Periterapeutti oli sitten tätä mieltä:

ja miks pitää arvostella asteikolla, mulla ainakaan ei oo mitään numeroita, onpa vaan maailman tärkeimpiä ihmisiä, ja niitä on aika monta.



Ja mitä tuohon lämpimään suhteeseen tulee niin ei minunkaan mielestä tarvitse eikä kannata kertoa. Eikse suhde oo paras kun on kaks tasavertaista itsenäistä ihmistä yhdessä vapaasta tahdostaan ja tekee niinku tykkää.



Jos koko ajan ajattelee miten nyt pitää ja kuuluu tehdä ja mitä toinen haluaa niin siinähän tulee katkeruutta toista kohtaan kaiken rajoittelun takia eikä katkera puoliso ole mukava. Jos saa olla vapaan tahdon mukaan toista arvostaa paljon enemmän. Mut suurin osahan tätä ei koskaan tuu tajuamaan.

Hei,



uskon kuitenkin, että teidän tapauksessanne pariterapiasta voisi olla hyvinkin apua. Kannattaa etsiä netistä paikkakunnaltanne päteviä pariterapeutteja (jos terapeutilla on KELA-pätevyys, hänen ainakin pitäisi olla ammattitaitoinen, toki terapeuteissakin on erilaisia persoonia ja kaikkien kanssa ei vaan kemiat sovi yhteen). On aina helpompaa keskustella kriisiin johtaneista asioista ulkopuolisen ammatti-ihmisen kanssa, ja jos terapeutti on esimerkiksi ratkaisukeskeisen terapian edustaja, saatte varmasti myös terapeutin hyviksi katsomia ohjeita ja kotitehtäviä.



Omasta kokemuksesta tiedän, että puolisoni otti tosissaan mieltäni vaivanneet suhteemme asiat, kun pariterapeutti kertoi ne hänelle toiseen kertaan (olin itse puhunut niistä moneen otteeseen puolisolleni) ja antoi konkreettisia tehtäviä miten parantaa parisihdettamme. Jo muutamasta käynnistä oli hyötyä, ja nyt nämä terapeutin antamat tehtävät ovat osa arkeamme. Joskus ihan tavallisiakin asioita voi olla vaikea nähdä puolison näkökulmasta ennen kuin joku ulkopuolinen auttaa näkemään ne.



Hyvää jatkoa teille!

pyytää miestäsi terapiaan, kun on noin ystävällisellä tuulella. Ennaltaehkäisyksi. Mielestäni tuo riita voi vielä pulpahtaa esille.



Keskustelin tänään yksilöterapiaa antavan psykiatrin kanssa pariterapian mahdollisuudesta minulle ja miehelleni. Kysyin myös, että miten voi jotkut terapeutit olla noin kummallisia kuin tuo sinun. Hän myös ihmetteli ja sanoi, että terapeutin ei sitäpaitsi pitäisi antaa toimintaohjeita ja valita puolta, vaan antaa puolisoille mahdollisuus keskustella. Siis ohjata, että kaikki asiat ja puolet tulevat käytyä läpi.



Psykiatri ihmetteli myös, että mikähän koulutus sillä mahtoi olla ja ajatteli, ettei ole kyllä takuulla mitään pariterapiakoulutusta. (Tosin kerroin hänelle, että olin ollut kuuntelemassa ihan psykologin luentoa työväenopistossa, jolla oli samansuuntaisia ja vieläkin rikkovampia ideoita kuin sinun terapeutillasi. Psykiatri ihmetteli tätäkin.)



Sinuna menisin kyllä vielä terapiaan, mutta tsekkaisin ensin, millainen terapeutti on. Niin se psykiatri neuvoi minuaikin tekemään. Mielestäni sinun miehesi ei ole vielä riittävän hyvin vakuuttanut pysyvänsä kannassaan. Ajattele, että vähän aikaa sitten oli ihan toista mieltä ja vielä sanoi, ettei mennyt naimisiin edes toisissaan. Voi taas pian olla eri mieltä.

Ehkä tosiaan olisi syytä vaikka mennäs inne kaupungin terapiajonoon? menee kuitenkin sellainen 2-6kk kun pääsemme ilmaiseen terapiaan.



Juuri tuollaista tukea ja ohjeita kommunikointiin ja toisen huomioon ottamista tarvitsemme. Olemme molemmat aika itsenäisiä ja välillä se menee siihen, " en tarvitse sinua mihinkään" kisailuksi.



Puhun miehelle vielä tänään.



ap

Mieheni jäi kiinni jokin aikaa sitten pettämisestä työkaverinsa kanssa. Heidän piti olla vaan hyviä ystäviä...Ja ihmettelin tposiaan knu työkaveria ei pyynnöstä huolimatta haluttu juurikaan esitellä tms. Ole varovainen ja luota vaistoosi...

Hienoa, jos miehesi suostuu. Hyvä, että hän on nyt niin sovinnollinen.

Noista " toiset ihmiset antaa potkua omaan liittoon" hän sai ihan kylmät väreet. Ei hyväksy kuulemma ollenkaan mitään säätöjä ja sivusuhteita!

Se oli IHANA kuulla!

: )



ap