Lue keskustelun säännöt.
Eletään lautapelien renessanssia ja silti monen ihmisen käsitys hyvästä lautapelistä on joku Monopoli tai Afrikan tähti
22.11.2022 |
Tätä en voi oikein ymmärtää. Jatkuvalla tahdilla julkaistaan toinen toistaan parempia lautapelejä mitä erilaisemmilla teemoilla ja pelimekaanikoilla. On fantasiaa, on scifiä, on kauhua. On työläisten asettelua, on huutokauppaa, on resurssien vaihtamista. Ja silti moni haluaa pelata peliä "heitä noppaa ja siirrää nappulaa arpakuution osoittaman verran".
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on taas näitä. Harrastajat eivät ymmärrä, että joskus esim. lapsiperhe haluaa kokoontua arjen kiireen keskelle tekemään jotain yhdessä, eikä se pääpointti ole silloin uusien pelimekaanikkojen opettelu.
Ymmärrän kyllä. Mutta miksi joku aikuinen jaksaa innostua noista Afrikan tähdistä jos ei lapsia ole?
Läpällä hei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä jaksa opetella mitään monimutkaisia sääntöjä ja taktiikoita. Lautapelejä on mukava pelata, kunhan sääntöjen opetteluun menee korkeintaan 10 minuuttia, eikä koko ajan tarvitse kamalasti pingottaa ja keskittyä. Pointtina on pitää hauskaa yhdessä, jutella, syödä herkkuja ja siinä sivussa vähän pelailla. Jos tällainen ei kelpaa, olet väärässä porukassa. Jatkathan seuraavaan, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi tykätä niistä monimutkaisista peleistä? Se, että sanoo pitävänsä lautapeleistä, ei ole mikään vale, vaikka lempipeli olisi Afrikan tähti.
Tämä on ihan yhtälailla makuasia, kuin vaikka musiikin kuuntelu. En minäkään "ymmärrä", miten joku voi tykätä kuunnella jotain JVG:tä tai vaikka Ellinooraa, koska itse pidän hevistä, mutta en minä silti väitä, ettei pop-musiikki ole oikeasti musiikkia...
Jotkut asiat vain ovat objektiivisia. Esim. että satoja vuosia sitten sävelletty klassisen musiikin klassikko ON parempi kuin JVG:n kännipilluörvellykset. Puolalainen mustavalkoinen taide-elokuva ON parempi kuin joku Hollywoodin massatuotanto Avengers 5
Eihän se puolalainen mustavalkoinen taide-elokuva ole automaattisesti parempi kuin joku Hollywood-tuotanto etenkään kun tuossa ei ole yhtään eritelty sen taide-elokuvan sisältöä tai meriittejä. Tuntuu joltain omituiselta käänteiseltä rasismilta olettaa, että vieraalla kielellä ja maassa tehty pienemmän budjetin elokuva olisi automaattisesti joku nerouden huipentuma. Joku sellainen jalo villi -harha.
Joo totta. Mutta jos otetaan kaksi samantasoista tekelettä, niin silloin se puolalainen taide-elokuva ON parempi kuin Hollywoodin sieluton massatuotanto wokeiluineen.
Vierailija kirjoitti:
Helppoja, mutta mielenkiintoisia pelejä on kaupoissa hyllyt täynnä. Ihmiset on vaan laiskoja ja mielikuvituksettomia. Lisäksi oikeesti se Monopoli on tylsä peli. Mieluummin vaikka Carcassonne (joka ei sekään enää mikään uutuuspeli ole), siinä on sentään mielenkiintoa ja järkeä, eikä kestä tuhottoman pitkään.
Monopolin tylsyys on myös siinä, että kyseessä on puhdas eliminaatiopeli. Kaiken lisäksi "kotisäännöillä" venytetään Monopoli-sessiot tuntikausien nopparalleiksi. Parhaimmillaan/pahimmillaan neljän pelaajan peli redusoituu kahden pelaajan peliksi, ja kaksi eliminoitua pelaajaa katsoo vierestä loppuillan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi tykätä niistä monimutkaisista peleistä? Se, että sanoo pitävänsä lautapeleistä, ei ole mikään vale, vaikka lempipeli olisi Afrikan tähti.
Tämä on ihan yhtälailla makuasia, kuin vaikka musiikin kuuntelu. En minäkään "ymmärrä", miten joku voi tykätä kuunnella jotain JVG:tä tai vaikka Ellinooraa, koska itse pidän hevistä, mutta en minä silti väitä, ettei pop-musiikki ole oikeasti musiikkia...
Jotkut asiat vain ovat objektiivisia. Esim. että satoja vuosia sitten sävelletty klassisen musiikin klassikko ON parempi kuin JVG:n kännipilluörvellykset. Puolalainen mustavalkoinen taide-elokuva ON parempi kuin joku Hollywoodin massatuotanto Avengers 5
Eihän se puolalainen mustavalkoinen taide-elokuva ole automaattisesti parempi kuin joku Hollywood-tuotanto etenkään kun tuossa ei ole yhtään eritelty sen taide-elokuvan sisältöä tai meriittejä. Tuntuu joltain omituiselta käänteiseltä rasismilta olettaa, että vieraalla kielellä ja maassa tehty pienemmän budjetin elokuva olisi automaattisesti joku nerouden huipentuma. Joku sellainen jalo villi -harha.
Joo totta. Mutta jos otetaan kaksi samantasoista tekelettä, niin silloin se puolalainen taide-elokuva ON parempi kuin Hollywoodin sieluton massatuotanto wokeiluineen.
Miten ne voi olla samantasoisia, jos ne on täysin erilaisia elokuvia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpot pelit on nopea aloittaa jos tekee mieli pelata. Se on ärsyttävää kun monimutkaisissa ja oudoissa lautapeleissä saa lukea sääntöjä jokaisen siirron tai toiminnan jälkeen 10 minuuttia. Sitten heitetään noppaa ja luetaan lisää ohjeista, että mitäs nyt. Siinä ajassa on pelannut Afrikan tähteä jo pari peliä.
"En minä jaksa opetella... romaanin pituiset ohjeet...". Mutta somea ja älypuhelinta jaksetaan kyllä selata useita tunteja päivässä? Jännä kun sitä aikaa voi siihen käyttää, mutta ei siihen että saisi sen peliporukan pelikokemuksen nostettua seuraavalle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi tykätä niistä monimutkaisista peleistä? Se, että sanoo pitävänsä lautapeleistä, ei ole mikään vale, vaikka lempipeli olisi Afrikan tähti.
Tämä on ihan yhtälailla makuasia, kuin vaikka musiikin kuuntelu. En minäkään "ymmärrä", miten joku voi tykätä kuunnella jotain JVG:tä tai vaikka Ellinooraa, koska itse pidän hevistä, mutta en minä silti väitä, ettei pop-musiikki ole oikeasti musiikkia...
Jotkut asiat vain ovat objektiivisia. Esim. että satoja vuosia sitten sävelletty klassisen musiikin klassikko ON parempi kuin JVG:n kännipilluörvellykset. Puolalainen mustavalkoinen taide-elokuva ON parempi kuin joku Hollywoodin massatuotanto Avengers 5
Eihän se puolalainen mustavalkoinen taide-elokuva ole automaattisesti parempi kuin joku Hollywood-tuotanto etenkään kun tuossa ei ole yhtään eritelty sen taide-elokuvan sisältöä tai meriittejä. Tuntuu joltain omituiselta käänteiseltä rasismilta olettaa, että vieraalla kielellä ja maassa tehty pienemmän budjetin elokuva olisi automaattisesti joku nerouden huipentuma. Joku sellainen jalo villi -harha.
Joo totta. Mutta jos otetaan kaksi samantasoista tekelettä, niin silloin se puolalainen taide-elokuva ON parempi kuin Hollywoodin sieluton massatuotanto wokeiluineen.
Miten ne voi olla samantasoisia, jos ne on täysin erilaisia elokuvia?
Mäkkärin ja kebabpaikan tarjottavat ovat samantasoisia vaikka eri ruokaa tarjoavatkin. Laadukkaammat ravintolat on sitten eri tasolla.
Jaa nii että mitä monimutkaisemmat mekaniikat ja säännöt nii sen parempi, no huvinsa kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En minä jaksa opetella... romaanin pituiset ohjeet...". Mutta somea ja älypuhelinta jaksetaan kyllä selata useita tunteja päivässä? Jännä kun sitä aikaa voi siihen käyttää, mutta ei siihen että saisi sen peliporukan pelikokemuksen nostettua seuraavalle tasolle.
Ihmisillä on eri mielenkiinnonkohteita, mutta se vissiin tuli sulle yllätyksenä. Mua kiinnostaa neulonta. Jännä kun sä jaksat tavata jotain lautapelin ohjeita tuntikausia, mutta et jaksa tehdä itsellesi vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa sosiaalisissa kokoontumisissa ottaa lautapelejä niin tosissaan. Asia olisi eri jos nimenomaan lautapeli olisi se syy tavata mutta yleensä ne pelit on vain ajankulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän olen huomannut hyvin deittaillessa. Treffeillä kun kerron, että tykkään pelata lautapelejä niin nainen saattaa innokkaana vastata että niin hänkin! Ja sitten luettelee nuo nopparallit tai jonkun Aliaksen lempipeleikseen. Jooh, okei... kiva.
Naiset - nuo vähän hassut, yksinkertaisen lapselliset olennot...
Mikä sitten on niitä hyviä? Vihaan lautapelejä ja taas olen pyöritellyt niitä laatikoita käsissä ja miettinyt onko tämäkin laatikko täynnä kilometri ohjeita, vailla mitään oikeaa juonta. Ei sitten huvita edes ostaa mitään. Kammoan kimblejä, noppapelejä, kaninloikkia, aliasta, monopolia, korttipelejä.. pelaan lapsen kanssa paperille piirrettäviä numeropelejä.
Yksinkertainen on kaunista. Monissa uudemmissa peleissä on ihan liikaa sälää eikä varsinkaan pienemmät lapaset niitä jaksa ruveta opettelemaan. Siksi monet pitäytyvät perinteisissä hyväksi havaituissa peleissä.
Minä en jaksa mitään strategiapelejä, koska kaiket päivät strategisoin angstiteinien kanssa. Jännityksen haluan dekkarien muodossa. Pelatessa haluan vain kevytviihtyä, ja siksi pelaan Afrikan tähteä ilman rosvoa. Jos on älykästä seuraa, voin kaivaa kaapista 80-luvun Trivial Pursuitin.
Vierailija kirjoitti:
"En minä jaksa opetella... romaanin pituiset ohjeet...". Mutta somea ja älypuhelinta jaksetaan kyllä selata useita tunteja päivässä? Jännä kun sitä aikaa voi siihen käyttää, mutta ei siihen että saisi sen peliporukan pelikokemuksen nostettua seuraavalle tasolle.
Miksi sinua harmittaa noin paljon, että kaikki eivät halua harrastaa samoja asioita kuin sinä? Etkö löydä pelikavereita vai mistä tuo itkupotkukiukku kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
"En minä jaksa opetella... romaanin pituiset ohjeet...". Mutta somea ja älypuhelinta jaksetaan kyllä selata useita tunteja päivässä? Jännä kun sitä aikaa voi siihen käyttää, mutta ei siihen että saisi sen peliporukan pelikokemuksen nostettua seuraavalle tasolle.
En minä edes ole missään someissa (ei, av-palsta ei minun kielessäni ole some). Ei kiinnosta pätkääkään. Niin kuin ei kiinnosta jonkun lautapelin vääntäminenkään tuntikausia. Lautapelit ovat meillä helppoa kevyttä ajanvietettä, ei mitään tuntikausien sessioita.
Näissä ns. hyvissä lautapeleissä on romaanien pituiset ohjeet ja jokaisen pelaajan tulisi lukea ne etukäteen. Lisäksi usein eteen tulee tilanne, joka on ohjeellistettu puutteellisesti, joten pelaaminen on ohjeiden selaamista ja päättelemistä, menettelystä sopimista jne. Pelaaminen on kuin larppaamista käsikirjoituksen mukaan, jolloin lopputulos on selvillä jo ennalta, ainoa mielenkiintoinen kohta on roolin valinta.