Kermaperseet uhkasivat haastaa opettajan oikeuteen kun lapsi sai vain ysin

Tässä ketjussa taitaa olla nyt monta opettajaa, jotka ovat täydellisiä ja erehtymättömiä ja oikeudenmukaisia ja puolueettomia.

Valitettavasti sitten oikeassa elämässä kaikilla ei ole onnea saada tällaista helmeä opettajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa on ollut  parikin sukupolvea opettajina. Periaatteena oli se ,että kympin sai erittäin harva ja se oli sitten todellakin poikkeavasta lahjakkuudesta. Esim urheilussa ei kellekään annettu kymppiä , koska vaikka olisi SM-tason urheilija, tuskin kaikissa liikunnanlajeissa on 10 arvoinen. Ja tottakai yhteistyötaidot esim joukkuelajeissa merkitsevät myös. Sitä paitsi miksi jonkun 10v on niin tärkeää saada juurikin se kymppi vaikka sinne joulu-todistukseen.  Jos ysejä vetelee, se kertoo jo että osaa hommansa kiitettävästi.  Jos vanhemmille kelpaa vain kymppi, vaikka sitten opettajaa uhkailemalla, mitä se kertoo lapselle. Ettei kelpaa kuin kympin tyyppinä? Elämää jo melko paljon nähneenä, voin kertoa että kukaan ei suoriudu tästä elämästä kympin arvoisesti. Itse olen korkeasti koulutettu ja ihan hyvin menestynyt työelämässäkin, mutta eipä ole kukaan noita kouluajan kymppejä tai ysejä perään kysellyt. Jos perseilee ja sooloilee työelämässä, ei sitä kauan katsella. Yhteistyötaidot ja kanssaeläjien kunnioitus on niitä taitoja joita kaikki tarvitsemme. ei kympit todistuksessa.

Kiitos tästä kommentista. Myöskin "opettajasuvusta" tulleena ymmärsin jo lapsena, miten kouluarvosanat määräytyvät ja millä tavalla, ja hyvin järkevästi, opettajat panttailivat aikoinaan niitä kymppejä. Olin itse erinomaisen hyvä lukuaineissa, mutta ala-asteen päättyessä vain kaksi numeroa olivat kymppejä. Vanhemmilleni oli kerrottu, että eivät koulussa halua antaa kymppejä lainkaan, jottei yläasteelle siirtyessä tapahdu notkahdusta, joka sitten lannistaisi koululaisen. Ymmärsin tuon perustelun silloin, ja ymmärrän sen nyt. Ymmärsin myös käytösnumeron ja huolellisuusnumeron.

Itse käytin teini-ikäisenä arvosanoja sen arvioimiseen, olinko oppinut opetettavat sisällöt vai en. Pääasia ei ollut edes se, pääsisinkö haluamaani lukioon ja myöhemmin yliopistoon.

Mielestäni on hyvin vaarallista, että vanhemmat lähtevät puuttumaan lastensa numeroihin. Se antaa myös lapselle aivan väärän kuvan koko touhusta, jota kouluksi ja opiskeluksi kutsutaan. Puhumattakaan siitä, että opettaja on oman aineensa auktoriteetti. Toki opettajissakin on puolueellisuutta yms., mutta huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, minkä lisäksi yhden-kahden puolueellisen opettajan merkitys on todella pieni siihen vaaraan verrattuna, minkä oppilaan arvosanoihin puuttuva vanhempi voi saada aikaan nuoren ihmisen mielessä.

Liian itsekästä toimintaa vanhemmilta. Tekevät kovasti haittaa lapsilleen.

Näytät olettavan että kaikki opettajat ovat hommassaan täydellisiä, tasa-arvoisia ja noudattavat kaikkia ohjeita ja sääntöjä. Sattumalta kaikki sisarukseni ovat opettajia. Samoin moni serkku. Työn murheita on purettu monissa tapaamisissa ja tuntuu myös opettajakunnassa olevan aivan samoja ongelmia nykyisin kuin muillakin aloilla. Eivät puolueelliset ja "huonot" opettajat ole vain menneiden vuosikymmenien ongelma. Ongelmat ja pahoinvointi ovat edustettuna myös opettajakunnassa ja on hyvin ikävää että seurauksen kantajia ovat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan päättöarvioinnin kriteerit ovat nykyään semmoiset, että aika lähelle täydellisyyttä pitää päästä kympin saadakseen.

Mutta aina sen joku saa. Eikä varmasti ole täydellinen, eikä tarvitsekkaan, mutta hyvä pitää olla, paras jopa.

Toisiin oppilaisiin ei verrata. Vain kriteereihin. Täältä ( https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%… )voit käydä katsomassa mitä ysiin tarvitaan. Kymppiin vaaditaan suurimmassa osassa tavoitteista tuo yhdeksikön tason ylittäminen. Vain hyvin harvat saavat jatkossa ysin tai kympin.

Mun pojalla on 10. Ja ei, ei ole täydellinen, mutta hyvä on.

Hyvän arvosana on 8.

No sitten mun pojan 10 on väärä. Pitäiskö valittaa? Vai olenko minä väärässä ja poika onkin täydellinen...

Aino valituskelpoinen numero on päättöarvosana. Muista voivat vain rutista ja opettaja voi olla regoimatta ja selittelemättä aivan täysin. Vain päättöarvosana on valituskelpoinen ja siten perusteltava tarpeen mukaan.

Lisäksi näihin pitäisi laittaa, että jos valitus ei mene läpi, valittaja maksaa.

Tiedän opettajana kouluja joissa järjestetään arapjaisia, kuin monta valitusta tänä keväänä tulee Mennyt vitsiksi jo koulussakin koko touhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa on ollut  parikin sukupolvea opettajina. Periaatteena oli se ,että kympin sai erittäin harva ja se oli sitten todellakin poikkeavasta lahjakkuudesta. Esim urheilussa ei kellekään annettu kymppiä , koska vaikka olisi SM-tason urheilija, tuskin kaikissa liikunnanlajeissa on 10 arvoinen. Ja tottakai yhteistyötaidot esim joukkuelajeissa merkitsevät myös. Sitä paitsi miksi jonkun 10v on niin tärkeää saada juurikin se kymppi vaikka sinne joulu-todistukseen.  Jos ysejä vetelee, se kertoo jo että osaa hommansa kiitettävästi.  Jos vanhemmille kelpaa vain kymppi, vaikka sitten opettajaa uhkailemalla, mitä se kertoo lapselle. Ettei kelpaa kuin kympin tyyppinä? Elämää jo melko paljon nähneenä, voin kertoa että kukaan ei suoriudu tästä elämästä kympin arvoisesti. Itse olen korkeasti koulutettu ja ihan hyvin menestynyt työelämässäkin, mutta eipä ole kukaan noita kouluajan kymppejä tai ysejä perään kysellyt. Jos perseilee ja sooloilee työelämässä, ei sitä kauan katsella. Yhteistyötaidot ja kanssaeläjien kunnioitus on niitä taitoja joita kaikki tarvitsemme. ei kympit todistuksessa.

Kiitos tästä kommentista. Myöskin "opettajasuvusta" tulleena ymmärsin jo lapsena, miten kouluarvosanat määräytyvät ja millä tavalla, ja hyvin järkevästi, opettajat panttailivat aikoinaan niitä kymppejä. Olin itse erinomaisen hyvä lukuaineissa, mutta ala-asteen päättyessä vain kaksi numeroa olivat kymppejä. Vanhemmilleni oli kerrottu, että eivät koulussa halua antaa kymppejä lainkaan, jottei yläasteelle siirtyessä tapahdu notkahdusta, joka sitten lannistaisi koululaisen. Ymmärsin tuon perustelun silloin, ja ymmärrän sen nyt. Ymmärsin myös käytösnumeron ja huolellisuusnumeron.

Itse käytin teini-ikäisenä arvosanoja sen arvioimiseen, olinko oppinut opetettavat sisällöt vai en. Pääasia ei ollut edes se, pääsisinkö haluamaani lukioon ja myöhemmin yliopistoon.

Mielestäni on hyvin vaarallista, että vanhemmat lähtevät puuttumaan lastensa numeroihin. Se antaa myös lapselle aivan väärän kuvan koko touhusta, jota kouluksi ja opiskeluksi kutsutaan. Puhumattakaan siitä, että opettaja on oman aineensa auktoriteetti. Toki opettajissakin on puolueellisuutta yms., mutta huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, minkä lisäksi yhden-kahden puolueellisen opettajan merkitys on todella pieni siihen vaaraan verrattuna, minkä oppilaan arvosanoihin puuttuva vanhempi voi saada aikaan nuoren ihmisen mielessä.

Liian itsekästä toimintaa vanhemmilta. Tekevät kovasti haittaa lapsilleen.

Minusta on erinomaista, että joku valvoo opettajia ja opetusta. Ja että vanhemmat puuttuvat. Saisi valvoa ja puuttua enemmänkin.

Miten ne muka valvoo opetusta jos ne ei ole ikinä paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Lienen sitten kermaperse, mutta olen tehnyt pojan liikuntanumerosta valituksen (joka meni läpi).

Poika oli koko ala-asteajan saanut ysejä ja kymppejä liikunnasta, oli aktiivinen liikunnan harrastaja jne. Siltten tuli viimeiselle kevätlukukaudelle sijainen, joka antoikin numeroksi seiskan! Ja poikahan oli menossa liikuntaylä-asteelle, johon seiska ei olisi riittänyt. Onneksi asian sai korjattua.

Mikä valitus?

Ainoa valituskelpoinen numero on päättöarvosana. Olet pyytänyt rehtoria tms sellaista korjaamaan kermaperseesi numeron ja koulu tähän suostunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja voi tehdä virhearvion.

Olen itsekin vaatinut nostamaan numeron ysistä kymppiin, kun se ysi oli selkeästi väärin annettu.

Valitusporras menee niin että ensin valitetaan opettajalle, sitten rehtorille, sitten aviin.

Millähän se rehtori ja AVI tietää mitä se pikku paskahousu on tunnilla tehnyt? Jos olisin opettaja niin en ikinä antaisi periksi. Jos kymppiä ei olla ansaittu niin sitä ei myöskään anneta.

Opettajan pitää dokumentoida tekemisensä ja arviointinsa.

 

Tilanne oli se että lapsi oli saanut kokeista 10-, 10, 10 ja 9,5 ja opettaja antoi ysin. Lapsi kuitenkin oli aktiivinen tunnilla eli viittasi, saanut täydet kympit pistokokeista jne.

Opsissa sanotaan selkeästi että opetuksen pitää myös olla monipuolista ja niin että kaikenluonteiset lapset saa osoittaa osaamistaan tasapuolisesti.

Tämä opettaja opetti niin, että hänellä oli tietyt suosikit jotka sai vastata ja mitään muuta tuntimuotoa ei ollut.

Hän oli yksinkertaisesti väärällä vuosituhannella osaamisessaan.

ihan keksitty kirjoistus.. Jos kokeet 10, postwrit 10, oppitunti 10 niin miten kukaan antaisi 9?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja voi tehdä virhearvion.

Olen itsekin vaatinut nostamaan numeron ysistä kymppiin, kun se ysi oli selkeästi väärin annettu.

Valitusporras menee niin että ensin valitetaan opettajalle, sitten rehtorille, sitten aviin.

Millähän se rehtori ja AVI tietää mitä se pikku paskahousu on tunnilla tehnyt? Jos olisin opettaja niin en ikinä antaisi periksi. Jos kymppiä ei olla ansaittu niin sitä ei myöskään anneta.

Opettajan pitää dokumentoida tekemisensä ja arviointinsa.

 

Tilanne oli se että lapsi oli saanut kokeista 10-, 10, 10 ja 9,5 ja opettaja antoi ysin. Lapsi kuitenkin oli aktiivinen tunnilla eli viittasi, saanut täydet kympit pistokokeista jne.

Opsissa sanotaan selkeästi että opetuksen pitää myös olla monipuolista ja niin että kaikenluonteiset lapset saa osoittaa osaamistaan tasapuolisesti.

Tämä opettaja opetti niin, että hänellä oli tietyt suosikit jotka sai vastata ja mitään muuta tuntimuotoa ei ollut.

Hän oli yksinkertaisesti väärällä vuosituhannella osaamisessaan.

ihan keksitty kirjoistus.. Jos kokeet 10, postwrit 10, oppitunti 10 niin miten kukaan antaisi 9?

No sanopa se.

Siksi siitä juuri valitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa on ollut  parikin sukupolvea opettajina. Periaatteena oli se ,että kympin sai erittäin harva ja se oli sitten todellakin poikkeavasta lahjakkuudesta. Esim urheilussa ei kellekään annettu kymppiä , koska vaikka olisi SM-tason urheilija, tuskin kaikissa liikunnanlajeissa on 10 arvoinen. Ja tottakai yhteistyötaidot esim joukkuelajeissa merkitsevät myös. Sitä paitsi miksi jonkun 10v on niin tärkeää saada juurikin se kymppi vaikka sinne joulu-todistukseen.  Jos ysejä vetelee, se kertoo jo että osaa hommansa kiitettävästi.  Jos vanhemmille kelpaa vain kymppi, vaikka sitten opettajaa uhkailemalla, mitä se kertoo lapselle. Ettei kelpaa kuin kympin tyyppinä? Elämää jo melko paljon nähneenä, voin kertoa että kukaan ei suoriudu tästä elämästä kympin arvoisesti. Itse olen korkeasti koulutettu ja ihan hyvin menestynyt työelämässäkin, mutta eipä ole kukaan noita kouluajan kymppejä tai ysejä perään kysellyt. Jos perseilee ja sooloilee työelämässä, ei sitä kauan katsella. Yhteistyötaidot ja kanssaeläjien kunnioitus on niitä taitoja joita kaikki tarvitsemme. ei kympit todistuksessa.

Kiitos tästä kommentista. Myöskin "opettajasuvusta" tulleena ymmärsin jo lapsena, miten kouluarvosanat määräytyvät ja millä tavalla, ja hyvin järkevästi, opettajat panttailivat aikoinaan niitä kymppejä. Olin itse erinomaisen hyvä lukuaineissa, mutta ala-asteen päättyessä vain kaksi numeroa olivat kymppejä. Vanhemmilleni oli kerrottu, että eivät koulussa halua antaa kymppejä lainkaan, jottei yläasteelle siirtyessä tapahdu notkahdusta, joka sitten lannistaisi koululaisen. Ymmärsin tuon perustelun silloin, ja ymmärrän sen nyt. Ymmärsin myös käytösnumeron ja huolellisuusnumeron.

Itse käytin teini-ikäisenä arvosanoja sen arvioimiseen, olinko oppinut opetettavat sisällöt vai en. Pääasia ei ollut edes se, pääsisinkö haluamaani lukioon ja myöhemmin yliopistoon.

Mielestäni on hyvin vaarallista, että vanhemmat lähtevät puuttumaan lastensa numeroihin. Se antaa myös lapselle aivan väärän kuvan koko touhusta, jota kouluksi ja opiskeluksi kutsutaan. Puhumattakaan siitä, että opettaja on oman aineensa auktoriteetti. Toki opettajissakin on puolueellisuutta yms., mutta huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, minkä lisäksi yhden-kahden puolueellisen opettajan merkitys on todella pieni siihen vaaraan verrattuna, minkä oppilaan arvosanoihin puuttuva vanhempi voi saada aikaan nuoren ihmisen mielessä.

Liian itsekästä toimintaa vanhemmilta. Tekevät kovasti haittaa lapsilleen.

Näytät olettavan että kaikki opettajat ovat hommassaan täydellisiä, tasa-arvoisia ja noudattavat kaikkia ohjeita ja sääntöjä. Sattumalta kaikki sisarukseni ovat opettajia. Samoin moni serkku. Työn murheita on purettu monissa tapaamisissa ja tuntuu myös opettajakunnassa olevan aivan samoja ongelmia nykyisin kuin muillakin aloilla. Eivät puolueelliset ja "huonot" opettajat ole vain menneiden vuosikymmenien ongelma. Ongelmat ja pahoinvointi ovat edustettuna myös opettajakunnassa ja on hyvin ikävää että seurauksen kantajia ovat lapset.

Kiitos kommentistasi. Uskon kyllä, että on ongelmia, ja ehkä sitten oma ajatteluni opettajien "täydellisyydestä" on liian ruusuinen, joskaan en missään nimessä ajatellut enkä kai sanonut, että opettajat olisivat täydellisiä. Ehkä mietin sitä, miten aiempina vuosikymmeninä oli esim. sotatraumoista kärsiviä opettajia ja toisaalta pienemmillä paikkakunnilla saatiin olla tyytyväisiä, että oli ylipäänsä opettajia. Pääsanomani nimenomaan tässä keskustelussa on kuitenkin se, että numeroiden merkitystä pitäisi avata sekä oppilaille että vanhemmille - ja että nimenomaan koululaisille ei ole hyväksi, jos heidän vanhempansa vastustavat opettajia. Kuten tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, lasten vanhempien ja opettajien pitäisi olla samalla puolella: kasvattamassa ja opettamassa lasta elämään.

Jos selkeästi käytöshäiriöinen opettaja kiusaa lapsia, sille toivottavasti tehdään jotakin (esim. rehtorin kautta). Mutta tässä keskustelussa ongelmana ovat ne vanhemmat, jotka aiheuttavat opettajille turhaa mielipahaa kyseenalaistamalla heidän ammattitaitonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa on ollut  parikin sukupolvea opettajina. Periaatteena oli se ,että kympin sai erittäin harva ja se oli sitten todellakin poikkeavasta lahjakkuudesta. Esim urheilussa ei kellekään annettu kymppiä , koska vaikka olisi SM-tason urheilija, tuskin kaikissa liikunnanlajeissa on 10 arvoinen. Ja tottakai yhteistyötaidot esim joukkuelajeissa merkitsevät myös. Sitä paitsi miksi jonkun 10v on niin tärkeää saada juurikin se kymppi vaikka sinne joulu-todistukseen.  Jos ysejä vetelee, se kertoo jo että osaa hommansa kiitettävästi.  Jos vanhemmille kelpaa vain kymppi, vaikka sitten opettajaa uhkailemalla, mitä se kertoo lapselle. Ettei kelpaa kuin kympin tyyppinä? Elämää jo melko paljon nähneenä, voin kertoa että kukaan ei suoriudu tästä elämästä kympin arvoisesti. Itse olen korkeasti koulutettu ja ihan hyvin menestynyt työelämässäkin, mutta eipä ole kukaan noita kouluajan kymppejä tai ysejä perään kysellyt. Jos perseilee ja sooloilee työelämässä, ei sitä kauan katsella. Yhteistyötaidot ja kanssaeläjien kunnioitus on niitä taitoja joita kaikki tarvitsemme. ei kympit todistuksessa.

Kiitos tästä kommentista. Myöskin "opettajasuvusta" tulleena ymmärsin jo lapsena, miten kouluarvosanat määräytyvät ja millä tavalla, ja hyvin järkevästi, opettajat panttailivat aikoinaan niitä kymppejä. Olin itse erinomaisen hyvä lukuaineissa, mutta ala-asteen päättyessä vain kaksi numeroa olivat kymppejä. Vanhemmilleni oli kerrottu, että eivät koulussa halua antaa kymppejä lainkaan, jottei yläasteelle siirtyessä tapahdu notkahdusta, joka sitten lannistaisi koululaisen. Ymmärsin tuon perustelun silloin, ja ymmärrän sen nyt. Ymmärsin myös käytösnumeron ja huolellisuusnumeron.

Itse käytin teini-ikäisenä arvosanoja sen arvioimiseen, olinko oppinut opetettavat sisällöt vai en. Pääasia ei ollut edes se, pääsisinkö haluamaani lukioon ja myöhemmin yliopistoon.

Mielestäni on hyvin vaarallista, että vanhemmat lähtevät puuttumaan lastensa numeroihin. Se antaa myös lapselle aivan väärän kuvan koko touhusta, jota kouluksi ja opiskeluksi kutsutaan. Puhumattakaan siitä, että opettaja on oman aineensa auktoriteetti. Toki opettajissakin on puolueellisuutta yms., mutta huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, minkä lisäksi yhden-kahden puolueellisen opettajan merkitys on todella pieni siihen vaaraan verrattuna, minkä oppilaan arvosanoihin puuttuva vanhempi voi saada aikaan nuoren ihmisen mielessä.

Liian itsekästä toimintaa vanhemmilta. Tekevät kovasti haittaa lapsilleen.

Näytät olettavan että kaikki opettajat ovat hommassaan täydellisiä, tasa-arvoisia ja noudattavat kaikkia ohjeita ja sääntöjä. Sattumalta kaikki sisarukseni ovat opettajia. Samoin moni serkku. Työn murheita on purettu monissa tapaamisissa ja tuntuu myös opettajakunnassa olevan aivan samoja ongelmia nykyisin kuin muillakin aloilla. Eivät puolueelliset ja "huonot" opettajat ole vain menneiden vuosikymmenien ongelma. Ongelmat ja pahoinvointi ovat edustettuna myös opettajakunnassa ja on hyvin ikävää että seurauksen kantajia ovat lapset.

Kiitos kommentistasi. Uskon kyllä, että on ongelmia, ja ehkä sitten oma ajatteluni opettajien "täydellisyydestä" on liian ruusuinen, joskaan en missään nimessä ajatellut enkä kai sanonut, että opettajat olisivat täydellisiä. Ehkä mietin sitä, miten aiempina vuosikymmeninä oli esim. sotatraumoista kärsiviä opettajia ja toisaalta pienemmillä paikkakunnilla saatiin olla tyytyväisiä, että oli ylipäänsä opettajia. Pääsanomani nimenomaan tässä keskustelussa on kuitenkin se, että numeroiden merkitystä pitäisi avata sekä oppilaille että vanhemmille - ja että nimenomaan koululaisille ei ole hyväksi, jos heidän vanhempansa vastustavat opettajia. Kuten tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, lasten vanhempien ja opettajien pitäisi olla samalla puolella: kasvattamassa ja opettamassa lasta elämään.

Jos selkeästi käytöshäiriöinen opettaja kiusaa lapsia, sille toivottavasti tehdään jotakin (esim. rehtorin kautta). Mutta tässä keskustelussa ongelmana ovat ne vanhemmat, jotka aiheuttavat opettajille turhaa mielipahaa kyseenalaistamalla heidän ammattitaitonsa.

Tai sitten sellaisia vanhempia ei vain ole. Vaan sillä opettajalla on heikko ammattitaito oikeasti tai surkeat kommunikointi- ja sosiaaliset taidot.

Nykyään kilpailu jatkopaikoista on niin kovaa, ettei lapsella ole varaa joutua jonkin tumpulan/ääliön/laiskimuksen/juopon/tunarin käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa on ollut  parikin sukupolvea opettajina. Periaatteena oli se ,että kympin sai erittäin harva ja se oli sitten todellakin poikkeavasta lahjakkuudesta. Esim urheilussa ei kellekään annettu kymppiä , koska vaikka olisi SM-tason urheilija, tuskin kaikissa liikunnanlajeissa on 10 arvoinen. Ja tottakai yhteistyötaidot esim joukkuelajeissa merkitsevät myös. Sitä paitsi miksi jonkun 10v on niin tärkeää saada juurikin se kymppi vaikka sinne joulu-todistukseen.  Jos ysejä vetelee, se kertoo jo että osaa hommansa kiitettävästi.  Jos vanhemmille kelpaa vain kymppi, vaikka sitten opettajaa uhkailemalla, mitä se kertoo lapselle. Ettei kelpaa kuin kympin tyyppinä? Elämää jo melko paljon nähneenä, voin kertoa että kukaan ei suoriudu tästä elämästä kympin arvoisesti. Itse olen korkeasti koulutettu ja ihan hyvin menestynyt työelämässäkin, mutta eipä ole kukaan noita kouluajan kymppejä tai ysejä perään kysellyt. Jos perseilee ja sooloilee työelämässä, ei sitä kauan katsella. Yhteistyötaidot ja kanssaeläjien kunnioitus on niitä taitoja joita kaikki tarvitsemme. ei kympit todistuksessa.

Kiitos tästä kommentista. Myöskin "opettajasuvusta" tulleena ymmärsin jo lapsena, miten kouluarvosanat määräytyvät ja millä tavalla, ja hyvin järkevästi, opettajat panttailivat aikoinaan niitä kymppejä. Olin itse erinomaisen hyvä lukuaineissa, mutta ala-asteen päättyessä vain kaksi numeroa olivat kymppejä. Vanhemmilleni oli kerrottu, että eivät koulussa halua antaa kymppejä lainkaan, jottei yläasteelle siirtyessä tapahdu notkahdusta, joka sitten lannistaisi koululaisen. Ymmärsin tuon perustelun silloin, ja ymmärrän sen nyt. Ymmärsin myös käytösnumeron ja huolellisuusnumeron.

Itse käytin teini-ikäisenä arvosanoja sen arvioimiseen, olinko oppinut opetettavat sisällöt vai en. Pääasia ei ollut edes se, pääsisinkö haluamaani lukioon ja myöhemmin yliopistoon.

Mielestäni on hyvin vaarallista, että vanhemmat lähtevät puuttumaan lastensa numeroihin. Se antaa myös lapselle aivan väärän kuvan koko touhusta, jota kouluksi ja opiskeluksi kutsutaan. Puhumattakaan siitä, että opettaja on oman aineensa auktoriteetti. Toki opettajissakin on puolueellisuutta yms., mutta huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, minkä lisäksi yhden-kahden puolueellisen opettajan merkitys on todella pieni siihen vaaraan verrattuna, minkä oppilaan arvosanoihin puuttuva vanhempi voi saada aikaan nuoren ihmisen mielessä.

Liian itsekästä toimintaa vanhemmilta. Tekevät kovasti haittaa lapsilleen.

Minusta on erinomaista, että joku valvoo opettajia ja opetusta. Ja että vanhemmat puuttuvat. Saisi valvoa ja puuttua enemmänkin.

Miten ne muka valvoo opetusta jos ne ei ole ikinä paikalla.

Tarkistamalla että mikä tahansa ei mene läpi.

Ja kouluun oppitunneille voi aina mennä seuraamaan.

Oikeudella uhkaaminen on paljon helpompaa kuin itse oikeuteen vetäminen. Jos haluaa olla proaktiivinen, niin tekee rikosilmoituksen viranhaltijan uhkailusta.

Sitkossa elää oppilaiden vanhemmissa ajatus siitä, että päättöarvosana annettaisiin koenumeroiden perusteella. Todella moni muukin asia vaikuttaa, kuten esimerkiksi tunneilla osallistuminen ja keskustelu. Välillä laadin niin vaikeita kokeita, että arvosanat jäävät alakanttiin väistämättä. Sitten voi huoletta antaa sen heidän ansaitsemansa numeron joka tapauksessa. Kyllä kokenut opettaja näkee, mitä tasoa oppilas on numeerisesti... erikseen sitten lyhyen ajan sijaiset tms. Toki monet oppilaat  jäävät kiikkumaan kahden arvosanan rajalle ja heidän arviointinsa onkin vaikeaa.

Tuttuni valitti, että nykyään kymppiin ei riitä enää se, että osaa kaiken. Pitäisi tehdä jotain ekstratehtäviä tai opetella omin päin enemmän, muuten tulee ysi. 

On aika paska opetus vielä pienille lapsille, että vaadittu oppimäärä ei riitä vaan pitää aina tehdä ekstraa ja ekstraa. Oppiihan siinä tietysti työelämänkin sääntöjä samalla, kun tuntuu ettei nykyään mikään pomoille riitä.

Vierailija kirjoitti:

Lienen sitten kermaperse, mutta olen tehnyt pojan liikuntanumerosta valituksen (joka meni läpi).

Poika oli koko ala-asteajan saanut ysejä ja kymppejä liikunnasta, oli aktiivinen liikunnan harrastaja jne. Siltten tuli viimeiselle kevätlukukaudelle sijainen, joka antoikin numeroksi seiskan! Ja poikahan oli menossa liikuntaylä-asteelle, johon seiska ei olisi riittänyt. Onneksi asian sai korjattua.

Vaikka olen ollut aina liikunnallinen,  minulla ei ollut koskaan 8 parempaa numeroa liikunnassa. Olin hyvä joukkueurheilussa ja kestävyysjuoksussa mutta inhosin telinevoimistelua. Minulle lukuaineet olivat aina tärkeämpiä peruskoulussa ja harrastin liikuntaa mielummin kavereitten kanssa vapaa-aikana enkä koskaan kuulunut mihinkään viralliseen urheiluseuraan.

Millä perusteella esimerkiksi liikunnasta tai kuvaamataidosta muka voi saada 10? Kaikki eivät ole luonnostaan lahjakkaita piirtäjiä kuten yksi hyvä kaverini, josta tuli arkkitehti.

Vierailija kirjoitti:

Sitkossa elää oppilaiden vanhemmissa ajatus siitä, että päättöarvosana annettaisiin koenumeroiden perusteella. Todella moni muukin asia vaikuttaa, kuten esimerkiksi tunneilla osallistuminen ja keskustelu. Välillä laadin niin vaikeita kokeita, että arvosanat jäävät alakanttiin väistämättä. Sitten voi huoletta antaa sen heidän ansaitsemansa numeron joka tapauksessa. Kyllä kokenut opettaja näkee, mitä tasoa oppilas on numeerisesti... erikseen sitten lyhyen ajan sijaiset tms. Toki monet oppilaat  jäävät kiikkumaan kahden arvosanan rajalle ja heidän arviointinsa onkin vaikeaa.

Mistähän sekin ilmeni?

Me esimerkiksi valitimme numerosta juuri siksi että kaikki muut näytön antamisen keinot  nimenomaan puuttuivat.

Eikä näe. Vaarallisimpia on nämä ns kokeneet jotka on olevinaan jotain kristallipallosta lukijoita, mutta ammattitaitoa ei ole päivitetty tällä vuosituhannella ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lienen sitten kermaperse, mutta olen tehnyt pojan liikuntanumerosta valituksen (joka meni läpi).

Poika oli koko ala-asteajan saanut ysejä ja kymppejä liikunnasta, oli aktiivinen liikunnan harrastaja jne. Siltten tuli viimeiselle kevätlukukaudelle sijainen, joka antoikin numeroksi seiskan! Ja poikahan oli menossa liikuntaylä-asteelle, johon seiska ei olisi riittänyt. Onneksi asian sai korjattua.

Vaikka olen ollut aina liikunnallinen,  minulla ei ollut koskaan 8 parempaa numeroa liikunnassa. Olin hyvä joukkueurheilussa ja kestävyysjuoksussa mutta inhosin telinevoimistelua. Minulle lukuaineet olivat aina tärkeämpiä peruskoulussa ja harrastin liikuntaa mielummin kavereitten kanssa vapaa-aikana enkä koskaan kuulunut mihinkään viralliseen urheiluseuraan.

Millä perusteella esimerkiksi liikunnasta tai kuvaamataidosta muka voi saada 10? Kaikki eivät ole luonnostaan lahjakkaita piirtäjiä kuten yksi hyvä kaverini, josta tuli arkkitehti.

Olemalla hyvä.

Esimerkiksi mun kuopus on käynyt kuvistunneilla ja arkkitehtokerhoissa kolmevuotiaasta, harrastanut piirtämistä ja maalaamista aina, käynyt paljon näyttelyissä, lukenut aiheesta ja käynyt kuvispainotteisen yläkoulun. Neljä tuntia viikossa kuvista kunnianhimoisesti ja kolme laajaa portfoliota. Jo olisi kumma, jos umpilahjakas aiheeseen paneutunut ei voisi saada kymppiä.

Liikunnasta ei pitäisi antaa numeroita lainkaan. Liikkumisen ilo syödään lapsilta tollasella. Samoin kuvaamataidon numero on turha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikien varsinkin on vaikea saada 9 tai 10, koska ne on jo etukäteen korvamerkitty tytöille.

T. Kympintytön ja kasinpojan äiti

Tuskin ainakaan yläasteella, koska heillä on eri liikunnanopettajat.

On kouluja joissa pojat ja tytöt ovat samalla liikuntatunilla myös yläasteella

Yliopiston pro gradun arvosanoista magna cum laude on jo hyvä arvosana, eximian sai tavallisesti 1 opiskelija kerran vuodessa ja laudatur 1 opiskelija kerran vuosikymmenessä. Jos gradu hyväksyttiin laudaturin arvosanalla, se voitiin samalla myös lisensiaattityöksi. Cum laudea pidettiin myös kohtuullisen hyvänä arvosana eikä tutkielmassa ollut välttämättä isoja puutteita.

Omana kouluaikana peruskoulussa ja lukiossa niitä 10 annettiin hyvin harvoille eikä osa opettajista edes käyttänyt muuta asteikkoa kuin 5-9. Historiassa minulla oli pitkä kymppiputki alusta loppuun asti, sillä luin historian kirjoja vapaa-aikana omaksi huvikseni kuin romaaneja.