Jouduin karjaisemaan miehelle, että 'odota' kaupungilla. Naurettavaa, ettå pinkaisee suoraan autosta 15 metriä edelle. Aina

Mun mies kävelee aina todella kovaa, johtuu varmaan siitäkin että on pitkä mies, jolla on pitkä askel. Sanonkin aina välillä, että tekisi mieli joskus häipyä, kun ei edes taakseen katso. Siinähän sitten jossain vaiheessa ihmettelisi, missä vaimo on😳 Ollaan oltu yhdessä yli 40 v, joten tähän ei varmaan Ile tulossa muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies rupesi tekemään tota jossain vaiheessa. Alussa kyllä mentiin niin käsi kädessä. Muutenkin käytös on muuttunut mua väheksyväksi. Esimerkiksi jos mä törmään ystävääni kauppakeskuksessa ja haluan mennä hänen kanssaan johonkin juttelemaan niin mä kyllä sanon miehelle, että menen tuonne kahvilaan vähäksi aikaa Katjan kanssa. Mutta jos mies törmää kaveriinsa, hän vain katoaa sanomatta mulle mitään. Saatan jutella hänelle ja sitten näenkin hänen selkänsä jossain kymmenien metrien päässä kun kulkee kaverinsa kanssa kohti heseä. Ei siinä ettei saisi mennä, mutta olisi kohteliasta kertoa mulle, etten mä vain ihmettele ja jää odottamaan turhaan häntä. Nää nyt on pieniä asioita mutta näitä on paljon ja tulee lisää koko ajan.

Mulla kumppani alkoi tehdä näin ennen eroa. Ei olisi halunnut olla yhdessä, muttei saanut erottuakaan ennen kuin uusi nainen oli katsottu valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Munkin mies yrittää kävellä metrejä mun edellä.

Se on joutunut kärsimään asiasta.

Olen saattanut jäädä tutk8maan jotain kaupassa ja yhtäkkiä mies ei tiedä, missä olen.

Olen myös saattanut kääntyä kadunkulmasta toisaalle, jos olen nähnyt jotain mielenkiintoista. Olen joskus jopa huutanut miestä mukaan, mutta ei se ole kiiireissään kuullut.

palstanrtut tekee kaikesta valtakamppailun

Jos miehellä on kiire, niin mitä väliä. Voin aivan hyvin vaikka soittaa kaverin hakemaan kaupasta. Tehdään yhdessä hyvää ruokaa, avataan viinipullo ja lähdetään yökerhoon.

Totta, voit myös painua helvettiin miehen elämästä.

Kuka sen paskan sulle valitsi oikein?

Itse jättäisin naisen joka haukkuu puolisoaan netissä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen ei ole onnstunut tekemään noista juoksuruoka-aineksista itselleen ruokaa.

Jokin kauhea kiire sillä oli juosta mun edellä. Ei edes huomannut mun kääntyneen toisaalle.

Menin hotelliin, löysin miehen tinderistä ja nautin elämästä. Oli muuten hyvä pano.

Tää on hyvä! Näin miehiä koulutetaan!

Ottakaa tytöt mallia  ;)

En ymmärrä mitä tällä aloituksella haet. Vertaistukea? Miehesi huonon käytöksen tuomitsemista? On sinun tehtäväsi keskustella tällainen pikkuasia kuntoon miehesi kanssa. Nainen ja mies ovat kumppaneita parisuhteessa.

Taas kerran hyvät naiset. Olette ihan itse ne miehenne valinneet. Miksi siis valitatte?

En jaksa taapertaa niin hitaasti kuin vaimo, kyllä se tietää mihin ollaan menossa niin odottelen sitä siellä sitten. Eri asia, jos ollaan kaupungilla katselemassa juttuja niin sitten pitää hidastella. Muutenkin ihmiset kävelee pääsääntöisesti hitaasti lyllertäen ja joutuu ohittelemaan. Ongelma pahenee kaupassa kun mammat kävelee niiden kärryjen kanssa kuin hautausmaalla. Olen harkinnut, että ostan pyöränkellon, millä rimpauttelen että "pois tieltä apinat"

Yhtä hyvin mies voisi tehdä aloituksen, että "vaimo viivyttelee tahallaan". Eikö sekin ole vallankäyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran hyvät naiset. Olette ihan itse ne miehenne valinneet. Miksi siis valitatte?

Joku jo vastasikin hyvin, että pitkässä parisuhteessa tulee helposti kiusaus alkaa jossain vaiheessa kohdella toista itsestäänselvyytenä. Siinä vaiheessa oikeasti vasta se toisen todellinen luonne tulee esiin.

Kyllä minuakin väsyttää ja kiukuttaa, suorastaan ärsyttää välillä koko äijä. Mutta silti kunnioitan häntä. Jos mies alkaa mua kohdella kuin en olisi enää edes olemassa, miksi mun pitäisi vain jatkaa kunnioittavaa kohtelua häntä kohtaan? Jos hän kerran haluaa mennä omia menojaan niin menköön. Ja turha mun on asiasta enää puhua kun sekin on "nalkutusta". Jos huomiota joutuu kerjäämään mieheltä, on suhde taputeltu.

Niin tuttua. Ollu 2 tuollaista miestä.

"Kuule, ollaan naurettavan näköisiä kun mennään peräkanaa hirveellä kiireellä. Nyt odotat."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran hyvät naiset. Olette ihan itse ne miehenne valinneet. Miksi siis valitatte?

Joku jo vastasikin hyvin, että pitkässä parisuhteessa tulee helposti kiusaus alkaa jossain vaiheessa kohdella toista itsestäänselvyytenä. Siinä vaiheessa oikeasti vasta se toisen todellinen luonne tulee esiin.

Kyllä minuakin väsyttää ja kiukuttaa, suorastaan ärsyttää välillä koko äijä. Mutta silti kunnioitan häntä. Jos mies alkaa mua kohdella kuin en olisi enää edes olemassa, miksi mun pitäisi vain jatkaa kunnioittavaa kohtelua häntä kohtaan? Jos hän kerran haluaa mennä omia menojaan niin menköön. Ja turha mun on asiasta enää puhua kun sekin on "nalkutusta". Jos huomiota joutuu kerjäämään mieheltä, on suhde taputeltu.

Ap itse kohtelee miestä jo kuin itsestäänselvyytenä, ja päälle vttuilee hänestä netissä. 

Ehkäpä sen vuoksi mies ei vaivaudu odottelemaan häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ai taas tämä ketju?

Miten te jaksatte?

Jokuset eivät päivystä täällä, eivätkä tiedä, että mikä on taas tämä ketju.

Sama aloitus muutaman kuukauden välein.

Karjaisut ja kaikki.

Sitten sun kaltaiset miesvihakiimaiset pikkupaskat kertomassa kuinka miehiä koulutetaan.

Miten se sitten auttaa ettei tee asialle mitään? Jatkaa vain itse miehen kohtelua inhimillisesti ja mies vaan taantuu pikkupojaksi? Mä olen valitettavasti liian kiltti enkä edes halua kostaa, minusta mikään kosto ei kuulu parisuhteeseen. En halua alentua samalle tasolle. Toivon vaan että mies itse tajuaisi oman käytöksensä muuttuneen. Mutta näyttää siltä että mitä enemmän annan periksi, sitä huonommaksi hänen käytös minua kohtaan muuttuu. Että kynnysmatoksi alan itseni tässä tuntea. Eikä minusta ole siihen "anna takaisin samalla mitalla" joten kai se sitten on vain erottava.

Oma mies on kyllä hyvä kauppakaveri. Me kuljetaan yleensä kaupassa yhtä mukaa, välillä tutkitaan hyllyjä, onko tullut jotain uutta, mitä voitaisiin kokeilla. Perustavaroista mies hakee tietyt jutut ja minä toiset. Kassalla mies menee pakkaamaan ostokset, minä jään lappamaan niitä hihnalle ja maksan. Kotona mies kantaa painavammat kassit ja minä kevyemmät. Kaupungillakaan mies ei harpo omaa tahtia vaan ihan liki kävellään. Minusta olisi kiva kävellä käsi kädessä, mutta siitä mies ei tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran hyvät naiset. Olette ihan itse ne miehenne valinneet. Miksi siis valitatte?

Joku jo vastasikin hyvin, että pitkässä parisuhteessa tulee helposti kiusaus alkaa jossain vaiheessa kohdella toista itsestäänselvyytenä. Siinä vaiheessa oikeasti vasta se toisen todellinen luonne tulee esiin.

Kyllä minuakin väsyttää ja kiukuttaa, suorastaan ärsyttää välillä koko äijä. Mutta silti kunnioitan häntä. Jos mies alkaa mua kohdella kuin en olisi enää edes olemassa, miksi mun pitäisi vain jatkaa kunnioittavaa kohtelua häntä kohtaan? Jos hän kerran haluaa mennä omia menojaan niin menköön. Ja turha mun on asiasta enää puhua kun sekin on "nalkutusta". Jos huomiota joutuu kerjäämään mieheltä, on suhde taputeltu.

Miksi mun pitäis...

Jos huomiota joutuu kerjäämään...

Suosittelen pysymään kaukana miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ai taas tämä ketju?

Miten te jaksatte?

Jokuset eivät päivystä täällä, eivätkä tiedä, että mikä on taas tämä ketju.

Sama aloitus muutaman kuukauden välein.

Karjaisut ja kaikki.

Sitten sun kaltaiset miesvihakiimaiset pikkupaskat kertomassa kuinka miehiä koulutetaan.

Miten se sitten auttaa ettei tee asialle mitään? Jatkaa vain itse miehen kohtelua inhimillisesti ja mies vaan taantuu pikkupojaksi? Mä olen valitettavasti liian kiltti enkä edes halua kostaa, minusta mikään kosto ei kuulu parisuhteeseen. En halua alentua samalle tasolle. Toivon vaan että mies itse tajuaisi oman käytöksensä muuttuneen. Mutta näyttää siltä että mitä enemmän annan periksi, sitä huonommaksi hänen käytös minua kohtaan muuttuu. Että kynnysmatoksi alan itseni tässä tuntea. Eikä minusta ole siihen "anna takaisin samalla mitalla" joten kai se sitten on vain erottava.

Ja tuon takia pitää keksiä sama tarina vähän väliä? Hyvin te miesvihaajat vedätte.

Eli olet niitä jotka jättäytyy aina sen 5-15 metriä taakse, kun ei vaan voi kävellä siinä vierellä tai edes lähettyvillä...  sitten kun jättänyt sen 10 metrin välin, niin vasta silloin alkaa löytyä sen verran vipinää kinttuihin että se yllättäen sitten pysyykin siinä 10 metrissä.  Aina ihmetellyt noita perässähiihtäjiä, miksi pitää roikkua siellä jossain metrien päässä, ja kun pitäisi yrittää keskustella niin saa pysähdellä odottamaan ja/tai huudella taaksepäin.

Autostakin voisit matkustajana kyllä ponkaista helposti nopeammin ulos kuin ukkosi, mutta ei, vasta kun auto on pysähtynyt ja parkissa sinä alat kasailla kamppeitasi je keräillä laukkujasi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on niin päin, että mä pyyhällän edellä ja joudun vähän väliä kurkkimaan taakseni, että tuleeko se mies ollenkaan 😀

No nyt olisi hyvä paikka ja hetki avautua, että Miksi?

Minunkin miesystäväni harppoo jatkuvasti pitkillä jaloillaan edellä ja minä yritän kipittää lyhyillä persjaloillani perässä. Kyllähän se ärsyttää, mutta enpähän ole jaksanut siitä enemmälti ottaa hikeä. No okei, reissussa ollessa vieraassa kaupungissa kun ukko on kadonnut näköpiiristä ihmisvilinään ja sen takia olen joutunut soittelemaan perään, niin olen pari kertaa kasvattanut kyrsän otsaani ja tehnyt niin, että lähden vain kylmän viileästi omille teilleni. On saanut sitten ukko soitella minun perääni niillä kerroilla. Toimiihan se niinkin.

Vierailija kirjoitti:

Älä seuraavalla kerralla tyydy huutamaan.

Laula sen sijaan:

Huudan tuuleen Odota, miksi karkuun juoksit niin varoen, a-aaa-a, a-aaa-a-aaaa-aaaaaa

Tää on hyvä. Tulee takuulla nopeasti takaisin.

Naiset eivät useinkaan osaa karjaista, se ääni on enemmänkin rääkäisy.

Minä olen ihan tottunut siihen että mies menee edeltä, eikä aina jää odottamaan. Minä olen lievästi liikuntarajoitteinen, joskus käytän kyynärsauvaa, joskus kävelen ilman, mutta aina hitaasti. Me sovimme aina mieheni kanssa missä nähdään, kun hän menee edeltä. Ruokaostokset tehdään aina yhdessä.