Oletteko olleet isosa leikkauksessa?

Kolme kertaa on leikattu, viimeisin leikkaus oli isoin. Itse pyysin, etteivät omaiset tulisi kuin vasta sitten, kun leikkauksesta on mennyt pari päivää. Sen verran pöllyssä sitä on tietänyt olevansa ja lähinnä nukkuvansa. Eipä siellä huonekavereidenkaan omaiset jatkuvasti käyneet. Puhelimessa puhuttiin kyllä paljon.

Omien vanhempieni luona olen käynyt kerran heidän ollessaan sairaalassa viikon verran.

Itse olen aiemmin ollut potilaana vain synnytyksessä. Sen jälkeen kävi sukulaisia, mutta en yhtään olisi jaksanut.

Olen ollut monessa leikkauksessa.

Eikä meille kuulu tuo amerikkalainen sekoilu tyyli.

Kaksi päivää sairaalassa, olisin voinut pyytää läheisiä käymään mutta halusin toipua rauhassa kun ei tuon pitempi aika ollut ja olin väsynyt leikkauksen jälkeen. Osasto oli hiljainen ja vaikka en kauheasti käytävillä liikkunut niin en ainakaan kuullut, että siellä olisi paljon ns ulkopuolista porukkaa liikkunut. Omaiset saivat tiedon voinnistani leikkauksen jälkeen puhelimitse. En tiedä onko tuon suhteen eri käytäntöjä leikkaustyypin mukaan, omani oli iso mutta ei mitenkään lähtökohtaisesti vaarallinen tms.

Tuollaiset tunteet ennen leikkausta ovat yleisiä uskoisin, itsekin menin yksin sairaalaan ja tunsin vähän samantapaisia juttuja etukäteen. Kokemuksena sairaala-aika oli kuitenkin oikein hyvä kaikesta epämukavuudesta huolimatta. Tämä oli ystävällisen ja taitavan hoitohenkilöstön ansiota.

Älä jää yksin miettimään noita asioita, juttele tunteistasi esim. miehellesi, jotta hän hoksaa ainakin soitella useammin vaikka ei pääsisi paikalle joka päivä. Paljon tsemppiä leikkaukseen!

Olen ollut. Kelataksilla menin ja tulin sen 200km suuntaansa. 4 yötä osastolla. Ei käynyt kukaan ja en edes kaivannut. Olin aivan poikki

Etenkään näin korona-aikaan ei kyllä vieraita pyöri osastoilla.

Minut on leikattu 5 kertaa eikä koskaan ole ainutkaan sukulainen ollut mukana tai käynyt katsomassa. Viimeksi mies vei illalla sairaalaan, olin siellä 3 yötä ja mies palasi hakemaan kotiin. En olisi jaksanut yhtäkään vierasta enkä kenenkään londuttelua, jos kaikki ei olisikaan mennyt hyvin.

Aika isossa leikkauksessa olin, puoliso tuli katsomaan samana iltana leikkauksen jälkeen, kävi hän muistaakseni onnettomuuden jälkeenkin sinä päivänä. Jouduin odottamaan leikkausta seuraavaan päivään. Siihen aikaan teini-ikäiset lapset eivät käyneet sairaalassa, olin siellä kaikkiaan 5 päivää. Kun pääsin kotiin,  puoliso kyllä tuli hakemaan minut. 

Olet niin lääkkeissä että et pysy montaa minuuttia hereillä. Pikainen käynti ja puhelinsoiton riittää et jaksa muuta.

Olet luultavasti niin kipeä, että haluat olla vain rauhassa. Itse viestittelin lasten kanssa ja se riitti

Sisäelimiin ei ole kajottu paitsi appendix, mutta sormi poistettu, päänahka otsalla ja sen sellaisia pieniä operaatioita varmaan kymmeniä. Pojalta leikattu rintakuoppa, se oli iso operaatio.

Olin isossa leikkauksessa. Sain kipupupumpun ja olin morfiinipöllyssä ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen. En kaivannut ketään katsomaan sairaalaan.

Romanit kai tuota harrastaa. Ainakin on iso lauma heikäläisiä aulassa kun joku R-positiivinen on sairaalassa, tai ainakin jos on sellainen "merkittävämpi" henkilö. Vai menevätkö vain kun joku on kuolemassa?

Vierailija kirjoitti:

Romanit kai tuota harrastaa. Ainakin on iso lauma heikäläisiä aulassa kun joku R-positiivinen on sairaalassa, tai ainakin jos on sellainen "merkittävämpi" henkilö. Vai menevätkö vain kun joku on kuolemassa?

Aina. Vaikka olis haava sormessa tai poskiontelontulehdus. 

t. päivystyshoitsu

Vierailija kirjoitti:

Sisäelimiin ei ole kajottu paitsi appendix, mutta sormi poistettu, päänahka otsalla ja sen sellaisia pieniä operaatioita varmaan kymmeniä. Pojalta leikattu rintakuoppa, se oli iso operaatio.

Mun pojalta myös. Todella iso leikkaus. 3 päivää epiduraalipuudutus leikkauksen jälkeen. Vieläkin mietin kuinka 15-vuotias oli niin reipas.

Toipuiko poikasi hyvin? Ja miten sun sormi on poistettu?

Vierailija kirjoitti:

Romanit kai tuota harrastaa. Ainakin on iso lauma heikäläisiä aulassa kun joku R-positiivinen on sairaalassa, tai ainakin jos on sellainen "merkittävämpi" henkilö. Vai menevätkö vain kun joku on kuolemassa?

Mieheni oli sairaalassa ja yhtäkkiä yksi päivä koko ala aula kuhisi romaneja. Hoitaja kertoi että on ihan tavallista kun suvusta yksi sairastuu niin puolen Suomen romanit tulevat paikalle🤣

Thaimaassa rinnat ja kasvoja alapää vielä en tiedä teenkö

Amerikkalaisissa elokuvissa ei potilashuoneissa näytä koskaan olevan muita, Suomessa ollaan harvoin yksin. Pahin sairaalakokemukseni oli tilanteessa, jossa leikkauksen jälkeen huonekaverilla oli koko ajan 6-12 sukulaista/naapuria/tuttua paikalla ja osa heistä aikoi jäädä yöksikin, eksoottisia ruokia kanniskeltiin kotoa eväänä seuranpitäjille ja minun yöpöytänikin otettiin "yhteisön käyttöön" samoin kuin lisäpeitteeni. Leikkauksen jälkeen olin liian väsynyt huomauttamaan asiasta ja kun vihdoin illalla sain sen verran puhtia, että tähän pystyin, levitteli ensimmäinen sairaanhoitaja käsiään. He eivät voi mitään, koska kulttuuri. Vasta kun pyysin pääsyä toiseen huoneeseen tai vaikka käytävälle, ihan miten tahansa, ryhdyttiin vieraita patistamaan pois. Aamulla klo 9 he saapuivat takaisin, mutta silloin minä jo jaksoinkin paremmin ryhtyä vaatimaan heidän poistamistaan osastolta vedoten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Jos vierailuajat koskivat suomalaisia, niin saivat luvan koskea muitakin.