Lue keskustelun säännöt.
Viisivuotias lapseni kiukuttelee minulle aivan koko ajan. Mistä se voi johtua?
26.11.2022 |
Yritän parhaani, että asiat olisi hänellä hyvin. Olen paljon läsnä, teemme paljon yhdessä, ja yritän monet sellaiset asiat mitkä lapselle on tylsiä tai hankalia hoitaa mahdollisimman helposti ja mukavasti. En pysty enempään enkä parempaan, mutta silti hän kiukuttelee minulle aivan koko ajan jostain. Jos vaikka olen hetken kauemmin suihkussa, siis kolmen minuutin sijasta neljä, hän on jo kiukkuhuutamassa ovella että miksi minulla kestää. Lapsella on johdonmukaiset rajat ja rakkautta, hän saa päättää joistain omista asioistaan, mutta aikuiset päättää suurimman osan asioista jne. En tajua mitä teen väärin miksi kiukuttelee minulle koko ajan.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalilta. Pyydä apua perheneuvolasta tms.
Ei vaan kuulostaa ihan normaalilta 5-vuotiaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"yritän monet sellaiset asiat mitkä lapselle on tylsiä tai hankalia hoitaa mahdollisimman helposti ja mukavasti"
Tuossahan se taisi tulla, älä yritä niin paljon. Jos lapsesi mielestä on tylsää, että olet suihkussa pitempään kuin kolme minuuttia niin antaa olla. Tylsyyttä ja hankaluutta pitää oppia kestämään lapsenakin, tai hänestä tulee pomottaja, sitähän hän nyt koettaa.
Hae vaikka kirjastosta erilaisia tunne-aiheisia kuvakirjoja, joita luet lapsen kanssa. Niitä on nykyisin paljonkin.
Itse kysyin vastaavassa tilanteessa lapselta että haluaako hän olla inhottava ja ilkeä, että eikö ymmärrä etten minä tai kukaan muukaan jaksa ja hän tulee jatkossakin jäämään pois kaikesta kivasta tekemisestä ellei asenne muutu. Auttoi
Vierailija kirjoitti:
"yritän monet sellaiset asiat mitkä lapselle on tylsiä tai hankalia hoitaa mahdollisimman helposti ja mukavasti"
Tuossahan se taisi tulla, älä yritä niin paljon. Jos lapsesi mielestä on tylsää, että olet suihkussa pitempään kuin kolme minuuttia niin antaa olla. Tylsyyttä ja hankaluutta pitää oppia kestämään lapsenakin, tai hänestä tulee pomottaja, sitähän hän nyt koettaa.
Hae vaikka kirjastosta erilaisia tunne-aiheisia kuvakirjoja, joita luet lapsen kanssa. Niitä on nykyisin paljonkin.
Tunnekasvatukseen hurahtaminen on pahimpia virheitä mitä kasvattaja voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"yritän monet sellaiset asiat mitkä lapselle on tylsiä tai hankalia hoitaa mahdollisimman helposti ja mukavasti"
Tuossahan se taisi tulla, älä yritä niin paljon. Jos lapsesi mielestä on tylsää, että olet suihkussa pitempään kuin kolme minuuttia niin antaa olla. Tylsyyttä ja hankaluutta pitää oppia kestämään lapsenakin, tai hänestä tulee pomottaja, sitähän hän nyt koettaa.
Hae vaikka kirjastosta erilaisia tunne-aiheisia kuvakirjoja, joita luet lapsen kanssa. Niitä on nykyisin paljonkin.
Tunnekasvatukseen hurahtaminen on pahimpia virheitä mitä kasvattaja voi tehdä.
Sä suhtaudut nyt asiaan turhan tunteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kysyin vastaavassa tilanteessa lapselta että haluaako hän olla inhottava ja ilkeä, että eikö ymmärrä etten minä tai kukaan muukaan jaksa ja hän tulee jatkossakin jäämään pois kaikesta kivasta tekemisestä ellei asenne muutu. Auttoi
Tein samoin ja jätin sitten kiukuttelevan kotiin kun mentiin muiden kanssa hoplopiin tai uimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"yritän monet sellaiset asiat mitkä lapselle on tylsiä tai hankalia hoitaa mahdollisimman helposti ja mukavasti"
Tuossahan se taisi tulla, älä yritä niin paljon. Jos lapsesi mielestä on tylsää, että olet suihkussa pitempään kuin kolme minuuttia niin antaa olla. Tylsyyttä ja hankaluutta pitää oppia kestämään lapsenakin, tai hänestä tulee pomottaja, sitähän hän nyt koettaa.
Hae vaikka kirjastosta erilaisia tunne-aiheisia kuvakirjoja, joita luet lapsen kanssa. Niitä on nykyisin paljonkin.
Tunnekasvatukseen hurahtaminen on pahimpia virheitä mitä kasvattaja voi tehdä.
Sä suhtaudut nyt asiaan turhan tunteella.
Kaikkihan johtuu tunteista. Faktoja ihminen ei ota huomioon käytöksessään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kysyin vastaavassa tilanteessa lapselta että haluaako hän olla inhottava ja ilkeä, että eikö ymmärrä etten minä tai kukaan muukaan jaksa ja hän tulee jatkossakin jäämään pois kaikesta kivasta tekemisestä ellei asenne muutu. Auttoi
Tein samoin ja jätin sitten kiukuttelevan kotiin kun mentiin muiden kanssa hoplopiin tai uimaan.
Aika riskaabelia jättää viisivuotias kotiin ja lähteä muiden kanssa minnekään.
Kuulostaa toisaalta normaalilta rajulta uhmaiältä, mutta Adhd/Autismin kirjon lapsilla tunteet koetaan muutenkin voimakkaammin mitä neurotyypillisillä. Selittäisi myös voimakkaan takertuvaisuuden, nepsy-lapsilla on usein voimakas tarve tietyn tutun ja turvallisen ihmisen läsnäoloon, muissa tilanteissa saattaa kokea olonsa turvattomaksi ja ahdistuneeksi. Toki kaikille lapsille tämäkin on jossain määrin varsinkin pienempänä normaalia. Kuten joku täällä jo ehdottikin, kokeile selittää rauhallisesti lapselle miksi tietynlainen käytös ei ole ok, äläkä taivu liikaa lapsen oikkuihin. Ole kuitenkin lempeän jämäkkä, ei tuomitseva. Jos lapsi käy hoidossa jossain, voit kysyä henkilökunnalta millainen hän on siellä ja miten esim käyttäytyy muiden lasten seurassa. Jos lapsen ahdistus on jatkuvaa, kannattaa käydä tutkituttamassa/pois-sulkemassa adhd:n/autismin mahdollisuus. Mahdollinen diagnoosin selviytyminen helpottaisi lasta ja sinuakin. Tsemppiä tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa toisaalta normaalilta rajulta uhmaiältä, mutta Adhd/Autismin kirjon lapsilla tunteet koetaan muutenkin voimakkaammin mitä neurotyypillisillä. Selittäisi myös voimakkaan takertuvaisuuden, nepsy-lapsilla on usein voimakas tarve tietyn tutun ja turvallisen ihmisen läsnäoloon, muissa tilanteissa saattaa kokea olonsa turvattomaksi ja ahdistuneeksi. Toki kaikille lapsille tämäkin on jossain määrin varsinkin pienempänä normaalia. Kuten joku täällä jo ehdottikin, kokeile selittää rauhallisesti lapselle miksi tietynlainen käytös ei ole ok, äläkä taivu liikaa lapsen oikkuihin. Ole kuitenkin lempeän jämäkkä, ei tuomitseva. Jos lapsi käy hoidossa jossain, voit kysyä henkilökunnalta millainen hän on siellä ja miten esim käyttäytyy muiden lasten seurassa. Jos lapsen ahdistus on jatkuvaa, kannattaa käydä tutkituttamassa/pois-sulkemassa adhd:n/autismin mahdollisuus. Mahdollinen diagnoosin selviytyminen helpottaisi lasta ja sinuakin. Tsemppiä tilanteeseen.
Kroonisesti tottelematon lapsi = nepsy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa toisaalta normaalilta rajulta uhmaiältä, mutta Adhd/Autismin kirjon lapsilla tunteet koetaan muutenkin voimakkaammin mitä neurotyypillisillä. Selittäisi myös voimakkaan takertuvaisuuden, nepsy-lapsilla on usein voimakas tarve tietyn tutun ja turvallisen ihmisen läsnäoloon, muissa tilanteissa saattaa kokea olonsa turvattomaksi ja ahdistuneeksi. Toki kaikille lapsille tämäkin on jossain määrin varsinkin pienempänä normaalia. Kuten joku täällä jo ehdottikin, kokeile selittää rauhallisesti lapselle miksi tietynlainen käytös ei ole ok, äläkä taivu liikaa lapsen oikkuihin. Ole kuitenkin lempeän jämäkkä, ei tuomitseva. Jos lapsi käy hoidossa jossain, voit kysyä henkilökunnalta millainen hän on siellä ja miten esim käyttäytyy muiden lasten seurassa. Jos lapsen ahdistus on jatkuvaa, kannattaa käydä tutkituttamassa/pois-sulkemassa adhd:n/autismin mahdollisuus. Mahdollinen diagnoosin selviytyminen helpottaisi lasta ja sinuakin. Tsemppiä tilanteeseen.
Kroonisesti tottelematon lapsi = nepsy
Ei nyt niinkään, nepsy-ihmisiä on laidasta laitaan. Tytöt varsinkin saattavat jäädä lapsena ilman diagnoosia kiltin ja hiljaisen ulkokuoren takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun seuraavan kerran alkaa huutaa, niin istupa alas ja katsele huutavaa lastasi. Vain katsele. Ja anna huutaa. Älä tee elettäkään, äläkä ahdistu/hermostu/pelkää tms. Lapsi kyllä vaistoaa sen. Kuvittele, että nautit tilanteesta.
Ekalla kerralla saattaa huutaa tunninkin. Mutta kyllä ääntä maailmaan mahtuu.
Jossakin vaiheessa lapsen voimat loppuvat.
Ja ihan joka kerran sama. Pääasia on se, että olet sisäisesti rento ja täysin reagoimatta mihinkään. Voit vaikka hymyillä, jos se auttaa olemaan tilanteessa rentona.
Meillä turha huutaminen loppui tällä konstilla kahdessa viikossa. Väheni ja väheni. Sitten loppui kokonaan. Toki lapsi yritti ottaa kontaktia ja tuli mm. jalkaan roikkumaan. En reagoinut.
Suosittelen kokeilemaan.
Homma menee pilalle, jos yhdenkin kerran murrut reagoimaan jotenkin. Perustuu siis systemaattisuuteen.
Onpa täällä tiukan kurin kannattajia. Vaikea sanoa varmaksi, mutta esimerkkien perusteella lapsi vaikuttaa tempperamentiltaan joustamattomalta ja tunnesäätelyssä on vielä oppimista. Mikä siihen auttaa? No se, että lapsi oppii joustavuutta. Joko hän oppii sen itse kasvun myötä tai sitten vanhemmat opettavat esimerkillään. Esim tuo kahvikuppitilanne:
Lapsi: äiti, tuu pelaamaan
Äiti: joo, hyvä idea.
Ä: Eikun vienkin tän kahvikupin ekana pois
-> lapselle nousee iso pettymys, koska hänelle luvattiin pelaamista. Yhtäkkiä ei pelatakaan. Joustamattomalle pettymyksiä huonosti sietävälle tää aiheuttaa ison turhautumisen, mutta tuskin osaa sanoa sitä. Alkaa siis raivoaminen. Äiti ei ymmärrä ongelmaa (hänhän on menossa pelaamaan) ja hermostuu lapselle. Lapsen kierrokset vaan lisääntyvät. Kaikkia kiukuttaa ja koko pelihetki peruutaan.
Mitä vaihtoehtoja olisi ollut? Vaihtoehto 1
L: äiti, tuu pelaamaan.
Ä: joo, hyvä idea.
Ä: Eikun mulla onkin tää kahvikuppi. Anteeksi, pystyisitkö mitenkään odottamaan 30 sekunttia, että vien tän keittiöön? Olis paljon helpompi pelata, kun ei ole astioita lojumassa.
L: meneekö kauan?
Ä: Ei mee
L: okei, mut sit pelataan.
Ä: joo, kiitos, ihan just pelataan
Vaihtoehto 2
L: äiti, tuu pelaamaan
Ä: joo, hyvä idea.
Ä: Eikun mulla onkin tää kahvikuppi. Anteeksi, pystytkö mitenkään odottamaan 30 sekunttia, että vien tän keittiöön? Olis paljon helpompi pelata, kun ei ole astoita lojumassa.
L: En! Sä lupasit, että pelataan!
Ä: Okei, no mä laitan kupin tohon lipaston päälle odottamaan. Muistatko mua, että vien sen myöhemmin?
L: joo
Vaihtoehto 3
L: äiti, tuu pelaamaan
Ä: joo, hyvä idea
Ä: Eikun mulla onkin tää kuppi. Anteeksi, mun on pakko viedä tää keittiöön. Tää on mun lempikuppi, eikä se saa mennä rikki
L: Mut sä lupasit, että nyt pelataan!
Ä: Anteeksi, mä unohdin tän kupin. Ymmärrän, että sua harmittaa. Mä vien tän nyt keittiöön ja tuun ihan just. Jos haluat silloin vielä pelata, niin mä pelaisin tosi mielelläni sun kanssa. Jos et, niin ymmärrän kyllä, mä jo lupasin, mut nyt pitääkin vähän siirtää pelihetkeä.
Jos lapsi on kovin joustamaton ja helposti turhautuva, hän ei opi joustavuutta joustamattomilta aikuisilta (Rachel Green, Tulistuva lapsi). Joidenkin mielestä kyse on lepsuilusta, mutta minusta kyse on mallin näyttämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tiukan kurin kannattajia. Vaikea sanoa varmaksi, mutta esimerkkien perusteella lapsi vaikuttaa tempperamentiltaan joustamattomalta ja tunnesäätelyssä on vielä oppimista.
Yleisesti ottaen ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään. 1) Boomereihin jotka puhuvat kurista ja 2) tiedostaviin tunnekasvattajiin jotka puhuvat tunnesäätelystä.
Kaikki lapset kiukuttelevat tuolloin... tärkeintä on antaa lapsille aikaa ja ottaa se aika pois kaikesta muusta... näin se vaan on... pitää valita aika lapsen/lapsien kanssa tai kaikki muu... jomman kumman taistelun häviät... itse valitsin ajan lasten kanssa ja tingin kaikesta muusta... kaiken muun hävisin mutta sain lasten kanssa rakennettua mahtavan yhteyden joka toimii... se oli kaiken muun arvoista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tiukan kurin kannattajia. Vaikea sanoa varmaksi, mutta esimerkkien perusteella lapsi vaikuttaa tempperamentiltaan joustamattomalta ja tunnesäätelyssä on vielä oppimista.
Yleisesti ottaen ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään. 1) Boomereihin jotka puhuvat kurista ja 2) tiedostaviin tunnekasvattajiin jotka puhuvat tunnesäätelystä.
Olet aika hakoteillä ryhmittelyinesi.
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin. Lapsi pyysi, että tulen tekemään palapeliä hänen kanssa. Lupasin ja tulin saman tien palapelin ääreen. Minulla sattui olemaan kahvikuppi kädessä, ja sanoin että odotas vien tämän ensin pois ja tulen heti takaisin. Lähdin viemään kuppia keittiöön ja alkoi sellainen kiukkuhuuto että korvat vain soi ja huuto kesti 30 minuuttia. En käsitä mitä tein tuossakin väärin. Ap
Käyttäytyykö isäänsä kohtaan samalla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapset kiukuttelevat tuolloin... tärkeintä on antaa lapsille aikaa ja ottaa se aika pois kaikesta muusta... näin se vaan on... pitää valita aika lapsen/lapsien kanssa tai kaikki muu... jomman kumman taistelun häviät... itse valitsin ajan lasten kanssa ja tingin kaikesta muusta... kaiken muun hävisin mutta sain lasten kanssa rakennettua mahtavan yhteyden joka toimii... se oli kaiken muun arvoista...
Miksi joku kirjoittaa noin, että joka lauseen lopussa ja lauseiden keskelläkin on kolme pistettä?
Voi olla ihan vaan luonnekysymys. Meillä toinen lapsi on todellinen kiukuttelija, keksii kiukuttelun syyn ihan aiheesta kuin aiheesta. On nyt 7v. Välillä ovet paiskuu ja tavarat lentää. Sanoisin että omasta mielestäni tällaiselle lapselle täytyy pitää selvät rajat ja säännöt, mutta tuskin se kiukuttelu siihen silti loppuu.. Meillä toinen lapsi taas ei jaksa juuri mistään kiukutella ja ottaa lunkisti.
Ei kuulosta normaalilta. Pyydä apua perheneuvolasta tms.