Lue keskustelun säännöt.
Arki aivan hirveää suorittamista yhden lapsen kanssa, miten muut pärjää useamman lapsen kanssa?
Miten arjesta olisi tarkoitus nauttia tai edes saada jotain iloa, kun kaikki on pelkkää selviytymistä? Haaveillaan toisesta lapsesta mutta kun jo yhden kanssa elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, niin miten sitten useamman kanssa selviää?
Meillä minä hoidan 3-vuotiaan hoitoon viennin ja haun, sillä teen lyhennettyä työaikaa. Lapsi on silti hoidossa melkein 8h päivässä, kun työmatkoihin menee melkein tunti suuntaansa. Ihan hirveää pitää noin pitkää päivää mutta mikäs teet. Miehellä pitkät päivät ja yhtä pitkä työmatka kuin minulla. Työ on ihan kaoottista, aloitin juuri ja olen ihan ulalla kaikesta, stressaa. Lapsi on väsynyt aina hoitopäivän jälkeen, menee aikaisin nukkumaan niin kuin minäkin, jotta taas jaksetaan seuraavana päivänä. Nukun todella huonosti, vauvavuoden jälkeen uni meni jotenkin rikki enkä saa enää kunnolla nukuttuakaan, paitsi satunnaisesti. Tätäkö tämä on? Antakaa jotain arkea helpottavia vinkkejä! Ruuat tehdään viikonloppuna valmiiksi aina torstaille asti (siinäkin sunnuntaina aina hirveä suorittaminen), Vaatteet laitetaan koko viikoksi valmiiksi yms. Ruuat tilataan kotiin. Lapsi on paljon kipeänä, mies silloin hoitaa kotona. Tuntuu, että aina on kiire hakemaan lasta, töihin, tekemään valmisteluja arjen sujuvoittamiseksi. Silti lapsen seurasta ei ehdi nauttia kuin pari hassua tuntia arkena ja koen suurta ikävää häntä kohtaan. Tekisi mieli hankkia toinen lapsi ihan vain siksi, että voisi olla kolme vuotta kotona pyörittämässä arkea mutta sitten taas töihin paluu ja kahden lapsen hoitopyöritys on kahta rankempaa.
Kommentit (545)
Vierailija kirjoitti:
On se aikamoista rumbaa. Ja sitten jos parisuhde hajoaa, kuten itselle kävi, juoksee yksin siinä limbossa. Mutta elämä tuntuu kuitenkin jotenkin merkitykselliseltä. Ei tarvi hirveästi pohtia miksi juoksee, kaikki on ihan vesiselvää.
Hyvin kiteytetty. Työkin on tärkeää, mutta eipä kukaan töissä korvaamaton ole. Lapsen vanhemmuus sen sijaan on kaiken sen vaatiman jaksamisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä "ihanaa elämää", kun kaikki toteaa vain, että KYLLÄ SIIHEN TOTTUU!!!!
Joo, no pakkohan se on tottua, kun ei mitään enää voikaan! Onneksi tein toisenlaisen ratkaisun, niin ei tarvii tottua ankeaan elämään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini juuri nauroi kun pojan lapsensa valitti, että on raskasta kahden lapsen kanssa. Mummi on 9 lapsisesta perheestä ja itse saanut 6 lasta. Kertoi, että ei ennen ollut tällaisia ongelmia vaikka puuttu sosiaaliturvat, lakisääteiset kuukauden kesälomat, viikonloput tehtiin töitä ja aamut alkoi maatöillä kukonlaulun aikaan.
Puutetta oli kaikesta, ei ollut omaa autoa tai metrolinjoja. Hevonenkin oli luksusta. Vaan ei hänestä tuntunut elämä vaikelta; Nykynaiset ovat pullamössöjä jotka keskittyvät omaan napaan! Hävetkää! Menkää itseenne! Mumminne opettavat teille elämästä jos ette muuten ymmärrä!
Ei vaan ennen ei huolehdittu lapsista. Lapset jätettiin yksin kun mentiin töihin tai navettaan, koulusta ei välitetty lapsi pärjäsi siellä jos pärjäsi, ei ollut harrastuksia eikä mietitty tekisikö harrastukset hyvää tieto lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista on yksinkertaisesti lisääntynyt valtavasti ja nykyvanhemmat haluaa hyödyntää sen tiedon, niin että lapset saisivat parhaan mahdollisen pohjan elämään.
Mut kasvatettiin vielä kasarillakin tällä tavalla, koska vanhemmat jatkoivat sitä miten heidät on kasvatettu. Vanhemmille lasten hoidoksi riitti, että niillä on vaatteet, ne on elossa, syövät edes kerran päivässä jotain ja peseytyvät lauantaina ja keskiviikkona. Mitään harrastuksia ne eivät tarvitse, mitään muuta kuin käytöstapoja ei tarvitse opettaa, koulussa pärjätkööt keskenään, kokeista ja läksyistä saavat huolehtia itse ekaluokasta lähtien, niiden kanssa ei tarvitse tehdä mitään, hampaita ei pestä, hiuksia ei harjata jne.
Onhan se lastenkasvatus ja vanhempana olo helppoa jos huolehtii vaan siitä, että lapsi on elossa, sillä vaatteet päällä ja se on edes kerran viikkoon puhdas.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä "ihanaa elämää", kun kaikki toteaa vain, että KYLLÄ SIIHEN TOTTUU!!!!
Joo, no pakkohan se on tottua, kun ei mitään enää voikaan! Onneksi tein toisenlaisen ratkaisun, niin ei tarvii tottua ankeaan elämään!
Enemmän sitä tottumista teillä lapsettomilla on, varsinkin jos tajuaa ettei työ oikeasti edes tuota iloa lopulta. Siitä olen samaa mieltä että kyllä siihen tottuu-toteamus ei kyllä sovi perhe-elämään. Siinä ei ole mitään tottumista, kyse on siitä osaako elää merkityksellistä ja hyvää elämää-lapsien kanssa tai ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollainen kuva minulla on perhe-elämästä; yhtä kivaa kuin se, että hyppäisi pää edellä vapaaehtoisesti lietealtaaseen.
Joo, se koulii ja kasvattaa ihmistä. Työpaikallakin huomaa heti viisikymppisistäkin työkavereista, kenellä on lapsia ja kenellä ei. Ihmettelee jonkun käytöstä niin työkaveri vinkkaa, että sillä ei ole lapsia - ok, no se selittää.
Tämä on just se harhaluulo! Ettäkö perheen perustaminen jotenkin jalostaisi ihmistä! Ja p***t!
Maailmankuva kutistuu aivan käsittämättömän suppeaksi, kun koko elämä pyörii pentujen ympärillä eikä osata puhua mistään muusta! Tämäkin keskustelu kertoo juuri siitä! Elämä todellakin on hyvin simppeliä, tylsää ja väsynyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini juuri nauroi kun pojan lapsensa valitti, että on raskasta kahden lapsen kanssa. Mummi on 9 lapsisesta perheestä ja itse saanut 6 lasta. Kertoi, että ei ennen ollut tällaisia ongelmia vaikka puuttu sosiaaliturvat, lakisääteiset kuukauden kesälomat, viikonloput tehtiin töitä ja aamut alkoi maatöillä kukonlaulun aikaan.
Puutetta oli kaikesta, ei ollut omaa autoa tai metrolinjoja. Hevonenkin oli luksusta. Vaan ei hänestä tuntunut elämä vaikelta; Nykynaiset ovat pullamössöjä jotka keskittyvät omaan napaan! Hävetkää! Menkää itseenne! Mumminne opettavat teille elämästä jos ette muuten ymmärrä!
Ei vaan ennen ei huolehdittu lapsista. Lapset jätettiin yksin kun mentiin töihin tai navettaan, koulusta ei välitetty lapsi pärjäsi siellä jos pärjäsi, ei ollut harrastuksia eikä mietitty tekisikö harrastukset hyvää tieto lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista on yksinkertaisesti lisääntynyt valtavasti ja nykyvanhemmat haluaa hyödyntää sen tiedon, niin että lapset saisivat parhaan mahdollisen pohjan elämään.
Varmasti näinkin. On kuitenkin muistettava, että eivät¨aiempien sukupolvien vanhemmat laiskuuttaan tai pahuuttaan nykymittapuilla heitteille tai lapsityövoimaksi jälkikasvuaan asemoineet. Suomi oli köyhä, sitten köyhä JA sodassa, ja näiden olosuhteiden jättämiä jälkiä onkin sitten korjattu vuosikymmeniä. Sodan jäljet näkyvät meissä edelleen ylisukupolvisena traumana. Oikeastaan vasta 70-luvulla syntyneistä voisi sanoa, että ainakin osa pyrkii tietoisesti katkaisemaan tätä sukupolvista ketjua. Vanhemmuuden tiedon määrästäkin kasvaneet vaatimukset yhdistettynä työelämän koko ajan kasvaviin paineisiin ja siihen sitten vielä ns. minä-työ eli vaikkapa ulkonäköön, harrastuksiin, statukseen liittyvät itselle asetetut paineet niin soppa on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollainen kuva minulla on perhe-elämästä; yhtä kivaa kuin se, että hyppäisi pää edellä vapaaehtoisesti lietealtaaseen.
Joo, se koulii ja kasvattaa ihmistä. Työpaikallakin huomaa heti viisikymppisistäkin työkavereista, kenellä on lapsia ja kenellä ei. Ihmettelee jonkun käytöstä niin työkaveri vinkkaa, että sillä ei ole lapsia - ok, no se selittää.
Tämä on just se harhaluulo! Ettäkö perheen perustaminen jotenkin jalostaisi ihmistä! Ja p***t!
Maailmankuva kutistuu aivan käsittämättömän suppeaksi, kun koko elämä pyörii pentujen ympärillä eikä osata puhua mistään muusta! Tämäkin keskustelu kertoo juuri siitä! Elämä todellakin on hyvin simppeliä, tylsää ja väsynyttä!
Aha, kyllä me vaan osataan. Se on siitä kiinni kuvitteleeko lasten kanssa elämisen olevan suorittamista kuten ap vai elääkö elämäänsä niitten lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen lapsi ei tavallaan vie enempää aikaa kuin se ensimmäinenkään, koska vanhemmuud on niin kokonaisvaltaista yhdenkin lapsen kanssa. Toki lisätyötä teettää, mutta kuitenkin. Mä tekisin rohkeasti sen toisen lapsen. Saisitte elämäänne uuden mahtavan tyypin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollainen kuva minulla on perhe-elämästä; yhtä kivaa kuin se, että hyppäisi pää edellä vapaaehtoisesti lietealtaaseen.
Joo, se koulii ja kasvattaa ihmistä. Työpaikallakin huomaa heti viisikymppisistäkin työkavereista, kenellä on lapsia ja kenellä ei. Ihmettelee jonkun käytöstä niin työkaveri vinkkaa, että sillä ei ole lapsia - ok, no se selittää.
Tämä on just se harhaluulo! Ettäkö perheen perustaminen jotenkin jalostaisi ihmistä! Ja p***t!
Maailmankuva kutistuu aivan käsittämättömän suppeaksi, kun koko elämä pyörii pentujen ympärillä eikä osata puhua mistään muusta! Tämäkin keskustelu kertoo juuri siitä! Elämä todellakin on hyvin simppeliä, tylsää ja väsynyttä!
Työyhteisössäkin sen huomaa, lapsettomat joustaa ja heidän oletetaan joustavan. Lapselliset taas vinkuu kuinka rankkaa elämä on (oma valinta..) ja kuinka tarttee aina parhaimmat lomat!
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta meillä lapsettomillakin on elämä, perhe ja ystävät. Ei ketään voi suosia tai syrjiä elämäntapavalinnan perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollainen kuva minulla on perhe-elämästä; yhtä kivaa kuin se, että hyppäisi pää edellä vapaaehtoisesti lietealtaaseen.
Joo, se koulii ja kasvattaa ihmistä. Työpaikallakin huomaa heti viisikymppisistäkin työkavereista, kenellä on lapsia ja kenellä ei. Ihmettelee jonkun käytöstä niin työkaveri vinkkaa, että sillä ei ole lapsia - ok, no se selittää.
Tämä on just se harhaluulo! Ettäkö perheen perustaminen jotenkin jalostaisi ihmistä! Ja p***t!
Maailmankuva kutistuu aivan käsittämättömän suppeaksi, kun koko elämä pyörii pentujen ympärillä eikä osata puhua mistään muusta! Tämäkin keskustelu kertoo juuri siitä! Elämä todellakin on hyvin simppeliä, tylsää ja väsynyttä!
Työyhteisössäkin sen huomaa, lapsettomat joustaa ja heidän oletetaan joustavan. Lapselliset taas vinkuu kuinka rankkaa elämä on (oma valinta..) ja kuinka tarttee aina parhaimmat lomat!
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta meillä lapsettomillakin on elämä, perhe ja ystävät. Ei ketään voi suosia tai syrjiä elämäntapavalinnan perusteella.
Harvoin olen kuullut mitään hyvää perhe-elämästä. Parisuhde rakoilee, hirveä pelko ja huoli, väsymys ja työtä työn perään. Ei ihme, että syntyvyys laskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa toinen niin sitten ei ole enää yhden lapsen kanssa vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollainen kuva minulla on perhe-elämästä; yhtä kivaa kuin se, että hyppäisi pää edellä vapaaehtoisesti lietealtaaseen.
Joo, se koulii ja kasvattaa ihmistä. Työpaikallakin huomaa heti viisikymppisistäkin työkavereista, kenellä on lapsia ja kenellä ei. Ihmettelee jonkun käytöstä niin työkaveri vinkkaa, että sillä ei ole lapsia - ok, no se selittää.
Tämä on just se harhaluulo! Ettäkö perheen perustaminen jotenkin jalostaisi ihmistä! Ja p***t!
Maailmankuva kutistuu aivan käsittämättömän suppeaksi, kun koko elämä pyörii pentujen ympärillä eikä osata puhua mistään muusta! Tämäkin keskustelu kertoo juuri siitä! Elämä todellakin on hyvin simppeliä, tylsää ja väsynyttä!Työyhteisössäkin sen huomaa, lapsettomat joustaa ja heidän oletetaan joustavan. Lapselliset taas vinkuu kuinka rankkaa elämä on (oma valinta..) ja kuinka tarttee aina parhaimmat lomat!
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta meillä lapsettomillakin on elämä, perhe ja ystävät. Ei ketään voi suosia tai syrjiä elämäntapavalinnan perusteella.
Ei kai kukaan halua lähteä viemään keskustelua lapsia vai ei -väännöksi? Sille voi perustaa oman ketjunsa. Lomista sen verran, että työpaikoissa pitää taata yhtäläiset mahdollisuudet kaikille toivoa lomaa tiettyyn ajankohtaan. Joka kerta ei voi olettaa, että oma toive voidaan toteuttaa. Lapsellisena itse en mielellään ainakaan esim. matkusta isommin vaikkapa koulujen syys- tai talviloma-aikaan, koska hinnat ovat luonnollisesti silloin pilvissä. Toistaiseksi olen kuitenkin saanut melko hyvin toiveeni läpi ja sijoittanut yhden kesälomasta säästetyn viikon esim. syyslomaviikolle. Sillä lomalla tehdään toki jotain, mutta ei lähdetä ylihinnoitelluille turistireissuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollainen kuva minulla on perhe-elämästä; yhtä kivaa kuin se, että hyppäisi pää edellä vapaaehtoisesti lietealtaaseen.
Sellaista se on, mutta tiedätkö, merkitykselliset asiat on aina sellaisia että ne aiheuttaa vaivaa. Äitini on sellainen ihminen joka miettii kaiken sen kautta onko siitä vaivaa. Ei voi ottaa koiraa, vaivaa, akvaario, vaivaa, uudenlaista ruokaa, vaivaa, liikunta, vaivaa, matkustaminen, vaivaa, käynti jossain konsertissa, vaivaa. Loppujen lopuksi hän istuu vain tv:n edessä kaikki päivät. Sekö se nyt sitten tuo onnen?
Kyllä minäkin teen kivoja asioita, vaikka niissä on hommansa, mutta perhe-elämää en rupea pyörittämään ja sillä sipuli.
Mekin halusimme kolmannen osaksi siksi, et saan olla 3v kotona ;) Toki muutenkin halusimme, mut olihan se ihana katko, nyt jaksaa taas. Lapsista on seuraa toisilleen, eli väittäisin et tavallaan enemmän on helpompaa. Plus itse ei jaksa pingottaa muiden kanssa niin paljoa kuin ekan kanssa..
Vinkkini: syökää eineksiä enemmän. Todella laadukkaita saa nykyisin, esim. Kokkikartanon, ei ole lisäaineita ym. Helpottaa ruokarumbaa.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin olen kuullut mitään hyvää perhe-elämästä. Parisuhde rakoilee, hirveä pelko ja huoli, väsymys ja työtä työn perään. Ei ihme, että syntyvyys laskee.
Lapsia pitää haluta, ei niitä muuten kannata "tehdä".
kolmen aarteen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollainen kuva minulla on perhe-elämästä; yhtä kivaa kuin se, että hyppäisi pää edellä vapaaehtoisesti lietealtaaseen.
Joo, se koulii ja kasvattaa ihmistä. Työpaikallakin huomaa heti viisikymppisistäkin työkavereista, kenellä on lapsia ja kenellä ei. Ihmettelee jonkun käytöstä niin työkaveri vinkkaa, että sillä ei ole lapsia - ok, no se selittää.
Tämä on just se harhaluulo! Ettäkö perheen perustaminen jotenkin jalostaisi ihmistä! Ja p***t!
Maailmankuva kutistuu aivan käsittämättömän suppeaksi, kun koko elämä pyörii pentujen ympärillä eikä osata puhua mistään muusta! Tämäkin keskustelu kertoo juuri siitä! Elämä todellakin on hyvin simppeliä, tylsää ja väsynyttä!Työyhteisössäkin sen huomaa, lapsettomat joustaa ja heidän oletetaan joustavan. Lapselliset taas vinkuu kuinka rankkaa elämä on (oma valinta..) ja kuinka tarttee aina parhaimmat lomat!
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta meillä lapsettomillakin on elämä, perhe ja ystävät. Ei ketään voi suosia tai syrjiä elämäntapavalinnan perusteella.
Lopusta samaa mieltä, mutta että lapselliset "vinkuu"? Oliko vähän ikävä sanavalinta...
Meissä lapsettomissakin kyllä löytyy vinkujia, ei tätä jakoa voi noin mustavalkoisesti tehdä, epä-älyllistä yleistystä mistä ei seuraa kuin kahtiajakoa ja pahaa mieltä kaikille.
Alenna rimaa ainakin ruuan laitossa,niin sunnuntain suorittaminen jää pois. Teet jonkun yhden ruuan,mistä syötte kaksi päivää ja lisäksi esim jotain eineksiä. Esim einespinaattiletut ja kalapuikot maistuu monelle lapselle. Tai teet arjessa niin yksinkertaista ruokaa,että sen valmistaminen käy käden käänteessä. Esim pyörität kanafileitä öljyssä ja mausteissa ja saman teet perunalohkoille (valmiita maustesekoituksia on molemmille). Sitten tunget ne vaan uuniin. Tuon maustamisen voi tehdä jo edellisenä päivänäkin. On hyvää ja terveellistä.
Arjessa auttaa myös,jos teillä molemmilla on omaa aikaas johonkin omaan juttuun tai harrastukseen,edes kerran viikossa.
Hankala neuvoa, mutta alkaa hengästyttää suorastaan, kun lukee näitä arkikertomuksia. Meillä viisi lasta, teen osa-aikaista työtä, asumme työpaikkojen lähellä, tarhat ja koulut vieressä ja meillä on au pair (sanomattakin varmaan selvää, ettemme asu Suomessa). Siltikin se arki on melkoista säätämistä ja tuntuu välillä siltä, että johdan tässä pientä perheyritystä.
Tuntuu kurjalta, että Suomessa äideiltä odotetaan liikaa panostusta työelämään, ihan kuin se äitiys ja huushollin pyörittäminen eivät olisi itsessään jo raakaa työtä.
Millä logiikalla? 😀 En siis oikeesti ymmärrä, jos joku haluaa selittää.