Miksi ihmiset ei enää pariudu?
Kommentit (2819)
Minulla on mies mutta taas jää koko kodin joulusiivous yksin minulle.
Naisissa on se jännä ominaisuus että vaikka nainen itse olisi kouluttamaton pienituloinen ja yhtä leveä kuin pitkä niin sille kelpaa vain Ridge Forresterin näköiset laatikkoleuat. Tämä on ongelman ydin.
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka valitatte ettette ota riesaksenne jankkaajaa tai mitä lie muuta roikkujaa. Lienee peiliin kattomisen paikka jos ette saa kivaa kumppania joka tekis elämästä parempaa
Heh, näin se tuntuu olevan että naiset kutsuu riesaksi/jankkaajaksi niitä harvoja ihmisiä jotka heistä oikeasti välittäisi, sellaiset eivät kelpaa ja haluavat menevän pettäjä ranen jota joka toinen varattu nainen haluaa heti nähdessään.
Naisten silmissä rakkauden tunnustajasta tulee nopeasti luusereita/pellejä/jankkaajia, ja halutaan vaihtaa "parempaan", haetaan haastetta. Jos nainen kuulee mieheltä "rakastan sinua", alkaa sillä sekunnilla haaveet vaihtamisesta koska "mission complete". Haetaan hyväksymistä ja sen saatua aletaan etsiä seuraavaa. Ei ihme että pitkät parisuhteen on äärimmäisen harvinaisia. Naisille ei mikään tunnu riittävän.
Täällä monesti mainittu tuo prinsessa syndrooma. Pohjimmainen syy koska naiset eivät hyvää vaihtoehtoa kelpuuta, odotetaan aina parempaa satuolentoa jota ei ole olemassa ja eletään vaihtokierteessä. Sitten vaihdevuosien jälkeen miettivät että, ehkä se ensimmäinen tai toinen olisi ollut se "paras" kaikista läpikäydyistä.
Nykypäivänä tuntuu mahdottomalta etsiä naista parisuhteeseen, koska 99% naisista etsii jotai mitä ei ole olemassa, ja pettyvät koska mielikuva täydellisyydestä ei osunut unelmien kanssa yhteen.
Rehellisesti sanottuna en vain millään usko, että yksikään nainen minua jaksaisi katsella parisuhteessa. En stressaa kovin usein siivoamisesta, vaatteita saataa lojua tuolilla tai ne likaiset lautasetkaan ei vaivaa pöydällä. Siis missään sikolätissä en asu mutta ei täällä ole aina kaikki "tip top". Muutaman oluenkin saatan juoda illalla jos siltä tuntuu. Ruokaa harvemmin teen itse, vapaa-aika menee yleensä jotain autoa rassatessa.
Luulen, että minulle sopisi parhaiten sellainen järjestely, että asutaan erillään. En kaipaa "äitiä" siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Mutta joo, en valita. Itsehän minä tämän olen valinnut.
Ymmärsinkö oikein: ihmettelet miksi et saa parisuhdetta vaikka et ole panomies?
Se, ettet ole panomies, tarkoittaa vain että sinulla ei ole yhtä tiettyä vikaa. Se ei riitä kiinnostuksen herättämiseen. Vian puuttuminen ei sinänsä ole hyve. Parisuhteen saat sillä mitä sinulla ON eikä sillä mitä sinulta PUUTTUU. Sinulla pitäisi olla jokin hyvä puoli, jokin kaunis ominaisuus, kuten ystävällisyys, huomaavaisuus, keskustelutaito, älykkyys, huumorintaju. Se, että ihmettelet mikset saa naista vaikka et ole panomies, kuulostaa aika omituiselta. Vähän sama kuin jos ihmettelisit ettet saa parisuhdetta vaikka et ole pankinryöstätjä. Ymmärrätkö pointin? Yksittäisen vian puuttuminen ei ole kovin kummoinen ansio.
Vierailija kirjoitti:
pariutuva mies päätyy useimmiten elatusmaksujenmaksajaksi, kun nainen kyllästyy
Se lapsi todennäköisesti on käenpoika. Haki vaan maksajaa.
Ihmiset on nykyään niin neuroottisia ja ahdistuneita säätäjiä; pähkitään mietitään filosofoidaan jne. Ennen meininki oli vähemmän kompleksista säätämistä
Enpä osaa muista ihmisistä sanoa mutta itse en vain ole hysteerinen parisuhde ihminen ja siksipä en pariudu. Minulla on ollut elämäni aikana kaksi parisuhdetta, molemmat ovat olleet varsin pitkiä. Vastaavasti olen myös ollut sinkku pitkiä aikoja, koska minulla ei ole sitä jotain pakottavaa tarvetta olla väenväkisin suhteessa. En koe sinkkuna ollessani jotain syvää masennusta ja tyhjyyden tunnetta mistä usein puhutaan ja pelotellaan. Jos joskus vielä tulee sopiva mies kohdalle niin miksipä ei, mutta mitään stressiä en todellakaan asiasta ota, koska olen jo kuitenkin kokenut romantiikkaa, intohimoa, yhdessä asumiset sun muut parisuhde asiat mistä haaveillaan ja hehkutetaan. Olen ikäänkuin kokenut jo kaikki parisuhteiden hyvät ja huonot puolet enkä koe että tämä elämäntyyli olisi automaattisesti parempi kuin sinkkuus. Ehkä muutkin ovat todenneet tämän saman eivätkä koe sen takia tarvetta pariutua.
Kuinkahan kauan kestää, että yksinäisyydestä kärsivät tavis-miehet keksivät saavansa luotettavia ja pysyviä elämänkumppaneita toisista tavis-miehistä? Ihmissuhde voi perustua ihan hyvin myös järkisyille eikä raha todellakaan ole niistä ainoa. Ei välttämättä edes tärkein. Yksin asuminen on tunnistettu terveysriski ja lisäksi se liittyy moneen muuhun terveysriskiin, jotka sosiaalisemmassa asumismuodossa tulisi vältettyä ihan huomaamatta. Jos tuntuu, että nukkuminen oman elämän parhaan kaverin kanssa saman peiton alla on liian jotain, voi valita hiukan väljemmän asumuksen. Kaksi töissä käyvää aikuista miestä rahoittaa helposti kolmiossa asumisen eikä kukaan kiellä ottamasta lisää kustannusten jakajia.
Asiasta perillä oleva taho kirjoitti:
Kuinkahan kauan kestää, että yksinäisyydestä kärsivät tavis-miehet keksivät saavansa luotettavia ja pysyviä elämänkumppaneita toisista tavis-miehistä? Ihmissuhde voi perustua ihan hyvin myös järkisyille eikä raha todellakaan ole niistä ainoa. Ei välttämättä edes tärkein. Yksin asuminen on tunnistettu terveysriski ja lisäksi se liittyy moneen muuhun terveysriskiin, jotka sosiaalisemmassa asumismuodossa tulisi vältettyä ihan huomaamatta. Jos tuntuu, että nukkuminen oman elämän parhaan kaverin kanssa saman peiton alla on liian jotain, voi valita hiukan väljemmän asumuksen. Kaksi töissä käyvää aikuista miestä rahoittaa helposti kolmiossa asumisen eikä kukaan kiellä ottamasta lisää kustannusten jakajia.
Ei pahalla mutta aina kun aletaan heittää näitä tunnistettuja terveysriskejä sinkkuuden suhteen niin tekee vähän mieli nauraa. Netistä voi löytyä mitä tahansa "todistettuja" teorioita sinkkuutta vastaan tai sen puolesta. Jos sinkkuus olisi joku selkeä kuoleman ja sairauksien aiheuttaja niin mites sitten selitetään nunnat jotka elää koko elämänsä ilman parisuhdetta, ja silti he elävät todella usein hyvin vanhoiksi ja pysyvät myös terveinä. Että jospa lopetettaisiin nämä "jos elät yksin kuolen varmasti" pelottelut sikseen ja annetaan ihmisten pariutua tai olla pariutumatta niin kuin itse näkevät parhaaksi.
Koska yksinolemisessa on liikaa hyviä puolia ja kun on kerran päässyt läheisriippuvuudesta eroon, ei mielellään vaihda takaisin huonojen kompromissien tekemiseen ja säätöön.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mies mutta taas jää koko kodin joulusiivous yksin minulle.
Miksi jättäydyt tuohon tilanteeseen? Luulisi yhteisasumisen alkuvaiheessa jo keskustellun pelisännöistä.
Pariutuminen ei ole enää talousellinen tai sosiaalinen pakko, joten ihmiset voivat huolella valita parantaako parisuhde omaa elämää vai huonontaako parisuhde omaa elämää. Hyvä sinkkuus voittaa huonen parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Pariutuminen ei ole enää talousellinen tai sosiaalinen pakko, joten ihmiset voivat huolella valita parantaako parisuhde omaa elämää vai huonontaako parisuhde omaa elämää. Hyvä sinkkuus voittaa huonen parisuhteen.
Tämä on varmasti merkittävä osa totuudesta. Lisäksi lapsia ei tarvitse hankkia ns. vanhuudenturvaksi. Yleensäkin kannustin tai halu lapsen ja parisuhteen hankkimiseksi puuttuu merkittävältä osalta lapsentekoiässä olevilta. Lapsi vaatii vielä suuremman panostuksen kuin parisuhde.
Tykkään asua yksin enkä kaipaa miesseuraa.
En pidä naisista kuin seksin muodossa.
ny on pojat kuulkaas mato koukussa niin sanotusti hirveästi kuumottaa ja epäröin haluanko edes parisuhdetta katsotaan miten tässä käy Terveisin Erkki.
Koska miehet on kotona pahalla tuulella, tiuskii ja räyskii.