Lue keskustelun säännöt.
En kiinnosta vain yhtään enää naisia
24.11.2022 |
Pitkään ollut jo sinkkuna ja en kiinnosta ketään naisia. On deittisovelluksia mutta ilmaa niissä. Otan yhteyttä tai saan joskus ehkä tinderissä osuman, juttu voi alkuun kulkea, ehdotan tapaamista mutta naista ei oikein koskaan kiinnosta, tää on jotenki niin turhauttavaa ja ei saisi valittaa tiedän. Jatkunu jo vaan niin kauan ja meinaa ärsyttää olla sinkkuna
Kommentit (146)
Pitäs varmaa mennä vertaistukiryhmään ettiä joku kaveri ja tutustua lisää ihmisiin. Kyllä mä ihmisten ilmoilla liikun ja töissä olen mutta aika yksin mä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allu täytät 38 vuotta kohta. Olet ruikuttanut ainakin viisi vuotta eri foorumeilla samaa kerta toisensa jälkeen.
On kyllä sitkeä vaiva kun ei monen vuoden terapian ja lääkekokeiluittenkaan avulla miksikään ole muuttunut.
Ainoa muutos varmaan se että enää et raivoa ja riehu ja uhkaile kuten ennen. Väkivaltainenkin olet ollut, olet käynyt naisiin kiinni ja itse kerroit että vartijat joutui panemaan sut maahan. Ilmeisesti saat jotain sellaista lääkettä joka vie terän tuolta väkivaltaisuudelta.
Jos ja kun ppysiatrian puoli ja lääkitys ei auta, miten kuvittelet että joku täältä palstalta voisi sinua auttaa?
eiklöhän se vaan ole elettävä niillä eväillä mitkä on annettu ja syödä kiltisti lääkkeet.
Aika paljonpuhuvaa että ainoastaan äiti sinua enää jaksaa.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä että pääsee treffeille ja tapaamaan naista, en tiedä.? Tai että nainen kiinnostuisi
Vierailija kirjoitti:
Allu täytät 38 vuotta kohta. Olet ruikuttanut ainakin viisi vuotta eri foorumeilla samaa kerta toisensa jälkeen.
On kyllä sitkeä vaiva kun ei monen vuoden terapian ja lääkekokeiluittenkaan avulla miksikään ole muuttunut.
Ainoa muutos varmaan se että enää et raivoa ja riehu ja uhkaile kuten ennen. Väkivaltainenkin olet ollut, olet käynyt naisiin kiinni ja itse kerroit että vartijat joutui panemaan sut maahan. Ilmeisesti saat jotain sellaista lääkettä joka vie terän tuolta väkivaltaisuudelta.
Jos ja kun ppysiatrian puoli ja lääkitys ei auta, miten kuvittelet että joku täältä palstalta voisi sinua auttaa?
eiklöhän se vaan ole elettävä niillä eväillä mitkä on annettu ja syödä kiltisti lääkkeet.
Aika paljonpuhuvaa että ainoastaan äiti sinua enää jaksaa.
Lopetin terapian ja en ole käynyt olen hakenut lukuisilta paikoista apua kyllä olen kohta 38 v edelleen ei ole kavereita, velka summa lisääntynyt, ei ole kuin työpaikka,, se pitää mut jotenki kunnossa, syön risperidon niin en ole enää väkivaltainainen ja ilkee. en juo joka vloppu baareissa ei huvita. No en jaksa tätä elämää enää
Vierailija kirjoitti:
Allu täytät 38 vuotta kohta. Olet ruikuttanut ainakin viisi vuotta eri foorumeilla samaa kerta toisensa jälkeen.
On kyllä sitkeä vaiva kun ei monen vuoden terapian ja lääkekokeiluittenkaan avulla miksikään ole muuttunut.
Ainoa muutos varmaan se että enää et raivoa ja riehu ja uhkaile kuten ennen. Väkivaltainenkin olet ollut, olet käynyt naisiin kiinni ja itse kerroit että vartijat joutui panemaan sut maahan. Ilmeisesti saat jotain sellaista lääkettä joka vie terän tuolta väkivaltaisuudelta.
Jos ja kun ppysiatrian puoli ja lääkitys ei auta, miten kuvittelet että joku täältä palstalta voisi sinua auttaa?
eiklöhän se vaan ole elettävä niillä eväillä mitkä on annettu ja syödä kiltisti lääkkeet.
Aika paljonpuhuvaa että ainoastaan äiti sinua enää jaksaa.
Olen muuttunu ja maksan velkaani teen töitä ja halun mennä eteenpäin, etsin kavereita, en lopeta töitä.. olen päässyt uuteen psykoterapiaan ja käyn sielä en lopeta kesken, haluan apua ja muuttua. No joskus kävin baarissa käsiksi mutta en enään. No kyllä äiti on munkaa tekemisissä ja oon menny parempaa suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lopetit terapian. Juurihan kirjoitit että olet aloittanut sen.
Kai tässä pitäs vähentää sitä ruikutusta ja keksiä jotain sisältöä elämään muutaki kun töitä.. meen salille tänää ja otan niskasta kiinni itteäni, ja vois hakee lenkkarit. Mä jauhan paljo naisista ja se menee usein överiksi mutta en ole mikää pahoinpitelijä.. oon jopa kehunut naisia ja ennenkin joskus sain naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lopetit terapian. Juurihan kirjoitit että olet aloittanut sen.
Lopetin vanhan terapian ja nyt olen aloittanut toisen halun apua ja tarvin sitä. Haluaisin kehittyä mutta silti ihmiset jauhaa olen tyhmä heikkolahjainen mies
Ehkä pitäs sitte katella samanlainen nainen ku ei normaalit kiinnostu ikinä.. eivät halua ees sanaakaa jutella ku ei kiinnosta ollenkaan minä ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vaa tajua miten sen naisen saan. olen toki lihonut ja vanhentunut mutta ei ole nykyään mitään vientiä missään ja tuntuu sika pahalta ja se ahdistaa masentaa minua olla yksin. Kaipaan muutoksia ja naista elämääni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allu täytät 38 vuotta kohta. Olet ruikuttanut ainakin viisi vuotta eri foorumeilla samaa kerta toisensa jälkeen.
On kyllä sitkeä vaiva kun ei monen vuoden terapian ja lääkekokeiluittenkaan avulla miksikään ole muuttunut.
Ainoa muutos varmaan se että enää et raivoa ja riehu ja uhkaile kuten ennen. Väkivaltainenkin olet ollut, olet käynyt naisiin kiinni ja itse kerroit että vartijat joutui panemaan sut maahan. Ilmeisesti saat jotain sellaista lääkettä joka vie terän tuolta väkivaltaisuudelta.
Jos ja kun ppysiatrian puoli ja lääkitys ei auta, miten kuvittelet että joku täältä palstalta voisi sinua auttaa?
eiklöhän se vaan ole elettävä niillä eväillä mitkä on annettu ja syödä kiltisti lääkkeet.
Aika paljonpuhuvaa että ainoastaan äiti sinua enää jaksaa.
Olen muuttunu ja maksan velkaani teen töitä ja halun mennä eteenpäin, etsin kavereita, en lopeta töitä.. olen päässyt uuteen psykoterapiaan ja käyn sielä en lopeta kesken, haluan apua ja muuttua. No joskus kävin baarissa käsiksi mutta en enään. No kyllä äiti on munkaa tekemisissä ja oon menny parempaa suuntaan.
Noniin, hyvä että asiat ovat kaikesta huolimatta kehittyneet parempaan suuntaan. Muutos on hidasta, ei kannata hötkyillä. Jatka samaan malliin ja yritä etsiä jotain iloa elämääsi naisasioiden vatvomisen tilalle. Epätoivo ja pahantuulisuus ei tee kenestäkään houkuttelelevia. Olen joskus miettinyt että joku vakava, henkeä ja toimintakykyä uhkaava sairaus olisi parasta mitä palstamiehille voisi tapahtua. Ymmärtäisivät mikä etuoikeus ja ilo on jo pelkästään se että on terve ja toimiva keho. Voi syödä mitä haluaa, milloin haluaa, voi mennä mihin haluaa, tehdä mitä haluaa, eikä elämän loppumisen mahdollisuus roiku synkkänä pilvenä pään päällä. Se on ylellisyyttä josta kannattaa nauttia. Joku päivä se joka tapauksessa loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allu täytät 38 vuotta kohta. Olet ruikuttanut ainakin viisi vuotta eri foorumeilla samaa kerta toisensa jälkeen.
On kyllä sitkeä vaiva kun ei monen vuoden terapian ja lääkekokeiluittenkaan avulla miksikään ole muuttunut.
Ainoa muutos varmaan se että enää et raivoa ja riehu ja uhkaile kuten ennen. Väkivaltainenkin olet ollut, olet käynyt naisiin kiinni ja itse kerroit että vartijat joutui panemaan sut maahan. Ilmeisesti saat jotain sellaista lääkettä joka vie terän tuolta väkivaltaisuudelta.
Jos ja kun ppysiatrian puoli ja lääkitys ei auta, miten kuvittelet että joku täältä palstalta voisi sinua auttaa?
eiklöhän se vaan ole elettävä niillä eväillä mitkä on annettu ja syödä kiltisti lääkkeet.
Aika paljonpuhuvaa että ainoastaan äiti sinua enää jaksaa.
Olen muuttunu ja maksan velkaani teen töitä ja halun mennä eteenpäin, etsin kavereita, en lopeta töitä.. olen päässyt uuteen psykoterapiaan ja käyn sielä en lopeta kesken, haluan apua ja muuttua. No joskus kävin baarissa käsiksi mutta en enään. No kyllä äiti on munkaa tekemisissä ja oon menny parempaa suuntaan.
Noniin, hyvä että asiat ovat kaikesta huolimatta kehittyneet parempaan suuntaan. Muutos on hidasta, ei kannata hötkyillä. Jatka samaan malliin ja yritä etsiä jotain iloa elämääsi naisasioiden vatvomisen tilalle. Epätoivo ja pahantuulisuus ei tee kenestäkään houkuttelelevia. Olen joskus miettinyt että joku vakava, henkeä ja toimintakykyä uhkaava sairaus olisi parasta mitä palstamiehille voisi tapahtua. Ymmärtäisivät mikä etuoikeus ja ilo on jo pelkästään se että on terve ja toimiva keho. Voi syödä mitä haluaa, milloin haluaa, voi mennä mihin haluaa, tehdä mitä haluaa, eikä elämän loppumisen mahdollisuus roiku synkkänä pilvenä pään päällä. Se on ylellisyyttä josta kannattaa nauttia. Joku päivä se joka tapauksessa loppuu.
On menny parempaa suuntaa toki mitä oli joskus, mutta ihmiset ei sitä usko että olen vähän muuttunut. no en tiiä mikä tässä naisen kaipuussa on niin ehkä se läheisyys ja semmoset asiat
Olen jotenki naishullu ja kaipaan naista ja olla senkaa ja kosketuksia ja läheisyyttä niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allu täytät 38 vuotta kohta. Olet ruikuttanut ainakin viisi vuotta eri foorumeilla samaa kerta toisensa jälkeen.
On kyllä sitkeä vaiva kun ei monen vuoden terapian ja lääkekokeiluittenkaan avulla miksikään ole muuttunut.
Ainoa muutos varmaan se että enää et raivoa ja riehu ja uhkaile kuten ennen. Väkivaltainenkin olet ollut, olet käynyt naisiin kiinni ja itse kerroit että vartijat joutui panemaan sut maahan. Ilmeisesti saat jotain sellaista lääkettä joka vie terän tuolta väkivaltaisuudelta.
Jos ja kun ppysiatrian puoli ja lääkitys ei auta, miten kuvittelet että joku täältä palstalta voisi sinua auttaa?
eiklöhän se vaan ole elettävä niillä eväillä mitkä on annettu ja syödä kiltisti lääkkeet.
Aika paljonpuhuvaa että ainoastaan äiti sinua enää jaksaa.
Olen muuttunu ja maksan velkaani teen töitä ja halun mennä eteenpäin, etsin kavereita, en lopeta töitä.. olen päässyt uuteen psykoterapiaan ja käyn sielä en lopeta kesken, haluan apua ja muuttua. No joskus kävin baarissa käsiksi mutta en enään. No kyllä äiti on munkaa tekemisissä ja oon menny parempaa suuntaan.
Noniin, hyvä että asiat ovat kaikesta huolimatta kehittyneet parempaan suuntaan. Muutos on hidasta, ei kannata hötkyillä. Jatka samaan malliin ja yritä etsiä jotain iloa elämääsi naisasioiden vatvomisen tilalle. Epätoivo ja pahantuulisuus ei tee kenestäkään houkuttelelevia. Olen joskus miettinyt että joku vakava, henkeä ja toimintakykyä uhkaava sairaus olisi parasta mitä palstamiehille voisi tapahtua. Ymmärtäisivät mikä etuoikeus ja ilo on jo pelkästään se että on terve ja toimiva keho. Voi syödä mitä haluaa, milloin haluaa, voi mennä mihin haluaa, tehdä mitä haluaa, eikä elämän loppumisen mahdollisuus roiku synkkänä pilvenä pään päällä. Se on ylellisyyttä josta kannattaa nauttia. Joku päivä se joka tapauksessa loppuu.
On menny parempaa suuntaa toki mitä oli joskus, mutta ihmiset ei sitä usko että olen vähän muuttunut. no en tiiä mikä tässä naisen kaipuussa on niin ehkä se läheisyys ja semmoset asiat
Kai mun pitäs sitte alottaa se harrastus ja ettiä joku kaveri lisää jatkaa tätä samaa ruikutusta sitte maailman tappiin asti
Naiset miksen mä kelpaa ees treffeille asti? Naamassa ei ole mitään vikaa ja muutenki ihan hyvin pyyhkii töitä teen ahkerasti en käytä huumeita ja mitää.. tänäänki meen salille.. mikä mättää?
No ei vissiin sitte näytä kelpaavan ku ei ole normaali eikä ole normaali elämä, elää ihan erilaista elämää, en halua lapsia ja oon velkaantunut omasta typeryydestä syytän itseäni.. ei oo kavereitakaa neki on jättäny mut ja jotenki niin vaikeeta kaikki
Ihan sama oikeestaa välitä enää koko elämästäni mitään, naista ei saa, ja yksin täytyy jaksaa vain, ei ole rahaa nyt hakee maksulliselta läheisyyttä.. pakko hoitaa asiani ja elämäni kuntoon
No eipä ne muutkaa naisia löydä
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
No ehkä pitäs lisää sitten muuttua, tää elämä on jotenki tosi raskasta olla yksin ja kaipais sitä kumppania niin