Periterapeutti oli sitten tätä mieltä:

Vierailija:

Mun mielestä on kohtuutonta ja aivan naurettavaa vaatia, että miehen/naisen pitäisi tilittää puolisolleen tarkkaan suhteensa johonkin tiettyyn ystävään tai työkaveriin. Terapeutti on aivan oikeassa, jokaisella ihmisellä on oikeus omiin ystävyyssuhteisiin, joita ei tarvitse jatkuvasti tilitellä ja selitellä muille. Sori vaan, te jotka ette tätä ymmärrä, mutta en yhtään ihmettele, että teillä ei suhde toimi. Sittenkö te olisitte onnellisia ja saisitte sen mustasukkaisuuden kuriin, jos saisitte eristettyä toisen umpioon, jossa hänellä ei olisi mitään " omaa" tai yksityistä?

Vaan sitä, että jokaisella on oikeus olla omia ystäviä ja omia juttuja, joita ei tarvitse juurtajaksain tilitellä toiselle, ja vaikka kadulla ei karkuun juoksisikaan niin ei tarvitse edes esitellä sen kummemmin.



Asia on niin yksinkertainen, että miehesi ei luota suhun ja sun reaktioihisi, jos tapaisit tämän hänen naispuolisen ystävänsä. Mies pelkää, että joko sanot tai teet jotain aivan älytöntä, tai sitten päätät väkisin omia tämän naisen kaveriksesi oman selustasi turvataksesi. Toisinsanoen viedä mieheltä sen " oman ystävän."

Se luottamuspula ei todellakaan ole sitä, että sinä et luottaisi mieheesi, vaan että miehesi ei luota sinuun. Ja miksi luottaisikaan, kuka hullu haluaisi esitellä mahdollisesti viimeisen oman ystävänsä naiselle, joka on mustasukkainen ja vaatii selitystä ja tilitystä joka asiaan?

Onko teillä jotain perusteita epäillä etten kykenisi ymmärtämään ystävyyssuhteita? Minulla on itse 4 miespuoleista ystävää joista kaikki olen tutustuttanut HETI miehelleni koska halusin heidän tutustuvan ihmiseen ketä rakastan enemmän kuin mitään!



ap

Minä en missään nimessä hyväksyisi mitään tuollaista suhdetta. Odotan terapeutilta samaa asennetta tietenkin. Muu ei tule edes mieleeni. Niiin itsestään selvää se on.

Mitä jos ehdotat miehellesi että keskustellaan asiasta, ja sitten ihan varmasti lupaat pitää sävyn mukavana ja asiallisena ja LUPAAT, että jos saat tavata miehesi ystävän niin olet asiallinen etkä todellakaan yritä miinoittaa tilannetta millään lailla. Ja vastapainoksi jätät tilanteen rauhaan sen jälkeen.

Luottamuspulaa tosiaan on ja sitä ollaan jo pitkään yritetty työstää, mutta kun mies selvästi haluaa olla itsenäisempi ja haluaa elää " vapaammin" niin antaa sitten kai mennä vaan.



ap

Ei terapeutille todellakaan mennä sen takia, että hän olisi samaa mieltä sinun kanssasi, vaan että joku ulkopuolinen, neutraali ihminen sanoisi ja selittäisi dynamiikan aikuisten ihmisten parisuhteessa. Tuohan on aivan posketon ajatus, tuolla logiikallahan esim. pahoinpitelyn ja väkivaltaisuuden perusteella terapeutille menevä menisi vain terapeutille, joka hyväksyy hänen käytöksensä. Mietihän nyt vähän ja mene itseesi.

terapeutilta samaa asennetta kanssani, vaan odotan, että hän myös tuomitsee ap:n miehen käytöksen. Mielestäni sen tuomitseminen on aivan itsestäänselvyys ja uskon suurimman osan terapeuteista niin tekevänkin. Ainakin sen perusteella, mitä olen lehtien palstoilta terapeuttien vastauksia lukenut. Itsekin kävin pariterapiassa mieheni kanssa.

Vierailija:

Sori vaan, te jotka ette tätä ymmärrä, mutta en yhtään ihmettele, että teillä ei suhde toimi. Sittenkö te olisitte onnellisia ja saisitte sen mustasukkaisuuden kuriin, jos saisitte eristettyä toisen umpioon, jossa hänellä ei olisi mitään " omaa" tai yksityistä?

Ja mun suhde toimii loistavasti, enkä muuten ole ikinä ollut pätkääkään mustasukkainen. Miehelläni voi ihan hyvin olla naispuolisia ystäviä, niin kauan kuin minä olen se ykkönen hänen elämässään. Ap:sta taas tuntuu että tuo " lämmin ihmissuhde" on se ykkönen. Jokin siinä silloin mättää.

Tuohan on ihan sairasta! Ymmärrän, että naapureille tai ohikulkijoille ei tarvitse omia asioitaan ja ihmisiään kertoa (ei ehkä edes äidillekään :-)), mutta parisuhteessa pitää kertoa kaikki ulkopuoliset ihmiset keiden kanssa on tekemisissä.



On tosiaan onnistuttu parisuhteessa, jos kylällä muut tietää ulkopuolisista naisista tai miehistä, mutta oma puoliso pidetään tyhjiössä. Todella törkeää ja tökeröä, inhottavaa toisen ei-kunnioittamista.



Omassa hyvässä suhteessani toinen tietää tarkalleen työpaikkani ihmiset ja suhteeni heihin aivan kuten muihinkin, ja jos juttelen jonkun kanssa tai käyn jossakin, niin luonnollisesti kerron nekin. Tai jos joku pyytää minua esim. ravintolaan tms.



Ja jos tutustun johonkin uuteen ihmiseen, puoliso tietää jo tästäkin.



En voisi kuvitellakaan asuvani ja eläväni ihmisen kanssa, josta en tiedä kaikkea edellä mainittua. Sairasta!

Kyse onkin nyt siitä, että terapeutti on uskonut sen, mitä mies sanoo, eli että tämä ystävyyssuhde on platoninen, harmiton aikuisten välinen hyvä ystävyyssuhde. Terapeutti on sitä mieltä ja onkin aivan oikeassa, että aikuisella ihmisellä pitää olla oikeus tuollaiseen suhteeseen.



Mutta se mitä ap ei ilmeisesti voi käsittää, on se, että hän kokee ystävyyssuhteen jonain aivan muuna, seksuaalisena tai uhkaavana, ja sen takia hänen mielestään miehellä ei ole oikeutta sellaiseen. Terapeutti on eri mieltä, koska kuten sanottua, uskoi siihen mitä mies sanoi ja kertoi suhteesta.



Ap, mikä on asian oikea laita? Et ole tainnut sitä kertoa tässä ketjussa, vai enkö vain lukenut tarpeeksi huolella kaikkia vastauksia? Epäiletkö vain, että heillä on suhde tai jotain meneillään, vai tiedätkö?

Mua kyllä säälittää sun mies ja teidän parisuhde.

Vierailija:

Tuohan on ihan sairasta! Ymmärrän, että naapureille tai ohikulkijoille ei tarvitse omia asioitaan ja ihmisiään kertoa (ei ehkä edes äidillekään :-)), mutta parisuhteessa pitää kertoa kaikki ulkopuoliset ihmiset keiden kanssa on tekemisissä.

On tosiaan onnistuttu parisuhteessa, jos kylällä muut tietää ulkopuolisista naisista tai miehistä, mutta oma puoliso pidetään tyhjiössä. Todella törkeää ja tökeröä, inhottavaa toisen ei-kunnioittamista.

Omassa hyvässä suhteessani toinen tietää tarkalleen työpaikkani ihmiset ja suhteeni heihin aivan kuten muihinkin, ja jos juttelen jonkun kanssa tai käyn jossakin, niin luonnollisesti kerron nekin. Tai jos joku pyytää minua esim. ravintolaan tms.

Ja jos tutustun johonkin uuteen ihmiseen, puoliso tietää jo tästäkin.

En voisi kuvitellakaan asuvani ja eläväni ihmisen kanssa, josta en tiedä kaikkea edellä mainittua. Sairasta!

Ja aivan turha tulla huutelemaan mistään luottamuspulasta ym. kun täällä kuitenkin kehutte toisissa ketjuissa, kuinka varatut miehet kuolaa peräänne (kirjaimellisesti). Kyllä viattomat ystävyyssuhteet voi tutustuttaa puolisoonkin, jos pelkästä ystävyydestä on kysymys.



Kokemukseni mukaan (omat ja kavereiden) nainen ja mies pystyy äärimmäisen harvoin, jos koskaan, puhtaaseen ystävyyteen.

Ehkä lääninhallitus valvoo myös terapeuttien ammatinharjoittamista. Sinuna ottaisin jo selvää. Niin paljon vahinkoa suhteeseenne tuo kummajainen aiheutti lausunnollaan. Salailu on todella väärin.

si vielä seksuaalinenkin. siitä se kenkä puristaa

Jos kerran haluat, että terapeutti tuomitsee aikuisen miehen ystävyyssuhteen toiseen naiseen, niin siinä tapauksessahan sinä nimenomaan odotat terapeutilta samaa asennetta ja lähestymistapaa kanssasi.

Vierailija:

terapeutilta samaa asennetta kanssani, vaan odotan, että hän myös tuomitsee ap:n miehen käytöksen. Mielestäni sen tuomitseminen on aivan itsestäänselvyys ja uskon suurimman osan terapeuteista niin tekevänkin. Ainakin sen perusteella, mitä olen lehtien palstoilta terapeuttien vastauksia lukenut. Itsekin kävin pariterapiassa mieheni kanssa.

Nainen kyllä merkit huomaa. Koen suhteen uhkana ja mies ei sitä ymmärrä. Siitä olen todella pahoillani. terapeutti myös sanoi että olen " iso ja koen olevani riittämätön" . Tarkoittikohan tuolla 10liikakiloani ja sen takia en voi olla enää miehestäni viehtäävä ja tämä toinen ehkä on?

ap

Miksi sinä messuat tästä asiasta tähän tyyliin täällä, vai etkö vain ymmärrä lukemaasi? Mitä kummallista tuossa on, jos terapeutti on sanonut, että aikuisella ihmisellä on oikeus omiin ihmissuhteisiinsa, joita ei tarvitse tilittää muille? Terapeutti ei taatusti ole puhunut sanaakaan salailusta.

Vierailija:

Ehkä lääninhallitus valvoo myös terapeuttien ammatinharjoittamista. Sinuna ottaisin jo selvää. Niin paljon vahinkoa suhteeseenne tuo kummajainen aiheutti lausunnollaan. Salailu on todella väärin.

Jos ei, niin mun mielestä sä teet tosi pahan virheen jos et yhtään luota mieheesi.