Lue keskustelun säännöt.
Viisivuotias lapseni kiukuttelee minulle aivan koko ajan. Mistä se voi johtua?
26.11.2022 |
Yritän parhaani, että asiat olisi hänellä hyvin. Olen paljon läsnä, teemme paljon yhdessä, ja yritän monet sellaiset asiat mitkä lapselle on tylsiä tai hankalia hoitaa mahdollisimman helposti ja mukavasti. En pysty enempään enkä parempaan, mutta silti hän kiukuttelee minulle aivan koko ajan jostain. Jos vaikka olen hetken kauemmin suihkussa, siis kolmen minuutin sijasta neljä, hän on jo kiukkuhuutamassa ovella että miksi minulla kestää. Lapsella on johdonmukaiset rajat ja rakkautta, hän saa päättää joistain omista asioistaan, mutta aikuiset päättää suurimman osan asioista jne. En tajua mitä teen väärin miksi kiukuttelee minulle koko ajan.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
adhd, autismi, psykopatia, narsismi, lapsuusiän skitsofrenia ja fragiili x-oireyhtymä.
Nuo ovat nykyään ykkösvaihtoehtoja selitykseksi sille jos lapsi ei tottele eikä sanoitustakaan auta. Monissa luokissa jopa kolmasosalla lapsista on jokin diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvelen, että kyse on lapsen temperamentista etkä ole itse aiheuttanut hänen käyttäytymistään.
Meillä on neljä lasta, joista vanhin oli pienenä tuollainen. Se meni ohi joskus koulun alkamisen aikoihin. Jos yhtään lohduttaa, hän on nyt täysi-ikäinen ja hyvin miellyttävä, ihana nuori mies.
Kuopus on nyt 5 vuotta, ja hän on ihan esikoisemme vastakohta. Ei kiukuttele juuri ikinä, ja jos joskus kiukuttelee, niin kertasanomisella korjaa käytöstään. Niin nämä lapset ovat erilaisia, vaikka melko samalla tavalla on kasvatettu (tietysti vanhempina olemme myös vuosien varrella muuttuneet jonkin verran).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy suoran miksi haluaa että sinulle tulee paha mieli.
Olet varmaan sanoittanut tunteita? Esimerkki "tiedän että sinua kiukuttaa kun on nälkä mutta minulle tulee paha mieli kun raivoat tuolla tavalla"
Oletko kertonut miten toimia kun huomaa että alkaa kiukuttaa? Tai miten toimitaan missäkin tilanteessa?
Kerrot syy-> seuraukset kuhunkin tilanteeseen.
Huomion kiinnittäminen toisaalle. Ehdotat jotain tosi yllättävää.
Näin joulun alla meillä toimii tontut hyvin. Kerron että tonttu saattaa katsella ja että äitiä kyllä harmittaa lapsen puolesta jouluna kun näkee ettei lahjoja tulekaan liiallisen kiukuttelun takia että nyt kannattaa miettiä pariin kertaan miten toimia.
Otetaan kisa kumpi on esim pukenut eka ja voittaja on kultakimpale.
Olen myötätuntoinen kun lapsella kiukku. Kerron että minuakin harmittaa sinun puolesta kun näen että sinulla paha mieli.Tässä nyt jotain mitä itse käytän.
Meillä kyllä aika helppo lapsi joka ohjattavissa myös silloin kun häntä kiukuttaa eli ei välttämättä toimi kaikilla. Ennakointi tosin kannattaa aina.Voitko ottaa lapsen mukaan suihkuun tai käydä suihkussa niin että lapsi pääsee kylppäriin? Näin välttyy ainakin siltä suihkuraivarilta vaikka ymmärrän että tuo olikin vain yksi esimerkki.
Meilläkin 5-vuotias lapsi.
Heti ensimmäiben neuvo huono ja minun mielestä ei pitäisi harjoittaa tuommoista syyllistämis psykologiaa.
Kyllä ja ei. Ei pidä velloa siinä miten lapsi aiheuttaa aikuiselle mielipahaa, mutta toisaalta on mielestäni reilua kertoa pelisäännöt: kun teet noin, se vaikuttaa toisiin huonolla tavalla. Kun teet näin, se vaikuttaa toisiin hyvällä tavalla, Toki vähemmän aikuisiin, mutta varsinkin toisiin lapsiin.
Esimerkiksi meidän 5v kirkuu ja huutaa paljon ja esittää sinänsä mukavatkin asiat huutamalla. Se saa isommat sisarukset välillä raivoihinsa. Sisaruksien kasvatuksellinen etu on juuri siinä, että heissä se peili on lähempänä.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin. Lapsi pyysi, että tulen tekemään palapeliä hänen kanssa. Lupasin ja tulin saman tien palapelin ääreen. Minulla sattui olemaan kahvikuppi kädessä, ja sanoin että odotas vien tämän ensin pois ja tulen heti takaisin. Lähdin viemään kuppia keittiöön ja alkoi sellainen kiukkuhuuto että korvat vain soi ja huuto kesti 30 minuuttia. En käsitä mitä tein tuossakin väärin. Ap
Se on normaalia, että lapsella tulee huonoa käytöstä ihan äkkiarvaamatta kivan tekemisen keskelläkin. Jos sellaista tulee, niin siihen kannattaa suhtautua aivan samalla tavalla kuin muuhunkin huonoon käytökseen. Eli selittää lapselle miksi ei saa käyttäytyä niin kuin hän käyttäytyi, ja sen jälkeen tarvittaessa antaa seuraamuksen lapselle. Sitä kivaa tekemistä ei luonnollisesti ole syytä enää jatkaa sillä kertaa, kun lapsen käytös muuttuu tuollaiseksi.
Näin teenkin. Palapeliäkään ei tietenkään tuollaisen jälkeen pelattu. Mutta kun tämä on tätä koko ajan päivästä toiseen. Ap
Tehosta seurauksia huonosta käytöksestä? Meillä kotona 5v:lle olisi tiedossa välitön passitus arestinurkkaan jos alkaisi huutaa tuohon malliin. Eikä sieltä ole pois tuleminen ennen kuin uhma on poissa.
Onneksi sinulla ei taida olla lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin. Lapsi pyysi, että tulen tekemään palapeliä hänen kanssa. Lupasin ja tulin saman tien palapelin ääreen. Minulla sattui olemaan kahvikuppi kädessä, ja sanoin että odotas vien tämän ensin pois ja tulen heti takaisin. Lähdin viemään kuppia keittiöön ja alkoi sellainen kiukkuhuuto että korvat vain soi ja huuto kesti 30 minuuttia. En käsitä mitä tein tuossakin väärin. Ap
Se on normaalia, että lapsella tulee huonoa käytöstä ihan äkkiarvaamatta kivan tekemisen keskelläkin. Jos sellaista tulee, niin siihen kannattaa suhtautua aivan samalla tavalla kuin muuhunkin huonoon käytökseen. Eli selittää lapselle miksi ei saa käyttäytyä niin kuin hän käyttäytyi, ja sen jälkeen tarvittaessa antaa seuraamuksen lapselle. Sitä kivaa tekemistä ei luonnollisesti ole syytä enää jatkaa sillä kertaa, kun lapsen käytös muuttuu tuollaiseksi.
Näin teenkin. Palapeliäkään ei tietenkään tuollaisen jälkeen pelattu. Mutta kun tämä on tätä koko ajan päivästä toiseen. Ap
Tehosta seurauksia huonosta käytöksestä? Meillä kotona 5v:lle olisi tiedossa välitön passitus arestinurkkaan jos alkaisi huutaa tuohon malliin. Eikä sieltä ole pois tuleminen ennen kuin uhma on poissa.
Onneksi sinulla ei taida olla lapsia.
Kyllä noita henkistä 1960-luvua eläviä perheitä yhä on. Mutta ovat pääosin sellaisia joiden luona käy perhetyöntekijä joka epätoivon vimmalla yrittää opettaa niille oikeita tapoja kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy suoran miksi haluaa että sinulle tulee paha mieli.
Olet varmaan sanoittanut tunteita? Esimerkki "tiedän että sinua kiukuttaa kun on nälkä mutta minulle tulee paha mieli kun raivoat tuolla tavalla"
Oletko kertonut miten toimia kun huomaa että alkaa kiukuttaa? Tai miten toimitaan missäkin tilanteessa?
Kerrot syy-> seuraukset kuhunkin tilanteeseen.
Huomion kiinnittäminen toisaalle. Ehdotat jotain tosi yllättävää.
Näin joulun alla meillä toimii tontut hyvin. Kerron että tonttu saattaa katsella ja että äitiä kyllä harmittaa lapsen puolesta jouluna kun näkee ettei lahjoja tulekaan liiallisen kiukuttelun takia että nyt kannattaa miettiä pariin kertaan miten toimia.
Otetaan kisa kumpi on esim pukenut eka ja voittaja on kultakimpale.
Olen myötätuntoinen kun lapsella kiukku. Kerron että minuakin harmittaa sinun puolesta kun näen että sinulla paha mieli.Tässä nyt jotain mitä itse käytän.
Meillä kyllä aika helppo lapsi joka ohjattavissa myös silloin kun häntä kiukuttaa eli ei välttämättä toimi kaikilla. Ennakointi tosin kannattaa aina.Voitko ottaa lapsen mukaan suihkuun tai käydä suihkussa niin että lapsi pääsee kylppäriin? Näin välttyy ainakin siltä suihkuraivarilta vaikka ymmärrän että tuo olikin vain yksi esimerkki.
Meilläkin 5-vuotias lapsi.
Kuulostaa aivan karmealta. Niin omista tunteista syyllistäminen kuin tontuista valehtelu. En olisi ikinä voinut tehdä omille lapsilleni samoin.
Ennakointi ja huomion ohjaaminen muualle ovat sen sijaan ihan järkeviä neuvoja.
Kolmen jo aikuisen lapsen äiti
Miten voi ennakoida tilanteita, joita syntyy kuin tyhjästä mistä asiasta vain? Esimerkiksi se palapeliesimerkkini. Olin luullut, että kaikki menee hyvin kun kerran lupasin tulla pelaamaan palapelia kun lapsi pyysi. Silti hirveä huuto ja kiukku ennen kuin edes ehdittiin aloittaa sitä palapeliä. Nälkäkään ei voinut olla, koska äskettäin oli syöty. Ehkä olen sitten vain osaamaton, mutta en vain tiedä miten ennakoida tällaisia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen tietenkin itse aika väsynyt tällaiseen, kun yritän koko ajan aivan parhaani kaikessa mitä lapsen kanssa teen ja olen ja silti mikään ei mikään riitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin. Lapsi pyysi, että tulen tekemään palapeliä hänen kanssa. Lupasin ja tulin saman tien palapelin ääreen. Minulla sattui olemaan kahvikuppi kädessä, ja sanoin että odotas vien tämän ensin pois ja tulen heti takaisin. Lähdin viemään kuppia keittiöön ja alkoi sellainen kiukkuhuuto että korvat vain soi ja huuto kesti 30 minuuttia. En käsitä mitä tein tuossakin väärin. Ap
Väärin? Et mitään, paitsi siedät ihan liikaa. Sanot, että tulet heti ja viet kupin pois. Jos huuto alkaa ja jatkuu, voit vielä kysyä, että leikitäänkö nyt, nyt on aikaa. Jos meuhkaaminen jatkuu, voit sanoa, että teet muita asioita. Ja alat tehdä niitä. Jalassa roikkuminen tarkoittaa mielestäni, että jo useamminkin olet taipunut mukaan näihin valtataisteluyrityksiin. Kuuden vuoden uhmaikä lähestyy. Ketään ei satu, kun ilmaiset näin, että mahdollisuus oli tässä. Sinun aikasi on myös tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin. Lapsi pyysi, että tulen tekemään palapeliä hänen kanssa. Lupasin ja tulin saman tien palapelin ääreen. Minulla sattui olemaan kahvikuppi kädessä, ja sanoin että odotas vien tämän ensin pois ja tulen heti takaisin. Lähdin viemään kuppia keittiöön ja alkoi sellainen kiukkuhuuto että korvat vain soi ja huuto kesti 30 minuuttia. En käsitä mitä tein tuossakin väärin. Ap
Miksi kuppia ei voinut jättää johonkin viereen ja viedä hetken päästä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin. Lapsi pyysi, että tulen tekemään palapeliä hänen kanssa. Lupasin ja tulin saman tien palapelin ääreen. Minulla sattui olemaan kahvikuppi kädessä, ja sanoin että odotas vien tämän ensin pois ja tulen heti takaisin. Lähdin viemään kuppia keittiöön ja alkoi sellainen kiukkuhuuto että korvat vain soi ja huuto kesti 30 minuuttia. En käsitä mitä tein tuossakin väärin. Ap
Se on normaalia, että lapsella tulee huonoa käytöstä ihan äkkiarvaamatta kivan tekemisen keskelläkin. Jos sellaista tulee, niin siihen kannattaa suhtautua aivan samalla tavalla kuin muuhunkin huonoon käytökseen. Eli selittää lapselle miksi ei saa käyttäytyä niin kuin hän käyttäytyi, ja sen jälkeen tarvittaessa antaa seuraamuksen lapselle. Sitä kivaa tekemistä ei luonnollisesti ole syytä enää jatkaa sillä kertaa, kun lapsen käytös muuttuu tuollaiseksi.
Näin teenkin. Palapeliäkään ei tietenkään tuollaisen jälkeen pelattu. Mutta kun tämä on tätä koko ajan päivästä toiseen. Ap
Tehosta seurauksia huonosta käytöksestä? Meillä kotona 5v:lle olisi tiedossa välitön passitus arestinurkkaan jos alkaisi huutaa tuohon malliin. Eikä sieltä ole pois tuleminen ennen kuin uhma on poissa.
Onneksi sinulla ei taida olla lapsia.
Kyllä noita henkistä 1960-luvua eläviä perheitä yhä on. Mutta ovat pääosin sellaisia joiden luona käy perhetyöntekijä joka epätoivon vimmalla yrittää opettaa niille oikeita tapoja kasvattaa.
Mikä se oikea tapa sitten on? Se kuuluisa sanoitusko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen oli ihan kauhea karjuja tuossa 4-5-vuotiaana. Joka päivä oltiin vähintään 1,5h ulkona, mutta silti tuli aina ihan hirveä huuto sisälle mennessä. Huusi kuin hyeena suoraa huutoa tyyliin 15-20 min. Aivan hirveää. Jouduin kantamaan joka päivä sylissä sisään. En antanut periksi. Aina mentiin sisälle, kun äiti niin sanoi.
Pelkäsin jo, että voiko sitä lasta laittaa kouluunkaan. Pärjääkö yhtään, jos karjuu noin. Mutta eskari-ikään tultaessa hän rauhottui ihan yhtäkkiä. Nyt on jo monta vuotta ollut ihan rauhallinen. Tottelee aina heti, ja pärjää koulussa erinomaisesti. Opettajat kehuvat.
Onko elämässä mitään satunnaista (ei jokapäiväistä), joka voisi lasta ahdistaa? Itse olin lapsena hyvin ahdistunut isäni kaveri-illoista, tulivat siis porukalla muutaman kerran kuussa katsomaan lätkää/pelaamaan tms ja usein kaljoittelivat samalla. Joskus puolisoja tai äitikin oli mukana.
Lapset olivat "nukkumassa", mutta oikeasti hereillä. Mitään ikävää ei sattunut koskaan, mutta koin sen hiprakkaisuuden ja riehakkaamman käytöksen hyvin stressaavana ja oireilin "arkena" raivoamalla. Vanhemmat varmasti ajattelivat vaan olevansa sosiaalisia ja viettävänsä laatuaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin. Lapsi pyysi, että tulen tekemään palapeliä hänen kanssa. Lupasin ja tulin saman tien palapelin ääreen. Minulla sattui olemaan kahvikuppi kädessä, ja sanoin että odotas vien tämän ensin pois ja tulen heti takaisin. Lähdin viemään kuppia keittiöön ja alkoi sellainen kiukkuhuuto että korvat vain soi ja huuto kesti 30 minuuttia. En käsitä mitä tein tuossakin väärin. Ap
Miksi kuppia ei voinut jättää johonkin viereen ja viedä hetken päästä ?
Minulla on erityislapsi ja hänen kanssa käytin aikoinaan kuvakortteja toimintaan . Hänelle oli tärkeää että asiat sovittiin ennalta ja toimittiin juuri sovitun mukaan . Esim aamulla laitoimme yhdessä kortit sinitarralla jääkaapin oveen järjestykseen vasemmalta oikealle . Ruokailut , ulkoilut , hammaspesut , leikit ym ja näin lapsi sai itse käydä katsomassa mitä seuraavaksi ja arki sujui . Kortti irroitettiin vaikka ulos lähtiessä tai ruokailun aloittaessa . Leikki tarkoitti hänelle leikkejä ja minun leikit saattoi olla myös kotitöitä mutta ilmoitin tästä leikin alkaessa että nyt äiti siivoaa vaikka keittiön ja sinä voit joko auttaa tai leikkiä vaikka autoilla omassa huoneessa automatolla tai mitä milloinkin .
Vierailija kirjoitti:
Onko elämässä mitään satunnaista (ei jokapäiväistä), joka voisi lasta ahdistaa? Itse olin lapsena hyvin ahdistunut isäni kaveri-illoista, tulivat siis porukalla muutaman kerran kuussa katsomaan lätkää/pelaamaan tms ja usein kaljoittelivat samalla. Joskus puolisoja tai äitikin oli mukana.
Lapset olivat "nukkumassa", mutta oikeasti hereillä. Mitään ikävää ei sattunut koskaan, mutta koin sen hiprakkaisuuden ja riehakkaamman käytöksen hyvin stressaavana ja oireilin "arkena" raivoamalla. Vanhemmat varmasti ajattelivat vaan olevansa sosiaalisia ja viettävänsä laatuaikaa.
Kyllä mä sanoisin, että toi karjuminen on ihan normaali lasten kehitysvaihe. Sellainen 5v uhmaikä. Menee ohi ajan kanssa, mutta on tosi rasittavaa. Meillä lapsi kirkui jostain ihan olemattomasta asiasta suoraa huutoa. Pelkäsin, että naapurit soittavat jo poliisit. Niin hirveältä se kuulosti, vaikka syy huudolle saattoivat olla tyyliin väärän väriset rukkaset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko elämässä mitään satunnaista (ei jokapäiväistä), joka voisi lasta ahdistaa? Itse olin lapsena hyvin ahdistunut isäni kaveri-illoista, tulivat siis porukalla muutaman kerran kuussa katsomaan lätkää/pelaamaan tms ja usein kaljoittelivat samalla. Joskus puolisoja tai äitikin oli mukana.
Lapset olivat "nukkumassa", mutta oikeasti hereillä. Mitään ikävää ei sattunut koskaan, mutta koin sen hiprakkaisuuden ja riehakkaamman käytöksen hyvin stressaavana ja oireilin "arkena" raivoamalla. Vanhemmat varmasti ajattelivat vaan olevansa sosiaalisia ja viettävänsä laatuaikaa.
Kyllä mä sanoisin, että toi karjuminen on ihan normaali lasten kehitysvaihe. Sellainen 5v uhmaikä. Menee ohi ajan kanssa, mutta on tosi rasittavaa. Meillä lapsi kirkui jostain ihan olemattomasta asiasta suoraa huutoa. Pelkäsin, että naapurit soittavat jo poliisit. Niin hirveältä se kuulosti, vaikka syy huudolle saattoivat olla tyyliin väärän väriset rukkaset.
Aika hurjaa, että nykyisessä ilmapiirissä ei saa kasvattaa ilman, että koko ajan pitää pelätä viranomaisia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi on adhd, autismi, psykopatia, narsismi, lapsuusiän skitsofrenia ja fragiili x-oireyhtymä.
Tai sitten yksinkertaisesti vain ikään kuuluva uhmaikä
Puhu lapsellesi asiallisen nätisti, mutta jämäkästi.
Käytöstavat.
Puhu niistä, miten käyttäydytään.
Kiukuttelelu hetkiä ja känkkäränkkä päiviä ON , mutta , sen jälkeen pyydetään anteeksi ja puhumalla selvitellään asiat parhain päin.
Älä anna lapsesi olla pomo, eikä lasten kuulu minkään ikäisinä olla päällepäsmäreinä eikä lasten oikkujen mukaan eletä.
Kaikki saavat joskus kiukutella. Siis joskus.
Tee selvät säännöt ja niissä pysy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko elämässä mitään satunnaista (ei jokapäiväistä), joka voisi lasta ahdistaa? Itse olin lapsena hyvin ahdistunut isäni kaveri-illoista, tulivat siis porukalla muutaman kerran kuussa katsomaan lätkää/pelaamaan tms ja usein kaljoittelivat samalla. Joskus puolisoja tai äitikin oli mukana.
Lapset olivat "nukkumassa", mutta oikeasti hereillä. Mitään ikävää ei sattunut koskaan, mutta koin sen hiprakkaisuuden ja riehakkaamman käytöksen hyvin stressaavana ja oireilin "arkena" raivoamalla. Vanhemmat varmasti ajattelivat vaan olevansa sosiaalisia ja viettävänsä laatuaikaa.
Kyllä mä sanoisin, että toi karjuminen on ihan normaali lasten kehitysvaihe. Sellainen 5v uhmaikä. Menee ohi ajan kanssa, mutta on tosi rasittavaa. Meillä lapsi kirkui jostain ihan olemattomasta asiasta suoraa huutoa. Pelkäsin, että naapurit soittavat jo poliisit. Niin hirveältä se kuulosti, vaikka syy huudolle saattoivat olla tyyliin väärän väriset rukkaset.
Aika hurjaa, että nykyisessä ilmapiirissä ei saa kasvattaa ilman, että koko ajan pitää pelätä viranomaisia.
Joo. Mutta ihan hirveältä se huuto kuulosti. Kävi naapureitakin sääliksi. Että ei olisi ihme, vaikka joku tuossa tilanteessa olisi soittanut. Onneksi kuitenkin ymmärsivät, että uhmis kyseessä.
Mutta siis hyvin lapsikohtaista on tuo, miten se uhma ilmenee. Esikoinen karjui, keskimmäinen mussuttaa vastaan joka asiasta. Tosi rasittavaa sekin. Saapa nähdä millainen kuopus tuossa iässä on...
En ole ap, mutta itsekin olen kolmen lapsen äiti ja mielestäni kokenut kasvattaja. Nuorimmaisekseni on sattunut juurikin tällainen viisivuotias kiukkuaja, ja ainakaan omalla kohdalla ei kumpikaan esittämäsi vaihtoehto ole oikea.
Lapsi on ehkä ennen kaikkea perfektionisti, kateellinen isommille ja taitaville sisaruksilleen ja jollakin tavalla yksinäinen perheen sisällä. Näen hänessä myös sellaista kunnianhimoa ja tarkkuutta, joita sisaruksissa ei ole.
Minulla ei ole apukeinoja, paitsi ehkä aika ja rakkaus sekä mallin näyttäminen. Tiedän kyllä että tyytymätön lapsi on raskasta seuraa, juuri ulkoilin kolme tuntia kahdestaan sellaisen kanssa. Lapsi sanoi muun muassa, ettei ole koskaan elämässään saanut mitään mitä on halunnut - vaikka sai alle kuukausi sitten valtavan pakettivuoren juhlapäivänään. Ei siihen oikein muuta voinut sanoa, että ahaa, tuoltako sinusta tuntuu.