Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ei enää pariudu?
Kommentit (2819)
Parisuhteista ja perhe-elämästä puhutaan myös yleensä aika rumasti ja negatiivisesti. Media ja sosiaalisen median kirjoitukset vaikuttavat ihmisiin, ainakin alitajuntaisesti. On olemassa todella huonoja parisuhteita ja ikäviä perhetilanteita, mutta itselleni parisuhde ja perhe on elämän suola. Ei ura ole yhtään niin tärkeää, eikä sen tarvitse olla. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Kunnianhimoa voi olla myös muualla kuin palkkatyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Oletko tosissasi? Naiset nimenomaan haluavat niitä panomiehiä, sen vuoksihan he aina uudelleen alkavat suhteisiin näiden kanssa. Typerät akat vaan eivät millään opi, etteivät ne miehet muutu tottelevaisiksi perheenisiksi, vaikka nainen olisikin halukas sitoutumaan ja lisääntymään.
Olen 50-vuotias nainen enkä ole eläissäni tuntenut yhtään panomiestä. Missä tähän miestyyppiin törmää? Itse olen törmännyt vain katkerien miesasiamiesten horinoissa.
Olen nelikymppinen mies, ja voin kyllä sanoa olevani jossain määrin ns. panomies, eli harrastan seksiä useiden eri naisten kanssa, joista suurin osa ei tiedä toisistaan. Useimmat kavereistani ovat perheellisiä, ja jos heidän vaimonsa joskus kyselevät seuraelämästäni, valittelen yksinäisyyttäni ja sitä kuinka kumppanin löytäminen on mahdottoman vaikeaa. Teen tämän siksi, että nämä naiset ovat hyvin tiedostavia ja feministisiä ajattelultaan, joten totuuden kertominen hiertäisi välejämme aivan turhaan.
Ehkä sinunkin tuttavapiirissäsi on vastaavia tapauksia?
Tuttavapiirissäni on fiksuja miehiä, hyviä aviopuolisoja ja hyviä isejä. Ei yhden yhtä vapaata panomiestä. Niin me liikutaan eri ympyröissä. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteista ja perhe-elämästä puhutaan myös yleensä aika rumasti ja negatiivisesti. Media ja sosiaalisen median kirjoitukset vaikuttavat ihmisiin, ainakin alitajuntaisesti. On olemassa todella huonoja parisuhteita ja ikäviä perhetilanteita, mutta itselleni parisuhde ja perhe on elämän suola. Ei ura ole yhtään niin tärkeää, eikä sen tarvitse olla. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Kunnianhimoa voi olla myös muualla kuin palkkatyössä.
Taaperon isänä voin omalta osaltani sanoa, että kyllä perhe-elämä toistaiseksi on ollut pelkkää paskaapaskaapaskaa. Myöskään minulle ura ei ole tärkeää. Ei se silti tarkoita että perhe-elämä tulisi sen myötä mielekkäämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mielenkiintoista seurata omia kaveripiirejäni, sillä ne eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Olen kotoisin Etelä-Suomesta keskisuuresta kaupungista, ja asun nykyään Etelä-Ruotsissa maaseudulla lapsivaltaisessa kunnassa suuren kaupungin liepeillä. Suomalaiset ystäväni suorittavat kaikki vielä opintojaan enemmän tai vähemmän suoraviivaisesti, jotkut monilla välivuosilla/aineen vaihdoilla höystettyinä ja toiset hyvinkin tehokkaasti. Ruotsalaisista kavereistani jotkut ovat korkeakoulutettuja, toiset enemmänkin yrittäjiä tai käsityöläisiä.
Suomalaiskavereistani KUKAAN ei ole raskaana, lapsellinen, naimisissa tai kihloissa, eikä oikeastaan kuin yksi ole vakituisessa parisuhteessa, jossa asuttaisiin saman katon alla. (Sekin suhde on käsittääkseni avoin.) Kukaan ei oikeastaan edes suunnittele lasten saamista, vaan sitä mietitään "sitten joskus tulevaisuudessa". Eletään vielä tosi vahvasti sellaista villiä nuoruutta, paljon bileitä, ikävä kyllä myös huumeita ja tinderöintiä. Ruotsikavereistani osa on naimisissa, kahdella on jo kaksi lasta ja yhdellä toinen tulossa, sinkkuja en itse asiassa edes juurikaan tunne. Osalla on omistusasunto. Jo parikymppisenä halutaan löytää vakityötä, ostaa asunto ja perustaa perhettä.
Olemme kaikki 23-29-vuotiaita. Itse raskaana olevana, vakisuhteessa ja mieheni sukutilan osuuden yhdessä ostamista suunnittelevana taloustieteen opiskelijana olen vähän shokki suomalaisille kavereilleni, joiden mielestä olen ihan liian ajoissa kaiken suhteen. Täällä tämä taas on ihan normaalia. Joten uskaltaisin väittää, että joidenkin (kaupunkilaisten?) parikymppisten käsitys ikuisesta nuoruudesta, villiydestä ja vapaudesta ja tulevaisuuden koittamisesta "sitten joskus" vaikuttaa pariutumattomuuteen. Kaikki eivät toki halua pariutua, mutta 30 paremmalla puolella hyvän kumppanin löytäminen ja raskaaksi tuleminen voivat sitä haluaville osoittautuakin odotettua vaikeammaksi!
Mielenkiintoista. Voiko taustalla vaikuttaa se, että Ruotsissa hoidettiin lamavuodet eri tavalla? Olen kuullut, että siellä valtiovalta päätti heti laman alussa, että kansaa ei päästetä vajoamaan ahdinkoon. Suomessa todella suuri määrä ihmisiä menetti työpaikkansa, velaksi ostettu asunto meni pakkomyyntiin ja velallinen maksoi sen jälkeen velkaa pankille monta vuotta, jonka lisäksi hän tietysti maksoi myös vuokraa vuokra-asunnosta. Elämäntyönsä menettäneitä ihmisiä, hajonneita perheitä, itsemurhia, mielenterveysongelmia jne. Kasvavat lapset kaiken keskellä eikä moni lapsi ymmärtänyt minkä takia kaikki oli muuttunut kotona. Se sukupolvi on nyt niitä aikuisia, joitka eivät hanki lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteista ja perhe-elämästä puhutaan myös yleensä aika rumasti ja negatiivisesti. Media ja sosiaalisen median kirjoitukset vaikuttavat ihmisiin, ainakin alitajuntaisesti. On olemassa todella huonoja parisuhteita ja ikäviä perhetilanteita, mutta itselleni parisuhde ja perhe on elämän suola. Ei ura ole yhtään niin tärkeää, eikä sen tarvitse olla. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Kunnianhimoa voi olla myös muualla kuin palkkatyössä.
Tuo on totta. Toivoisin todella, että perhe-elämästä ja lapsista nostettaisiin esiin kaikkea sitä positiivista, mitä tulee hyvästä kumppanuudesta. Itse en olisi selvinnyt elämän karikoista näin hyvin ilman hyvää miestäni. Perhe on antanut tuhannesti enemmän kuin on ottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Oletko tosissasi? Naiset nimenomaan haluavat niitä panomiehiä, sen vuoksihan he aina uudelleen alkavat suhteisiin näiden kanssa. Typerät akat vaan eivät millään opi, etteivät ne miehet muutu tottelevaisiksi perheenisiksi, vaikka nainen olisikin halukas sitoutumaan ja lisääntymään.
Olen 50-vuotias nainen enkä ole eläissäni tuntenut yhtään panomiestä. Missä tähän miestyyppiin törmää? Itse olen törmännyt vain katkerien miesasiamiesten horinoissa.
Olen nelikymppinen mies, ja voin kyllä sanoa olevani jossain määrin ns. panomies, eli harrastan seksiä useiden eri naisten kanssa, joista suurin osa ei tiedä toisistaan. Useimmat kavereistani ovat perheellisiä, ja jos heidän vaimonsa joskus kyselevät seuraelämästäni, valittelen yksinäisyyttäni ja sitä kuinka kumppanin löytäminen on mahdottoman vaikeaa. Teen tämän siksi, että nämä naiset ovat hyvin tiedostavia ja feministisiä ajattelultaan, joten totuuden kertominen hiertäisi välejämme aivan turhaan.
Ehkä sinunkin tuttavapiirissäsi on vastaavia tapauksia?
Tuttavapiirissäni on fiksuja miehiä, hyviä aviopuolisoja ja hyviä isejä. Ei yhden yhtä vapaata panomiestä. Niin me liikutaan eri ympyröissä. Onneksi.
Ohis, mutta tästä tuli mieleen työkaveri, joka ihan avoimesti valitteli, kun joku ystäväpariskunta erosi, että nyt täytyy panna välit poikki heidän kanssaan, koska sinkkuja ei siihen ystäväporukkaan mahdu. Suu auki kuuntelin sitä, mutta ihan tosissaan tämä oli.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
No siksi kun et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteista ja perhe-elämästä puhutaan myös yleensä aika rumasti ja negatiivisesti. Media ja sosiaalisen median kirjoitukset vaikuttavat ihmisiin, ainakin alitajuntaisesti. On olemassa todella huonoja parisuhteita ja ikäviä perhetilanteita, mutta itselleni parisuhde ja perhe on elämän suola. Ei ura ole yhtään niin tärkeää, eikä sen tarvitse olla. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Kunnianhimoa voi olla myös muualla kuin palkkatyössä.
Taaperon isänä voin omalta osaltani sanoa, että kyllä perhe-elämä toistaiseksi on ollut pelkkää paskaapaskaapaskaa. Myöskään minulle ura ei ole tärkeää. Ei se silti tarkoita että perhe-elämä tulisi sen myötä mielekkäämmäksi.
Ikävä kuulla. Erityisesti taaperosi kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mielenkiintoista seurata omia kaveripiirejäni, sillä ne eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Olen kotoisin Etelä-Suomesta keskisuuresta kaupungista, ja asun nykyään Etelä-Ruotsissa maaseudulla lapsivaltaisessa kunnassa suuren kaupungin liepeillä. Suomalaiset ystäväni suorittavat kaikki vielä opintojaan enemmän tai vähemmän suoraviivaisesti, jotkut monilla välivuosilla/aineen vaihdoilla höystettyinä ja toiset hyvinkin tehokkaasti. Ruotsalaisista kavereistani jotkut ovat korkeakoulutettuja, toiset enemmänkin yrittäjiä tai käsityöläisiä.
Suomalaiskavereistani KUKAAN ei ole raskaana, lapsellinen, naimisissa tai kihloissa, eikä oikeastaan kuin yksi ole vakituisessa parisuhteessa, jossa asuttaisiin saman katon alla. (Sekin suhde on käsittääkseni avoin.) Kukaan ei oikeastaan edes suunnittele lasten saamista, vaan sitä mietitään "sitten joskus tulevaisuudessa". Eletään vielä tosi vahvasti sellaista villiä nuoruutta, paljon bileitä, ikävä kyllä myös huumeita ja tinderöintiä. Ruotsikavereistani osa on naimisissa, kahdella on jo kaksi lasta ja yhdellä toinen tulossa, sinkkuja en itse asiassa edes juurikaan tunne. Osalla on omistusasunto. Jo parikymppisenä halutaan löytää vakityötä, ostaa asunto ja perustaa perhettä.
Olemme kaikki 23-29-vuotiaita. Itse raskaana olevana, vakisuhteessa ja mieheni sukutilan osuuden yhdessä ostamista suunnittelevana taloustieteen opiskelijana olen vähän shokki suomalaisille kavereilleni, joiden mielestä olen ihan liian ajoissa kaiken suhteen. Täällä tämä taas on ihan normaalia. Joten uskaltaisin väittää, että joidenkin (kaupunkilaisten?) parikymppisten käsitys ikuisesta nuoruudesta, villiydestä ja vapaudesta ja tulevaisuuden koittamisesta "sitten joskus" vaikuttaa pariutumattomuuteen. Kaikki eivät toki halua pariutua, mutta 30 paremmalla puolella hyvän kumppanin löytäminen ja raskaaksi tuleminen voivat sitä haluaville osoittautuakin odotettua vaikeammaksi!
W&T porukka lisääntyy alle kolmekymppisenä. Normaalit ihmiset eivät tee muksuja ennenkuin on tutkinto kourassa ja kunnollinen työpaikka ja oma asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Oletko tosissasi? Naiset nimenomaan haluavat niitä panomiehiä, sen vuoksihan he aina uudelleen alkavat suhteisiin näiden kanssa. Typerät akat vaan eivät millään opi, etteivät ne miehet muutu tottelevaisiksi perheenisiksi, vaikka nainen olisikin halukas sitoutumaan ja lisääntymään.
Olen 50-vuotias nainen enkä ole eläissäni tuntenut yhtään panomiestä. Missä tähän miestyyppiin törmää? Itse olen törmännyt vain katkerien miesasiamiesten horinoissa.
Olen nelikymppinen mies, ja voin kyllä sanoa olevani jossain määrin ns. panomies, eli harrastan seksiä useiden eri naisten kanssa, joista suurin osa ei tiedä toisistaan. Useimmat kavereistani ovat perheellisiä, ja jos heidän vaimonsa joskus kyselevät seuraelämästäni, valittelen yksinäisyyttäni ja sitä kuinka kumppanin löytäminen on mahdottoman vaikeaa. Teen tämän siksi, että nämä naiset ovat hyvin tiedostavia ja feministisiä ajattelultaan, joten totuuden kertominen hiertäisi välejämme aivan turhaan.
Ehkä sinunkin tuttavapiirissäsi on vastaavia tapauksia?
Tuttavapiirissäni on fiksuja miehiä, hyviä aviopuolisoja ja hyviä isejä. Ei yhden yhtä vapaata panomiestä. Niin me liikutaan eri ympyröissä. Onneksi.
Ohis, mutta tästä tuli mieleen työkaveri, joka ihan avoimesti valitteli, kun joku ystäväpariskunta erosi, että nyt täytyy panna välit poikki heidän kanssaan, koska sinkkuja ei siihen ystäväporukkaan mahdu. Suu auki kuuntelin sitä, mutta ihan tosissaan tämä oli.
Varsinainen "ystäväporukka" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Jostain syystä, kun mies alkaa saamaan naisia, hänestä tulee panomies. Ei hän ensimmäiseen naiseen tyydy.
Sinulla on todennäköisesti ulkonäköongelma. Laita se kuntoon. Ensin vaatteet, hygienia, sitten hiukset, hampaat ja kasvot ja lopulta kroppa. Sitten ne puheet ja käytöstavat ja lopulta se asenne.
Nyt tämäkin kommentti saa sitten yläpeukkua urakalla, kun sen esittää oikeassa yhteydessä. Normaalisti, kun kehotetaan tekemään miehiä kaikkensa ulkonäön eteen, niin naiset eivät koe sillä olevan mitään vaikutusta mihinkään (tällä palstalla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pariutuva mies päätyy useimmiten elatusmaksujenmaksajaksi, kun nainen kyllästyy
Siis mies päätyy saamaan lapsen tai lapsia, ja sitten pitää vielä elättää lasta? Niinkuin naišnkim? Pitääkö lapsia tosiaan elättää? Eikö ne vois vaan mennä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Jostain syystä, kun mies alkaa saamaan naisia, hänestä tulee panomies. Ei hän ensimmäiseen naiseen tyydy.
Sinulla on todennäköisesti ulkonäköongelma. Laita se kuntoon. Ensin vaatteet, hygienia, sitten hiukset, hampaat ja kasvot ja lopulta kroppa. Sitten ne puheet ja käytöstavat ja lopulta se asenne.
Nyt tämäkin kommentti saa sitten yläpeukkua urakalla, kun sen esittää oikeassa yhteydessä. Normaalisti, kun kehotetaan tekemään miehiä kaikkensa ulkonäön eteen, niin naiset eivät koe sillä olevan mitään vaikutusta mihinkään (tällä palstalla).
Onko joku nainen joskus sanonut, ettei välitä miehen hygieniasta, puhtaista ja siisteistä vaatteista, kammatusta tukasta, harjatuista hampaista ja normaalipainosta? Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mielenkiintoista seurata omia kaveripiirejäni, sillä ne eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Olen kotoisin Etelä-Suomesta keskisuuresta kaupungista, ja asun nykyään Etelä-Ruotsissa maaseudulla lapsivaltaisessa kunnassa suuren kaupungin liepeillä. Suomalaiset ystäväni suorittavat kaikki vielä opintojaan enemmän tai vähemmän suoraviivaisesti, jotkut monilla välivuosilla/aineen vaihdoilla höystettyinä ja toiset hyvinkin tehokkaasti. Ruotsalaisista kavereistani jotkut ovat korkeakoulutettuja, toiset enemmänkin yrittäjiä tai käsityöläisiä.
Suomalaiskavereistani KUKAAN ei ole raskaana, lapsellinen, naimisissa tai kihloissa, eikä oikeastaan kuin yksi ole vakituisessa parisuhteessa, jossa asuttaisiin saman katon alla. (Sekin suhde on käsittääkseni avoin.) Kukaan ei oikeastaan edes suunnittele lasten saamista, vaan sitä mietitään "sitten joskus tulevaisuudessa". Eletään vielä tosi vahvasti sellaista villiä nuoruutta, paljon bileitä, ikävä kyllä myös huumeita ja tinderöintiä. Ruotsikavereistani osa on naimisissa, kahdella on jo kaksi lasta ja yhdellä toinen tulossa, sinkkuja en itse asiassa edes juurikaan tunne. Osalla on omistusasunto. Jo parikymppisenä halutaan löytää vakityötä, ostaa asunto ja perustaa perhettä.
Olemme kaikki 23-29-vuotiaita. Itse raskaana olevana, vakisuhteessa ja mieheni sukutilan osuuden yhdessä ostamista suunnittelevana taloustieteen opiskelijana olen vähän shokki suomalaisille kavereilleni, joiden mielestä olen ihan liian ajoissa kaiken suhteen. Täällä tämä taas on ihan normaalia. Joten uskaltaisin väittää, että joidenkin (kaupunkilaisten?) parikymppisten käsitys ikuisesta nuoruudesta, villiydestä ja vapaudesta ja tulevaisuuden koittamisesta "sitten joskus" vaikuttaa pariutumattomuuteen. Kaikki eivät toki halua pariutua, mutta 30 paremmalla puolella hyvän kumppanin löytäminen ja raskaaksi tuleminen voivat sitä haluaville osoittautuakin odotettua vaikeammaksi!
Mielenkiintoista. Voiko taustalla vaikuttaa se, että Ruotsissa hoidettiin lamavuodet eri tavalla? Olen kuullut, että siellä valtiovalta päätti heti laman alussa, että kansaa ei päästetä vajoamaan ahdinkoon. Suomessa todella suuri määrä ihmisiä menetti työpaikkansa, velaksi ostettu asunto meni pakkomyyntiin ja velallinen maksoi sen jälkeen velkaa pankille monta vuotta, jonka lisäksi hän tietysti maksoi myös vuokraa vuokra-asunnosta. Elämäntyönsä menettäneitä ihmisiä, hajonneita perheitä, itsemurhia, mielenterveysongelmia jne. Kasvavat lapset kaiken keskellä eikä moni lapsi ymmärtänyt minkä takia kaikki oli muuttunut kotona. Se sukupolvi on nyt niitä aikuisia, joitka eivät hanki lapsia.
Ruotsi on varakkaampi maa ja Sossu maksaa leveämmän elämän niin, että ihmisten ei tarvitse ajatella toimeentuloaan nenäänsä pitemmälle? Suomessa lasten hankkiminen on tie ikuiseen köyhyyteen.
Pariutumisen esteitä:
- Ihmisten ylipaino ja toisaalta täydellisyyteen viritetyt kehot (tasot eivät kohtaa)
- Erilaiset ismit (vegaanit, absolutistit, uskovaiset ym. eivät mahdu eri aatemaailmoilla samaan asuntoon)
- Toiset haluavat matkustaa, toiset eivät. Ilman samaa halua matkustaa ei voi asua saman katon alla.
- Kovat odotukset kumppanin ulkonäöstä ja sen pysyvyydestä
- Naisten asuminen kaupunkien keskustoissa ja miehet ympäri pikkukyliä
Jotkut pariutuu ja jotkut ei, syitä sille en tiedä miksi jotkut pariutuu ja jotkut ei.
Itse en ole koskaan ollu parisuhteessa eli olen ns ikisinkku, en edes ole koskaan pyrkinyt löytämään sitä kumppania. Miksi siis näin?
Viihdyn oikein hyvin sinkkuna ja en tarvitse naista mihinkään. Minulle riittää varsin hyvin ystävyyssuhteet ihmisten kanssa ja ystäviä on niin naisia kuin miehiä minulla. Seksiä kyllä kaipaan ja siihen naisia tarvitsen mutta toki oma käsi tuo minulle myös riittävän nautinnon.
Siinä siis minun tilanne.
M32
Nuoria ei enää kiinnosta seksi, vaan some ja puhelimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Jostain syystä, kun mies alkaa saamaan naisia, hänestä tulee panomies. Ei hän ensimmäiseen naiseen tyydy.
Sinulla on todennäköisesti ulkonäköongelma. Laita se kuntoon. Ensin vaatteet, hygienia, sitten hiukset, hampaat ja kasvot ja lopulta kroppa. Sitten ne puheet ja käytöstavat ja lopulta se asenne.
Nyt tämäkin kommentti saa sitten yläpeukkua urakalla, kun sen esittää oikeassa yhteydessä. Normaalisti, kun kehotetaan tekemään miehiä kaikkensa ulkonäön eteen, niin naiset eivät koe sillä olevan mitään vaikutusta mihinkään (tällä palstalla).
Onko joku nainen joskus sanonut, ettei välitä miehen hygieniasta, puhtaista ja siisteistä vaatteista, kammatusta tukasta, harjatuista hampaista ja normaalipainosta? Tuskin.
1) Tumma, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Valkoinen suora hammarivistö 6) Yksinkertaiset tyylikkäät vaatteet 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Kyllä tästä pari kertaa on puhuttu, että tämä on se, mikä ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Nuoria ei enää kiinnosta seksi, vaan some ja puhelimet.
Kyllä se edelleen kiinnostaa, mutta sen saaminen vaatii (pojilta ja miehiltä) liikaa riskejä sekä vaivannäköä siihen nähden, mihin on kasvatettu ja kasvettu.
Olen nelikymppinen mies, ja voin kyllä sanoa olevani jossain määrin ns. panomies, eli harrastan seksiä useiden eri naisten kanssa, joista suurin osa ei tiedä toisistaan. Useimmat kavereistani ovat perheellisiä, ja jos heidän vaimonsa joskus kyselevät seuraelämästäni, valittelen yksinäisyyttäni ja sitä kuinka kumppanin löytäminen on mahdottoman vaikeaa. Teen tämän siksi, että nämä naiset ovat hyvin tiedostavia ja feministisiä ajattelultaan, joten totuuden kertominen hiertäisi välejämme aivan turhaan.
Ehkä sinunkin tuttavapiirissäsi on vastaavia tapauksia?