En vain tajua vuoroviikkoja. Ihan käsittämätöntä.
Toinen vanhempi vapaalla joka toinen viikko - ja mitä se aiheuttaa lapsille!
Kommentit (491)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kiukkuisen teinin vanhempana olisi ihanaa aina joka toinen viikko olla yksin.
Eli vanhemman itsekkyyttä. Mis ois lapsen etu?
Minäkin olisin tarvinnut lapsuudessani vapaata äidistäni. Oliko se minun etuni, että tapasin isääni joka toisena viikonloppuna? Oliko se etuni, että isäni sai tapella äitini kanssa, että saisin olla enemmän isälläni?
Minä olen myös ihemetellyt tätä aina. Lapsi matkustaa koko ajan, mikä lapsuus tuo on. Ja miten voi olla kaikki tarvittava aina oikeassa paikassa, ei varmasti ole, lapset kärsivät väkisin. Entä kaverisuhteet, miten vaikuttaa niihin. Ihan hirveä systeemi. Näillä lapsilla on tunnetusti harvemmin lomaa, koska vanhemmat pitävät vapaansa aina silloin kun lapsi on toisella vanhemmalla. Lomamatkat tehdään ydinperheenä uuden lapsen perheen kanssa silloin kun tämä irtolaislapsi on toisella vanhemmalla. Ihan hirveää noiden lasten kannalta. Lapsi tulee tähän uuteen ydinperheeseen vähän ulkopuolisena, niin että siellä on näitä uusia lapsia, jotka ovat koko ajan siellä, ovat ikäänkuin sitä varsinaista perhettä ja sitten tämä reissaava lapsi tulee siihen vähän niin kuin päälle liimattuna. Ihan varmasti he tuntevat irrallisuutta ja ulkopuolisuutta suhteessa näihin perheessä kiinteästi asuviin uusiin sisaruksiinsa nähden.
Kun ero koittaa, niin harvoin siinä on hyviä ratkaisuja tarjolla. Mikä sitten vaihtoehdoista on vähiten huono? Omalta kohdaltani olisi ollut kauheaa, jos olisimme menneet malliin jossa lapset ovat kanssani vain joka toinen viikonloppu. En olisi elänyt lasten arkea ollenkaan ja varmaan olisin heille aika vieras henkilönä.
Vierailija kirjoitti:
Näin kiukkuisen teinin vanhempana olisi ihanaa aina joka toinen viikko olla yksin.
Ei siinä ole mitään ihanaa olla ilman omia lapsia. Aina elämä ei vain mene kuten suunniteltu. Miksi syyllistätte, kun ihmiset tekevät parhaansa. Jos molemmat vanhemmat haluavat pitää lapset yhtä paljon, eikö se ole onnellinen asia? Meillä lapsilta on kysytty miten haluavat asiat, kun ovat sen ikäisiä, heidän ikätasonsa mukaisesti, ja tehty selväksi, että kumpaankin kotiin saa aina tulla ja että molemmat vanhemmat olisi mieluiten koko ajan heidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös ihemetellyt tätä aina. Lapsi matkustaa koko ajan, mikä lapsuus tuo on. Ja miten voi olla kaikki tarvittava aina oikeassa paikassa, ei varmasti ole, lapset kärsivät väkisin. Entä kaverisuhteet, miten vaikuttaa niihin.
Miten kaukana luulet vanhempien yleensä toisistaan asuvan? Meillä kotien välissä muutama sata metriä eli matkustaminen ei ole kummoista tai kaverisuhteet ei kärsi.
Lapsille yksi koti ja vanhemmat vuoroviikoille. Ai niin. On ihan liian rankkaa! No, laitetaan lapset kärsimään, kun aikuiset haluaa helpomman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös ihemetellyt tätä aina. Lapsi matkustaa koko ajan, mikä lapsuus tuo on. Ja miten voi olla kaikki tarvittava aina oikeassa paikassa, ei varmasti ole, lapset kärsivät väkisin. Entä kaverisuhteet, miten vaikuttaa niihin. Ihan hirveä systeemi. Näillä lapsilla on tunnetusti harvemmin lomaa, koska vanhemmat pitävät vapaansa aina silloin kun lapsi on toisella vanhemmalla. Lomamatkat tehdään ydinperheenä uuden lapsen perheen kanssa silloin kun tämä irtolaislapsi on toisella vanhemmalla. Ihan hirveää noiden lasten kannalta. Lapsi tulee tähän uuteen ydinperheeseen vähän ulkopuolisena, niin että siellä on näitä uusia lapsia, jotka ovat koko ajan siellä, ovat ikäänkuin sitä varsinaista perhettä ja sitten tämä reissaava lapsi tulee siihen vähän niin kuin päälle liimattuna. Ihan varmasti he tuntevat irrallisuutta ja ulkopuolisuutta suhteessa näihin perheessä kiinteästi asuviin uusiin sisaruksiinsa nähden.
Selkeästi et tiedä mistään mitään. Meillä ei ainakaan noin vaan lasten kanssa teen asiat. Silloin kun lapset ei ole mulla, ikävöin heitä ja teen vain niitä asioita joita en heidän kanssa voisi muutenkaan tehdä, käyn salilla, lepään, nukun, teen enemmän töitä. Lapsia varten järjestän lomat ja kaikki kivat tekemiset. Enkä ole ottanut tähän ketään uutta aikuista, esitellyt lapsille, vaikka suhteessa jo olenkin.
Tosi ilkeästi kommentoitu, keskityhän siellä vain omaan elämääsi, jossa varmasti olet tehnyt kaiken oikein.
No meillä lapset itsekin haluaa näin, noin 10-vuotiaat kyseessä. Haluaa nähdä molempia ja viikko on hyvä aika. Kahdessa viikossa ehtisi tulla jo ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille yksi koti ja vanhemmat vuoroviikoille. Ai niin. On ihan liian rankkaa! No, laitetaan lapset kärsimään, kun aikuiset haluaa helpomman elämän.
Jos toisella aikuisella jo uusi, niin vaikea siinä on toisen ehdottaa muuta. Mene muualle sitä kruunuasi kiillottamaan, jos se ei pysy kirkkaana ilman että muita painat alas, sussa on jotain vikaa.
Epäselväksi jää, että mitä ap ehdottaisi tilalle.
Ei mitään, kun haluaa vain pahoittaa toisten mielen ja kuorossa haukkua toisia.
Erovanhemmat voisivat itse muuttaa viikon välein lasten luo ja pois lasten luota. Lapset asuisivat koko ajan samassa kodissa, vain vanhemmat vaihtuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikot ei ole mitään muuta kun vanhemman itsekkyyttä, varsinkin jos lapsi joutuu vaihtamaan kotia viikon välein.
Ihan järkyttävää, kuka aikuinen suostuisi tuollaiseen?
Ja sit ihmetellään kun lapset oireilee.
En voi ymmärtää miten yksikään sossu/lastenvalvojakaan suostuu näihin, lopputulos kun nähdään lasussa.
Ja vuoroviikkojen vastustaminen ydinperheessä elävien, uupuneiden vanhempien lempipuuhaa koska kateus omasta ajasta.
Meillä lapset itse halusi vuoroviikot. Myös monella kaverilla on, se on siis lasten keskuudessa jo aika normi. Ei sen kummallisempaa monelle kuin yhdessä kodissa asuminen.
Lapset ei oireile eikä ole lasussa. He on iloisia, sosiaalisia, koulumenestys on molemmilla hyvä ja käyvät harrastuksissa. Molemmissa kodeissa heihin panostetaan, eikä vanhempien uupumus paina heitä.
Onko oletuksena että kotien väliä pitää matkustaa? Itse tunnen kahden eroperheen lapsia joissa asutaan viikkosysteemillä ja kodit max 2km etäisyydellä toisistaan. Lapset siirtyvät hyvin joustavasti ja jonkun unohtuneen saa helposti haettua. Vaikuttavat ihan hyvinvoivilta vaikka asuvat isän ja äidin kanssa vuorotellen. Kaksi kotia ei myöskään tarkoita automaattisesti uusperhekuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikot ei ole mitään muuta kun vanhemman itsekkyyttä, varsinkin jos lapsi joutuu vaihtamaan kotia viikon välein.
Ihan järkyttävää, kuka aikuinen suostuisi tuollaiseen?
Ja sit ihmetellään kun lapset oireilee.
En voi ymmärtää miten yksikään sossu/lastenvalvojakaan suostuu näihin, lopputulos kun nähdään lasussa.Ja vuoroviikkojen vastustaminen ydinperheessä elävien, uupuneiden vanhempien lempipuuhaa koska kateus omasta ajasta.
Meillä lapset itse halusi vuoroviikot. Myös monella kaverilla on, se on siis lasten keskuudessa jo aika normi. Ei sen kummallisempaa monelle kuin yhdessä kodissa asuminen.
Lapset ei oireile eikä ole lasussa. He on iloisia, sosiaalisia, koulumenestys on molemmilla hyvä ja käyvät harrastuksissa. Molemmissa kodeissa heihin panostetaan, eikä vanhempien uupumus paina heitä.
Ei ole. Mä ainakin ajattelen, että vuoroviikot on aika konkreettinen osoitus siitä, että molemmat vanhemmat haluavat olla lasten elämässä kiinteästi mukana.
Vierailija kirjoitti:
Erovanhemmat voisivat itse muuttaa viikon välein lasten luo ja pois lasten luota. Lapset asuisivat koko ajan samassa kodissa, vain vanhemmat vaihtuisivat.
Taloudellisesti monelle haastavaa ja toisaalta vanhemmat yleensä ovat kiinnostuneempia esim. sisustamisesta kuin lapset. Tuolloin asunnossa on enemmän aikuisille tärkeää kuin lapsilla.
Olin salaa tyytyväinen kun exällä ei lasten huolto kiinnostanut yhtään. Toki lapset siitä kärsivät eivätkä edes tunne isäänsä. Isä ei vain halunnut olla mukana lasten elämässä. Ei ollut ydinperheessäkään eikä osannut eron jälkeenkään.
Ymmärrän, että on vaikea ymmärtää asioita joista ei tiedä hittojakaan.
Miksi juuri lapset joutuvat vaihtamaan kotia viikon välein ja vanhemmat saavat asua samassa paikassa koko ajan?
Parempi olisi, että lapset asuisivat koko ajan yhdessä paikassa ja vanhemmat asuisivat vuoroviikoin heidän kanssaan.
Tää on ehkä vähän unpopular opinion mutta itse eroperheen lapsena olisin mieluummin ollut vuoroviikkoasumisella kuin sillä joka toinen viikonloppu systeemillä, olisin halunnut tavata isääni enemmän ja vuoroviikkosysteemissä olisin saanut tavata molempia vanhempia yhtä paljon. Toisaalta en ole koskaan pahemmin stressaantunut maisemanvaihdoksista että liekö mielipiteeni erilainen jos näin olisi. Sanoisin että jokaisen perheen tulisi itse miettiä mikä olisi paras vaihtoehto omien lastensa kannalta.