänä kalaa/lihaa/munia. Vain vähän hiilihydraatteja iltaisin. Viiniä ja/tai olutta kohtuudella.
Kun iltaruoka on "low carb", ei aamulla yleensä ole näläntunnetta ja aamiaisen väliinjättäminen on helppoa. Monesti ei edes huomaa koko juttua, kun tekee jotain muuta.
Lisäksi kävelin: 1 x viikonloppuna kuntopolulla ja 2 x viikolla, kun menin miestä vastaan juna-asemalle. 3 x 45 minuuttia viikossa. Minulla liikkuminen aivan selvästi kohentaa mieltä.
Elämäntapamuutokset auttavat. Pidin joskus hyvin rajoittavaa dieettiä. Paino tuli tottakai heti takaisin. Pysyvät tulokset saa kai vain sillä, että tyytyy hitaaseen painonpudotukseen, jonka voi saavuttaa ruokatottumuksia muuttamalla ja liikuntaa lisäämällä. Ei mitään maratoneja, vaan maltillista liikuntaa. Itseään saa myös palkita vaikkapa kakkupalalla tai sipsipussilla, kunhan se tapahtuu vain silloin tällöin.
Sinä taidat etsiä vain tekosyytä olla liikkumatta/laihduttamatta, päästä ihmeessä se urheilullinen miehesi vapaaksi. Ottajia on varmaan jonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nyt jo vaikea masennus, olen kesästä asti syönyt Seronilia. Liikun jo töissä, eli edelleen, sitä ei tarve lisätä. Ap[/quote]
Kait sä nyt sentään sen suostut myöntämään, että jos painoindeksi on 40 (ja tässä tapauksessa lienee turha viisastella lihaksikkaiden urheilijoiden BMI:stä), niin syömisen ja kulutuksen tasapainossa on jotain hiomisen paikkaa?
Entä suostutko myös myöntämään, että ylipaino vaikuttaa elämänlaatuusi ja ehkä jopa perheen elämänlaatuun, koska äiti ei jaksa tehdä mitään?[/quote]
Myönnän. Mutta en kestä laihdutuksen epämukavuutta, niin kauan että tuloksia näkyisi. Ap[/quote]
KIRJOITUSVIRHE! Korjaus alla: "Kaksi ateriaa klo 13-21 välillä."
Hei Ap. Täällä toinen pullukka, myös masennuksen kokenut. Minullakin on mies se, joka haluaa liikkua. Ei kylläkään ole atleetti, vaan ihminen, joka haluaa liikkua, jotta mm. nivelet toimisivat. Olemme kuuskymppisiä.
Minä laihduin - ehkä noin 6 kuukaudessa - 12 kiloa. Pidin ruokapäiväkirjaa ja söimme terveellisemmin. Pidin/pidän myös syömäpausseja (noin 16 tuntia ilman ruokaa).
Eli minun laihdutusmix oli: usein ei aamiaista, sitten kaksi ateriaa klo 13-21 välillä. XXXX. Aamulla vain vettä, mustaa kahvia tai teetä. Lounas oli usein smoothie tai vaikkapa kylmä puuro: kauralesettä + granaattiomenamehua + soijajogurttia. Sopi lounaaksi kesäkuumalla. Välillä söin vaikkapa pari viipaletta juustoa, jos oikein teki mieli. Iltaruoka: paljon kasviksia, salaattia, lisänä kalaa/lihaa/munia. Vain vähän hiilihydraatteja iltaisin. Viiniä ja/tai olutta kohtuudella.
Kun iltaruoka on "low carb", ei aamulla yleensä ole näläntunnetta ja aamiaisen väliinjättäminen on helppoa. Monesti ei edes huomaa koko juttua, kun tekee jotain muuta.
Lisäksi kävelin: 1 x viikonloppuna kuntopolulla ja 2 x viikolla, kun menin miestä vastaan juna-asemalle. 3 x 45 minuuttia viikossa. Minulla liikkuminen aivan selvästi kohentaa mieltä.
Elämäntapamuutokset auttavat. Pidin joskus hyvin rajoittavaa dieettiä. Paino tuli tottakai heti takaisin. Pysyvät tulokset saa kai vain sillä, että tyytyy hitaaseen painonpudotukseen, jonka voi saavuttaa ruokatottumuksia muuttamalla ja liikuntaa lisäämällä. Ei mitään maratoneja, vaan maltillista liikuntaa. Itseään saa myös palkita vaikkapa kakkupalalla tai sipsipussilla, kunhan se tapahtuu vain silloin tällöin.[/quote]
Vierailija kirjoitti:
Sinä taidat etsiä vain tekosyytä olla liikkumatta/laihduttamatta, päästä ihmeessä se urheilullinen miehesi vapaaksi. Ottajia on varmaan jonossa.
Eikös tämä ole melko loukkaavaa sanoa ihmiselle, joka on avautunut kertomaan masennuksestaan? Täytyykö vielä sitten polkea päälle?
Vierailija kirjoitti:
Kevyt ruoka no, unelmoin sisäfilepihvistä. Kuntosali no, tulee liikaa lihaksia. Kävely, maybe kun kaunis ilma ja ilman sauvoja.
Kuntosalilla ei tule liikaa lihaksia. Lihasmassan kehittäminen on äärimmäisen kovan työn takana ja vaatii erityisesti naiselta tarkkaa treeniä ja ruokavaliota. Lisäksi on syytä ymmärtää, että lihasmassa ei kasva, jos ei syö enemmän kuin kuluttaa, eli jos syö kulutuksensa mukaisesti, on aivan turha pelätä lihasten kasvua. Ja juu, uuden tutkimuksen mukaan ihan harjoittelun alussa erityisesti reilusti ylipainoiset pystyvät kasvattamaan lihasmassaansa hiukan käyttämällä rasvaa energian lähteenä, mutta tässä puhutaan max. 1-2 kg lihasmassan lisäksestä ja sekin vaatii sitten ihan oikeaa treenausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ap:n mies ole lähinnä huolissaan hänen masennuksestaan. Liikunta ja elämäntapojen parantaminen ovat kuitenkin tutkitusti erittäin tehokkaita tapoja erityisesti lievän masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa ja voivat estää potilasta vaipumasta syvempään masennukseen. Yhteisen ulkoilun ja liikkumisen ehdottaminen voi olla helpompaa, kuin ottaa puheeksi epäilyt puolison mielenterveyden ongelmista ja voi katsoa, jos puolison tila alkaisi parantumaan tällaisilla pienemmillä toimenpiteillä.
Ap saattaa hyvin olla trolli, mutta tällaisia ihmisiä on joka tapauksessa olemassa. Hän on jo kertonut olevansa itsetuhoinen ja todennäköisesti tekee joko tietoisesti tai tietämättään itsem urhaa syömällä itsensä hengiltä.
Minulla on nyt jo vaikea masennus, olen kesästä asti syönyt Seronilia. Liikun jo töissä, eli edelleen, sitä ei tarve lisätä. Ap
Kait sä nyt sentään sen suostut myöntämään, että jos painoindeksi on 40 (ja tässä tapauksessa lienee turha viisastella lihaksikkaiden urheilijoiden BMI:stä), niin syömisen ja kulutuksen tasapainossa on jotain hiomisen paikkaa?
Entä suostutko myös myöntämään, että ylipaino vaikuttaa elämänlaatuusi ja ehkä jopa perheen elämänlaatuun, koska äiti ei jaksa tehdä mitään?
Myönnän. Mutta en kestä laihdutuksen epämukavuutta, niin kauan että tuloksia näkyisi. Ap
Hei Ap. Täällä toinen pullukka, myös masennuksen kokenut. Minullakin on mies se, joka haluaa liikkua. Ei kylläkään ole atleetti, vaan ihminen, joka haluaa liikkua, jotta mm. nivelet toimisivat. Olemme kuuskymppisiä.
Minä laihduin - ehkä noin 6 kuukaudessa - 12 kiloa. Pidin ruokapäiväkirjaa ja söimme terveellisemmin. Pidin/pidän myös syömäpausseja (noin 16 tuntia ilman ruokaa).
Eli minun laihdutusmix oli: usein ei aamiaista, sitten kaksi ateriaa klo 13-21 välillä. jos oikein teki mieli. Aamulla vain vettä, mustaa kahvia tai teetä. Lounas oli usein smoothie tai vaikkapa kylmä puuro: kauralesettä + granaattiomenamehua + soijajogurttia. Sopi lounaaksi kesäkuumalla. Välillä söin vaikkapa pari viipaletta juustoa, jos oikein teki mieli. Iltaruoka: paljon kasviksia, salaattia, lisänä kalaa/lihaa/munia. Vain vähän hiilihydraatteja iltaisin. Viiniä ja/tai olutta kohtuudella.
Kun iltaruoka on "low carb", ei aamulla yleensä ole näläntunnetta ja aamiaisen väliinjättäminen on helppoa. Monesti ei edes huomaa koko juttua, kun tekee jotain muuta.
Lisäksi kävelin: 1 x viikonloppuna kuntopolulla ja 2 x viikolla, kun menin miestä vastaan juna-asemalle. 3 x 45 minuuttia viikossa. Minulla liikkuminen aivan selvästi kohentaa mieltä.
Elämäntapamuutokset auttavat. Pidin joskus hyvin rajoittavaa dieettiä. Paino tuli tottakai heti takaisin. Pysyvät tulokset saa kai vain sillä, että tyytyy hitaaseen painonpudotukseen, jonka voi saavuttaa ruokatottumuksia muuttamalla ja liikuntaa lisäämällä. Ei mitään maratoneja, vaan maltillista liikuntaa. Itseään saa myös palkita vaikkapa kakkupalalla tai sipsipussilla, kunhan se tapahtuu vain silloin tällöin.
Olen yrittänyt pätkäpaastoa, en pysynyt koskaan aikaikkunassa, vaan syöminen voitti. Yrittänyt larpata monesti, hiilarit voittaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kevyt ruoka no, unelmoin sisäfilepihvistä. Kuntosali no, tulee liikaa lihaksia. Kävely, maybe kun kaunis ilma ja ilman sauvoja.
Sisäfilee soveltuu erittäin hyvin laihdutusruokavalioon. Erityisesti, jos käyttää edes pikkuisen järkeä, mitä sen kyljessä syö lisäkkeenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ap:n mies ole lähinnä huolissaan hänen masennuksestaan. Liikunta ja elämäntapojen parantaminen ovat kuitenkin tutkitusti erittäin tehokkaita tapoja erityisesti lievän masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa ja voivat estää potilasta vaipumasta syvempään masennukseen. Yhteisen ulkoilun ja liikkumisen ehdottaminen voi olla helpompaa, kuin ottaa puheeksi epäilyt puolison mielenterveyden ongelmista ja voi katsoa, jos puolison tila alkaisi parantumaan tällaisilla pienemmillä toimenpiteillä.
Ap saattaa hyvin olla trolli, mutta tällaisia ihmisiä on joka tapauksessa olemassa. Hän on jo kertonut olevansa itsetuhoinen ja todennäköisesti tekee joko tietoisesti tai tietämättään itsem urhaa syömällä itsensä hengiltä.
Minulla on nyt jo vaikea masennus, olen kesästä asti syönyt Seronilia. Liikun jo töissä, eli edelleen, sitä ei tarve lisätä. Ap
Kait sä nyt sentään sen suostut myöntämään, että jos painoindeksi on 40 (ja tässä tapauksessa lienee turha viisastella lihaksikkaiden urheilijoiden BMI:stä), niin syömisen ja kulutuksen tasapainossa on jotain hiomisen paikkaa?
Entä suostutko myös myöntämään, että ylipaino vaikuttaa elämänlaatuusi ja ehkä jopa perheen elämänlaatuun, koska äiti ei jaksa tehdä mitään?
Myönnän. Mutta en kestä laihdutuksen epämukavuutta, niin kauan että tuloksia näkyisi. Ap
Hei Ap. Täällä toinen pullukka, myös masennuksen kokenut. Minullakin on mies se, joka haluaa liikkua. Ei kylläkään ole atleetti, vaan ihminen, joka haluaa liikkua, jotta mm. nivelet toimisivat. Olemme kuuskymppisiä.
Minä laihduin - ehkä noin 6 kuukaudessa - 12 kiloa. Pidin ruokapäiväkirjaa ja söimme terveellisemmin. Pidin/pidän myös syömäpausseja (noin 16 tuntia ilman ruokaa).
Eli minun laihdutusmix oli: usein ei aamiaista, sitten kaksi ateriaa klo 13-21 välillä. jos oikein teki mieli. Aamulla vain vettä, mustaa kahvia tai teetä. Lounas oli usein smoothie tai vaikkapa kylmä puuro: kauralesettä + granaattiomenamehua + soijajogurttia. Sopi lounaaksi kesäkuumalla. Välillä söin vaikkapa pari viipaletta juustoa, jos oikein teki mieli. Iltaruoka: paljon kasviksia, salaattia, lisänä kalaa/lihaa/munia. Vain vähän hiilihydraatteja iltaisin. Viiniä ja/tai olutta kohtuudella.
Kun iltaruoka on "low carb", ei aamulla yleensä ole näläntunnetta ja aamiaisen väliinjättäminen on helppoa. Monesti ei edes huomaa koko juttua, kun tekee jotain muuta.
Lisäksi kävelin: 1 x viikonloppuna kuntopolulla ja 2 x viikolla, kun menin miestä vastaan juna-asemalle. 3 x 45 minuuttia viikossa. Minulla liikkuminen aivan selvästi kohentaa mieltä.
Elämäntapamuutokset auttavat. Pidin joskus hyvin rajoittavaa dieettiä. Paino tuli tottakai heti takaisin. Pysyvät tulokset saa kai vain sillä, että tyytyy hitaaseen painonpudotukseen, jonka voi saavuttaa ruokatottumuksia muuttamalla ja liikuntaa lisäämällä. Ei mitään maratoneja, vaan maltillista liikuntaa. Itseään saa myös palkita vaikkapa kakkupalalla tai sipsipussilla, kunhan se tapahtuu vain silloin tällöin.
Olen yrittänyt pätkäpaastoa, en pysynyt koskaan aikaikkunassa, vaan syöminen voitti. Yrittänyt larpata monesti, hiilarit voittaa. Ap
No larppaaminen nyt ei ole aikuisten hommaa. Juosta jossain puistossa sukkahousuissa jahtaamassa lohikäärmeitä...
No jos kumppani jatkaa samalla tiellä, niin hän kyllästyy lopulta sinuun. Löytää uuden puolison joka huolehtii itsestään ja elää samoilla arvoilla kuin itse. Sinä jatkat mässytystä ja valitusta.