Jos on Mt-diagnoosi, niin onko mahdollista löytää naista joka välittää ja ei tuomitse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole löytänyt miestä, joka olisi hyväksynyt masennukseni. Masentuneena tiuskin ja huudan ja makaan.

Omasta mielestäni minussa on paljon hyviä puolia, joiden vuoksi kannattaisi seurustella kanssani. Ilmeisesti kukaan ei ole vain nähnyt näitä puolia.

Olen kohdannut vähättelyä ja ymmärtämättömyyttä. Masennus on koitettu vaientaa.

Ap, en tiedä vastausta. Jos on toinen, jolla on sama sairaus, miten sitten elämä.

Kyllä on pariskuntia, jossa molemmilla on mt-ongelmia.

Olen kohdannut sekä esineellistämistä (minut on jätetty nukkumaan viikoiksi sänkyyn), alkuinnostusta, että kyllä tämä voitetaan.

Parantajia, joiden mielestä esim. metsään meno, kunnon ryyppäjäiset ja naiminen poistaa masennuksen.

Summa summarum, ei toimi. Ahdistun lisää ja olen joutunut pelkäämään itseni puolesta, kun en saa emotionaalista tukea. Pisin suhde onnistui epäempaattisen ihmisen kanssa, jonka mielestä masennus on keksitty juttu. Tämä vähättely ja alistaminen ei tehnyt hyvää itsetunnolleni. Toisaalta mies voi niin pahoin, että se ahdisti itsessään minua.

Jätetty viikoiksi sänkyyn? Siis etkö itse pääse sieltä pois vai mikä tässä nyt kuulostaa oudolta?

Jos on masentunut, niin ei välttämättä pääse sängystä liikkeelle vaan masistelee sängynpohjalla kaikenlaisia asioita. Luulen, että sitä tarkoitettiin ja on hyvinkin uskottavaa. Olen joskus aiemmin itsekin potenut vastaavaa ja laiduinkin silloin useita kiloja.

Jos on niin huonona että ei oikeasti pääse sängystä ylös, niin silloin hakeudutaan osastolle hoidettavaksi, ei odoteta että kumppani hoitaa ja pelastaa. Tuo on ihan liian iso taakka kenelle tahansa, silloin otetaan yhteys ammattilaisiin ja sitä parantumista täytyy silloinkin ajaa itse.

Liian usein kuitenkin mt-ongelmissa ihminen ei itse tajua tai pysty itseään auttamaan. On ns sairaudentunnoton tai tiedoton. Ei nuo kaikki masentuneetkaan aina tajua olevansa masentuneita. Jos tajuaa, niin toki myös suosittelen apua hakemaan. Yleensä saa lääkkeet ainakin ja mahdollisesti terapiaa.

Tarvitsen itse oman traumataustan takia vakaan ja turvallisen ihmisen. Siksi en voi skitsofreniaa tai kaksisuuntaistamielialasairautta sairastavan kanssa seurustella, vaikka he olisivatkin suhteellisen normaaleja lääkityksen kanssa. 

On mahdollista löytää tietenkin.

Mutta nykyään on tosi vaikeaa löytää kumppania ollenkaan, tollasen kultakimpaleen löytäminen on vielä vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus ei välttämättä mene ohi. Itse olen kroonisesti masentunut (yli 20v sairastanut) ja olen kyllä seurustellut useampia kertoja. Tähän toki vaikuttaa se että olen ihan hyvännäköinen ja nainen. Lisäksi huolehdin itse omasta taloudestani ja olen tottunut olemaan sairas. Osaan menetellä asian kanssa ja olen sinut sairauteni kanssa. Sen olen huomannut että toisen masentuneen kanssa seurustelu ei oikein onnistu, harvalla on yhtä sujuva arki ja asiat järjestyksessä kuin itselläni. Jos toinen ei pärjää sairautensa kanssa ja olettaa että alan sääliä tai paapoa, erehtyy. Toisaalta en enää kaipaa seuraa tai seksiä tai muutakaan keneltäkään. Voin hyvin elellä näin.

Ot mutta vinkkinä, minun 20 vuotta kestänyt masis loppui lähes seinään kun vihdoin ymmärsin että masennukseni onkin tukahdutettua kiukkua.

Eli mikä se vinkkisi oli? Olen käynyt vuosia terapiassa ja tunnen itseni todella hyvin. Mitä siis teit kun vasta 20 vuoden itsetutkiskelun jälkeen tajusitkin olevasi kiukkuinen? Lopetit kiukkuisena olon?

Ei ne terapiassa osaa auttaa sinua tämän asian kanssa, ei ne minuakaan osanneet auttaa. Ja en lopettanut kiukkuisena oloa vaan aloitin :D. Kiukku ja viha on normaaleja tunteita joiden tarkoitus on paljastaa ihmiselle milloin hänen rajojaan rikotaan ja ohjata ihminen kohti omannäköistä elämää. Ennen kun löysin kiukkuni, kuvittelin että olen niin korkeatasoinen ihminen etten sellaisia tunteita tunne ollenkaan. Väärin. Ja ei sen tarvitse aina olla kiukku. Tukahduttaminen on oleellista. Siihen ei vastaus ole muistojen pyörittely ja järkeily ja analysointi terapiassa vaan se että sallii itselleen tunteet tunteina, ja lopettaa muistelun ja järkeilyn ja analysoinnin kokonaan.

Hienoa että olet oppinut nämä perusasiat elämästä. Minullekin se on hyvin tuttu. Olen käynyt läpi elämäni tapahtumat ja hyväksynyt ne jo aikoja sitten. Olet varmaan kymmenes ihminen joka alkaa minulle samaan tapaan omia oivalluksiaan kertomaan. Itse olen hyväksynyt itseni, tunteeni, elämäni, kaiken. Myös sen että olen kaikesta huolimatta masentunut enkä koeta neuvoa muita ihmisiä, etenkään jos en tiedä ovatko he jo paljon minua pidemmällä itsetuntemuksessa. Ehkäpä joku muu hyötyi vinkistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus ei välttämättä mene ohi. Itse olen kroonisesti masentunut (yli 20v sairastanut) ja olen kyllä seurustellut useampia kertoja. Tähän toki vaikuttaa se että olen ihan hyvännäköinen ja nainen. Lisäksi huolehdin itse omasta taloudestani ja olen tottunut olemaan sairas. Osaan menetellä asian kanssa ja olen sinut sairauteni kanssa. Sen olen huomannut että toisen masentuneen kanssa seurustelu ei oikein onnistu, harvalla on yhtä sujuva arki ja asiat järjestyksessä kuin itselläni. Jos toinen ei pärjää sairautensa kanssa ja olettaa että alan sääliä tai paapoa, erehtyy. Toisaalta en enää kaipaa seuraa tai seksiä tai muutakaan keneltäkään. Voin hyvin elellä näin.

Ot mutta vinkkinä, minun 20 vuotta kestänyt masis loppui lähes seinään kun vihdoin ymmärsin että masennukseni onkin tukahdutettua kiukkua.

Eli mikä se vinkkisi oli? Olen käynyt vuosia terapiassa ja tunnen itseni todella hyvin. Mitä siis teit kun vasta 20 vuoden itsetutkiskelun jälkeen tajusitkin olevasi kiukkuinen? Lopetit kiukkuisena olon?

Ei ne terapiassa osaa auttaa sinua tämän asian kanssa, ei ne minuakaan osanneet auttaa. Ja en lopettanut kiukkuisena oloa vaan aloitin :D. Kiukku ja viha on normaaleja tunteita joiden tarkoitus on paljastaa ihmiselle milloin hänen rajojaan rikotaan ja ohjata ihminen kohti omannäköistä elämää. Ennen kun löysin kiukkuni, kuvittelin että olen niin korkeatasoinen ihminen etten sellaisia tunteita tunne ollenkaan. Väärin. Ja ei sen tarvitse aina olla kiukku. Tukahduttaminen on oleellista. Siihen ei vastaus ole muistojen pyörittely ja järkeily ja analysointi terapiassa vaan se että sallii itselleen tunteet tunteina, ja lopettaa muistelun ja järkeilyn ja analysoinnin kokonaan.

Hienoa että olet oppinut nämä perusasiat elämästä. Minullekin se on hyvin tuttu. Olen käynyt läpi elämäni tapahtumat ja hyväksynyt ne jo aikoja sitten. Olet varmaan kymmenes ihminen joka alkaa minulle samaan tapaan omia oivalluksiaan kertomaan. Itse olen hyväksynyt itseni, tunteeni, elämäni, kaiken. Myös sen että olen kaikesta huolimatta masentunut enkä koeta neuvoa muita ihmisiä, etenkään jos en tiedä ovatko he jo paljon minua pidemmällä itsetuntemuksessa. Ehkäpä joku muu hyötyi vinkistäsi.

Sellaista on vaikea hyväksyä minkä olemassaoloa ei tiedosta. Se on mielenterveysongelmien ytimessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos olen yhden asian elämän aikana oppinut niin se on: Älä koskaan ryhdy suhteeseen ihmisen kanssa, jolla diagnosoitu mielenterveyden ongelma.

Minulla on MT-ongelma joka aiheuttaa ajoittain vihan purkauksia.

Mieheni on ollut kanssani 30 vuotta.

Olen kaunis hoikka ja muodokas vaaleat pitkät hiukset.

Olen vela, koska mt ongelmat periytyy.

Työlläni olen vaurastunut ja matkustelemme usein luksus lomille.

Pussailemme miehen kanssa kuin teinit:)

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole löytänyt miestä, joka olisi hyväksynyt masennukseni. Masentuneena tiuskin ja huudan ja makaan.

Omasta mielestäni minussa on paljon hyviä puolia, joiden vuoksi kannattaisi seurustella kanssani. Ilmeisesti kukaan ei ole vain nähnyt näitä puolia.

Olen kohdannut vähättelyä ja ymmärtämättömyyttä. Masennus on koitettu vaientaa.

Ap, en tiedä vastausta. Jos on toinen, jolla on sama sairaus, miten sitten elämä.

Kyllä on pariskuntia, jossa molemmilla on mt-ongelmia.

Oletko kaunis , älykäs , hoikka ja rikas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole löytänyt miestä, joka olisi hyväksynyt masennukseni. Masentuneena tiuskin ja huudan ja makaan.

Omasta mielestäni minussa on paljon hyviä puolia, joiden vuoksi kannattaisi seurustella kanssani. Ilmeisesti kukaan ei ole vain nähnyt näitä puolia.

Olen kohdannut vähättelyä ja ymmärtämättömyyttä. Masennus on koitettu vaientaa.

Ap, en tiedä vastausta. Jos on toinen, jolla on sama sairaus, miten sitten elämä.

Kyllä on pariskuntia, jossa molemmilla on mt-ongelmia.

Oletko kaunis , älykäs , hoikka ja rikas?

En, en, en  en