Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset ei enää pariudu?
Kommentit (2819)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyvää en saa, niin huonoa en huoli. Ei enää parisuhdetta, jossa minä laitan ruuat, hoidan tiskit, pesen pyykit ja siivoan kodin. Toinen lupaa ja lupaa, muttei saa mitään aikaiseksi. Ei enää parisuhdetta, jossa toinen ei ole tosissaan ja etäilee ja katselee ja tapailee muita ja sitten taas kysyy: mitä jos aletaan seurustella ihan tosimielellä. Niin, mitä jos tehdään sitten niin, kun sinä tässä olet se, joka ei sitoudu eikä ole varma. Kyllä siinä venkoilussa into laantuu siltä toiselta osapuolelta.
Jos valitset liian komean miehen, niin heillä on varaa kohdella naista tuolla lailla. Ota sellainen mies, joka ei saa yleensä naisia, jolloin hän kohtelee sinua kuin prinsessaa. Mies on niin iloinen siitä, että joku kiinnostui hänestä.
Riittäisikö sille miehelle siis seksitön suhde? Suhde, jossa ei koskaan koe itseään halutuksi?
Minulle ainakin riittäisi.
Tietysti sen suhteen lähtökohta olisi se, että en itsekään haluaisi seksiä vastapuolelta.
Jos nykyinen suhde päättyisi, voisin ottaa jonkun naisen seksittömäksi tapailukaveriksi, jonka kanssa voisi käydä marjametsässä ja elokuvissa. Kotiin en ottaisi, enkä mitään sidosta häneen rakentaisi, mutta voisin hengailla ja viettää aikaa. Kohtelisin hyvin, mutta en prinsessana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Sanoisin, että valtaosalle miehistä tuo on ihan normisettiä.
No valtaosa ihmisistä ei yleensäkään tee mitään valintaa monen vaihtoehdon välillä. Todellisessa elämässä ihmisille tulee eteen erilaisia ihmisiä ja sitten aina katsotaan että tulisko siitä sen ihmisen kanssa jotain.
On sitten ihan eri asia jos joku katselee kaihoisasti jotain saavuttamatonta ihmistä ja kokee että jos ei sitä saa niin sitten "tyytyy". Mutta ei se ole mitään tyytymistä että ei saa jotain haavekuvaa jota ei edes oikesti kunnolla tunne vaan sen jonka kanssa on joku oikea molemminpuolinen yhteys.
Eihän tuossa mistään valinnoista puhuttukaan. Miehet ottavat sen jonka pystyvät saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyvää en saa, niin huonoa en huoli. Ei enää parisuhdetta, jossa minä laitan ruuat, hoidan tiskit, pesen pyykit ja siivoan kodin. Toinen lupaa ja lupaa, muttei saa mitään aikaiseksi. Ei enää parisuhdetta, jossa toinen ei ole tosissaan ja etäilee ja katselee ja tapailee muita ja sitten taas kysyy: mitä jos aletaan seurustella ihan tosimielellä. Niin, mitä jos tehdään sitten niin, kun sinä tässä olet se, joka ei sitoudu eikä ole varma. Kyllä siinä venkoilussa into laantuu siltä toiselta osapuolelta.
Jos valitset liian komean miehen, niin heillä on varaa kohdella naista tuolla lailla. Ota sellainen mies, joka ei saa yleensä naisia, jolloin hän kohtelee sinua kuin prinsessaa. Mies on niin iloinen siitä, että joku kiinnostui hänestä.
Riittäisikö sille miehelle siis seksitön suhde? Suhde, jossa ei koskaan koe itseään halutuksi?
Minulle ainakin riittäisi.
Tietysti sen suhteen lähtökohta olisi se, että en itsekään haluaisi seksiä vastapuolelta.
Jos nykyinen suhde päättyisi, voisin ottaa jonkun naisen seksittömäksi tapailukaveriksi, jonka kanssa voisi käydä marjametsässä ja elokuvissa. Kotiin en ottaisi, enkä mitään sidosta häneen rakentaisi, mutta voisin hengailla ja viettää aikaa. Kohtelisin hyvin, mutta en prinsessana.
Minullekin riittäisi. Tosin ei seksitön suhde, vaan suhde jossa en kokisi itseäni halutuksi. Riittäisi kyllä, että säännöllisesti voisin tyhjentää itseni naiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Ei parisuhteita valita jostain vaihtoehdoista vaan sitä rakastutaan johonkin ja hän on sitten aina se se "ykkönen" oli hän sitten joskus aikaisemmin ollut mitä vaan. Tuntuu muutenkin että näissä loputtomissa parisuhdejankkauksissa kukaan ei edes muista sellaista asiaa kuin rakkaus. Se on se ihmeellinen voima joka vain syttyy kahden ihmisen välille eikä siinä ole kyse vain ulkonäöstä vaan jostain ihan muusta.
Olin rakastunut toiseen naiseen, kun nykyinen vaimoni alkoi piirittää minua. Aluksi se tuntui jopa vähän huvittavalta, sillä olimme tunteneet jo pari vuotta enkä ikinä ollut ajatellut tätä naista romanttisessa mielessä. Koska nainen johon olin rakastunut, teki selväksi että hänestä ja minusta ei koskaan tule paria, myönnyin sitten tämän toisen naisen lähestymisiin. En voi sanoa koskaan olleeni rakastunut vaimooni, mutta rakastan häntä kyllä, ja olemme olleet yhdessä pitkään, onnellisina.
Mutta jos sitä rakkautta vaimoasi kohtaan ei olisi koskaan muodostunut niin suhteenne olisi ollut pelkkä valinta. Nyt se oli kyllä rakastuminen siinä mielessä että rakkaus tuli välillenne.
Kaksonen1991 kirjoitti:
Nykyaikana olen havainnut erittäin voimakkaasti ilmiönä, että esimerkiksi Uusimaan alueella sitoutuminen ja siihen kykenevät ihmiset ovat vähempään käynyt. Helsingin seudulla varsinkin naisilla on loputtomat mahdollisuudet treffailuun ja "miehistä hyötymiseen" kukin omalla tyylillä.
Asuin koko menneisyyteni Uusimaan alueella, ja vasta kun muutin Joensuuhun, huomasin että täällä valtaosa ihmisistä elää parisuhteissa, tekevät lapsia, tai jos eivät niin elävät yhdessä jokatapauksessa. Tällaista en havainnut Etelä-Suomessa.Omakin parisuhteeni on vakiintunut vahvemmaksi kuin koskaan, kun ei koko ajan ole tungosta markkinoilla niin sanotusti. Voi keskittyä elämässä tärkeimpään. Parisuhde ja onnellinen elämä. Ei Tinderiä eikä mitään muutakaan pinnallista turhuutta.
Tää on myös mun kokemus. Ei miehetkään jaksa panostaa tinderissä/deittailussa. Huonot/vanhat kuvat, ei profiilitekstiä, ei jakseta käydä minkäänlaista keskustelua ja jos viimeistään toisilla treffeillä ei saa pesää, niin sit vaan seuraava jonosta. Ja nämä ovat ihan perusjannuja eikä mitään kalsarikirurgeja.
Ylipäätään ihmiset ei jaksa nähdä vaivaa minkään suhteen. On totuttu saamaan kaikki heti. Mielihyvää saa vaikka kännykästä, joka ilmeisesti riittää monelle oikean ja aidon livekohtaamisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei enää kiinnosta nämä huulirasvapojat, jotka räpläävät kännyköitään ja pelikonsoleitaan. Ovat nettipornolla runkanneet itsensä kyvyttömiksi parisuhteeseen. Parisuhteeseen päästyään siivoavat, tiskaavat ja pyykkäävät, koska luulevat että sillä voi välttyä seksiltä oikean naisen kanssa. Eihän kukaan normaali nainen pitkään katso tuollaista vilttitossua. Tosimiehet ovat katoavaa perinnettä ja siksi naisilla on vaikea löytää miestä.
Justhan täällä naiset valittavat etteivät miehet siivoa ja nyt yhtäkkiä onkin ongelma, että miehet siivoavat?
Lukutaito? Ei se ole ongelma että mies siivoaa vaan se on ongelma että mies ei ole aviomies vaan kämppis.
Miehinen mies ei voi pitää siivouksesta. Hän on aina pakotettu siivoamaan.
KUKAAN ei pidä siivouksesta. Se vaan on pakko, ellei halua elää kaatopaikalla.
Mies kestää enemmän epäjärjestystä asunnossa. Niinpä naisen pitää siivota jos epäjärjestys häiritsee häntä.
Kun epäjärjestys häiritsee naista ,hän ei edes ota miestä asuntoon. Mikäli miehen tekee mieli päästä asuntoon, hänen pitää oppia elämään siistimmin ja siivoamaan jälkensä.
Mies aluksi jaksaa särmätä kotitöissä, mutta ennemmin tai myöhemmin laiskistuu omiin taipumuksiin varsinkin jos vielä nalkutetaan kotitöistä.
Mihin ihmeen taipumuksiin? Onko joku miehinen taipumus laistaa kotitöistä?
No jos on niin minulle on sitten sattunut tänne kotiin ihan poikkeusyksilö. Sellainen mies jonka mielestä suoraselkäinen mies hoitaa oman osansa hommista ihan ilman mitään nalkutustakin ja kantaa vastuunsa perheestä kaikin tavoin. Myös siis kotitöissä.
Tarkoitan, että moni mies tekee kotitöitä ainakin aluksi naisen kanssa asuessaan paljon enemmän kuin tekisi yksin asuessaan. Tämä kotitöiden tekeminen yksin asuessa on se miehen normaali taipumus tehdä kotitöitä. Osa miehistä toki tekee paljon kotitöitä myös yksin asuessaan.
Juuri tuon takia kannattaa seurustella riittävän pitkään ja seurusteluaikana oikeasti katsoa, mitä koti merkitsee miehelle (ja yhtä lailla naiselle). Onko se hänelle paikka, jonka hän haluaa pitää viihtyisänä ja kutsuvana, vai kämppä, jossa käydään syömässä, n...ssa ja nukkumassa.
Oma puolisoni asui 4-5 vuotta yksin ennen kuin tapasimme ja vaikka hän ei ilmeisesti niinä vuosina ollut esimerkiksi vaihdellut verhoja eikä pessyt joka vuosi ikkunoitakaan, niin kyllä sen näki, että hän piti huolta kodistaan. Ahkerampi siivooja hän on nykyisinkin kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Sanoisin, että valtaosalle miehistä tuo on ihan normisettiä.
No valtaosa ihmisistä ei yleensäkään tee mitään valintaa monen vaihtoehdon välillä. Todellisessa elämässä ihmisille tulee eteen erilaisia ihmisiä ja sitten aina katsotaan että tulisko siitä sen ihmisen kanssa jotain.
On sitten ihan eri asia jos joku katselee kaihoisasti jotain saavuttamatonta ihmistä ja kokee että jos ei sitä saa niin sitten "tyytyy". Mutta ei se ole mitään tyytymistä että ei saa jotain haavekuvaa jota ei edes oikesti kunnolla tunne vaan sen jonka kanssa on joku oikea molemminpuolinen yhteys.
Eihän tuossa mistään valinnoista puhuttukaan. Miehet ottavat sen jonka pystyvät saamaan.
Ihmisillä on usein taipumus rakastua siihen jonka kanssa pääsevät lähempään tuttavuuteen. Ja se on se joka on mahdollista saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä nään asian niin, että koska olen ollut jo niin monta vuotta yksin ja luonut tavallaan omat tapani elää ja olla, olisi vaikeaa ottaa enää tähän toista ihmistä. Ennen pariuduttiin parikymppisenä ja muutettiin suoraan vanhempien luota toisen luo, joten ne omat tavat muokkautuivat yhdessä sen toisen ihmisen kanssa.
No etkö voisi tapailla edes ketään? Käydä vaikka kahvilla tai leffoissa? Vai onko sinulla niidenkin osalta niin eriytyneet tavat, että et pysty edes kahvilassa olemaan kuin yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyvää en saa, niin huonoa en huoli. Ei enää parisuhdetta, jossa minä laitan ruuat, hoidan tiskit, pesen pyykit ja siivoan kodin. Toinen lupaa ja lupaa, muttei saa mitään aikaiseksi. Ei enää parisuhdetta, jossa toinen ei ole tosissaan ja etäilee ja katselee ja tapailee muita ja sitten taas kysyy: mitä jos aletaan seurustella ihan tosimielellä. Niin, mitä jos tehdään sitten niin, kun sinä tässä olet se, joka ei sitoudu eikä ole varma. Kyllä siinä venkoilussa into laantuu siltä toiselta osapuolelta.
Jos valitset liian komean miehen, niin heillä on varaa kohdella naista tuolla lailla. Ota sellainen mies, joka ei saa yleensä naisia, jolloin hän kohtelee sinua kuin prinsessaa. Mies on niin iloinen siitä, että joku kiinnostui hänestä.
Riittäisikö sille miehelle siis seksitön suhde? Suhde, jossa ei koskaan koe itseään halutuksi?
Minulle ainakin riittäisi.
Tietysti sen suhteen lähtökohta olisi se, että en itsekään haluaisi seksiä vastapuolelta.
Jos nykyinen suhde päättyisi, voisin ottaa jonkun naisen seksittömäksi tapailukaveriksi, jonka kanssa voisi käydä marjametsässä ja elokuvissa. Kotiin en ottaisi, enkä mitään sidosta häneen rakentaisi, mutta voisin hengailla ja viettää aikaa. Kohtelisin hyvin, mutta en prinsessana.
Minullekin riittäisi. Tosin ei seksitön suhde, vaan suhde jossa en kokisi itseäni halutuksi. Riittäisi kyllä, että säännöllisesti voisin tyhjentää itseni naiseen.
Mutta kun nimenomaan et voisi, kun hän ei sinua haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyvää en saa, niin huonoa en huoli. Ei enää parisuhdetta, jossa minä laitan ruuat, hoidan tiskit, pesen pyykit ja siivoan kodin. Toinen lupaa ja lupaa, muttei saa mitään aikaiseksi. Ei enää parisuhdetta, jossa toinen ei ole tosissaan ja etäilee ja katselee ja tapailee muita ja sitten taas kysyy: mitä jos aletaan seurustella ihan tosimielellä. Niin, mitä jos tehdään sitten niin, kun sinä tässä olet se, joka ei sitoudu eikä ole varma. Kyllä siinä venkoilussa into laantuu siltä toiselta osapuolelta.
Jos valitset liian komean miehen, niin heillä on varaa kohdella naista tuolla lailla. Ota sellainen mies, joka ei saa yleensä naisia, jolloin hän kohtelee sinua kuin prinsessaa. Mies on niin iloinen siitä, että joku kiinnostui hänestä.
Riittäisikö sille miehelle siis seksitön suhde? Suhde, jossa ei koskaan koe itseään halutuksi?
Minulle ainakin riittäisi.
Tietysti sen suhteen lähtökohta olisi se, että en itsekään haluaisi seksiä vastapuolelta.
Jos nykyinen suhde päättyisi, voisin ottaa jonkun naisen seksittömäksi tapailukaveriksi, jonka kanssa voisi käydä marjametsässä ja elokuvissa. Kotiin en ottaisi, enkä mitään sidosta häneen rakentaisi, mutta voisin hengailla ja viettää aikaa. Kohtelisin hyvin, mutta en prinsessana.
Eli kaipaat naispuolisia ystäviä. Eihän tuossa sen kummemmasta ole kysymys. Miksi sinulla ei sellaisia ole? Onko kuitenkin miespuolisia?
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että ihmiset ovat heränneet siihen, ettei parisuhde ole mikään itseisarvo ja tämän takia ei pidetä niin kiirettä pariutumisen kanssa jos sopivia ehdokkaita ei löydy. En mäkään tarvitse kumppania, joka ei tuo elämääni mitään lisäarvoa (ja saivartelijoille tiedoksi, että en tarkoita arvolla mitään mitattavaa ts. taloudellista arvoa). Olen ollut 8 vuotta yksin ja tavannut kaikenlaista kulkijaa, mutta en ketään sopivaa. Kertaakaan ei ole käynyt mielessäni, että ryhtyisin seurustelemaan vaan jonkun "ihan kivan" kanssa.
Naisena olen huomannut, että miehet, jotka ovat kaikkein epätoivoisimpia pariutumaan, etsivät naista pitämään heistä huolta ja sen takia heille parisuhde on tarpeellinen, koska halutaan heittäytyä jonkun hoidettavaksi. Itse en ole kiinnostunut tällaisesta järjestelystä.
Eniten mua huvittaa nämä treffipalstojen sankarit, jotka tarjoaa minulle, viisikymppiselle kokopäivätyössä käyvälle korkeakoulutetulle naiselle, jotain sponsorisuhdetta 😂. Joo, jos haluan käsiveskan tai kylpyläloman niin hankin ne ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Sanoisin, että valtaosalle miehistä tuo on ihan normisettiä.
No valtaosa ihmisistä ei yleensäkään tee mitään valintaa monen vaihtoehdon välillä. Todellisessa elämässä ihmisille tulee eteen erilaisia ihmisiä ja sitten aina katsotaan että tulisko siitä sen ihmisen kanssa jotain.
On sitten ihan eri asia jos joku katselee kaihoisasti jotain saavuttamatonta ihmistä ja kokee että jos ei sitä saa niin sitten "tyytyy". Mutta ei se ole mitään tyytymistä että ei saa jotain haavekuvaa jota ei edes oikesti kunnolla tunne vaan sen jonka kanssa on joku oikea molemminpuolinen yhteys.
Eihän tuossa mistään valinnoista puhuttukaan. Miehet ottavat sen jonka pystyvät saamaan.
Ihmisillä on usein taipumus rakastua siihen jonka kanssa pääsevät lähempään tuttavuuteen. Ja se on se joka on mahdollista saada.
Olen kyllä eri mieltä. Olen päässyt "lähempään tuttavuuteen" kymmenien naisten kanssa, mutta vain kahteen voin sanoa rakastuneeni.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Sanoisin, että valtaosalle miehistä tuo on ihan normisettiä.
No valtaosa ihmisistä ei yleensäkään tee mitään valintaa monen vaihtoehdon välillä. Todellisessa elämässä ihmisille tulee eteen erilaisia ihmisiä ja sitten aina katsotaan että tulisko siitä sen ihmisen kanssa jotain.
On sitten ihan eri asia jos joku katselee kaihoisasti jotain saavuttamatonta ihmistä ja kokee että jos ei sitä saa niin sitten "tyytyy". Mutta ei se ole mitään tyytymistä että ei saa jotain haavekuvaa jota ei edes oikesti kunnolla tunne vaan sen jonka kanssa on joku oikea molemminpuolinen yhteys.
Eihän tuossa mistään valinnoista puhuttukaan. Miehet ottavat sen jonka pystyvät saamaan.
Tämän takia jaksan muistuttaa naisille ettei oteta nollaenergistä miestä. Nollaenergia näkyy puhetavassa ja viesteissä. Nollaa tarjoava ei viitsi tuoda mitään suhteeseen. Nainen kokee olonsa fyysisesti halvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Sanoisin, että valtaosalle miehistä tuo on ihan normisettiä.
No valtaosa ihmisistä ei yleensäkään tee mitään valintaa monen vaihtoehdon välillä. Todellisessa elämässä ihmisille tulee eteen erilaisia ihmisiä ja sitten aina katsotaan että tulisko siitä sen ihmisen kanssa jotain.
On sitten ihan eri asia jos joku katselee kaihoisasti jotain saavuttamatonta ihmistä ja kokee että jos ei sitä saa niin sitten "tyytyy". Mutta ei se ole mitään tyytymistä että ei saa jotain haavekuvaa jota ei edes oikesti kunnolla tunne vaan sen jonka kanssa on joku oikea molemminpuolinen yhteys.
Eihän tuossa mistään valinnoista puhuttukaan. Miehet ottavat sen jonka pystyvät saamaan.
Ihmisillä on usein taipumus rakastua siihen jonka kanssa pääsevät lähempään tuttavuuteen. Ja se on se joka on mahdollista saada.
Olen kyllä eri mieltä. Olen päässyt "lähempään tuttavuuteen" kymmenien naisten kanssa, mutta vain kahteen voin sanoa rakastuneeni.
-eri
En väittänytkään että kukaan rakastuisi jokaiseen jonka kanssa pääsee lähempään tuttavuutaan. Vaan että koska ne ovat sellaisia joita voi saada ja johonkin niistä sitten myös rakastuu niin silloin se ei ole enää mitään tyytymistä vaan ihan vain rakkautta.
Ongelmahan siis (ei kun ei se ole mikään ongelma vaan ilmiö) on siinä että nämä naiset ovat fiksuja ja katsovat elämässä eteenpäin. Miehet reppanoita, inceleitä ja persuja.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista on masentuneita. Ei ne jaksa seurustella.
Niin, eivät siis jaksa hoitaa ja leikkiä äitiä aikuiselle miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Ei parisuhteita valita jostain vaihtoehdoista vaan sitä rakastutaan johonkin ja hän on sitten aina se se "ykkönen" oli hän sitten joskus aikaisemmin ollut mitä vaan. Tuntuu muutenkin että näissä loputtomissa parisuhdejankkauksissa kukaan ei edes muista sellaista asiaa kuin rakkaus. Se on se ihmeellinen voima joka vain syttyy kahden ihmisen välille eikä siinä ole kyse vain ulkonäöstä vaan jostain ihan muusta.
Minä ainakin rakastuin tulevaan vaimooni silloin, kun huomasin, että hän on kiinnostunut minusta. Oli minusta kyllä ollut useampikin nainen kiinnostunut ennen häntä, mutta en kokenut heitä eri syistä sellaisiksi, joiden kanssa voisi seurustella vakavasti. Eli siis tapailin useita naisia ennen häntä, vieläpä joskus samanaikaisestikin. En osaa hävetä, koska en ollut seurustelusuhteessa näiden naisten kanssa.
Sen sijaan tuleva vaimo oli "vaimomatskua", tunnistin tämän jo nuorena. Tajusin tämän siitä, että hänen kanssaan ollessani ja häntä tapaillessani yksikään red flag ei noussut, eikä yksikään hälytyskello soinut. Siitä tajusin, että tähän naiseen minun täytyy rakastua, ja niin teinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyvää en saa, niin huonoa en huoli. Ei enää parisuhdetta, jossa minä laitan ruuat, hoidan tiskit, pesen pyykit ja siivoan kodin. Toinen lupaa ja lupaa, muttei saa mitään aikaiseksi. Ei enää parisuhdetta, jossa toinen ei ole tosissaan ja etäilee ja katselee ja tapailee muita ja sitten taas kysyy: mitä jos aletaan seurustella ihan tosimielellä. Niin, mitä jos tehdään sitten niin, kun sinä tässä olet se, joka ei sitoudu eikä ole varma. Kyllä siinä venkoilussa into laantuu siltä toiselta osapuolelta.
Jos valitset liian komean miehen, niin heillä on varaa kohdella naista tuolla lailla. Ota sellainen mies, joka ei saa yleensä naisia, jolloin hän kohtelee sinua kuin prinsessaa. Mies on niin iloinen siitä, että joku kiinnostui hänestä.
Riittäisikö sille miehelle siis seksitön suhde? Suhde, jossa ei koskaan koe itseään halutuksi?
Minulle ainakin riittäisi.
Tietysti sen suhteen lähtökohta olisi se, että en itsekään haluaisi seksiä vastapuolelta.
Jos nykyinen suhde päättyisi, voisin ottaa jonkun naisen seksittömäksi tapailukaveriksi, jonka kanssa voisi käydä marjametsässä ja elokuvissa. Kotiin en ottaisi, enkä mitään sidosta häneen rakentaisi, mutta voisin hengailla ja viettää aikaa. Kohtelisin hyvin, mutta en prinsessana.
Minullekin riittäisi. Tosin ei seksitön suhde, vaan suhde jossa en kokisi itseäni halutuksi. Riittäisi kyllä, että säännöllisesti voisin tyhjentää itseni naiseen.
Mutta kun nimenomaan et voisi, kun hän ei sinua haluaisi.
Monet naiset suostuvat seksiin, vaikka itse eivät olisi kiihottuneita.
Ne on niitä, jotka ovat ammatiltaan seksiammattilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyvää en saa, niin huonoa en huoli. Ei enää parisuhdetta, jossa minä laitan ruuat, hoidan tiskit, pesen pyykit ja siivoan kodin. Toinen lupaa ja lupaa, muttei saa mitään aikaiseksi. Ei enää parisuhdetta, jossa toinen ei ole tosissaan ja etäilee ja katselee ja tapailee muita ja sitten taas kysyy: mitä jos aletaan seurustella ihan tosimielellä. Niin, mitä jos tehdään sitten niin, kun sinä tässä olet se, joka ei sitoudu eikä ole varma. Kyllä siinä venkoilussa into laantuu siltä toiselta osapuolelta.
Jos valitset liian komean miehen, niin heillä on varaa kohdella naista tuolla lailla. Ota sellainen mies, joka ei saa yleensä naisia, jolloin hän kohtelee sinua kuin prinsessaa. Mies on niin iloinen siitä, että joku kiinnostui hänestä.
Riittäisikö sille miehelle siis seksitön suhde? Suhde, jossa ei koskaan koe itseään halutuksi?
Minulle ainakin riittäisi.
Tietysti sen suhteen lähtökohta olisi se, että en itsekään haluaisi seksiä vastapuolelta.
Jos nykyinen suhde päättyisi, voisin ottaa jonkun naisen seksittömäksi tapailukaveriksi, jonka kanssa voisi käydä marjametsässä ja elokuvissa. Kotiin en ottaisi, enkä mitään sidosta häneen rakentaisi, mutta voisin hengailla ja viettää aikaa. Kohtelisin hyvin, mutta en prinsessana.
Minullekin riittäisi. Tosin ei seksitön suhde, vaan suhde jossa en kokisi itseäni halutuksi. Riittäisi kyllä, että säännöllisesti voisin tyhjentää itseni naiseen.
Mutta kun nimenomaan et voisi, kun hän ei sinua haluaisi.
Monet naiset suostuvat seksiin, vaikka itse eivät olisi kiihottuneita.
Siihen on yleensä kuitekin joku ihan hyvä syy, esim. rakkaus sitä toista kohtaan. En oikein näe mikä ystävyyssuhteessa olisi se syy antaa ilman omaa halua.
Totta kai siihen olisi joku syy. Sillä syyllä ei kuitenkaan olisi itselleni väliä, niin kauan kun reidet vain aukeaisivat.
Alue: Aihe vapaa
Olin rakastunut toiseen naiseen, kun nykyinen vaimoni alkoi piirittää minua. Aluksi se tuntui jopa vähän huvittavalta, sillä olimme tunteneet jo pari vuotta enkä ikinä ollut ajatellut tätä naista romanttisessa mielessä. Koska nainen johon olin rakastunut, teki selväksi että hänestä ja minusta ei koskaan tule paria, myönnyin sitten tämän toisen naisen lähestymisiin. En voi sanoa koskaan olleeni rakastunut vaimooni, mutta rakastan häntä kyllä, ja olemme olleet yhdessä pitkään, onnellisina.