Huudatteko lapsillenne?

Huudan tai sanon isommin, jos hermot menee. Usein tilanne on, että lapset riehuu, eikä edes kuule, jos normaalilla äänellä sanon. Voisi olla pidempi pinna, jos saisi yöt nukkua ilman herätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Huudan lapset syömään oikeastaan joka päivä. Ei ne kuule huoneeseensa toisesta päästä taloa normi äänellä tehtyä ilmoitusta.

Kilikili kello on siihen keksitty. Ruokakello.

Riippuu mikä lasketaan huutamiseksi. Ääntä korotan kyllä aika usein ja saatan olla aika tulinenkin, mutta lepyn saman tien, kun hommat alkaa rullata. Omat vanhempani eivät koskaan huutaneet, mutta osasivat olla julmia hillityllä tavalla, pitkävihaisia, pelottavia. Itse en koe olevani niin pelottava. 

Vierailija kirjoitti:

Huudan lapset syömään oikeastaan joka päivä. Ei ne kuule huoneeseensa toisesta päästä taloa normi äänellä tehtyä ilmoitusta.

Meillä sama juttu paitsi että kyse on kerroksista. Joudun kaikki asiat huhuilemaan ja sanomaan kovaan ääneen. Eilen lopulta huusin kun kyllästyin siihen toistuvaan "mitä/häh/mitä sä sanoit".

Erimielisyydet ei mene huudoksi. Kun olen vihainen, sanon hyvinkin rauhallisella äänellä, että nyt kuuntelet. Ja sitten se asia. Kierroksia en ota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huudan lapset syömään oikeastaan joka päivä. Ei ne kuule huoneeseensa toisesta päästä taloa normi äänellä tehtyä ilmoitusta.

Kilikili kello on siihen keksitty. Ruokakello.

Joutilas ovikello toimi tuossa tehtävässä hetken, koira vaan alkoi aina haukkumaan kun sitä käytti. Välillä olen WA-viesteillä tiedottanut tarjoilun alkaneen. Huutaminen on vaan helpoin ja nopein tapa.

Ovatko huutajat koskaan yrittäneet kehittyä ihmisenä ja aktiivisesti pyrkiä pois mölisemisestä?

Jotenkin haisee että aggressiivisimmat räyhähenget ulkoistavat huutamisen erilliseksi asiaksi itsestään. Räyhäämistä "vain tapahtuu" koska väsyttää/menee hermot/joku muu vastuunpakoiluselitys.

Eikö vähintä mitä aikuinen voi tehdä ole ainakin syyllisyyden ja vastuun ottaminen ihan itselle?

Kyllä.

Suurimmaksi osaksi siksi, että eivät muuten kuule.

En myöskään kiellä, etteikö maltti olisi mennyt muutamia kertoja. Yhteistä kaikille näille tilanteille on se, että asiasta on sanottu moneen kertaan, mutta ei uskota ja tehdään silti. Lisänä se, että ei ole kyse mistään pikkujutusta vaan oikeasti vaarallisista jutuista tyyliin tönitään toista, kun odotetaan suojatien reunassa valojen vaihtumista.