Yle: Peruskoulun aloittaessa lasten osaamisero matematiikassa on kolme vuotta ja peruskoulun päättyessä seitsemän vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten väenväkisin samalle luokalle tungetaan niitä jotka ei osaa suomea tai käytöstapoja Erityisluokat ja tarkkikset takaisin.

Nämä heikoiten osaavat ovat omassa koulussani kantasuomalaisia. Pidin kuudelle luokalle eräästä luonnontieteestä kokeet. Yksi ainoa oppilas sai kympin ja hän oli syntyjään muualta. Kotimaisten oppilaiden paras kokeen numero taisi olla 8.

Ihan samoja kokemuksia. S2-oppilailla yleensä myös hyvät käytöstavat. Arvostavat vielä opettajia, samoin vanhempansa. Röyhkeimpiä ovat nämä hyvistä perheistä tulevat kantikset. Avi-valitusta pukkaa, jos et heidän pillin mukaan ala hyppäämään.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt jankata niistä kertotauluista, kun se ei todellakaan ole suurin ongelma. Kertoo kyllä hyvin siitä, että oppilailta ei saa vaatia enää mitään. Varsinkaan ei voi vaatia, että vanhemmat osallistuisivat mitenkään (mitä esim. kertotaulujen oppiminen vaatii).

Mun pointti tässä on se, että itse koin kertotaulun opettelelun typeränä, koska ne voi laskea. Jos lapset opetetaan "valmiisiin vastauksiin" ja sitten tuleekin kertolasku, jota ei ollut niissä ulkoa opettelluissa, niin meneekin sormi suuhun. Mutta se, joka on opetellut laskemaan ne kertolaskut, osaa soveltaa sitä kaikkiin laskuihin, eikä vain ulkoa opeteltuihin.

Eikös isoissa kaupungeissa tämä hoidu niin, että tehdään matematiikkapainotteisia luokkia, joihin on pääsykokeet.

Aikaisemmin ongelmana oli, että kaikki ongelmatapaukset säilöttiin erityisluokille, jossa he välttämättä eivät olleet parasta seuraa toisilleen eivätkä saaneet riittävästi tukea.

Nyt inkluusiolla on aikaansaatu tilanne, jossa heidät on jätetty normiluokkiin, resurssit eivät edelleenkään riitä ja kukaan ei saa enää opiskella rauhassa - kaikkien opiskelu on mennyt koulussa säilyttämiseksi ja selviytymiseksi.

Jos jonkun kohtalo on riittämättömien resurssien takia jäädä liian vähälle tuelle ja ohjaukselle, niin olisi varmaan parasta että näin käy niille joista ei tule tuottavis yhteiskunnan jäseniä kuitenkaan. Siis sen sijaan, että kaikille käy näin. Kauheaa mutta totta.

Meillä ei 90-luvulla edes ollut mitään kouluavustajia. Pahimmat hörhöt oli tarkkiksella, mutta ei niitä montaa ollut. Hyvin opittiin. Mikä meni sen jälkeen pieleen, vaikka on avustajia ja vaikka mitä kuraattoria yms. apuna, joita meidän aikaan ei ollut?

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt jankata niistä kertotauluista, kun se ei todellakaan ole suurin ongelma. Kertoo kyllä hyvin siitä, että oppilailta ei saa vaatia enää mitään. Varsinkaan ei voi vaatia, että vanhemmat osallistuisivat mitenkään (mitä esim. kertotaulujen oppiminen vaatii).

Kerro mikä on tärkeämpää oppia matematiikassa kun kertotaulu ja jankkaamalla sen vaan oppii.

Seitsemän ynnä kolme on kymmenen. Sekö on tärkein?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei 90-luvulla edes ollut mitään kouluavustajia. Pahimmat hörhöt oli tarkkiksella, mutta ei niitä montaa ollut. Hyvin opittiin. Mikä meni sen jälkeen pieleen, vaikka on avustajia ja vaikka mitä kuraattoria yms. apuna, joita meidän aikaan ei ollut?

Kaikista luokista on nyt tullut erityisluokkia, joihin on integroitu muutama tavallinen oppilas. Avustajia ja erkkoja on sama määrä kuin ennen, eli muutama. Yksi ope joutuu nyt paimentamaan sitä tuplakokoista erityisluokkaansa.

Lisätään pakkoruotsia ja vähennetään matematiikkaa. Näin saadaan kuuliaisia palvelijoita suomenruotsalaisille.

Vierailija kirjoitti:

Asia johtuu siitä, että matematiikkaan tarvitaan älyä. Pitää olla tarpeeksi hyvät geenit, kyky ajatella abstraktisti. Kaikkien ajattelun taidot eivät siihen yllä. On hyödytöntä yrittää opettaa kalalle polkupyöräilyä. Siksi asia ei tule paranemaan ikinä. Arviointikriteerit on kuitenkin oltava kaikille samat.

Siihen on syynsä miksi tietyt maat ei kehity tai kehitä innovaatioita. Mikä on oletus kun noista maista tullaan Suomeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aivan käsittämätöntä, että niitä kännyköitä ei saada pois koulutunneilta.

Ylen sivuilla oli tällä viikolla juttu siitä, miten opettajat kiusaavat oppilaita. Ja yhtenä esimerkkinä oli, että opettaja kieltää kännykän käyttämisen oppitunnilla = oppilaan mielestä kiusaamista. Ihan järkyttävää p*skaa. Minulla on jo useampi oppilas, jolla on koulupsykologin / kuraattorin läpiviemänä tukitoimena lupa tulla ja mennä miten haluavat oppituntien aikana sekä lupa istua takanurkassa ja LUPA OLLA KÄNNYKÄLLÄ tunnin aikana, muuten kun alkaa ahdistaa. VMP, koulu ei ole ensisijaisesti kuntoutuslaitos eikä siellä ole tunneilla lainkaan hoitajia eikä psykologeja. Siellä on hittovie yksimaineenopettaja, joka yrittää OPETTAA 25 teinin laumalle samat asiat samaan aikaan. Eikä resurssia ole yhtään mihinkään muuhun.

t. Väsynyt ope

Kielläpä,siinä sitten samaan aikaan muilta kännykät ja pirkkopetteri katselee kännykällä videota samaan aikaan luvalla.

Mistä löhtien koulupsykologi ja kuraattori on alkanunut sanelemaan sen, mitä oppilas saa luokassa tehdä. Totta kai se ahdistaa kun ei osaa ja ahdistaa vielä enemmän, kun joka oppitunti jää yhä kauemmaksi muista jälkeen

Tällaiset oppilaat tulee ottaa tunneilta sitten tilaan, jossa opiskelevat esim. toisen opettajan kanssa asioit, jos oppitunnilla niin ahdistaa.. Tai sitten joka kerta kun ahdistaa menee sinne koulupsykologille/kuraattorille keskustelee. Ratkaisu ei ole se, että oppilashuolto sanoo, että oppilas saa vain hengailla koulussa, koska muuten ei tulisi kouluun lainkaan. Tämä aiheittaa vain sen, että niitä hengailijoita alkaa olemaan eteneväss määrin, kun huomataan, että eihän täällä mitään tartte tehdä, saa olla kännykällä ja eteenpäin pääsee siltikin. Koeet tehdään sitten opettajan avustajana ja tyydyttäviä arvosanoja tulee, kun erkkaope auttanut ja psykologin ja kuraattoein mielestä tarvitaan postiviisita palautetta

Ei opettajatkaan mene koulupsykologeja ja kuraattoria neuvomaan omassa työssään ja kertomaan, mitä siellä kuraattoein kopissa saa tehdä ja mitä ei

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Mihin ihmeeseen niitä ulkoa opeteltuja vastauksia tarvitaan, kun suurin osa myöhemmim eteen tulevista laskuista on jotain muita ??? Sitten ihmetellään, että en osaa laskea, koska juuri tätä laskua ei ollut niissä kertotauluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt jankata niistä kertotauluista, kun se ei todellakaan ole suurin ongelma. Kertoo kyllä hyvin siitä, että oppilailta ei saa vaatia enää mitään. Varsinkaan ei voi vaatia, että vanhemmat osallistuisivat mitenkään (mitä esim. kertotaulujen oppiminen vaatii).

Kerro mikä on tärkeämpää oppia matematiikassa kun kertotaulu ja jankkaamalla sen vaan oppii.

Seitsemän ynnä kolme on kymmenen. Sekö on tärkein?

Tuo kertotaulujen ulkoa opettelu tuntuu lähinnä hassulta, sillä 6-9 kertotaulut pystyy katsomaan sormista melko nopeasti. Toki ne on hyvä osata myös muuten ja sormista sitten tarkistaa. Koulussa ei kuitenkaan aika eikä resurssit riitä ulkoa opetteluun eli se jankkaaminen on tehtävä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Duh. Se on työväline ja siitä on hyötyä tulevilla matematiikan tunneilla ja itse asiassa läpi koko elämän.

Öh, en koskaan oppinut kertotauluja (laskin päässä lähimmästä tasaluvusta, jos näitä kysyttiin), kirjoitin pitkästä matematiikasta L:n ja jatkoin yliopistoon matemaattisen alan opintoihin.

Poikkeuksia aina on, mutta näin matematiikan opettajana osaan jomaika suoraan sanoa, ketkä tulee käymään erkkaopen luona seiskalle tullessaan, kun huomaa, ettei kertolaskujanosata lainkaan ja 2x3 saattaa olla jotain nolla ja kympin väliltä. Valitettava tosiasia on s e, että heikoimmat oppilaat ovat juuri ne, jotka ei kertolaskuja osaa ja viitsi opetella. Ei yläkoulussa kirjoteta enää jokaista välivaihetta näkyviin, jolloin kerrottaessa tai jakaessa siinä laskussa yks kaks muuttuu ne luvut toisiksi (miksi? miettii se, oppilas joka ei näe sitä yhtäläisyyttä, että 4x3 on 12 ja se 12 tuli laskutoimituksesta, joka välivaihe jätettiin kirjoittamatta). Jos yläkoulussa joka ikinen vlivaihe kirjoitettaisiin auki, monet laskutoimitukset lkisi näyttämään varsin pitkiltä ja sieventämisen sijaan alkaa lasku näyttää vaan pitemmältä

Vierailija kirjoitti:

Asia johtuu siitä, että matematiikkaan tarvitaan älyä. Pitää olla tarpeeksi hyvät geenit, kyky ajatella abstraktisti. Kaikkien ajattelun taidot eivät siihen yllä. On hyödytöntä yrittää opettaa kalalle polkupyöräilyä. Siksi asia ei tule paranemaan ikinä. Arviointikriteerit on kuitenkin oltava kaikille samat.

Kyllä se vika on joskus myös opetuksessa. Itse kuvittelin aina olevani sysipaska matematiikassa, en esimerkiksi koskaan oppinut koulussa prosenttilaskuja. Myöhemmin yliopistossa tuli vastaan kurssi, jossa oli pakko laskea. Miesystävä opetti minulle mm prosentit, pääsin kurssista läpi ja nykyään ei tuota mitään vaikeuksia laskea peruslaskuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt jankata niistä kertotauluista, kun se ei todellakaan ole suurin ongelma. Kertoo kyllä hyvin siitä, että oppilailta ei saa vaatia enää mitään. Varsinkaan ei voi vaatia, että vanhemmat osallistuisivat mitenkään (mitä esim. kertotaulujen oppiminen vaatii).

Kerro mikä on tärkeämpää oppia matematiikassa kun kertotaulu ja jankkaamalla sen vaan oppii.

Seitsemän ynnä kolme on kymmenen. Sekö on tärkein?

Tarkoitin, että ei keskustella pelkästään kertotaulun oppimisesta, vaikka se onkin hyödyllistä ja tärkeää osata ulkoa, ellei tosiaan pysty niitä nopeasti muuten laskemaan. Asioiden ulkoa opettelu ei mitenkään vähennä älyä, vaan vapauttaa energiaa ajattelemiselle, kun helpot laskut menee rutiinilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Otetaan esimerkki.

6X = 48

X = 8

tässä kohden se oppilas joka ei osaa kertotauluja, kysyy, mistä toi x ja 8 tuli. Kertotaulujen osaamattomuus vaikeuttaa ajattelutaitoa ja opetuksen seuraamista matikassa, kun luvut vaihtuvat yks kaks toisiksi.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä ja luulenpa, että toistakymmentä vuotta matikan opettajana olleena tiedän, mistä puhun. Ainoa asia jota matikassa tarttee ulkoa osata on kertotaulut, sillä poistuu jo aika moni este matikan opiskelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aivan käsittämätöntä, että niitä kännyköitä ei saada pois koulutunneilta.

Ylen sivuilla oli tällä viikolla juttu siitä, miten opettajat kiusaavat oppilaita. Ja yhtenä esimerkkinä oli, että opettaja kieltää kännykän käyttämisen oppitunnilla = oppilaan mielestä kiusaamista. Ihan järkyttävää p*skaa. Minulla on jo useampi oppilas, jolla on koulupsykologin / kuraattorin läpiviemänä tukitoimena lupa tulla ja mennä miten haluavat oppituntien aikana sekä lupa istua takanurkassa ja LUPA OLLA KÄNNYKÄLLÄ tunnin aikana, muuten kun alkaa ahdistaa. VMP, koulu ei ole ensisijaisesti kuntoutuslaitos eikä siellä ole tunneilla lainkaan hoitajia eikä psykologeja. Siellä on hittovie yksimaineenopettaja, joka yrittää OPETTAA 25 teinin laumalle samat asiat samaan aikaan. Eikä resurssia ole yhtään mihinkään muuhun.

t. Väsynyt ope

Kielläpä,siinä sitten samaan aikaan muilta kännykät ja pirkkopetteri katselee kännykällä videota samaan aikaan luvalla.

Mistä löhtien koulupsykologi ja kuraattori on alkanunut sanelemaan sen, mitä oppilas saa luokassa tehdä. Totta kai se ahdistaa kun ei osaa ja ahdistaa vielä enemmän, kun joka oppitunti jää yhä kauemmaksi muista jälkeen

Tällaiset oppilaat tulee ottaa tunneilta sitten tilaan, jossa opiskelevat esim. toisen opettajan kanssa asioit, jos oppitunnilla niin ahdistaa.. Tai sitten joka kerta kun ahdistaa menee sinne koulupsykologille/kuraattorille keskustelee. Ratkaisu ei ole se, että oppilashuolto sanoo, että oppilas saa vain hengailla koulussa, koska muuten ei tulisi kouluun lainkaan. Tämä aiheittaa vain sen, että niitä hengailijoita alkaa olemaan eteneväss määrin, kun huomataan, että eihän täällä mitään tartte tehdä, saa olla kännykällä ja eteenpäin pääsee siltikin. Koeet tehdään sitten opettajan avustajana ja tyydyttäviä arvosanoja tulee, kun erkkaope auttanut ja psykologin ja kuraattoein mielestä tarvitaan postiviisita palautetta

Ei opettajatkaan mene koulupsykologeja ja kuraattoria neuvomaan omassa työssään ja kertomaan, mitä siellä kuraattoein kopissa saa tehdä ja mitä ei

Olet aivan oikeassa. Ongelmana vain on, että ei ole sitä toista opettajaa eikä sen puoleen sitä kuraattoria tai psykologiakaan saatavilla koulupäivien aikana. Opettajille voi sen sijaan lisätä loputtomasti uusia tehtäviä entisten päälle. Eli se 25 oppilaan laumaa vetävä aineenope jää jäljelle kaikille niille tehtäville, joita nykyään koulu hoitaa. Kaikista p*skinta opettajantyössä onkin nykyään luokanohjaajan nakki. Siinä oletetaan, että olet 24/7 sossuohjaajana 25 teinille, joista vähintään puolella on jokin erityisongelma. Eipä ole ihme, että opettajat nostavat kytkintä, opetusta kun ei enää arvosteta p*skan vertaa tässä maassa.

t. Väsynyt ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Otetaan esimerkki.

6X = 48

X = 8

tässä kohden se oppilas joka ei osaa kertotauluja, kysyy, mistä toi x ja 8 tuli. Kertotaulujen osaamattomuus vaikeuttaa ajattelutaitoa ja opetuksen seuraamista matikassa, kun luvut vaihtuvat yks kaks toisiksi.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä ja luulenpa, että toistakymmentä vuotta matikan opettajana olleena tiedän, mistä puhun. Ainoa asia jota matikassa tarttee ulkoa osata on kertotaulut, sillä poistuu jo aika moni este matikan opiskelusta.

Minä laskisin tuon niin, että 10 kertaa 6 on selvästikin 60 ja siitä pitää vähentää kaksi kertaa 6, jotta saadaan 48, niinpä x onkin siis 8.