Lue keskustelun säännöt.
Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?
26.11.2022 |
Ostin keräykseen 11-vuotiaalle hänen toivomansa ratsastustunnin. Se on mielestäni kohtuullinen ja järkevä toive. Mutta että uusimmat muotikamat millä voi leuhkia kavereille? En ymmärrä.
Kommentit (763)
Vierailija kirjoitti:
No niinKatselin muutamat paikalliset Hopen toivepuut läpi, mietin aikani ja poimin sieltä 12 teini-ikäisen pojan toiveet. Teinipojat kuulemma useimmiten jäävät ilman, näin olen useana vuonna lukenut sieltä ja täältä, joten halusin nyt ilahduttaa heistä kahtatoista. Toivottavasti ilahtuvat, edes vähän, toiveet heillä olivat mielestäni hyvin vaatimattomia, ei siis mitään iPhoneja tms. Ikinä en varmasti kuule ilahduttivatko vaatimattomat lahjakassit, toivon kuitenkin näille teinipojille onnellista tulevaisuutta.
Olisi kiva kuulla, että mitä laitoit paketteihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti annatte lapselle joululahjaksi tyyliin saippuapalan ja ruisleivän?
Vaatteet ja sellaiset on normaaleja menoja joita ostellaan vähän väliä muutenkin, ei nekään oikein lahjasta käy.
Jäljelle jää sitten pleikkarit ja iphonet jotka valitettavasti maksaa sen minkä maksaa.
Jos olet eri mieltä, perustele mielipiteesi!
Olen eri mieltä. Esimerkiksi nätti paita, huppari, hauskat sukat, myssy, villasukat (kyllä!) tai yöpuku ovat aivan kelpo lahjoja. Samoin vaikka luistimet tai sukset. Puhelimeksi käy halvempikin kuin markkinoiden kalleimmat ja pleikkari on aika turha kapine.
Samaa mieltä kanssasi. Meillä esiteini-ikäinen tyttö toivoo vaatteita ja tiettyjä ihonhoito/hyginiatuotteita. Ja pienempänä oli ihan onnessaan mistä tahansa vaatteesta tai purnukasta prinsessan kuvalla.
Vierailija kirjoitti:
Ostavathan ihmiset uusia autojakin?
Ai Joulupuu-keräykseen? Minäkin taidan viedä lapun kuuseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti annatte lapselle joululahjaksi tyyliin saippuapalan ja ruisleivän?
Vaatteet ja sellaiset on normaaleja menoja joita ostellaan vähän väliä muutenkin, ei nekään oikein lahjasta käy.
Jäljelle jää sitten pleikkarit ja iphonet jotka valitettavasti maksaa sen minkä maksaa.
Jos olet eri mieltä, perustele mielipiteesi!
Olen eri mieltä. Esimerkiksi nätti paita, huppari, hauskat sukat, myssy, villasukat (kyllä!) tai yöpuku ovat aivan kelpo lahjoja. Samoin vaikka luistimet tai sukset. Puhelimeksi käy halvempikin kuin markkinoiden kalleimmat ja pleikkari on aika turha kapine.
Samaa mieltä kanssasi. Meillä esiteini-ikäinen tyttö toivoo vaatteita ja tiettyjä ihonhoito/hyginiatuotteita. Ja pienempänä oli ihan onnessaan mistä tahansa vaatteesta tai purnuk
Näissä aina unohtuu se, että kun lapsella on jo kaikkea (on pleikkaria, polkupyörää, luistimet, sukset, leluja tietokone, puhelin, IPad, mitä nyt kenelläkin), ja jos rahat aina riittävät leffalippuihin ja muihin huvituksiin, ei tarvitse joululahjaksi toivoa mitään kallista. Oma lapseni toivoi kirjoja, joista jotain löysin jopa kirppikseltä - mutta onhan tässä pitkin syksyä ostettu kaikenlaista aina kun tarvitsee (vaikka askarteluvälineitä, leffalippuja, vaatteita...) ja perheen kanssa on käyty ulkomailla ja huvipuistoissa. Eri asia köyhän perheen lapsilla, joilla lähtökohtaisesti on vähän kaikesta pulaa.
Just katselin meidän kauppakeskuksessa joulupuu keräyksen lappuja ja siellä 9 v toivoi dronea, mikä järki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni pienituloisen perheen lapsi ei pysty säästämään mistään, kun ei ole satasia syytäviä sukulaisia, viikkorahoja tai kotitöistä maksettavia rahoja.
Eipä ole ihan monella perus toimeentulevan perheen muksullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja
Satojen eurojen lahjojen ja saippuoiden väliin jää sitten sellainen joululahjan kokoinen lahja.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti annatte lapselle joululahjaksi tyyliin saippuapalan ja ruisleivän?
Vaatteet ja sellaiset on normaaleja menoja joita ostellaan vähän väliä muutenkin, ei nekään oikein lahjasta käy.
Jäljelle jää sitten pleikkarit ja iphonet jotka valitettavasti maksaa sen minkä maksaa.
Jos olet eri mieltä, perustele mielipiteesi!
Kummilapsien joululahjabudjetti on iästä riippuen noin 20-50 €/lapsi. En ylitä sitä.
-ohis
Miten nää joulupuu keräykset oikein toimii ja miks nuo lahjatoiveet on aina niin kalliita? Onko se pelkästään joku teinien keräys? Eikö pienet lapset toivo enää nukkeja, pehmoja tai barbeja? Omat lapseni ovat 7 ja 9-vuotiaita. He uskovat edelleen pukkiin ja kun mainitsen jostain heidän kalliimmasta lahjatoiveestaan (tyyliin Barbie auto) niin he sanovat että ei hinnalla ole väliä kun pukki tuo. Ymmärrän siis että jos siinä puussa on pienten lasten toiveita ne voivat olla kalliita kun luulevat että pukille kaikki on ilmaista. Sitten taas teinit jotka tietävät jutun jujun että joku muu ne maksaa niin heiltä kyllä vaatisin jo jonkinlaista ymmärrystä mitä voi toivoa ja mitä ei. Vaikka kuinka on oikeus unelmointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamatta kantaa joululahjatoiveiden hintatasoon, tämä joka loppuvuosi ryöpsähtävä keskusteluperinne pitäisi saada katki. Asiasta saa olla monia mielipiteitä, niin minäkin sanon omani.
Kaikki Suomen sisäiset eli suomalaisia auttavat hyväntekeväisyysjärjestöt tulisi lakkauttaa ja luoda yksi, yhtenäinen valtio- ja kuntavetoinen järjestelmä, joka tekisi saumatonta yhteistyötä sosiaali- ja terveyspuolen sekä kelan kanssa. Pelastusarmeija voisi jäädä, samoin seurakuntien diakoniatyö, joilla on jo pitkät perinteet. Mutta kaikki muut järjestöt pitäisi saada saman kattojärjestön alle, jonne myös vapaaehtoistyötä tekevät siirtyisivät.
Pääpaino olisi siinä, että takuuvarmasti kaikki apu päätyisi varmasti niitä tarvitseville ja myös lahjoittajat voisivat olla varmoja siitä, että apu menee oikeaan osoitteeseen. Mukana tulisi olla sekä virkamiehiä eli valtion ja kuntien palkkalistoilla olevia ihmisiä, joilla on pääsy järjestelmiin ja rekistereihin ja jotka kävisivät vuoropuhelua sosiaalitoimen kanssa - ja joilla olisi myös vaitiolovelvollisuus. Heillä olisi käytössään kaikki tieto ja moniammatillinen tiimi, joka osaisi kohdentaa resurssit oikeille tahoille.
Tämä järjestelmä korvaisi eri toimijoiden ylläpitämät leipäjonot, hyväntekeväisyystavaralahjoitukset ja joulupuut ym. Jos siihen sulautettaisiin nyt toiminnassa olevat kaikki hyväntekeväisyysjärjestöt Sininauhoista Hopeen ja Joulupuusta Punaisen ristin kirpputoreihin ja paikallisiin leipäjonoihin (+ seurakuntien jakamat EU-ruokapaketit ym.), olisivat valtakunnalliset verkostot jo valmiit. Nykyiseen tapaan leipomot ja kaupat toimittaisivat tälle järjestelmälle ruoka-apua, ja järjestelmän puitteissa voisi olla kirpputoria ym., ja ihmiset voisivat lahjoittaa joulunaikaan tai muutenkin myös uutta tavaraa, lahjakortteja ym. sekä olla vapaaehtoistyössä entiseen malliin.
Erotus nykyiseen tilanteeseen olisi se, että ei olisi leipäjonoissa jonottamista eikä anonyymejä joulupuutoiveita - ja osa tästä avusta katettaisiin sote-toiminnan perinteiden mukaisesti verovaroin. Köyhyydestä ja puutteesta kärsivät ihmiset olisivat (ovat varmasti osin jo nyt) sosiaali- ja terveystoimen listoilla, mutta jatkossa heitä autettaisiin nykyistä paremmin. Anonyymisti mutta niin, että avuntarve olisi virkatyönään ja virkavastuulla toimivien ihmisten (tiimien) määrittelemä.
Lisäksi valtaosa ihmisistä tälläkin hetkellä olettaa, että aivan kaikki apua pyytävät eivät sitä välttämättä tarvitse (vaan esim. tarvitsisivat elämän- ja taloudenhallintaan tukea). Tässä järjestelmässä apu ei menisi ei-niin-tarvitsevalle vaan varmasti-tarvitsevalle, mikä merkitsisi sitä, että apua aidosti tarvitsevat saisivat sitä enemmän. Samalla kartoitettaisiin kaikkien avuntarvitsijoiden todelliset sosiaalipoliittiset tarpeet.
Mikäli ei-valtiollisten järjestöjen sekä taloudelliset että henkilöresurssit sekä kaikkien auttaja-kansalaisten avunanto (raha- ja tavaralahjoitukset niin käytettyjen kuin uusien tavaroiden suhteen) saataisiin yhden sote-järjestelmän piiriin, päällekkäinen työ poistuisi ja muutos toisi sosiaalityöhön niin paljon resursseja, että voitaisiin kouluttaa ja palkata kymmeniä ellei satoja eri tason sosiaalityöntekijöitä aidosti auttamaan ihmisiä. Tämä ei olisi keneltäkään pois.
Toisin sanoen, hyvinvointivaltio tuotaisiin takaisin, mutta mutkan kautta.
Tuttavaperheen 7-vuotias poika toivoi uusia kumisaappaita ja 12-vuotias tyttö taskulamppua. Maalaisia ja tykkäävät käydä tallissa. Siis heillä oli hevonen ja eläimiä. Vanhemmat keskiluokkaisia ja korkeakoulutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perustettaisiin yksi yhtiö auttamaan köyhiä, niin JOHTAJAN PALKKAAN menisi paljon rahaa. En anna SPR:lle koskaan yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jos perustettaisiin yksi yhtiö auttamaan köyhiä, niin JOHTAJAN PALKKAAN menisi paljon rahaa. En anna SPR:lle koskaan yhtään mitään.
Eikä vapaaehtoiset noin vain mihinkään siirrty. Jos joku järjestö lopettaa kyllä useinkin ne vapaaehtoiset myös lopettaa eikä siirry yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi teitä höpsöjä! Ainakin meidän kotikulmilla näkyy paljon Canada Goosen varusteita ihmisten päällä, eli RAHAA ON.
Tiedoksi niille jotka ei tiedä, CG takki maksaa vajaat pari tonnia ja pipokin monta sataa.
Tuollainen Jopotoiveista mariseminen on marginaalisen köyhälistön hommaa. Keskituloisella ei tunnu juuri missään joku 400 euron investointi kerran vuoteen.
p.s. Keskimääräinen kansalainen maksaa seurakunnalle yli tuon verran vuodessa
Minusta olisi vaan hienoa, kun joku köyhempi lapsi tai nuori saisi I Phonen tai sen Jopon, voisin kuvitella kuinka iloiseksi tämä lapsi tulisi, joku varakas ihminen tai miljonääri vois näitä vaikka ostella, itsekin olla melko vähävarainen perhe ja mulla äidillä on I phone puhelin tosin osamaksulla maksettuna, enkä enää muun merkkistä puhelinta ottaisi lapset ei ole toistaiseksi halunneet tuota merkkiä, harmi nyt jos mun puhelin jotakuta ottaa päähän sitten
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen 7-vuotias poika toivoi uusia kumisaappaita ja 12-vuotias tyttö taskulamppua. Maalaisia ja tykkäävät käydä tallissa. Siis heillä oli hevonen ja eläimiä. Vanhemmat keskiluokkaisia ja korkeakoulutettuja.
Siis toivoivat Joulupuu-keräykseltä? Vai vanhemmilta/sukulaisilta/kummeilta?
Eivät kai keskiluokkaisten perheiden lapset tee joulupuu-toiveita? Eiväthän?
Vierailija kirjoitti:
Jos perustettaisiin yksi yhtiö auttamaan köyhiä, niin JOHTAJAN PALKKAAN menisi paljon rahaa. En anna SPR:lle koskaan yhtään mitään.
Voisiko meillä olla yhtiö nimeltä Oy Suomi Ab, joka auttaisi köyhiä? Ja tekisi myös ennaltaehkäisevää työtä, jotta ihmiset eivät köyhtyisi alunperinkään?
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi vaan hienoa, kun joku köyhempi lapsi tai nuori saisi I Phonen tai sen Jopon, voisin kuvitella kuinka iloiseksi tämä lapsi tulisi, joku varakas ihminen tai miljonääri vois näitä vaikka ostella, itsekin olla melko vähävarainen perhe ja mulla äidillä on I phone puhelin tosin osamaksulla maksettuna, enkä enää muun merkkistä puhelinta ottaisi lapset ei ole toistaiseksi halunneet tuota merkkiä, harmi nyt jos mun puhelin jotakuta ottaa päähän sitten
Ei ihme, että on vähävarainen perhe...osamaksulla luksusta. Ja sitten toivotaan, että "tulisi joku rikas, joka ostaisi".
Sitä kyntää, mitä kylvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perustettaisiin yksi yhtiö auttamaan köyhiä, niin JOHTAJAN PALKKAAN menisi paljon rahaa. En anna SPR:lle koskaan yhtään mitään.
Voisiko meillä olla yhtiö nimeltä Oy Suomi Ab, joka auttaisi köyhiä? Ja tekisi myös ennaltaehkäisevää työtä, jotta ihmiset eivät köyhtyisi alunperinkään?
Tekisikö joku tuolle yhtiölle ilmaista vapaaehtoistyö? Epäilen.
Kai sitä toivoa ja unelmoida saa, voi kasvaa vähemmän kyynisiä aikuisia. Eihän niitä pakko ole kenenkään toteuttaa, ja luulen että vähempäänkin ollaan tyytyväisiä.
Itsekin joka vuosi vitsailen miehelleni että voishan se joulupukki mullekin uuden mersun tuoda. No ei ole näkynyt ja ihan hyvin tiedän ettei tule näkymäänkään, saa sitä silti haaveilla. Lapset, varsinkaan pienimmät, eivät ymmärrä vielä ettei ne iphonet taivaalta tipahtele.
Meilläpäin ei kuusissa ole toiveita, vain sukupuoli ja ikä. Toki silloin ei voi toivoa mitään tarpeellista tai järkevääkään, mutta kynnys osallistua ostamalla jotain omavalintaista kivaa on kyllä pienempi. Eikä se ainakaan lasten syytä ole jos ovat köyhiä (tai että vanhemmat eivät osaa hommaansa)