Lue keskustelun säännöt.
Miksiköhän kaikki välttelevät minua?
20.11.2022 |
Siis kun aina yksinäisille annetaan neuvoksi, että pitää mennä ihmisten seuraan ja jutella. Niin olen elämäni aikana "mennyt juttelemaan" eri ympyröissä ja eri maissakin yhteensä varmaan sadoille tai tuhansille ihmisille, mutta käytännössä tiivistettynä minulle ei kummemmin jutella takaisin.
En ilmeisesti herätä ihmisissä minkäänlaisia tutustumishaluja. Joten neuvo "mennä ihmisten pariin" ei minulla toimi. Joten kertokaa, minkälaisia ihmisiä itse vieroksutte, välttelette tai minkälaisiin ihmisiin koette jotain vaistomaista varautuneisuutta? Erityisesti naispuolisiin siis, nainen kun olen.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku taisi jo kyselläkin, oletko miettinyt, miksi kyselet ihmisiltä asioita tai aloitat keskustelun. Jos se tapahtuu siksi, että haluat löytää ystäviä, se on helposti ehkä vähän väkinäistä.
Mutta jos olet aidosti monenlaisista asioista ja ihmisistä kiinnostunut, keskustelut varmaan sekä alkavat että jatkuvat luontevammin. Onko sinulla siis muita harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita kuin tuo yritys löytää ystäviä?
Miten muuten on, tunteeko kukaan laajasti sivistynyttä, elämälle ja muille ihmisille avointa, hymyilevää ihmistä, joka ei olisi laajasti pidetty? Ihmisten kanssa on vain luontevampaa keskustella, jos tietää asioista ja osaa siksi keskustella ihmisten kanssa näiden mielenkiinnon kohteista. Oma isäpuoleni on tuollainen ja vielä nyt vanhoilla päivilläänkin hänellä on laaja ystäväpiiri ja tuntuu, että aina löytyy uusiakin tuttuja.
No varmasti tuollaiset ihmiset onkin laajasti pidettyjä mutta ei kai kaikki ihmiset, joilla ystäviä on, ole niin äärimmäisen sivistyneitä ja hymyileviä.
Eikös ihmisiltä nyt yleensä kysellä asioita heistä itsestään jos heihin haluaa tutustua, vai mistä aiheesta minun pitäisi niitä kysymyksiä esittää? Vai alanko puhua vain jostain omasta mielenkiinnon kohteestani, ei kai sitäkään ihan normaalina pidetä? Vai pitääkö minun siis teeskennellä, etten halua ystäviä silloin kun yritän tutustua ihmisiin ja saada ystäviä?
Mutta miksi haluat tutustua ihmisiin? Tarkoitan, että tuohan kuulostaa vähän samalta kuin miehet, jotka "haluavat naisen".
Mitä ne sinun mielenkiinnon kohteesi ovat? Jos rakastat esimerkiksi joogaa ja sinulla on kymmenen kissaa, voisi ajatella, että joogatunnin alussa joku mainitsisi kissansa ja silloin sinun olisi luonteva alkaa kysyä hänen kissa-asioistaan. Jos taas haluat vain "löytää ystäviä" ja alat joogatunnilla puhua siksi kenen tahansa kanssa joogamattovalinnoista, se ei ole yhtä innostavaa.
Itse löysin yhden parhaista ystävistäni, kun olin vapaaehtoistyössä ja meille selvisi, että harrastamme molemmat yhtä harvinaista kieltä. Nuo nyt ovat sattumia, mutta elämässä kannattaa vain kiinnostua monenlaisesta muusta kuin ystävien etsimisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ikinä ollu yhtään läheistä ystävää? Mitä sille kävi? Selvitä tämä itsellesi, voit löytää syyn.
On ollut eräs opiskeluajoilta, jolla myöskään ei ollut mitään hirveää seurapiiriä mutta oli kuitenkin sosiaalisesti suositumpi, hän muutti toiselle puolelle Suomea (uuden työn perässä, ei päästäkseen minua pakoon kai), hankki miehen ja perheen jne. Noin kerran vuoteen viestittelemme.
Mutta kuitenkin on yksi. Ala nyt pitää tiiviimmin yhteyttä, itsestäsihän se tahti riippuu. Soita vaikka kerran kuussa, lyhyitä puheluita, ja mene käymään. Järjestä yhteinen matka tai joku teatterreissu yms.
Täysin tyhjästä on vaikeempaa alkaa löytää ystäviä. Entä entiset luokkakaverisi, joku toinen yksinäinen? Ota yhteyttä Fb ja ehdota yhteistä kokoontumista vanhojen muistelemiseksi joidenkin kanssa.
Ala käydä.seurakunnan kokouksessa. Liity kirkon toimintaan.
Ei mulla mitään entisiä luokkakavereita ole, minua pidettiin outona jo kouluaikoina. Itse asiassa olen ollut kaikkien muitten harrastusten ja puuhien ohella myös yhdessä kirkon toiminnassa, ei ne halunneet tutustua minuun yhtään sen enempää kuin muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku taisi jo kyselläkin, oletko miettinyt, miksi kyselet ihmisiltä asioita tai aloitat keskustelun. Jos se tapahtuu siksi, että haluat löytää ystäviä, se on helposti ehkä vähän väkinäistä.
Mutta jos olet aidosti monenlaisista asioista ja ihmisistä kiinnostunut, keskustelut varmaan sekä alkavat että jatkuvat luontevammin. Onko sinulla siis muita harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita kuin tuo yritys löytää ystäviä?
Miten muuten on, tunteeko kukaan laajasti sivistynyttä, elämälle ja muille ihmisille avointa, hymyilevää ihmistä, joka ei olisi laajasti pidetty? Ihmisten kanssa on vain luontevampaa keskustella, jos tietää asioista ja osaa siksi keskustella ihmisten kanssa näiden mielenkiinnon kohteista. Oma isäpuoleni on tuollainen ja vielä nyt vanhoilla päivilläänkin hänellä on laaja ystäväpiiri ja tuntuu, että aina löytyy uusiakin tuttuja.
No varmasti tuollaiset ihmiset onkin laajasti pidettyjä mutta ei kai kaikki ihmiset, joilla ystäviä on, ole niin äärimmäisen sivistyneitä ja hymyileviä.
Eikös ihmisiltä nyt yleensä kysellä asioita heistä itsestään jos heihin haluaa tutustua, vai mistä aiheesta minun pitäisi niitä kysymyksiä esittää? Vai alanko puhua vain jostain omasta mielenkiinnon kohteestani, ei kai sitäkään ihan normaalina pidetä? Vai pitääkö minun siis teeskennellä, etten halua ystäviä silloin kun yritän tutustua ihmisiin ja saada ystäviä?
Mutta miksi haluat tutustua ihmisiin? Tarkoitan, että tuohan kuulostaa vähän samalta kuin miehet, jotka "haluavat naisen".
Mitä ne sinun mielenkiinnon kohteesi ovat? Jos rakastat esimerkiksi joogaa ja sinulla on kymmenen kissaa, voisi ajatella, että joogatunnin alussa joku mainitsisi kissansa ja silloin sinun olisi luonteva alkaa kysyä hänen kissa-asioistaan. Jos taas haluat vain "löytää ystäviä" ja alat joogatunnilla puhua siksi kenen tahansa kanssa joogamattovalinnoista, se ei ole yhtä innostavaa.
Itse löysin yhden parhaista ystävistäni, kun olin vapaaehtoistyössä ja meille selvisi, että harrastamme molemmat yhtä harvinaista kieltä. Nuo nyt ovat sattumia, mutta elämässä kannattaa vain kiinnostua monenlaisesta muusta kuin ystävien etsimisestä.
Siis toki ne minun harrastukset on olleet sellaisia joista olen kiinnostunut itse ja sen vuoksi mennyt toimintaan. Täällä kai kysyttiin että millaisia ne minun kysymykset jne on ja siksi kerroin. Että en siis mene väkisin vaan johonkin curling-seuraan ja kysy ekalta vastaantulijalta että mennäänkö kahville tms. Olen vaan halunnut tutustua muihin kun muutkin tutustuu keskenään, ja kyllästyttää olla koko ajan yksin, mutta se ei vaan jostain syystä suju riippumatta siitä missä olen, mitä teen ja kenen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä siis kyselet ihmisiltä?
No esim jos on vaikka joku teatteriharrastus niin voin kysyä että oletko aiemmin harrastanut, tai joku välineharrastus että onko nuo välineet x olleet hyvät, tai jotain missä olet töissä jne. Mielestäni neutraaleja kysymyksiä eikä mitään "uskotkos Jumalaan"- tyyppisiä.
Työpaikan kysyminen ei ole neutraali kysymys, koska itselläni on aika harvinainen ammatti, joten en sitä tietoa viitsi jaella. En siis ole töissä raksalla, sairaanhoitaja tai opettaja 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ikinä ollu yhtään läheistä ystävää? Mitä sille kävi? Selvitä tämä itsellesi, voit löytää syyn.
On ollut eräs opiskeluajoilta, jolla myöskään ei ollut mitään hirveää seurapiiriä mutta oli kuitenkin sosiaalisesti suositumpi, hän muutti toiselle puolelle Suomea (uuden työn perässä, ei päästäkseen minua pakoon kai), hankki miehen ja perheen jne. Noin kerran vuoteen viestittelemme.
Mutta kuitenkin on yksi. Ala nyt pitää tiiviimmin yhteyttä, itsestäsihän se tahti riippuu. Soita vaikka kerran kuussa, lyhyitä puheluita, ja mene käymään. Järjestä yhteinen matka tai joku teatterreissu yms.
Täysin tyhjästä on vaikeempaa alkaa löytää ystäviä. Entä entiset luokkakaverisi, joku toinen yksinäinen? Ota yhteyttä Fb ja ehdota yhteistä kokoontumista vanhojen muistelemiseksi joidenkin kanssa.
Ala käydä.seurakunnan kokouksessa. Liity kirkon toimintaan.Ei mulla mitään entisiä luokkakavereita ole, minua pidettiin outona jo kouluaikoina. Itse asiassa olen ollut kaikkien muitten harrastusten ja puuhien ohella myös yhdessä kirkon toiminnassa, ei ne halunneet tutustua minuun yhtään sen enempää kuin muutkaan.
nyt paljastit että olet ainakin osittain trolli. Hieman epäilinkin. Eri seurakunnilla on paljon ryhmiä, esim. raamattupiiri, lähetyspiiri, neulontakerho, rukouspiiri, kotisoluja eri ikäisille...jne. On melko vaikea uskoa että jos säännöllisesti oikeesti käyt noissa, ei kukaan muka juttelisi sulle, tai alkaisi pikkuhiljaa tuntea sinua. Tai jos ITSE käyttäydyt jotenkin todella rumasti, se voiis selitää, mutta siltikin saat kaverita vaikka srk työntekijöistä, he on seillä sinua varten palkattuina.
"ei ole entisiä luokkakaverita"?? No niin just...et edes itse ota yhteyttä. Ja, moni muukin on "outo", silti ihmiset yeensä haluaa Fb kaveriksi kaikenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku taisi jo kyselläkin, oletko miettinyt, miksi kyselet ihmisiltä asioita tai aloitat keskustelun. Jos se tapahtuu siksi, että haluat löytää ystäviä, se on helposti ehkä vähän väkinäistä.
Mutta jos olet aidosti monenlaisista asioista ja ihmisistä kiinnostunut, keskustelut varmaan sekä alkavat että jatkuvat luontevammin. Onko sinulla siis muita harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita kuin tuo yritys löytää ystäviä?
Miten muuten on, tunteeko kukaan laajasti sivistynyttä, elämälle ja muille ihmisille avointa, hymyilevää ihmistä, joka ei olisi laajasti pidetty? Ihmisten kanssa on vain luontevampaa keskustella, jos tietää asioista ja osaa siksi keskustella ihmisten kanssa näiden mielenkiinnon kohteista. Oma isäpuoleni on tuollainen ja vielä nyt vanhoilla päivilläänkin hänellä on laaja ystäväpiiri ja tuntuu, että aina löytyy uusiakin tuttuja.
No varmasti tuollaiset ihmiset onkin laajasti pidettyjä mutta ei kai kaikki ihmiset, joilla ystäviä on, ole niin äärimmäisen sivistyneitä ja hymyileviä.
Eikös ihmisiltä nyt yleensä kysellä asioita heistä itsestään jos heihin haluaa tutustua, vai mistä aiheesta minun pitäisi niitä kysymyksiä esittää? Vai alanko puhua vain jostain omasta mielenkiinnon kohteestani, ei kai sitäkään ihan normaalina pidetä? Vai pitääkö minun siis teeskennellä, etten halua ystäviä silloin kun yritän tutustua ihmisiin ja saada ystäviä?
Mutta miksi haluat tutustua ihmisiin? Tarkoitan, että tuohan kuulostaa vähän samalta kuin miehet, jotka "haluavat naisen".
Mitä ne sinun mielenkiinnon kohteesi ovat? Jos rakastat esimerkiksi joogaa ja sinulla on kymmenen kissaa, voisi ajatella, että joogatunnin alussa joku mainitsisi kissansa ja silloin sinun olisi luonteva alkaa kysyä hänen kissa-asioistaan. Jos taas haluat vain "löytää ystäviä" ja alat joogatunnilla puhua siksi kenen tahansa kanssa joogamattovalinnoista, se ei ole yhtä innostavaa.
Itse löysin yhden parhaista ystävistäni, kun olin vapaaehtoistyössä ja meille selvisi, että harrastamme molemmat yhtä harvinaista kieltä. Nuo nyt ovat sattumia, mutta elämässä kannattaa vain kiinnostua monenlaisesta muusta kuin ystävien etsimisestä.
Siis toki ne minun harrastukset on olleet sellaisia joista olen kiinnostunut itse ja sen vuoksi mennyt toimintaan. Täällä kai kysyttiin että millaisia ne minun kysymykset jne on ja siksi kerroin. Että en siis mene väkisin vaan johonkin curling-seuraan ja kysy ekalta vastaantulijalta että mennäänkö kahville tms. Olen vaan halunnut tutustua muihin kun muutkin tutustuu keskenään, ja kyllästyttää olla koko ajan yksin, mutta se ei vaan jostain syystä suju riippumatta siitä missä olen, mitä teen ja kenen kanssa.
sinähän sanoit että sinulla on sukulaisia? Ole kiitollinen edes heistä, monilla kun ei ole niitäkään. Ja heistä voit saada yllättävän hyviä ystäviä myös. Yhden tuttuni yksi läheinen ystävä on serkkunsa. Mulla ei se toimi...Ainakin voisit alkaa soittelemaan enemmän näille sukulaisille, pyytää kylään ja mennä itse. Kehitä näitä suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ikinä ollu yhtään läheistä ystävää? Mitä sille kävi? Selvitä tämä itsellesi, voit löytää syyn.
On ollut eräs opiskeluajoilta, jolla myöskään ei ollut mitään hirveää seurapiiriä mutta oli kuitenkin sosiaalisesti suositumpi, hän muutti toiselle puolelle Suomea (uuden työn perässä, ei päästäkseen minua pakoon kai), hankki miehen ja perheen jne. Noin kerran vuoteen viestittelemme.
Mutta kuitenkin on yksi. Ala nyt pitää tiiviimmin yhteyttä, itsestäsihän se tahti riippuu. Soita vaikka kerran kuussa, lyhyitä puheluita, ja mene käymään. Järjestä yhteinen matka tai joku teatterreissu yms.
Täysin tyhjästä on vaikeempaa alkaa löytää ystäviä. Entä entiset luokkakaverisi, joku toinen yksinäinen? Ota yhteyttä Fb ja ehdota yhteistä kokoontumista vanhojen muistelemiseksi joidenkin kanssa.
Ala käydä.seurakunnan kokouksessa. Liity kirkon toimintaan.Ei mulla mitään entisiä luokkakavereita ole, minua pidettiin outona jo kouluaikoina. Itse asiassa olen ollut kaikkien muitten harrastusten ja puuhien ohella myös yhdessä kirkon toiminnassa, ei ne halunneet tutustua minuun yhtään sen enempää kuin muutkaan.
nyt paljastit että olet ainakin osittain trolli. Hieman epäilinkin. Eri seurakunnilla on paljon ryhmiä, esim. raamattupiiri, lähetyspiiri, neulontakerho, rukouspiiri, kotisoluja eri ikäisille...jne. On melko vaikea uskoa että jos säännöllisesti oikeesti käyt noissa, ei kukaan muka juttelisi sulle, tai alkaisi pikkuhiljaa tuntea sinua. Tai jos ITSE käyttäydyt jotenkin todella rumasti, se voiis selitää, mutta siltikin saat kaverita vaikka srk työntekijöistä, he on seillä sinua varten palkattuina.
"ei ole entisiä luokkakaverita"?? No niin just...et edes itse ota yhteyttä. Ja, moni muukin on "outo", silti ihmiset yeensä haluaa Fb kaveriksi kaikenlaisia.
Joo no en tietenkään halua ottaa yhteyttä ihmisiin jotka karttoi minua läpi kouluajan. Mitähän järkeä siinä olisi?
Ja siis joo en ole ollut noissa kaikissa seurakunnan toimissa mukana vaan eräässä raamattupiirijutussa ja vapaaehtoisena (ja nämä puhtaasti uusien tuttavuuksien saamiseksi, en edes usko Jumalaan), mutta kuten sanottu oli lopputulos sama kuin muulloinkin. Minulle jutellaan pari sanaa ja sitten ilmeisesti tehdään johtopäätös että en ole tutustumisen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku taisi jo kyselläkin, oletko miettinyt, miksi kyselet ihmisiltä asioita tai aloitat keskustelun. Jos se tapahtuu siksi, että haluat löytää ystäviä, se on helposti ehkä vähän väkinäistä.
Mutta jos olet aidosti monenlaisista asioista ja ihmisistä kiinnostunut, keskustelut varmaan sekä alkavat että jatkuvat luontevammin. Onko sinulla siis muita harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita kuin tuo yritys löytää ystäviä?
Miten muuten on, tunteeko kukaan laajasti sivistynyttä, elämälle ja muille ihmisille avointa, hymyilevää ihmistä, joka ei olisi laajasti pidetty? Ihmisten kanssa on vain luontevampaa keskustella, jos tietää asioista ja osaa siksi keskustella ihmisten kanssa näiden mielenkiinnon kohteista. Oma isäpuoleni on tuollainen ja vielä nyt vanhoilla päivilläänkin hänellä on laaja ystäväpiiri ja tuntuu, että aina löytyy uusiakin tuttuja.
No varmasti tuollaiset ihmiset onkin laajasti pidettyjä mutta ei kai kaikki ihmiset, joilla ystäviä on, ole niin äärimmäisen sivistyneitä ja hymyileviä.
Eikös ihmisiltä nyt yleensä kysellä asioita heistä itsestään jos heihin haluaa tutustua, vai mistä aiheesta minun pitäisi niitä kysymyksiä esittää? Vai alanko puhua vain jostain omasta mielenkiinnon kohteestani, ei kai sitäkään ihan normaalina pidetä? Vai pitääkö minun siis teeskennellä, etten halua ystäviä silloin kun yritän tutustua ihmisiin ja saada ystäviä?
Mutta miksi haluat tutustua ihmisiin? Tarkoitan, että tuohan kuulostaa vähän samalta kuin miehet, jotka "haluavat naisen".
Mitä ne sinun mielenkiinnon kohteesi ovat? Jos rakastat esimerkiksi joogaa ja sinulla on kymmenen kissaa, voisi ajatella, että joogatunnin alussa joku mainitsisi kissansa ja silloin sinun olisi luonteva alkaa kysyä hänen kissa-asioistaan. Jos taas haluat vain "löytää ystäviä" ja alat joogatunnilla puhua siksi kenen tahansa kanssa joogamattovalinnoista, se ei ole yhtä innostavaa.
Itse löysin yhden parhaista ystävistäni, kun olin vapaaehtoistyössä ja meille selvisi, että harrastamme molemmat yhtä harvinaista kieltä. Nuo nyt ovat sattumia, mutta elämässä kannattaa vain kiinnostua monenlaisesta muusta kuin ystävien etsimisestä.
Siis toki ne minun harrastukset on olleet sellaisia joista olen kiinnostunut itse ja sen vuoksi mennyt toimintaan. Täällä kai kysyttiin että millaisia ne minun kysymykset jne on ja siksi kerroin. Että en siis mene väkisin vaan johonkin curling-seuraan ja kysy ekalta vastaantulijalta että mennäänkö kahville tms. Olen vaan halunnut tutustua muihin kun muutkin tutustuu keskenään, ja kyllästyttää olla koko ajan yksin, mutta se ei vaan jostain syystä suju riippumatta siitä missä olen, mitä teen ja kenen kanssa.
sinähän sanoit että sinulla on sukulaisia? Ole kiitollinen edes heistä, monilla kun ei ole niitäkään. Ja heistä voit saada yllättävän hyviä ystäviä myös. Yhden tuttuni yksi läheinen ystävä on serkkunsa. Mulla ei se toimi...Ainakin voisit alkaa soittelemaan enemmän näille sukulaisille, pyytää kylään ja mennä itse. Kehitä näitä suhteita.
Sukulaisilla tarkoitan vanhempiani. Serkkuja on, mutta arvaa mitä- ei hekään pidä yhteyttä kuin toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä siis kyselet ihmisiltä?
No esim jos on vaikka joku teatteriharrastus niin voin kysyä että oletko aiemmin harrastanut, tai joku välineharrastus että onko nuo välineet x olleet hyvät, tai jotain missä olet töissä jne. Mielestäni neutraaleja kysymyksiä eikä mitään "uskotkos Jumalaan"- tyyppisiä.
Liian tavallista small talk;ia, boooring. Ei jaksais yhtään vastailla tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku taisi jo kyselläkin, oletko miettinyt, miksi kyselet ihmisiltä asioita tai aloitat keskustelun. Jos se tapahtuu siksi, että haluat löytää ystäviä, se on helposti ehkä vähän väkinäistä.
Mutta jos olet aidosti monenlaisista asioista ja ihmisistä kiinnostunut, keskustelut varmaan sekä alkavat että jatkuvat luontevammin. Onko sinulla siis muita harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita kuin tuo yritys löytää ystäviä?
Miten muuten on, tunteeko kukaan laajasti sivistynyttä, elämälle ja muille ihmisille avointa, hymyilevää ihmistä, joka ei olisi laajasti pidetty? Ihmisten kanssa on vain luontevampaa keskustella, jos tietää asioista ja osaa siksi keskustella ihmisten kanssa näiden mielenkiinnon kohteista. Oma isäpuoleni on tuollainen ja vielä nyt vanhoilla päivilläänkin hänellä on laaja ystäväpiiri ja tuntuu, että aina löytyy uusiakin tuttuja.
No varmasti tuollaiset ihmiset onkin laajasti pidettyjä mutta ei kai kaikki ihmiset, joilla ystäviä on, ole niin äärimmäisen sivistyneitä ja hymyileviä.
Eikös ihmisiltä nyt yleensä kysellä asioita heistä itsestään jos heihin haluaa tutustua, vai mistä aiheesta minun pitäisi niitä kysymyksiä esittää? Vai alanko puhua vain jostain omasta mielenkiinnon kohteestani, ei kai sitäkään ihan normaalina pidetä? Vai pitääkö minun siis teeskennellä, etten halua ystäviä silloin kun yritän tutustua ihmisiin ja saada ystäviä?
Mutta miksi haluat tutustua ihmisiin? Tarkoitan, että tuohan kuulostaa vähän samalta kuin miehet, jotka "haluavat naisen".
Mitä ne sinun mielenkiinnon kohteesi ovat? Jos rakastat esimerkiksi joogaa ja sinulla on kymmenen kissaa, voisi ajatella, että joogatunnin alussa joku mainitsisi kissansa ja silloin sinun olisi luonteva alkaa kysyä hänen kissa-asioistaan. Jos taas haluat vain "löytää ystäviä" ja alat joogatunnilla puhua siksi kenen tahansa kanssa joogamattovalinnoista, se ei ole yhtä innostavaa.
Itse löysin yhden parhaista ystävistäni, kun olin vapaaehtoistyössä ja meille selvisi, että harrastamme molemmat yhtä harvinaista kieltä. Nuo nyt ovat sattumia, mutta elämässä kannattaa vain kiinnostua monenlaisesta muusta kuin ystävien etsimisestä.
Siis toki ne minun harrastukset on olleet sellaisia joista olen kiinnostunut itse ja sen vuoksi mennyt toimintaan. Täällä kai kysyttiin että millaisia ne minun kysymykset jne on ja siksi kerroin. Että en siis mene väkisin vaan johonkin curling-seuraan ja kysy ekalta vastaantulijalta että mennäänkö kahville tms. Olen vaan halunnut tutustua muihin kun muutkin tutustuu keskenään, ja kyllästyttää olla koko ajan yksin, mutta se ei vaan jostain syystä suju riippumatta siitä missä olen, mitä teen ja kenen kanssa.
sinähän sanoit että sinulla on sukulaisia? Ole kiitollinen edes heistä, monilla kun ei ole niitäkään. Ja heistä voit saada yllättävän hyviä ystäviä myös. Yhden tuttuni yksi läheinen ystävä on serkkunsa. Mulla ei se toimi...Ainakin voisit alkaa soittelemaan enemmän näille sukulaisille, pyytää kylään ja mennä itse. Kehitä näitä suhteita.
Sukulaisilla tarkoitan vanhempiani. Serkkuja on, mutta arvaa mitä- ei hekään pidä yhteyttä kuin toisiinsa.
Pidätkö sinä yhteyttä heihin? Kuka muuten kutsuu vanhempiaan sukulaisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku taisi jo kyselläkin, oletko miettinyt, miksi kyselet ihmisiltä asioita tai aloitat keskustelun. Jos se tapahtuu siksi, että haluat löytää ystäviä, se on helposti ehkä vähän väkinäistä.
Mutta jos olet aidosti monenlaisista asioista ja ihmisistä kiinnostunut, keskustelut varmaan sekä alkavat että jatkuvat luontevammin. Onko sinulla siis muita harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita kuin tuo yritys löytää ystäviä?
Miten muuten on, tunteeko kukaan laajasti sivistynyttä, elämälle ja muille ihmisille avointa, hymyilevää ihmistä, joka ei olisi laajasti pidetty? Ihmisten kanssa on vain luontevampaa keskustella, jos tietää asioista ja osaa siksi keskustella ihmisten kanssa näiden mielenkiinnon kohteista. Oma isäpuoleni on tuollainen ja vielä nyt vanhoilla päivilläänkin hänellä on laaja ystäväpiiri ja tuntuu, että aina löytyy uusiakin tuttuja.
No varmasti tuollaiset ihmiset onkin laajasti pidettyjä mutta ei kai kaikki ihmiset, joilla ystäviä on, ole niin äärimmäisen sivistyneitä ja hymyileviä.
Eikös ihmisiltä nyt yleensä kysellä asioita heistä itsestään jos heihin haluaa tutustua, vai mistä aiheesta minun pitäisi niitä kysymyksiä esittää? Vai alanko puhua vain jostain omasta mielenkiinnon kohteestani, ei kai sitäkään ihan normaalina pidetä? Vai pitääkö minun siis teeskennellä, etten halua ystäviä silloin kun yritän tutustua ihmisiin ja saada ystäviä?
Mutta miksi haluat tutustua ihmisiin? Tarkoitan, että tuohan kuulostaa vähän samalta kuin miehet, jotka "haluavat naisen".
Mitä ne sinun mielenkiinnon kohteesi ovat? Jos rakastat esimerkiksi joogaa ja sinulla on kymmenen kissaa, voisi ajatella, että joogatunnin alussa joku mainitsisi kissansa ja silloin sinun olisi luonteva alkaa kysyä hänen kissa-asioistaan. Jos taas haluat vain "löytää ystäviä" ja alat joogatunnilla puhua siksi kenen tahansa kanssa joogamattovalinnoista, se ei ole yhtä innostavaa.
Itse löysin yhden parhaista ystävistäni, kun olin vapaaehtoistyössä ja meille selvisi, että harrastamme molemmat yhtä harvinaista kieltä. Nuo nyt ovat sattumia, mutta elämässä kannattaa vain kiinnostua monenlaisesta muusta kuin ystävien etsimisestä.
Siis toki ne minun harrastukset on olleet sellaisia joista olen kiinnostunut itse ja sen vuoksi mennyt toimintaan. Täällä kai kysyttiin että millaisia ne minun kysymykset jne on ja siksi kerroin. Että en siis mene väkisin vaan johonkin curling-seuraan ja kysy ekalta vastaantulijalta että mennäänkö kahville tms. Olen vaan halunnut tutustua muihin kun muutkin tutustuu keskenään, ja kyllästyttää olla koko ajan yksin, mutta se ei vaan jostain syystä suju riippumatta siitä missä olen, mitä teen ja kenen kanssa.
sinähän sanoit että sinulla on sukulaisia? Ole kiitollinen edes heistä, monilla kun ei ole niitäkään. Ja heistä voit saada yllättävän hyviä ystäviä myös. Yhden tuttuni yksi läheinen ystävä on serkkunsa. Mulla ei se toimi...Ainakin voisit alkaa soittelemaan enemmän näille sukulaisille, pyytää kylään ja mennä itse. Kehitä näitä suhteita.
Sukulaisilla tarkoitan vanhempiani. Serkkuja on, mutta arvaa mitä- ei hekään pidä yhteyttä kuin toisiinsa.
Entäpäs jos SINÄ soittaisit heille, etkä odottaisi heiltä soittoja. Näin se valitettavasti toimii. AInakin alkuun. Ehdota että tulet kylään, tai älä edes ehdota, vaan mene. Jos ei ava ovea niin se on jo eri juttu sit... JOs ei serkku lämpene, niin täti/setä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä siis kyselet ihmisiltä?
No esim jos on vaikka joku teatteriharrastus niin voin kysyä että oletko aiemmin harrastanut, tai joku välineharrastus että onko nuo välineet x olleet hyvät, tai jotain missä olet töissä jne. Mielestäni neutraaleja kysymyksiä eikä mitään "uskotkos Jumalaan"- tyyppisiä.
Liian tavallista small talk;ia, boooring. Ei jaksais yhtään vastailla tuollaiseen.
Ok, eli joidenkin mielestä olen ehkä liian outo ja joidenkin mielestä ehkä liian tylsä. Great.
Haluaisitko kertoa esimerkin jostain omasta harrastuksestasintms, että miten olet päätynyt ystävystymään jonkun kanssa, siis millä sanoilla se vuorovaikutus on suurin piirtein lähtenyt, että olet kiinnostunut jatkamaan keskustelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku taisi jo kyselläkin, oletko miettinyt, miksi kyselet ihmisiltä asioita tai aloitat keskustelun. Jos se tapahtuu siksi, että haluat löytää ystäviä, se on helposti ehkä vähän väkinäistä.
Mutta jos olet aidosti monenlaisista asioista ja ihmisistä kiinnostunut, keskustelut varmaan sekä alkavat että jatkuvat luontevammin. Onko sinulla siis muita harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita kuin tuo yritys löytää ystäviä?
Miten muuten on, tunteeko kukaan laajasti sivistynyttä, elämälle ja muille ihmisille avointa, hymyilevää ihmistä, joka ei olisi laajasti pidetty? Ihmisten kanssa on vain luontevampaa keskustella, jos tietää asioista ja osaa siksi keskustella ihmisten kanssa näiden mielenkiinnon kohteista. Oma isäpuoleni on tuollainen ja vielä nyt vanhoilla päivilläänkin hänellä on laaja ystäväpiiri ja tuntuu, että aina löytyy uusiakin tuttuja.
No varmasti tuollaiset ihmiset onkin laajasti pidettyjä mutta ei kai kaikki ihmiset, joilla ystäviä on, ole niin äärimmäisen sivistyneitä ja hymyileviä.
Eikös ihmisiltä nyt yleensä kysellä asioita heistä itsestään jos heihin haluaa tutustua, vai mistä aiheesta minun pitäisi niitä kysymyksiä esittää? Vai alanko puhua vain jostain omasta mielenkiinnon kohteestani, ei kai sitäkään ihan normaalina pidetä? Vai pitääkö minun siis teeskennellä, etten halua ystäviä silloin kun yritän tutustua ihmisiin ja saada ystäviä?
Mutta miksi haluat tutustua ihmisiin? Tarkoitan, että tuohan kuulostaa vähän samalta kuin miehet, jotka "haluavat naisen".
Mitä ne sinun mielenkiinnon kohteesi ovat? Jos rakastat esimerkiksi joogaa ja sinulla on kymmenen kissaa, voisi ajatella, että joogatunnin alussa joku mainitsisi kissansa ja silloin sinun olisi luonteva alkaa kysyä hänen kissa-asioistaan. Jos taas haluat vain "löytää ystäviä" ja alat joogatunnilla puhua siksi kenen tahansa kanssa joogamattovalinnoista, se ei ole yhtä innostavaa.
Itse löysin yhden parhaista ystävistäni, kun olin vapaaehtoistyössä ja meille selvisi, että harrastamme molemmat yhtä harvinaista kieltä. Nuo nyt ovat sattumia, mutta elämässä kannattaa vain kiinnostua monenlaisesta muusta kuin ystävien etsimisestä.
Siis toki ne minun harrastukset on olleet sellaisia joista olen kiinnostunut itse ja sen vuoksi mennyt toimintaan. Täällä kai kysyttiin että millaisia ne minun kysymykset jne on ja siksi kerroin. Että en siis mene väkisin vaan johonkin curling-seuraan ja kysy ekalta vastaantulijalta että mennäänkö kahville tms. Olen vaan halunnut tutustua muihin kun muutkin tutustuu keskenään, ja kyllästyttää olla koko ajan yksin, mutta se ei vaan jostain syystä suju riippumatta siitä missä olen, mitä teen ja kenen kanssa.
sinähän sanoit että sinulla on sukulaisia? Ole kiitollinen edes heistä, monilla kun ei ole niitäkään. Ja heistä voit saada yllättävän hyviä ystäviä myös. Yhden tuttuni yksi läheinen ystävä on serkkunsa. Mulla ei se toimi...Ainakin voisit alkaa soittelemaan enemmän näille sukulaisille, pyytää kylään ja mennä itse. Kehitä näitä suhteita.
Sukulaisilla tarkoitan vanhempiani. Serkkuja on, mutta arvaa mitä- ei hekään pidä yhteyttä kuin toisiinsa.
Pidätkö sinä yhteyttä heihin? Kuka muuten kutsuu vanhempiaan sukulaisiksi?
Aika moni ainakin tällä palstalla, mutta lähinnä en halunnut olla liian yksityiskohtainen. Mutta pidän kyllä yhteyttä heihin oma-alotteisesti viikottain.
En nyt vielä kuitenkaan taida mennä 20 v sitten nähtyjen serkkujen oville (ensin selvitettyäni missä maassa/kaupungissa he asuu) kyselemään kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ikinä ollu yhtään läheistä ystävää? Mitä sille kävi? Selvitä tämä itsellesi, voit löytää syyn.
On ollut eräs opiskeluajoilta, jolla myöskään ei ollut mitään hirveää seurapiiriä mutta oli kuitenkin sosiaalisesti suositumpi, hän muutti toiselle puolelle Suomea (uuden työn perässä, ei päästäkseen minua pakoon kai), hankki miehen ja perheen jne. Noin kerran vuoteen viestittelemme.
Mutta kuitenkin on yksi. Ala nyt pitää tiiviimmin yhteyttä, itsestäsihän se tahti riippuu. Soita vaikka kerran kuussa, lyhyitä puheluita, ja mene käymään. Järjestä yhteinen matka tai joku teatterreissu yms.
Täysin tyhjästä on vaikeempaa alkaa löytää ystäviä. Entä entiset luokkakaverisi, joku toinen yksinäinen? Ota yhteyttä Fb ja ehdota yhteistä kokoontumista vanhojen muistelemiseksi joidenkin kanssa.
Ala käydä.seurakunnan kokouksessa. Liity kirkon toimintaan.Ei mulla mitään entisiä luokkakavereita ole, minua pidettiin outona jo kouluaikoina. Itse asiassa olen ollut kaikkien muitten harrastusten ja puuhien ohella myös yhdessä kirkon toiminnassa, ei ne halunneet tutustua minuun yhtään sen enempää kuin muutkaan.
nyt paljastit että olet ainakin osittain trolli. Hieman epäilinkin. Eri seurakunnilla on paljon ryhmiä, esim. raamattupiiri, lähetyspiiri, neulontakerho, rukouspiiri, kotisoluja eri ikäisille...jne. On melko vaikea uskoa että jos säännöllisesti oikeesti käyt noissa, ei kukaan muka juttelisi sulle, tai alkaisi pikkuhiljaa tuntea sinua. Tai jos ITSE käyttäydyt jotenkin todella rumasti, se voiis selitää, mutta siltikin saat kaverita vaikka srk työntekijöistä, he on seillä sinua varten palkattuina.
"ei ole entisiä luokkakaverita"?? No niin just...et edes itse ota yhteyttä. Ja, moni muukin on "outo", silti ihmiset yeensä haluaa Fb kaveriksi kaikenlaisia.
Joo no en tietenkään halua ottaa yhteyttä ihmisiin jotka karttoi minua läpi kouluajan. Mitähän järkeä siinä olisi?
Ja siis joo en ole ollut noissa kaikissa seurakunnan toimissa mukana vaan eräässä raamattupiirijutussa ja vapaaehtoisena (ja nämä puhtaasti uusien tuttavuuksien saamiseksi, en edes usko Jumalaan), mutta kuten sanottu oli lopputulos sama kuin muulloinkin. Minulle jutellaan pari sanaa ja sitten ilmeisesti tehdään johtopäätös että en ole tutustumisen arvoinen.
No todella huono paikka mennä Kirkkoon vapaaehtoiseksi jos kiellät koko kristinuskon...Mitä ihmettä?? En ole oudompaa kyllä kuullutkaan. En ihmettele jos on karteltu. Epäuskoinen vapaaehtoisena? No miksi et mene oman ideologiasi mukaiseen toimintaan, joku poliittinen järjestö tai vaikka eläintensuojeluyhdistys.
Keksit kokoajan verukkeita. Olet trolli ja hakemalla haet uhriutumisen mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku taisi jo kyselläkin, oletko miettinyt, miksi kyselet ihmisiltä asioita tai aloitat keskustelun. Jos se tapahtuu siksi, että haluat löytää ystäviä, se on helposti ehkä vähän väkinäistä.
Mutta jos olet aidosti monenlaisista asioista ja ihmisistä kiinnostunut, keskustelut varmaan sekä alkavat että jatkuvat luontevammin. Onko sinulla siis muita harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita kuin tuo yritys löytää ystäviä?
Miten muuten on, tunteeko kukaan laajasti sivistynyttä, elämälle ja muille ihmisille avointa, hymyilevää ihmistä, joka ei olisi laajasti pidetty? Ihmisten kanssa on vain luontevampaa keskustella, jos tietää asioista ja osaa siksi keskustella ihmisten kanssa näiden mielenkiinnon kohteista. Oma isäpuoleni on tuollainen ja vielä nyt vanhoilla päivilläänkin hänellä on laaja ystäväpiiri ja tuntuu, että aina löytyy uusiakin tuttuja.
No varmasti tuollaiset ihmiset onkin laajasti pidettyjä mutta ei kai kaikki ihmiset, joilla ystäviä on, ole niin äärimmäisen sivistyneitä ja hymyileviä.
Eikös ihmisiltä nyt yleensä kysellä asioita heistä itsestään jos heihin haluaa tutustua, vai mistä aiheesta minun pitäisi niitä kysymyksiä esittää? Vai alanko puhua vain jostain omasta mielenkiinnon kohteestani, ei kai sitäkään ihan normaalina pidetä? Vai pitääkö minun siis teeskennellä, etten halua ystäviä silloin kun yritän tutustua ihmisiin ja saada ystäviä?
Mutta miksi haluat tutustua ihmisiin? Tarkoitan, että tuohan kuulostaa vähän samalta kuin miehet, jotka "haluavat naisen".
Mitä ne sinun mielenkiinnon kohteesi ovat? Jos rakastat esimerkiksi joogaa ja sinulla on kymmenen kissaa, voisi ajatella, että joogatunnin alussa joku mainitsisi kissansa ja silloin sinun olisi luonteva alkaa kysyä hänen kissa-asioistaan. Jos taas haluat vain "löytää ystäviä" ja alat joogatunnilla puhua siksi kenen tahansa kanssa joogamattovalinnoista, se ei ole yhtä innostavaa.
Itse löysin yhden parhaista ystävistäni, kun olin vapaaehtoistyössä ja meille selvisi, että harrastamme molemmat yhtä harvinaista kieltä. Nuo nyt ovat sattumia, mutta elämässä kannattaa vain kiinnostua monenlaisesta muusta kuin ystävien etsimisestä.
Siis toki ne minun harrastukset on olleet sellaisia joista olen kiinnostunut itse ja sen vuoksi mennyt toimintaan. Täällä kai kysyttiin että millaisia ne minun kysymykset jne on ja siksi kerroin. Että en siis mene väkisin vaan johonkin curling-seuraan ja kysy ekalta vastaantulijalta että mennäänkö kahville tms. Olen vaan halunnut tutustua muihin kun muutkin tutustuu keskenään, ja kyllästyttää olla koko ajan yksin, mutta se ei vaan jostain syystä suju riippumatta siitä missä olen, mitä teen ja kenen kanssa.
sinähän sanoit että sinulla on sukulaisia? Ole kiitollinen edes heistä, monilla kun ei ole niitäkään. Ja heistä voit saada yllättävän hyviä ystäviä myös. Yhden tuttuni yksi läheinen ystävä on serkkunsa. Mulla ei se toimi...Ainakin voisit alkaa soittelemaan enemmän näille sukulaisille, pyytää kylään ja mennä itse. Kehitä näitä suhteita.
Sukulaisilla tarkoitan vanhempiani. Serkkuja on, mutta arvaa mitä- ei hekään pidä yhteyttä kuin toisiinsa.
Pidätkö sinä yhteyttä heihin? Kuka muuten kutsuu vanhempiaan sukulaisiksi?
Aika moni ainakin tällä palstalla, mutta lähinnä en halunnut olla liian yksityiskohtainen. Mutta pidän kyllä yhteyttä heihin oma-alotteisesti viikottain.
En nyt vielä kuitenkaan taida mennä 20 v sitten nähtyjen serkkujen oville (ensin selvitettyäni missä maassa/kaupungissa he asuu) kyselemään kuulumisia.
kuules, itse olen minäkin selvittänyt miissä minun pikkuserkkuja asuu ja ITSE ottanut Facebookissa yhteyttä heihin.Ja kyllä, ulkomaille.En ole jäänyt murehtimaan että miksi minuun ei oteta....Serkkuihinkin pidän MINÄ yhteyttä vaikka he ei minuun kovin paljon. Itse me oman elämämme rakennamme sellaiseksi kun haluamme. Toki jos joku ei ole halukas, niin olkoon. Miten on mahdollista ettet ole nähnyt serkkujasi 20 vuoteen. Ylimielisyyttä? MIllainen serkku ei välitä sukulaisistaan? Toki jos iso ikäero, on ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ikinä ollu yhtään läheistä ystävää? Mitä sille kävi? Selvitä tämä itsellesi, voit löytää syyn.
On ollut eräs opiskeluajoilta, jolla myöskään ei ollut mitään hirveää seurapiiriä mutta oli kuitenkin sosiaalisesti suositumpi, hän muutti toiselle puolelle Suomea (uuden työn perässä, ei päästäkseen minua pakoon kai), hankki miehen ja perheen jne. Noin kerran vuoteen viestittelemme.
Mutta kuitenkin on yksi. Ala nyt pitää tiiviimmin yhteyttä, itsestäsihän se tahti riippuu. Soita vaikka kerran kuussa, lyhyitä puheluita, ja mene käymään. Järjestä yhteinen matka tai joku teatterreissu yms.
Täysin tyhjästä on vaikeempaa alkaa löytää ystäviä. Entä entiset luokkakaverisi, joku toinen yksinäinen? Ota yhteyttä Fb ja ehdota yhteistä kokoontumista vanhojen muistelemiseksi joidenkin kanssa.
Ala käydä.seurakunnan kokouksessa. Liity kirkon toimintaan.Ei mulla mitään entisiä luokkakavereita ole, minua pidettiin outona jo kouluaikoina. Itse asiassa olen ollut kaikkien muitten harrastusten ja puuhien ohella myös yhdessä kirkon toiminnassa, ei ne halunneet tutustua minuun yhtään sen enempää kuin muutkaan.
nyt paljastit että olet ainakin osittain trolli. Hieman epäilinkin. Eri seurakunnilla on paljon ryhmiä, esim. raamattupiiri, lähetyspiiri, neulontakerho, rukouspiiri, kotisoluja eri ikäisille...jne. On melko vaikea uskoa että jos säännöllisesti oikeesti käyt noissa, ei kukaan muka juttelisi sulle, tai alkaisi pikkuhiljaa tuntea sinua. Tai jos ITSE käyttäydyt jotenkin todella rumasti, se voiis selitää, mutta siltikin saat kaverita vaikka srk työntekijöistä, he on seillä sinua varten palkattuina.
"ei ole entisiä luokkakaverita"?? No niin just...et edes itse ota yhteyttä. Ja, moni muukin on "outo", silti ihmiset yeensä haluaa Fb kaveriksi kaikenlaisia.
Joo no en tietenkään halua ottaa yhteyttä ihmisiin jotka karttoi minua läpi kouluajan. Mitähän järkeä siinä olisi?
Ja siis joo en ole ollut noissa kaikissa seurakunnan toimissa mukana vaan eräässä raamattupiirijutussa ja vapaaehtoisena (ja nämä puhtaasti uusien tuttavuuksien saamiseksi, en edes usko Jumalaan), mutta kuten sanottu oli lopputulos sama kuin muulloinkin. Minulle jutellaan pari sanaa ja sitten ilmeisesti tehdään johtopäätös että en ole tutustumisen arvoinen.
No todella huono paikka mennä Kirkkoon vapaaehtoiseksi jos kiellät koko kristinuskon...Mitä ihmettä?? En ole oudompaa kyllä kuullutkaan. En ihmettele jos on karteltu. Epäuskoinen vapaaehtoisena? No miksi et mene oman ideologiasi mukaiseen toimintaan, joku poliittinen järjestö tai vaikka eläintensuojeluyhdistys.
Keksit kokoajan verukkeita. Olet trolli ja hakemalla haet uhriutumisen mahdollisuutta.
Häh? Itse ehdotit että mene mukaan kirkon toimintaan, etkä välittänyt siinä vaiheessa siitä että mitä uskon vai uskonko mitään. En keksi verukkeita- kerroin vain että olen kahlannut läpi ties mitä harrastuksia, opintoja, työpaikkoja ja toimintoja saamatta niistä ystäviä.
Olen siis mennyt tuota kirkkohommaa lukuunottamatta omien mielenkiinnon kohteideni mukaisiin juttuihin, ja kerroin tämän siksi kun se yleisin neuvo on että "mene ihmisten pariin äläkä odota että tullaan kotoa hakemaan". Että missä voisi olla vika, kun tekee kaikenlaista, mutta se ei johda tuttaviin eikä ystäviin.
Suomalaiset on ihmisinä aika epäsosiaalisia ja pelkää kaikkea mikä vähänkin erottuu massasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ikinä ollu yhtään läheistä ystävää? Mitä sille kävi? Selvitä tämä itsellesi, voit löytää syyn.
On ollut eräs opiskeluajoilta, jolla myöskään ei ollut mitään hirveää seurapiiriä mutta oli kuitenkin sosiaalisesti suositumpi, hän muutti toiselle puolelle Suomea (uuden työn perässä, ei päästäkseen minua pakoon kai), hankki miehen ja perheen jne. Noin kerran vuoteen viestittelemme.
Mutta kuitenkin on yksi. Ala nyt pitää tiiviimmin yhteyttä, itsestäsihän se tahti riippuu. Soita vaikka kerran kuussa, lyhyitä puheluita, ja mene käymään. Järjestä yhteinen matka tai joku teatterreissu yms.
Täysin tyhjästä on vaikeempaa alkaa löytää ystäviä. Entä entiset luokkakaverisi, joku toinen yksinäinen? Ota yhteyttä Fb ja ehdota yhteistä kokoontumista vanhojen muistelemiseksi joidenkin kanssa.
Ala käydä.seurakunnan kokouksessa. Liity kirkon toimintaan.Ei mulla mitään entisiä luokkakavereita ole, minua pidettiin outona jo kouluaikoina. Itse asiassa olen ollut kaikkien muitten harrastusten ja puuhien ohella myös yhdessä kirkon toiminnassa, ei ne halunneet tutustua minuun yhtään sen enempää kuin muutkaan.
nyt paljastit että olet ainakin osittain trolli. Hieman epäilinkin. Eri seurakunnilla on paljon ryhmiä, esim. raamattupiiri, lähetyspiiri, neulontakerho, rukouspiiri, kotisoluja eri ikäisille...jne. On melko vaikea uskoa että jos säännöllisesti oikeesti käyt noissa, ei kukaan muka juttelisi sulle, tai alkaisi pikkuhiljaa tuntea sinua. Tai jos ITSE käyttäydyt jotenkin todella rumasti, se voiis selitää, mutta siltikin saat kaverita vaikka srk työntekijöistä, he on seillä sinua varten palkattuina.
"ei ole entisiä luokkakaverita"?? No niin just...et edes itse ota yhteyttä. Ja, moni muukin on "outo", silti ihmiset yeensä haluaa Fb kaveriksi kaikenlaisia.
Joo no en tietenkään halua ottaa yhteyttä ihmisiin jotka karttoi minua läpi kouluajan. Mitähän järkeä siinä olisi?
Ja siis joo en ole ollut noissa kaikissa seurakunnan toimissa mukana vaan eräässä raamattupiirijutussa ja vapaaehtoisena (ja nämä puhtaasti uusien tuttavuuksien saamiseksi, en edes usko Jumalaan), mutta kuten sanottu oli lopputulos sama kuin muulloinkin. Minulle jutellaan pari sanaa ja sitten ilmeisesti tehdään johtopäätös että en ole tutustumisen arvoinen.
Tämä paljastaa paljon. Jos haluat saada kavereita, joiden seurassa aidosti viihdyt ja toisinpäin, niin vaihda taktiikkaasi nyt ja lopeta seuran etsiminen vain seuran vuoksi. Miksi oletat löytäväsi sinulle sopivia ystäviä raamattupiiristä ja srk:n vapaaehtoisjutuista, jos a) sinulla ei ole minkäänlaista kristillistä maailmankatsomusta ja b) olet mukana niissä vain siksi, että sinä itse saisit uusia tuttavuuksia? Miksi nämä ihmiset haluaisivat tutustua sinuun näistä lähtökohdista? Yleensä varsinkin raamattupiirissä kävijät ovat vahvasti uskossa. On todennäköistä, että siellä on ainakin osa vaistonnut sen, että et ole mukana täydestä sydämestäsi vaan tyydyttääksesi vain seurankaipuutasi.
On ymmärrettävää, että jatkuva vastentahtoinen yksinäisyys ajaa henkisesti ahtaalle. Et kuitenkaan löydä ystäviä tai edes tuttavuuksia niin, että ammuskelet epämääräisesti vähän sinne sun tänne ja toivot, että jos jossain vaiheessa osuisit napakymppiin. Ei. Vaikuttaa siltä, että et edes tiedä, minkälaisten ihmisten seurassa viihtyisit ja että mitä annettavaa sinulla olisi ystävyyssuhteessa. Pelkkien av-kirjoitusten perusteella en voi tehdä sinusta mitään kattavaa luonnearviota mutta sellaisen mielikuvan olen muodostanut, että ongelmasi on ennen kaikkea huono itsetuntemus. Se saa sinut etsimään seuraa sieltäkin, missä et oikeasti ole samalla aaltopituudella muiden kanssa. Lisäksi vaikuttaa siltä, ettet tiedosta kovin hyvin sitä, miten käytöksesi vaikuttaa muihin ihmisiin. Ihmiset hermostuvat ja vaivaantuvat sellaisen henkilön seurassa, joka ei osaa suhtautua muihin luontevasti vertaisenaan ja joka hakee muista ihmisistä täytettä omaan elämäänsä. Vakavasti persoonallisuushäiriöiset muuten bongaavat helposti ihmisen, joka on eksyksissä sekä itsensä että muiden kanssa. Ole siis varovainen, jos joku alkaa kovin innokkaasti uida liiveihisi ja ylistää kaikkea sinussa sinua edes tuntematta.
Tl;dr: keskity itsetuntemuksesi parantamiseen ja tekemään asioita, joista aidosti pidät. Älä tee niitä siksi, että saisit seuraa vaan siksi, että oikeasti pidät niistä. Näin sinulla on paremmat mahdollisuudet tutustua ihmisiin, joiden kanssa sinulla on heti jotain yhteistä ja tuttavuutenne pääsee rakentumaan sen pohjalta. Ei sen, että olet epätoivoinen ja kelpuutat lähes kenet tahansa, jotta saisit vain "jonkun" kaverin.
Hankala ongelma. Tiedän yhden ihmisen, jolla saattaa olla samaa ongelmaa. Hän on hyvin hermostuneen oloinen ja nauraa valtavasti, puhuu paljon ja nopeasti ja sen vuoksi hänestä saa oudon kuvan. Vaikuttaa siltä, että hän pelkää ihmisiä ja käyttäytyminen on jollain tapaa hyvin epäaitoa, mikä saa ihmiset välttämään häntä. Toinen tapaus oli eräässä harrastusryhmässä. Hänkin puhui paljon ja oli liian tuttavallinen, mikä sai minutkin ottamaan etäisyyttä, koska en ollut ystävää vailla, vaan halusin ainoastaan harrastaa rauhassa. Tuli mieleen, että jos vielä jatkan rupattelua, niin kohta minulla on takiainen, josta ei pääse eroon, mikä on ikävästi ajateltu, mutta näin se kuitenkin rehellisesti sanottuna meni. Ei siis välttämättä ole hyvä idea mennä juttelemaan aivan vieraille ihmisille, koska teillä ei välttämättä ole mitään yhteistä.
Tämä on vähän klassikko, mutta sanon silti. Mene terapiaan. Jos sinua on koko ikäsi hyljeksitty, niin on vaikuttanut hyvin paljon sinuun ja negatiivisesti. Se taatusti näkyy tavassa miten ihmisiä lähestyt ja tapahtumia tulkitset. Olisi tärkeä oppia lukemaan muita oikein näkemään omaa käytöstä muiden silmin, mutta en tarkoita, että olisit tehnyt mitään väärin. Yksinäisyys on raskasta eikä sinussa oikeasti ole mitään vikaa, sillä aikuisiässä ystäviä on oikeasti hankalaa hankkia, ihan kenen tahansa. Lapsena ystäviä sai yhteisen leikin kautta, mutta aikuisena melkein kaikilla on jo verkostot valmiina. Tarkoitan, ettei se johdu sinusta todennäköisesti lainkaan, jos aloitteesi ystävyyteen torjutaan.
Sinuna panostaisin tuttavuuksiin. Älä koeta saada ystäviä, vaan koeta saada tuttavia, koska heistä ystävät vähitellen muodostuvat. Huomataan, että on yhteistä ja yhteydenpito tiivistyy. Ystävyyshän on harvinaista, ei niin, että kuka tahansa voi olla sinun ystäväsi tai päinvastoin. Mutta se terapia on aika must. Siellä voit saada tietoa siitäkin, jos taustalla on biologisia syitä sille, että kanssakäyminen muiden kanssa on hankalaa.
Mutta kuitenkin on yksi. Ala nyt pitää tiiviimmin yhteyttä, itsestäsihän se tahti riippuu. Soita vaikka kerran kuussa, lyhyitä puheluita, ja mene käymään. Järjestä yhteinen matka tai joku teatterreissu yms.
Täysin tyhjästä on vaikeempaa alkaa löytää ystäviä. Entä entiset luokkakaverisi, joku toinen yksinäinen? Ota yhteyttä Fb ja ehdota yhteistä kokoontumista vanhojen muistelemiseksi joidenkin kanssa.
Ala käydä.seurakunnan kokouksessa. Liity kirkon toimintaan.