Miksiköhän kaikki välttelevät minua?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että olet jonkinasteinen nep sy ja sen takia muut ihmiset suhtautuvat varauksellisesti? Itselläni on ollut aina sama ongelma, että vaikea saada kavereita/ystäviä ja mun seurassa ei ole viihdytty, ihmettelin vuosia, että miksi. Sitten menin psykologisiin testeihin (mt-ongelmien takia) ja siellä selvisi, että kärsin hahmotushäiriöstä.

Olen sosiaalisesti sokea, sillä tavalla että on vaikea ns lukea ihmisiä ja en välttämättä hahmota tilanteita oikein ja en osaa lukea sanattomia vihjeitä. Myös kasvojen ilmeistä en aina ota selvää. Olen siis nep sy (ongelmana myös oppimisvaikeudet esim matematiikassa) ja se on varmasti keskeinen syy sillä, miksi muut karttavat minua. Toisen ihmisen erilaisuus vaistotaan ja erilaista ihmistä automaattisesti vältellään, näin se valitettavasti on :(

En väitä että sinä ap olisit nep sy, mutta se on yksi mahdollisuus, miksi muut saattavat vältellä sinua

Minullakin on tuollaista nepsy ongelmaa, joten aika hakalaa tutustua ihmisiin, joiden kanssa olen samassa tilassa velvotteiden vuoksi. Toisaalta olen saanut hyviä ystäviä vapaa-ajalla.

Joku esiintyy sinuna somessa ja antaa vastenmielisen vaikutelman.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ikinä ollu yhtään läheistä ystävää? Mitä sille kävi? Selvitä tämä itsellesi, voit löytää syyn.

On ollut eräs opiskeluajoilta, jolla myöskään ei ollut mitään hirveää seurapiiriä mutta oli kuitenkin sosiaalisesti suositumpi, hän muutti toiselle puolelle Suomea (uuden työn perässä, ei päästäkseen minua pakoon kai), hankki miehen ja perheen jne. Noin kerran vuoteen viestittelemme.

Jos ihminen haisee homeelle tai muulle pahalle, niin lähden äkkiä muualle, vaikka se ihminen olisi kuinka mukava muuten. Myös jos hengitys on pahan hajuinen, otan etäisyyttä enkä jää kauaksi aikaa juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Joku esiintyy sinuna somessa ja antaa vastenmielisen vaikutelman.

Elämäni on ollut tällaista jo ennen kännyköitä ja nettiä. Ihan itse taidan antaa sen vastenmielisen tai ainakin tyhjänpäiväisen vaikutelman.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen haisee homeelle tai muulle pahalle, niin lähden äkkiä muualle, vaikka se ihminen olisi kuinka mukava muuten. Myös jos hengitys on pahan hajuinen, otan etäisyyttä enkä jää kauaksi aikaa juttelemaan.

Hometta ei pitäisi olla, eikä kukaan hammaslääkäri tai suuhygienisti ole ainakaan hengityksestä maininnut.

Voisko se juttelu olla sun kanssa jotenkin epäluontevaa?

Ettei se keskustelu solju rennosti vaan on sellaista kiusallista ja väkinäistä. Vähän vaikea selittää.

Vierailija kirjoitti:

Voisko se juttelu olla sun kanssa jotenkin epäluontevaa?

Ettei se keskustelu solju rennosti vaan on sellaista kiusallista ja väkinäistä. Vähän vaikea selittää.

Varmastikin on, eikä se kyllä soljukaan kun toinen vaan hiljenee tai häipyy hetken kuluttua, mutta en tiedä mitä itse voisin asialle tehdä..

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen haisee homeelle tai muulle pahalle, niin lähden äkkiä muualle, vaikka se ihminen olisi kuinka mukava muuten. Myös jos hengitys on pahan hajuinen, otan etäisyyttä enkä jää kauaksi aikaa juttelemaan.

Mulle tulee usein juttelemaan nainen, joka vaikuttaa ihan mukavalta mutta hällä on aina räkäklöntti nenässä. Muuten ihan siistin oloinen mutta se räkä,,

Pitäisi olla joku sääntökirja miten ihmisten kanssa ollaan kun tuntuu olevan niin paljon kaikkien muiden tietämiä sääntöjä vuorovaikutukseen, ja sitten tosi pienetkin virheet tai poikkeamat siinä aiheuttaa hylkimisreaktion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan siis juttelemaan menoa esim opiskelujen, töiden, yhteisöllisten harrastusten jne parissa. Siis että itse lähestyn ihmisiä (koska kukaan ei lähesty minua) mutta ei se mitään auta, ja mietin miksi. Muut tuntuvat helpostikin tutustuvan toisiinsa.

Vaikea sanoa tuntematta sinua. Annatko tahattomasti itsestäsi yli-innokkaan ja liian ripustautuvan/intensiivisen vaikutelman? Moni pitkään vasten tahtoaan yksin ollut saattaa tutustumisen alkumetreillä olla huomaamattaan liian iholle tuleva ja yrittää liikaa saada toiset pitämään itsestään (eikä vähiten näiden "pitää mennä juttelemaan ihmisille" ja "kukaan ei tule kotoa hakemaan" -neuvojen takia). Hakeudutko juttelemaan näiden ihmisten kanssa siksi, että olet oikeasti kiinnostunut tutustumaan heihin vaiko siksi, että et joutuisi olemaan yksin? Jos kyse on jälkimmäisestä, niin suosittelen sinua miettimään, minkä tyyppisten ihmisten kanssa viihdyt ja alat sitten lähestyä ensisijaisesti heitä. Kaveruuden saati ystävyyden syntymiseen ei yleensä riitä pelkkä juttelu ja positiivinen asenne, vaan jotain yhdistävää on löydyttävä. Jotain, mikä saa molemmat viihtymään toistensa seurassa

Niin voi olla, en oikein tiedä miten sitten antaisin semmoisen coolin riittävän välinpitämättömän kuvan kun totuushan ei ole ettenkö kokisi kipeästi kaipaavani kavereita ja ystäviä. Ei loputtomiin jaksa "opetella olemaan onnellinen yksinkin" kun se yksinolo on jatkuvaa joitain sukulaisvierailuja lukuun ottamatta. Tai miten olisin yrittämättä saada ihmiset pitämään itsestäni, kun kyllähän pohjimmiltaan on epätoivoinen olo siitä ettei kukaan erityisemmin pidä riittävästi jotta haluaisi olla seurassani.

Toisaaltaan tässä on sinulla se hopeareuna, että et kerää hyväksikäyttäjiä koska nekään ei kiinnostu sinusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan siis juttelemaan menoa esim opiskelujen, töiden, yhteisöllisten harrastusten jne parissa. Siis että itse lähestyn ihmisiä (koska kukaan ei lähesty minua) mutta ei se mitään auta, ja mietin miksi. Muut tuntuvat helpostikin tutustuvan toisiinsa.

Vaikea sanoa tuntematta sinua. Annatko tahattomasti itsestäsi yli-innokkaan ja liian ripustautuvan/intensiivisen vaikutelman? Moni pitkään vasten tahtoaan yksin ollut saattaa tutustumisen alkumetreillä olla huomaamattaan liian iholle tuleva ja yrittää liikaa saada toiset pitämään itsestään (eikä vähiten näiden "pitää mennä juttelemaan ihmisille" ja "kukaan ei tule kotoa hakemaan" -neuvojen takia). Hakeudutko juttelemaan näiden ihmisten kanssa siksi, että olet oikeasti kiinnostunut tutustumaan heihin vaiko siksi, että et joutuisi olemaan yksin? Jos kyse on jälkimmäisestä, niin suosittelen sinua miettimään, minkä tyyppisten ihmisten kanssa viihdyt ja alat sitten lähestyä ensisijaisesti heitä. Kaveruuden saati ystävyyden syntymiseen ei yleensä riitä pelkkä juttelu ja positiivinen asenne, vaan jotain yhdistävää on löydyttävä. Jotain, mikä saa molemmat viihtymään toistensa seurassa

Niin voi olla, en oikein tiedä miten sitten antaisin semmoisen coolin riittävän välinpitämättömän kuvan kun totuushan ei ole ettenkö kokisi kipeästi kaipaavani kavereita ja ystäviä. Ei loputtomiin jaksa "opetella olemaan onnellinen yksinkin" kun se yksinolo on jatkuvaa joitain sukulaisvierailuja lukuun ottamatta. Tai miten olisin yrittämättä saada ihmiset pitämään itsestäni, kun kyllähän pohjimmiltaan on epätoivoinen olo siitä ettei kukaan erityisemmin pidä riittävästi jotta haluaisi olla seurassani.

Toisaaltaan tässä on sinulla se hopeareuna, että et kerää hyväksikäyttäjiä koska nekään ei kiinnostu sinusta. 

No tuo nyt ei auta mitään..

Rennoimmin ihmiset suhtautuu uusien ihmisten kanssa jutteluun, silloin kun tietää että tilanne tulee pian päättymään. Eli voit tehdä henkilölle ohimennen selväksi että olet kohta lähdössä, mutta haluat ennen sitä vaihtaa pari sanaa. Esim. "Missasin taas bussin, seuraava lähtee vartin päästä. Miten muuten, kuulin että harrastat sitä ja sitä, minua kiinnostaisi tietää miten siinä toimii..." Ja sitten kuuntelet, kerrot ehkä jonkun oman aihetta sivuavan kokemuksen, tai annan keskustelun soljua. Jos toinen tuntee olonsa vaivaantuneeksi, voit rentouttaa tilannetta vaikka heittämällä jonkun hyvän huomion jostain ympäröivästä, ja muistuttaa jotenkin että olet kohta poistumassa. Muista hymyillä! Ihmiset ovat monesti vaivaantuneita uusien ihmisten seurassa, mutta jälkikäteen ajattelevat, että olipa kiva jutella. Ja juttelu sujuu leppoisassa hengessä myöhemminkin. Mutta jos henkilölle tulee olo, että hän on vastuussa tilanteen etenemisestä, saattaa hänelle tulla vastaisuudessa halu vältellä. Tulee sellainen olo, että mihinhän tässä joutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko suttunen tai liian äänekäs?

En usko, pukeudun ihan normaalisti enkä mitenkään kailota tai pidä yksinpuheluja. Kyselen ihmisiltä asioita jne (en yksityiselämää koskevia) mutta käytännössä kukaan ei ikinä kysy minulta mitään takaisin.

Olet ehkä sosiaalisesti outo. Eli vaikka kyselet asioita ihmisiltä, niin sinusta huokuu sellainen energia mikä tekee vastapuolen vaivaantuneeksi. Tämän takia juttelu ei jatku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen haisee homeelle tai muulle pahalle, niin lähden äkkiä muualle, vaikka se ihminen olisi kuinka mukava muuten. Myös jos hengitys on pahan hajuinen, otan etäisyyttä enkä jää kauaksi aikaa juttelemaan.

Mulle tulee usein juttelemaan nainen, joka vaikuttaa ihan mukavalta mutta hällä on aina räkäklöntti nenässä. Muuten ihan siistin oloinen mutta se räkä,,

Mulle tulee nainen, joka on muuten tosi mukava mutta henki haisee aina ientulehdukselle :X

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko suttunen tai liian äänekäs?

En usko, pukeudun ihan normaalisti enkä mitenkään kailota tai pidä yksinpuheluja. Kyselen ihmisiltä asioita jne (en yksityiselämää koskevia) mutta käytännössä kukaan ei ikinä kysy minulta mitään takaisin.

Olet ehkä sosiaalisesti outo. Eli vaikka kyselet asioita ihmisiltä, niin sinusta huokuu sellainen energia mikä tekee vastapuolen vaivaantuneeksi. Tämän takia juttelu ei jatku.

Pakosti näin. Mutta osaisiko joku kuvailla mitä tämä energia on, jos nyt oletetaan että hammas-ja muu hygieniani on kunnossa? Kum kyse on selvästi jostain hienovaraisemmasta (ainakin minun sos taitojen näkökulmasta) energiasta mitä en tajua lähettäväni. Mikä tavallisen oloisesta ihmisestä tekee oudon ja vaivaannuttavan verrattuna semmoiseen uuteen tuttavuuteen jonka lähellä on helppo olo?

Olen katsonut kaikenlaisia ohjevideoita ym ja joka paikassa toitotetaan että ihmiset rakastavat puhua itsestään, kysy heiltä kysymyksiä! No, eivät ne selvästi kenelle tahansa halua puhua itsestään. Eivätkä toisaalta noudata tuota neuvoa minun kanssani, koska eivät halua tutustua. Turhauttavaa. Sitten taas joissain tilanteissa huomaan että se jos joku suostuu vähäiseenkään vuorovaikutukseen niin alan heti kuvitella että hän varmaan haluaa olla ystäväni mutta eihän se niin mene. Olen edelleen samassa sosiaalisessa maisemassa kun kouluiässä kun oli friikit, tavikset ja suositut ja ryhmätyön teko kanssani oli monen pahin rangaistus. Nyt vaan ihmiset ei tee sitä kiusallaan.

Joku taisi jo kyselläkin, oletko miettinyt, miksi kyselet ihmisiltä asioita tai aloitat keskustelun. Jos se tapahtuu siksi, että haluat löytää ystäviä, se on helposti ehkä vähän väkinäistä.

Mutta jos olet aidosti monenlaisista asioista ja ihmisistä kiinnostunut, keskustelut varmaan sekä alkavat että jatkuvat luontevammin. Onko sinulla siis muita harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita kuin tuo yritys löytää ystäviä?

Miten muuten on, tunteeko kukaan laajasti sivistynyttä, elämälle ja muille ihmisille avointa, hymyilevää ihmistä, joka ei olisi laajasti pidetty? Ihmisten kanssa on vain luontevampaa keskustella, jos tietää asioista ja osaa siksi keskustella ihmisten kanssa näiden mielenkiinnon kohteista. Oma isäpuoleni on tuollainen ja vielä nyt vanhoilla päivilläänkin hänellä on laaja ystäväpiiri ja tuntuu, että aina löytyy uusiakin tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Joku taisi jo kyselläkin, oletko miettinyt, miksi kyselet ihmisiltä asioita tai aloitat keskustelun. Jos se tapahtuu siksi, että haluat löytää ystäviä, se on helposti ehkä vähän väkinäistä.

Mutta jos olet aidosti monenlaisista asioista ja ihmisistä kiinnostunut, keskustelut varmaan sekä alkavat että jatkuvat luontevammin. Onko sinulla siis muita harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita kuin tuo yritys löytää ystäviä?

Miten muuten on, tunteeko kukaan laajasti sivistynyttä, elämälle ja muille ihmisille avointa, hymyilevää ihmistä, joka ei olisi laajasti pidetty? Ihmisten kanssa on vain luontevampaa keskustella, jos tietää asioista ja osaa siksi keskustella ihmisten kanssa näiden mielenkiinnon kohteista. Oma isäpuoleni on tuollainen ja vielä nyt vanhoilla päivilläänkin hänellä on laaja ystäväpiiri ja tuntuu, että aina löytyy uusiakin tuttuja.

No varmasti tuollaiset ihmiset onkin laajasti pidettyjä mutta ei kai kaikki ihmiset, joilla ystäviä on, ole niin äärimmäisen sivistyneitä ja hymyileviä.

Eikös ihmisiltä nyt yleensä kysellä asioita heistä itsestään jos heihin haluaa tutustua, vai mistä aiheesta minun pitäisi niitä kysymyksiä esittää? Vai alanko puhua vain jostain omasta mielenkiinnon kohteestani, ei kai sitäkään ihan normaalina pidetä? Vai pitääkö minun siis teeskennellä, etten halua ystäviä silloin kun yritän tutustua ihmisiin ja saada ystäviä?

Mulla on samankaltaista ongelmaa. Ihmiset eivät kiinnostu minusta. Tiedän kyllä pari syytäkin siihen. Töissä kaikki eivät pidä minusta siksi, että olen aika suorasanainen. Olen sellainen toimija. Kun muut marmattamat epäkohdista, ja osa näistä marmattajista uhoaa kuinka sitten jossain vaiheessa kyllä sanovat asiasta suoraan. Ja mitään ei kuitenkaan tapahdu uhoamisesta huolimatta. Mutta minä olen se, joka ilmaisee suoraan. Ja näin olen joitakin asioita saanutkin eteenpäin.

Eli vaikka olen hymyilevä persoona, niin tietty kärkkäys luonteessani karkoittaa ainakin töissä ihmisiä. Mutta tämä kärkkäys saattaa tulla esiin myös suht vieraidenkin ihmisten kanssa. Näin ainakin luulisin. En osaa tarkalleen sanoa. Olen yrittänyt harrastaa itsetutkiskelua ja pehmentää itseäni. Mutta vaikeaa se on, koska ihminen voi olla aika sokea itselleen.