Kermaperseet uhkasivat haastaa opettajan oikeuteen kun lapsi sai vain ysin

Vierailija kirjoitti:

Opettaja voi tehdä virhearvion.

Olen itsekin vaatinut nostamaan numeron ysistä kymppiin, kun se ysi oli selkeästi väärin annettu.

Valitusporras menee niin että ensin valitetaan opettajalle, sitten rehtorille, sitten aviin.

Niin, sinähän siellä tunnilla olet lastasi opettamassa! En ihmettele yhtään, että opettajat vaihtavat alaa, kun vanhemmat ovat mitä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja voi tehdä virhearvion.

Olen itsekin vaatinut nostamaan numeron ysistä kymppiin, kun se ysi oli selkeästi väärin annettu.

Valitusporras menee niin että ensin valitetaan opettajalle, sitten rehtorille, sitten aviin.

Millä esimerkiksi kotisohvaltasi käsin arvioit tuntiaktiivisuutta ja työskentelyä ryhmätöissä?

Kyllä nyt itsekin kysyisin, jos jälkikasvu saa kokeista kymppejä ja numero on 8, mutta 9-10 ero on kuitenkin hyvin pieni.

Ko opettaja ei teettänyt ryhmätöitä. Ei ollut esitelmiä. Ei mitään mahdollisuutta osoittaa kiinnostusta. Ei lisätehtäviä. Ei mitään.

Ei mitään muuta kuin kalvosulkeisia.

Ja miapetteri kertoi tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos antamistani arvosanoista joku vanhempi valittaisi tekisin oppilaasta todellisen silmätikun seuraavana vuonna.

Toisaalta et ole opettaja

(Mistä tiedän? Kaikille opettajille valitetaan niistä kokoajan)

Valittaisin nyt kyllä hänelle, joka sinulle opetti äidinkieltä. Itse asiassa toimin juuri noin, mutta salakavalammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lienen sitten kermaperse, mutta olen tehnyt pojan liikuntanumerosta valituksen (joka meni läpi).

Poika oli koko ala-asteajan saanut ysejä ja kymppejä liikunnasta, oli aktiivinen liikunnan harrastaja jne. Siltten tuli viimeiselle kevätlukukaudelle sijainen, joka antoikin numeroksi seiskan! Ja poikahan oli menossa liikuntaylä-asteelle, johon seiska ei olisi riittänyt. Onneksi asian sai korjattua.

Poikasi ei ollut hyvä liikunnassa, siksi sai seiskan. Ala-asteen opettaja ilmeiseti heitti tikkataululla numerot.

Tai tunsi vanhemmat tai vanhemmat olivat kylän kermaa eikä sijainen tiennyt sitä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ruotsin opettaja uhkasi tiputtaa numeroa kahdella ellen ala osallistumaan opetukseen tunneilla. Vastasin ok, buumeri.

No, arvosanasi sitten alenee, sinä väität kotona, että opettaja kiusaa ja vanhemmat valittavat opettajasta ja sinä olet pikku paskiainen.

Opettajalle nyt joululahjaksi puolikas sika palvattuna ja iso laatikollinen omenoita.

Näin ne numerot koulussa ennenkin on jaettu sotien jälkeen.

Oikeasti nykyvanhemmat kuvittelevat, että lahjomalla, huutamalla, uhkailemalla ja arvostelemalla pershedelmien koulunkäynti kuitataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamaan kertaan olen antanut vanhemmalle luettavaksi oppilaan osaamisesta ja oppimisesta tekemäni dokumentoinnin, näytöt ja arvosanan antamisen yhteydessä tekemäni perustelut. Mitään ei ole sen jälkeen kuulunut, mikä on vähän pettymys, koska kiinnostaisi todella ne perustelut, joilla olisi pitänyt arvioida toisin.

Eikö näitä perusteluja sitten olisi saanut pyytää nähtäväksi?

Eikö saa pyytää perusteluja numeroille, jos niissä on jotain outoa? Esim. Kokeista 9-10 ja numeroksi tulee 7. Onhan tuossa nyt ihmettelemisen aihetta.

Siinä on vissi ero lähestyykö asiaa tyylillä väärin arvosteltu sen sijaan, että kysyy perusteluja arvosanalle. Jos huutelee väärin arvosteltua, luulisi osaavan perustella, mikä oli väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lienen sitten kermaperse, mutta olen tehnyt pojan liikuntanumerosta valituksen (joka meni läpi).

Poika oli koko ala-asteajan saanut ysejä ja kymppejä liikunnasta, oli aktiivinen liikunnan harrastaja jne. Siltten tuli viimeiselle kevätlukukaudelle sijainen, joka antoikin numeroksi seiskan! Ja poikahan oli menossa liikuntaylä-asteelle, johon seiska ei olisi riittänyt. Onneksi asian sai korjattua.

Naurettavaa touhua. Varmaan valitut myös äidinkielen viitosesta vaikka poika ei osaa edes lukea tai kirjoittaa.

Itse olet naurettava. Olisiko pitänyt antaa pojan pitkäaikainen haave, tavoite ja kyvyt valua hukkaan taitamattoman sijaisopen vuoksi? Eiköhän pojan oma häntä lähes 6 vuotta opettanut liikunnan ope osannut ja tietänyt paremmin. Luulenpa, koska numero korotettiin ja ovet urheiluyläasteelle aukesivat helposti.

Pojallasi ei ole kykyjä ja se sijainen arvioi häntä karun realistisesti sen vakituisen opettajan sijaan, joka jostain syystä piti kakaraanne lellikkinään. Poikasi ei ole tuleva Lauri Markkanen, ei Teemu Pukki, eikä Teemu Selänne

Voi kuule, poika on jo aikuinen ja pelasi myöhemmin maajoukkueessa.

Niin varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja voi tehdä virhearvion.

Olen itsekin vaatinut nostamaan numeron ysistä kymppiin, kun se ysi oli selkeästi väärin annettu.

Valitusporras menee niin että ensin valitetaan opettajalle, sitten rehtorille, sitten aviin.

Millähän se rehtori ja AVI tietää mitä se pikku paskahousu on tunnilla tehnyt? Jos olisin opettaja niin en ikinä antaisi periksi. Jos kymppiä ei olla ansaittu niin sitä ei myöskään anneta.

Minä antaisin opettajana seuraavaksi kutosen.

Käytös ja vittumaiset vanhemmat ovat erikseen, mutta numero tulee antaa osaamisen mukaan. Nykyään on kaikenlaisia vinkujia eivätkä numerot vastaa osaamista. Lähtöoletus on yhdeksän ja se tulisi saada, vaikkei oppilas osaisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa on ollut  parikin sukupolvea opettajina. Periaatteena oli se ,että kympin sai erittäin harva ja se oli sitten todellakin poikkeavasta lahjakkuudesta. Esim urheilussa ei kellekään annettu kymppiä , koska vaikka olisi SM-tason urheilija, tuskin kaikissa liikunnanlajeissa on 10 arvoinen. Ja tottakai yhteistyötaidot esim joukkuelajeissa merkitsevät myös. Sitä paitsi miksi jonkun 10v on niin tärkeää saada juurikin se kymppi vaikka sinne joulu-todistukseen.  Jos ysejä vetelee, se kertoo jo että osaa hommansa kiitettävästi.  Jos vanhemmille kelpaa vain kymppi, vaikka sitten opettajaa uhkailemalla, mitä se kertoo lapselle. Ettei kelpaa kuin kympin tyyppinä? Elämää jo melko paljon nähneenä, voin kertoa että kukaan ei suoriudu tästä elämästä kympin arvoisesti. Itse olen korkeasti koulutettu ja ihan hyvin menestynyt työelämässäkin, mutta eipä ole kukaan noita kouluajan kymppejä tai ysejä perään kysellyt. Jos perseilee ja sooloilee työelämässä, ei sitä kauan katsella. Yhteistyötaidot ja kanssaeläjien kunnioitus on niitä taitoja joita kaikki tarvitsemme. ei kympit todistuksessa.

Kiitos tästä kommentista. Myöskin "opettajasuvusta" tulleena ymmärsin jo lapsena, miten kouluarvosanat määräytyvät ja millä tavalla, ja hyvin järkevästi, opettajat panttailivat aikoinaan niitä kymppejä. Olin itse erinomaisen hyvä lukuaineissa, mutta ala-asteen päättyessä vain kaksi numeroa olivat kymppejä. Vanhemmilleni oli kerrottu, että eivät koulussa halua antaa kymppejä lainkaan, jottei yläasteelle siirtyessä tapahdu notkahdusta, joka sitten lannistaisi koululaisen. Ymmärsin tuon perustelun silloin, ja ymmärrän sen nyt. Ymmärsin myös käytösnumeron ja huolellisuusnumeron.

Itse käytin teini-ikäisenä arvosanoja sen arvioimiseen, olinko oppinut opetettavat sisällöt vai en. Pääasia ei ollut edes se, pääsisinkö haluamaani lukioon ja myöhemmin yliopistoon.

Mielestäni on hyvin vaarallista, että vanhemmat lähtevät puuttumaan lastensa numeroihin. Se antaa myös lapselle aivan väärän kuvan koko touhusta, jota kouluksi ja opiskeluksi kutsutaan. Puhumattakaan siitä, että opettaja on oman aineensa auktoriteetti. Toki opettajissakin on puolueellisuutta yms., mutta huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, minkä lisäksi yhden-kahden puolueellisen opettajan merkitys on todella pieni siihen vaaraan verrattuna, minkä oppilaan arvosanoihin puuttuva vanhempi voi saada aikaan nuoren ihmisen mielessä.

Liian itsekästä toimintaa vanhemmilta. Tekevät kovasti haittaa lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunta on niitä aineita, joissa asenteella on suuri merkitys numeroon. Se että on aktiivinen, innokas ja muut huomioon ottava, on iso plussa.

Yllättävän moni luulee, että liikuntasuoritukset ja osaaminen ratkaisevat numeron. Ei suinkaan, se on vain yksi osa numeron muodostumisessa.

Tämä on yks niistä harvoista asioista, missä mun mielestä yrittämisen pitäis riittää. Siitä syystä en tiedä miksi sitä edes numeroin arvioidaan.

Varmaan siksi, että jos ei arvioitaisi, niin se yrittäminen olisi vähäisempää.

Toinen veikkaus on, että sillä on aikoinaan haluttu antaa duunariperheidenkin lapsille hetki loistaa. Työväenliikkeessä aikoinaan liikunta oli kova sana, nyrkkeilyt sun muut, ja jos ei ollut nk. akateemisen osaamisen arvostuksen mallia kotona (tai esim. oppikouluaikana varaa kaikkiin koulukirjoihin), niin pystyi pätemään sitten urheilullisuudessa, jos se akateeminen suoritus jäi koulussa heikommalle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa on ollut  parikin sukupolvea opettajina. Periaatteena oli se ,että kympin sai erittäin harva ja se oli sitten todellakin poikkeavasta lahjakkuudesta. Esim urheilussa ei kellekään annettu kymppiä , koska vaikka olisi SM-tason urheilija, tuskin kaikissa liikunnanlajeissa on 10 arvoinen. Ja tottakai yhteistyötaidot esim joukkuelajeissa merkitsevät myös. Sitä paitsi miksi jonkun 10v on niin tärkeää saada juurikin se kymppi vaikka sinne joulu-todistukseen.  Jos ysejä vetelee, se kertoo jo että osaa hommansa kiitettävästi.  Jos vanhemmille kelpaa vain kymppi, vaikka sitten opettajaa uhkailemalla, mitä se kertoo lapselle. Ettei kelpaa kuin kympin tyyppinä? Elämää jo melko paljon nähneenä, voin kertoa että kukaan ei suoriudu tästä elämästä kympin arvoisesti. Itse olen korkeasti koulutettu ja ihan hyvin menestynyt työelämässäkin, mutta eipä ole kukaan noita kouluajan kymppejä tai ysejä perään kysellyt. Jos perseilee ja sooloilee työelämässä, ei sitä kauan katsella. Yhteistyötaidot ja kanssaeläjien kunnioitus on niitä taitoja joita kaikki tarvitsemme. ei kympit todistuksessa.

Kiitos tästä kommentista. Myöskin "opettajasuvusta" tulleena ymmärsin jo lapsena, miten kouluarvosanat määräytyvät ja millä tavalla, ja hyvin järkevästi, opettajat panttailivat aikoinaan niitä kymppejä. Olin itse erinomaisen hyvä lukuaineissa, mutta ala-asteen päättyessä vain kaksi numeroa olivat kymppejä. Vanhemmilleni oli kerrottu, että eivät koulussa halua antaa kymppejä lainkaan, jottei yläasteelle siirtyessä tapahdu notkahdusta, joka sitten lannistaisi koululaisen. Ymmärsin tuon perustelun silloin, ja ymmärrän sen nyt. Ymmärsin myös käytösnumeron ja huolellisuusnumeron.

Itse käytin teini-ikäisenä arvosanoja sen arvioimiseen, olinko oppinut opetettavat sisällöt vai en. Pääasia ei ollut edes se, pääsisinkö haluamaani lukioon ja myöhemmin yliopistoon.

Mielestäni on hyvin vaarallista, että vanhemmat lähtevät puuttumaan lastensa numeroihin. Se antaa myös lapselle aivan väärän kuvan koko touhusta, jota kouluksi ja opiskeluksi kutsutaan. Puhumattakaan siitä, että opettaja on oman aineensa auktoriteetti. Toki opettajissakin on puolueellisuutta yms., mutta huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, minkä lisäksi yhden-kahden puolueellisen opettajan merkitys on todella pieni siihen vaaraan verrattuna, minkä oppilaan arvosanoihin puuttuva vanhempi voi saada aikaan nuoren ihmisen mielessä.

Liian itsekästä toimintaa vanhemmilta. Tekevät kovasti haittaa lapsilleen.

Minusta on erinomaista, että joku valvoo opettajia ja opetusta. Ja että vanhemmat puuttuvat. Saisi valvoa ja puuttua enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan päättöarvioinnin kriteerit ovat nykyään semmoiset, että aika lähelle täydellisyyttä pitää päästä kympin saadakseen.

Eikö sen pitäisi niin ollakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamaan kertaan olen antanut vanhemmalle luettavaksi oppilaan osaamisesta ja oppimisesta tekemäni dokumentoinnin, näytöt ja arvosanan antamisen yhteydessä tekemäni perustelut. Mitään ei ole sen jälkeen kuulunut, mikä on vähän pettymys, koska kiinnostaisi todella ne perustelut, joilla olisi pitänyt arvioida toisin.

Eikö näitä perusteluja sitten olisi saanut pyytää nähtäväksi?

Eikö saa pyytää perusteluja numeroille, jos niissä on jotain outoa? Esim. Kokeista 9-10 ja numeroksi tulee 7. Onhan tuossa nyt ihmettelemisen aihetta.

Kyllä. Pärstäkerroin vaikuttaa usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikien varsinkin on vaikea saada 9 tai 10, koska ne on jo etukäteen korvamerkitty tytöille.

T. Kympintytön ja kasinpojan äiti

Tuskin ainakaan yläasteella, koska heillä on eri liikunnanopettajat.

Tarkoitin kaikkia aineita. Ja ainakin minun lapsillani on ollut myös samoja opettajia liikunnassa sekä tytöillä että pojilla.

No yleensä yläkoulussa tyttöjen liikuntaa opettaa naispuolinen liikunnanope ja poikien liikuntaa miespuolinen.

Ei ole nykyään mitään sukupuolirajoitteita. Voi opettaa kummin päin vain.

Hmmmm. No noista kauhuvanhemmista ja juuri tuosta liikunnanopettajasta en voi sanoa mitään. Mutta 90-luvulta ja 2000-luvun alusta minulla on kokemusta todella epäreiluista ja suoraan sanottuna omituisista opettajista, ja liikunnanopettajat olivat usein niitä pahimpia mitä epäreiluuteen tulee.

Itse sain kaikista lukuaineista 10 yläasteen ja lukion ajan, ja liikunnan numerosta en välittänyt pätkääkään, mutta sain kai siitäkin jotain 8 kun en ollut opettajien erityisessä epäsuosiossa. Mutta näin kyllä sivusta miten moni joutui epäsuosioon ilman omaan syytään. Lukiossa pojilla oli ihan karmea liikunnanopettaja, joka suorastaan kiusasi ujompia nörttipoikia ja kannusti poikia tekemään limaisia kommentteja tytöistä joilla joskus oli viereisessä salissa samaan aikaan liikunnantunti.

Yläasteella meidän tyttöjen naisopettaja oli sinänsä ihan mukava, mutta ihan älyttömän puolueellinen. Hänellä oli suosikkina tytöt jotka harrastivat lajia X jonka valmentaja hän oli. Nämä suosikkitytöt saivat aina parhaat numerot, ja lajia X pelattiin tunneilla niin usein että se tuli meiltä muilta korvista ulos. Monet oppilaat jotka olivat urheilullisesti jopa lahjakkaampia kuin nuo suosikkitytöt (en minä!) saivat silti AINA huonomman numeron kuin nämä kympin tytöt.

En tiedä onko tällaisia vanhan polven liikunnanopettajia enää. Toivottavasti ei.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja voi tehdä virhearvion.

Olen itsekin vaatinut nostamaan numeron ysistä kymppiin, kun se ysi oli selkeästi väärin annettu.

Valitusporras menee niin että ensin valitetaan opettajalle, sitten rehtorille, sitten aviin.

Miten sinä tai te muut tällaista vaativat oletatte tietävänne ammattilaisia paremmin, kuinka ne arvosanat annetaan ja millä perustein? Ne opettajathan siellä koulussa niitä lapsia päivittäin opettavat ja näkevät, ette te.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan päättöarvioinnin kriteerit ovat nykyään semmoiset, että aika lähelle täydellisyyttä pitää päästä kympin saadakseen.

Mutta aina sen joku saa. Eikä varmasti ole täydellinen, eikä tarvitsekkaan, mutta hyvä pitää olla, paras jopa.

Toisiin oppilaisiin ei verrata. Vain kriteereihin. Täältä ( https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%… )voit käydä katsomassa mitä ysiin tarvitaan. Kymppiin vaaditaan suurimmassa osassa tavoitteista tuo yhdeksikön tason ylittäminen. Vain hyvin harvat saavat jatkossa ysin tai kympin.

Mun pojalla on 10. Ja ei, ei ole täydellinen, mutta hyvä on.

Hyvän arvosana on 8.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa on ollut  parikin sukupolvea opettajina. Periaatteena oli se ,että kympin sai erittäin harva ja se oli sitten todellakin poikkeavasta lahjakkuudesta. Esim urheilussa ei kellekään annettu kymppiä , koska vaikka olisi SM-tason urheilija, tuskin kaikissa liikunnanlajeissa on 10 arvoinen. Ja tottakai yhteistyötaidot esim joukkuelajeissa merkitsevät myös. Sitä paitsi miksi jonkun 10v on niin tärkeää saada juurikin se kymppi vaikka sinne joulu-todistukseen.  Jos ysejä vetelee, se kertoo jo että osaa hommansa kiitettävästi.  Jos vanhemmille kelpaa vain kymppi, vaikka sitten opettajaa uhkailemalla, mitä se kertoo lapselle. Ettei kelpaa kuin kympin tyyppinä? Elämää jo melko paljon nähneenä, voin kertoa että kukaan ei suoriudu tästä elämästä kympin arvoisesti. Itse olen korkeasti koulutettu ja ihan hyvin menestynyt työelämässäkin, mutta eipä ole kukaan noita kouluajan kymppejä tai ysejä perään kysellyt. Jos perseilee ja sooloilee työelämässä, ei sitä kauan katsella. Yhteistyötaidot ja kanssaeläjien kunnioitus on niitä taitoja joita kaikki tarvitsemme. ei kympit todistuksessa.

Kiitos tästä kommentista. Myöskin "opettajasuvusta" tulleena ymmärsin jo lapsena, miten kouluarvosanat määräytyvät ja millä tavalla, ja hyvin järkevästi, opettajat panttailivat aikoinaan niitä kymppejä. Olin itse erinomaisen hyvä lukuaineissa, mutta ala-asteen päättyessä vain kaksi numeroa olivat kymppejä. Vanhemmilleni oli kerrottu, että eivät koulussa halua antaa kymppejä lainkaan, jottei yläasteelle siirtyessä tapahdu notkahdusta, joka sitten lannistaisi koululaisen. Ymmärsin tuon perustelun silloin, ja ymmärrän sen nyt. Ymmärsin myös käytösnumeron ja huolellisuusnumeron.

Itse käytin teini-ikäisenä arvosanoja sen arvioimiseen, olinko oppinut opetettavat sisällöt vai en. Pääasia ei ollut edes se, pääsisinkö haluamaani lukioon ja myöhemmin yliopistoon.

Mielestäni on hyvin vaarallista, että vanhemmat lähtevät puuttumaan lastensa numeroihin. Se antaa myös lapselle aivan väärän kuvan koko touhusta, jota kouluksi ja opiskeluksi kutsutaan. Puhumattakaan siitä, että opettaja on oman aineensa auktoriteetti. Toki opettajissakin on puolueellisuutta yms., mutta huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, minkä lisäksi yhden-kahden puolueellisen opettajan merkitys on todella pieni siihen vaaraan verrattuna, minkä oppilaan arvosanoihin puuttuva vanhempi voi saada aikaan nuoren ihmisen mielessä.

Liian itsekästä toimintaa vanhemmilta. Tekevät kovasti haittaa lapsilleen.

Minusta on erinomaista, että joku valvoo opettajia ja opetusta. Ja että vanhemmat puuttuvat. Saisi valvoa ja puuttua enemmänkin.

Valvontaan on olemassa erilaisia viranomaisia. Vanhempien kannattaa ottaa opettajiin ja opetukseen hieman toisenlainen asenne kuin että niitä pitäisi valvoa, kontrolloida.

Ovatko opettajat todella antaneet Suomenmaassamme aihetta epäillä, että he eivät osaisi omaa työtään?

Eri asia on se, että opettajille on sysätty liikaa opetuksen ulkopuolisia tehtäviä. Yksi näistä on vanhempien opettaminen ja kasvattaminen, tai näiden "valvontatoimenpiteistä" selviäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lienen sitten kermaperse, mutta olen tehnyt pojan liikuntanumerosta valituksen (joka meni läpi).

Poika oli koko ala-asteajan saanut ysejä ja kymppejä liikunnasta, oli aktiivinen liikunnan harrastaja jne. Siltten tuli viimeiselle kevätlukukaudelle sijainen, joka antoikin numeroksi seiskan! Ja poikahan oli menossa liikuntaylä-asteelle, johon seiska ei olisi riittänyt. Onneksi asian sai korjattua.

Naurettavaa touhua. Varmaan valitut myös äidinkielen viitosesta vaikka poika ei osaa edes lukea tai kirjoittaa.

Itse olet naurettava. Olisiko pitänyt antaa pojan pitkäaikainen haave, tavoite ja kyvyt valua hukkaan taitamattoman sijaisopen vuoksi? Eiköhän pojan oma häntä lähes 6 vuotta opettanut liikunnan ope osannut ja tietänyt paremmin. Luulenpa, koska numero korotettiin ja ovet urheiluyläasteelle aukesivat helposti.

Ihan selvästi on tämä vanha 6 vuoden aikainen ope pitänyt poikaasi "suosikkina" jonka ansiosta antanut niin hyviä numeroita. Sijainen näki itse millä tasolla ja motivaatiolla poikasi osallistuu tunneilla, sillä hänellä ei ollut henkilökohtaista biasta taka-alalla. Itke enemmän.

Itse sain pelkkiä kutosia koko yläasteen vaikka yritin parhaani. Jälkikäteen sain tietää että liikkaope luuli että olen homo.