Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on vain lasten toiveita. Haaveita.

Ei ostoslista.

Lapset toivovat välillä kalliita lahjoja.

Miettikää omia lapsuustoiveita, kaatuneita haaveita. Pettymyksiä ja ilon aiheita.

Miksi köyhän lapsen pitäisi toivoa käytännöllistä ja tärkeää. Hygieniatarvikkeita, häh?

Ne on lapsia.

Kyllä moni murrosikäinen aivan aidosti toivoo hygieniatarvikkeita, koska haluavat tuoksua puhtaalta ja hyvältä eikä tunkkaiselta ja hieltä.

Tiedätkö, ettei kaikilla ole varaa ostella kivoja shampoita ja suihkusaippuoita, deodoranteista puhumattakaan?

Ne on hyvinkin tärkeitä asioita murrosikäisille.

Tiedän toki. Omilla lapsillani ne on perustarvikkeita joita ei tarvitse toivoa. Omat lapseni toivovat välillä jotain kallista. Eivätkä saa.

Tiedän myös kun perheen ongelmat sotkevat talouden. Kengät puristavat ja vaatteet ovat liian pieniä. Tiedän kun joudutaan joka lantti laskemaan. Olen tarponut tätä yhteiskunnan alinta luokkaa vuosikymmeniä. Kuullut ja nähnyt ihmisten elämää.

Laskenut säästänyt ja järjestänyt joulun joka vuosi. Meillä on kaikki kunnossa.

Siksi en katso pahalla lapsen haavetta, en paheksu toivetta.

Systeemissä on mätää jos lapsen täytyy toivoa dödöä jouluna. Niitä ostetaan 3-8 vuodessa.

Jouluna saa ja pitääkin toivoa. Se kuuluu lapsuuteen ja jouluun. Mitä niistä lapsista oikein kasvaa jos ei koskaan ole mahdollisuutta edes toivoa mitään?

Tuskin täälläkään kukaan lapsena toivonut jotain sukkia ja suihkugeelejä lahjaksi vaan samoja kalleimpia muotileluja kun muutkin.

Ei ne lapset ole tänä päivänä sen kummempia kuin aiempinakaan vuosikymmeninä.

Köyhille riittää köyhien lahjat. Aivan törkeää kerjätä vierailta ilmaisia lahjoituksia. Jos ei rahat riitä, niin ei riitä. Sillä on elettävä mitä on annettu. Olen itsekin köyhästä perheestä ja joululahjaksi saatoin saada esim. sukat, omenan ja muutaman pähkinän. Onnellisia silti oltiin ja tyydyttiin siihen mitä oli.

Vierailija kirjoitti:

Jouluna saa ja pitääkin toivoa. Se kuuluu lapsuuteen ja jouluun. Mitä niistä lapsista oikein kasvaa jos ei koskaan ole mahdollisuutta edes toivoa mitään?

Tuskin täälläkään kukaan lapsena toivonut jotain sukkia ja suihkugeelejä lahjaksi vaan samoja kalleimpia muotileluja kun muutkin.

Ei ne lapset ole tänä päivänä sen kummempia kuin aiempinakaan vuosikymmeninä.

Toivoa voi kirjeessä jonka äiti lähettää "korvatunturille" ja jonkun järkevän hintainen lahjan pyytää keräyksestä. Tässä keskustelussa on ihan ihme uhrimentaliteetti osalla, juuri teidänkö lasten pitäisi saada mitä vaan ja toiset jää sitten ilman? Kyllä köyhänkin olisi hyvä opetella jakamaan.

Ymmärrän todella hyvin iphone-toiveen, todennäköisesti kaikilla luokkakavereillakin on sellaiset ja itsellään joku vanha rämä. Lapset osaa olla julmia, minuakin kiusattiin lapsena mm. siksi ettei ollut varaa leviksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te kauhistelijat. Menkää Hopelle jouluapulaisiksi, menkää katsomaan kuinka raadollisia tarinoita siellä kohtaa usean kerran päivässä. Vannon, että sen jälkeen kauhistelette vähemmän.

Mene sinä Ukrainaan niin näet oikeasti raadollisuutta.

Ala-arvoinen kommentti. Et selkeästi ole kohdannut oikeaa kurjuutta kotimaassamme. Täälläkin niitä tarinoita löytyy yllin kyllin, vaikka sotaa ei olekaan.

Termi suhteellinen köyhyys on outo. Jos jollain on varaa uusimpaan iPhonen ykkösmalliin, niin muillakin pitää olla. Todellisuudessa hyvin harva vanhempi ostaa yli 1000 € puhelinta lapselleen, vaikka varaa olisikin. Meidän työpaikan työsuhdepuhelinten hinnat pyörivät noin 200-300 € tietämissä.

No tämähän on vain sitä, että maailmassa on vaan liikaa tavaraa ja kulutushysteriaa. Viis siitä, että maapallo ei kestä, pitää olla vaihtuva sisustus, jatkuvasti uudet vaatteet ja vimpaimet, merkkilaukut jnejne. Kävelin tänään ison pk-seudun kauppakeskuksen ohi, autojonot ulottuivat silmän kantamattomiin. Pakko, pakko shoppailla.

Mitään suhteellista köyhyyttä ei olisi, jos varakkaammatkin hankkisivat sen, mitä elämiseen tarvitaan.

Se on juuri näin. Ja se on helppoa moralisoida köyhempiä, että miksi he tahtovat samaa, kun itse on se koko turhan shoppailun tarve ja kulttuuri luotu. Jos ihmiset hankkisivat sen verran ruokaa, tavaraa, you name it, että perustarpeet olisi täytetty, maapallo kiittäisi, yhteiskunnissa ei tarvitsisi tuntea kohtuutonta eriarvoisuutta ja moni asia on todella paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Systeemissä on mätää jos lapsen täytyy toivoa dödöä jouluna. Niitä ostetaan 3-8 vuodessa.

Ei ole systeemissä vikaa. Systeemin ansiosta Suomessa voi köyhänkin perheen lapsella olla 3-8 dödöä vuodessa.

Jos jossain on vikaa niin ei todellakaan systeemissä. Vaan niissä vanhemmissa jotka päästävät lapsensa sellaiseen tilanteeseen, ettei lapsella ole edes dödöä.

Vierailija kirjoitti:

Köyhille riittää köyhien lahjat. Aivan törkeää kerjätä vierailta ilmaisia lahjoituksia. Jos ei rahat riitä, niin ei riitä. Sillä on elettävä mitä on annettu. Olen itsekin köyhästä perheestä ja joululahjaksi saatoin saada esim. sukat, omenan ja muutaman pähkinän. Onnellisia silti oltiin ja tyydyttiin siihen mitä oli.

Liikuttavaa. Kerrohan vielä hiihditkö kouluun kesät, talvet isoisoisoisän vanhoilla puusuksilla, molemmat suunnat ylämäkeen ja sudet kintereilläsi?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole käsitystä siitä, ettei muillakaan ole varaa hankkia vaikka mitä. Kotona ei osata puhua rahasta.

Saati että sitä osattaisiin käyttää fiksusti.

Ilmeisesti ap kuvittelee, että köyhän pitää olla yhtä tyhmä kuin hän ja vieläpä tukea Kiinan riistotaloutta.

Vierailija kirjoitti:

He ovat lapsia, he toivovat ja unelmoivat vanhempien tulotasosta huolimatta. Mä olen muutaman kalliimman lahjatoiveen toteuttanut joka vuosi noihin joulupuukeräyksiin. Tänä vuonna toteutin puhelin- ja läppäritoiveet.

Ja mitä nämä oppi? Kertovat nauraen kaverilleen et pyydä sieltä vaan ja heittävät phonensa seinään kun tulee uus malli kauppoihin.

Vierailija kirjoitti:

Köyhille riittää köyhien lahjat. Aivan törkeää kerjätä vierailta ilmaisia lahjoituksia. Jos ei rahat riitä, niin ei riitä. Sillä on elettävä mitä on annettu. Olen itsekin köyhästä perheestä ja joululahjaksi saatoin saada esim. sukat, omenan ja muutaman pähkinän. Onnellisia silti oltiin ja tyydyttiin siihen mitä oli.

Mun äiti tykkäsi hokea tuota, kuinka kiittämätön olen ja hän sai lapsena jouluisin vain omenan ja muutaman pähkinän. Liekö yksi sukupolvitarina?

(Tosiasiassa hän oli kohtuullisen varakkaasta perheestä ja varmasti oli sen ajan mittapuulla hienommat vaatteet ja lelut kuin 90% ikätovereistaan)

Kaffebulla kirjoitti:

Kuvaa sitä miten rahankäyttö on hakusessa näillä perheillä. Ei tuollaiset lapset tarvitse mitään lahjoja. Heillä on kaikkea mitä tarvitsevat.

Ukrainassa on nyt oikeasti apua tarvitsevia ihmisiä, Kiovassa ei ole vettä eikä sähköä.

Oletko sinä humalassa? Sulla on monesti ollut fiksujakin mielipiteitä, mutta nyt heittää persuilun puolelle.

Me ollaan totetutettu pari tuollaista isompaa lahjaa joka vuosi. Muistan itse lapsuudesta miten ankeaa oli kun oli köyhästä perheestä eikä ikinä saanut sitä mitä muillakin oli. Se ei ole lapsen vika että on syntynyt köyhään perheeseen. Jollekin se arvokas lahja voi olla todellinen onnenpotku. On ihan eri asia saada köyhänä jotain arvokasta kuin rikkaana liukahihnalta niitä arvokkaita, lahjan merkitys on köyhälle iso. Jos joku köyhä lapsi vaikka toivoo hyvää kameraa niin ehkä hänestä voi joku päivöä tulla ammattikuvaaja ja se kaikki oli sen lahjakameran ansiota. 

Eikä mitään ikinä saakaan jos ei toivo. Mäkin toivon lapsena niin paljon että joku päivä en olisi köyhä ja nyt mulla on hyvä koulutus, ammatti ja varallisuutta niin ettei tarvis enää päivääkään käydä töissä. Olen todella onnekas että voin taloudellisesti toteuttaa näitä arvokkaampia lahjoja noissa keräyksissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on vain lasten toiveita. Haaveita.

Ei ostoslista.

Lapset toivovat välillä kalliita lahjoja.

Miettikää omia lapsuustoiveita, kaatuneita haaveita. Pettymyksiä ja ilon aiheita.

Miksi köyhän lapsen pitäisi toivoa käytännöllistä ja tärkeää. Hygieniatarvikkeita, häh?

Ne on lapsia.

Kyllä moni murrosikäinen aivan aidosti toivoo hygieniatarvikkeita, koska haluavat tuoksua puhtaalta ja hyvältä eikä tunkkaiselta ja hieltä.

Tiedätkö, ettei kaikilla ole varaa ostella kivoja shampoita ja suihkusaippuoita, deodoranteista puhumattakaan?

Ne on hyvinkin tärkeitä asioita murrosikäisille.

Tiedän toki. Omilla lapsillani ne on perustarvikkeita joita ei tarvitse toivoa. Omat lapseni toivovat välillä jotain kallista. Eivätkä saa.

Tiedän myös kun perheen ongelmat sotkevat talouden. Kengät puristavat ja vaatteet ovat liian pieniä. Tiedän kun joudutaan joka lantti laskemaan. Olen tarponut tätä yhteiskunnan alinta luokkaa vuosikymmeniä. Kuullut ja nähnyt ihmisten elämää.

Laskenut säästänyt ja järjestänyt joulun joka vuosi. Meillä on kaikki kunnossa.

Siksi en katso pahalla lapsen haavetta, en paheksu toivetta.

Systeemissä on mätää jos lapsen täytyy toivoa dödöä jouluna. Niitä ostetaan 3-8 vuodessa.

Missä ihmeen "systeemissä"? Vanhemmissahan se vika silloin on.

Joka ikisen joulun alla ilmestyy näitä oikeistolaisia vihaketjuja köyhistä lapsista. Nyt on vaalitkin tulossa, eikä oikeisto muuta kampanjoimista keksi kuin vihaa milloin mitäkin ihmisryhmää kohtaan. Karmeaa.

Oikein hieno ristiriita joulun sanoman ja Jeesuksen opetusten kanssa. Köyhä antaa vähästään, mutta rikas ei anna paljostaan. Mitähän se Jesse sanoikaan itsensä ylentäjistä, tai rikkaista? Sattuuko muistumaan päähänne.

Eipä sillä että te mihinkään uskoisitte, vaikka esiinnyttekin tekohurskaina "kristittyinä" aina kun sillä voi jotain etua itselle saada.

Ajatella, että toivovat samoja asioita mitä kaverille on. Aikamoista. Kyllä jonkun pitäisi sanoa suoraan että älä nyt toivo mitä vaan, vaan vaikkapa jotain hyödyllistä kuten käsisaippuaa tai sukkia.

Kyllä minäkin toivoisin suurempaa asuntoa, uutta pelikonsolia peleineen jne. Toki ymmärrän ettei minun palkalla sellaisia ostella, mutta jos joku kysyisi toiveistani...

Minä olen köyhästä perheestä ja meillä joulut oli kurjia. Ei sillä, kaikki muutkin päivät olivat, kun vanhemmat joivat ja me lapset olimme vailla sopivan kokoisia, puhtaita vaatteita, kunnollista ruokaa, hygieniatarvikkeita, puhumattakaan nyt mistään elektroniikasta tms.

Olisin ollut ikionnellinen, jos joskus olisin saanut jotain vähän hienompaa, uutta ja sellaista mitä kavereilla oli.

Nyt olen muutama vuosi sitten päässyt itse kiinni työelämään ja säännölliset tulot eikä vielä perhettä. Vaikken ole rikas ollenkaan, olen aina jonkun tulotasooni suhteutettuna arvokkaan lahjan joulukeräykseen hankkinut. Ehkä omaa sisäistä pikkutyttöä helliäkseni. Toivottavasti joku lapsi tai nuori lahjasta myös iloitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

No ei kenenkään tarvitse unelmoida iphonesta. Tai saa toki unelmoida, mutta siinä kohtaa pitää vanhemman kyllä selittää muutama tosiasia. Ei kukaan osta tuollaista ventovieraalle, ja sitten ei ehkä saa mitään kohtuullistakaan. Sidepaketin ja iphonen välissä on aika paljon vaihtoehtoja.

Kyseessä ei ole se, että lapsi oikeasti kuvittelee saavansa sen. Se iPhonen toivominen on kuin joulupukille kirjeen kirjoitus. Lapsi on saanut luvan puhaltaa toiveen keijupölynä ilmaan. Kokea taikaa. Se lapsi on toivonut muutakin, paljon vaatimattomampaa.

Sitten nuo toiveet voikin nakata roskakoriin suoraan. Ihmettelen kyllä lapsen vanhempia, jotka eivät yhtään rajoita tuollaisia toiveita.

Ja jos lapsi on sidepaketti-iässä, se ei kyllä ajattele mitään keijupölyjä vaan tietää että joku tuntematon sen lahjan maksaa palkastaan.

sinunlaiset saisi kyllä nakata suoraan roskakoriin..

Vierailija kirjoitti:

Jouluna saa ja pitääkin toivoa. Se kuuluu lapsuuteen ja jouluun. Mitä niistä lapsista oikein kasvaa jos ei koskaan ole mahdollisuutta edes toivoa mitään?

Tuskin täälläkään kukaan lapsena toivonut jotain sukkia ja suihkugeelejä lahjaksi vaan samoja kalleimpia muotileluja kun muutkin.

Ei ne lapset ole tänä päivänä sen kummempia kuin aiempinakaan vuosikymmeninä.

Jännä, en kyllä muista toivoneeni kalleimpia muotileluja, vaan toiveet olivat suunnilleen joku tietty heppakirja, kirjepaperia, ja jos tarve oli niin luistimet tai sukset (jotka olisi pitänyt hommata muutenkin, koska siihen aikaan ne oli koulussa oltava). Murrosiässä tai jo sitä lähestyessäni kyllä olin mielissäni, kun sain pakkauksen jossa oli dödö ja oma suihkusaippua.