On huoltajan tehtävä rajoittaa nuoren ruutuaikaa - miksi niin monessa kodissa asiasta tapellaan silti jatkuvasti?

Suomalaislasten oppimistulokset ja lukutaito ovat heikentyneet täsmälleen samassa tahdissa, kun kännyköihin on tullut yhä koukuttavampaa sisältöä.

Nyt tilanne on jo se, että iso osa lapsista ja nuorista on niin koukussa, että ennen normaalit asiat ovat muuttuneet mahdottomiksi.

Esimerkkejä omilta yleisopetuksen (ei diagnooseja, sairautta tai muuta erityisyyttä) oppilailtani (11-13 v.):

- lapsi alkaa vapista ja saa ahdistuskohtauksen, kun puhelin laitetaan oppitunnin ajaksi kännykkäparkkiin

- lapsi ei pysty painamaan mieleensä juuri hetki sitten lukemaansa tai kuulemaansa asiaa, vaikka kuinka yrittää

- lapsi sanoo jatkuvasti: mä en muista mitään, mulle ei jää mikään mieleen

- välitunnilla ei pystytä tekemään mitään muuta kuin tuijottamaan puhelimen ruutua

- lapsi ei pysty lukemaan edes yhtä sivua tekstiä, omien sanojensa mukaan en pysty keskittymään edes rauhallisessa tilassa jossa ei ole muita

- päiväkodin hoitajan mukaan yhä harvempi lapsi pystyy kuuntelemaan edes lyhyen sadun, kun vielä 10 vuotta sitten koko ryhmä pystyi

Ja näitä esimerkkejä olisi loputtomiin. Ongelma näkyy joka kouluasteella. Osa ns. normaaleista lapsistamme alkaa olla niin heikkoja kaikilla osa-alueilla (lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka, oman toiminnan ohjaus), että 20 vuotta sitten heidät olisi laitettu apukouluun.

Ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en rajoita ruutuaikaa. On ihanaa kun lapsi on hiljaa huoneessaan, eikä ulkona juopottelemassa tai kokeilemassa kovempia.

Okei. Eikä sinulla ole varmaankaan hajuakaan missä kaikkialla somen syövereissä kullannuppusi surffailee hiljaa huoneessaan. Netti on ansoja ja houkutuksia täynnä.

Ohoh, jos lapsi on vain omassa huoneessaan nenä kiinni puhelimessa ja/tai läppärissä niin olisin kovasti huolissani. Missä lapsen ystävät? Miten lapsi oppii ylipäätään toimimaan elämässä missään asiassa kun ei ole sosiaalista kontaktia muihin ihmisiin? Pelkkä koulussa käynti ja oman perheen kanssa muutaman sanan vaihtaminen päivittäin ei todellakaan riitä. 

Minusta tuo oli ihana juttu, siinä vanhempi määrää ja sitten teini huomaa, että näin on hyvä ja löytää vielä ihan tutkimustietoa asiasta, yllättäen jopa melko tuoretta. Että ihan vähän oli keksitynoloinen tarina! Nyt nuoret reippaasti äidin kanssa autiotupiin, siellä on hauskaa mutta ihanaa.

Mutta sitä minä mietin, että miten äidin instapostaukset tehtiin...

Vierailija kirjoitti:

Suomalaislasten oppimistulokset ja lukutaito ovat heikentyneet täsmälleen samassa tahdissa, kun kännyköihin on tullut yhä koukuttavampaa sisältöä.

Nyt tilanne on jo se, että iso osa lapsista ja nuorista on niin koukussa, että ennen normaalit asiat ovat muuttuneet mahdottomiksi.

Esimerkkejä omilta yleisopetuksen (ei diagnooseja, sairautta tai muuta erityisyyttä) oppilailtani (11-13 v.):

- lapsi alkaa vapista ja saa ahdistuskohtauksen, kun puhelin laitetaan oppitunnin ajaksi kännykkäparkkiin

- lapsi ei pysty painamaan mieleensä juuri hetki sitten lukemaansa tai kuulemaansa asiaa, vaikka kuinka yrittää

- lapsi sanoo jatkuvasti: mä en muista mitään, mulle ei jää mikään mieleen

- välitunnilla ei pystytä tekemään mitään muuta kuin tuijottamaan puhelimen ruutua

- lapsi ei pysty lukemaan edes yhtä sivua tekstiä, omien sanojensa mukaan en pysty keskittymään edes rauhallisessa tilassa jossa ei ole muita

- päiväkodin hoitajan mukaan yhä harvempi lapsi pystyy kuuntelemaan edes lyhyen sadun, kun vielä 10 vuotta sitten koko ryhmä pystyi

Ja näitä esimerkkejä olisi loputtomiin. Ongelma näkyy joka kouluasteella. Osa ns. normaaleista lapsistamme alkaa olla niin heikkoja kaikilla osa-alueilla (lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka, oman toiminnan ohjaus), että 20 vuotta sitten heidät olisi laitettu apukouluun.

Ope

Kiitos tästä. Mieli tekisi lukea lisää näistä ilmiöistä ja vaikutuksista suoraan lähteeltä, eikä lehtien artikkeleista. Aihe kiinnostaa hyvinkin paljon ja olen näitä vaikutuksia kauhulla pähkäillyt, vaikka itsellä ei ole edes lapsia. Ruudulla roikkumisesta saa kyllä kuulla ja lukea vanhemmilta milloin minkäkinlaisia selityksen makua olevia tarinoita, aina tietenkin "vapaaseen kasvatukseen" saakka. Kiitos vielä kerran.