Mikä kumma siinä häiritsee vanhrmpia, jos oma nuori tytär deittailee itseään selkeästi vanhempaa miestä?

Olen 32 v nainen. Olen parisuhteessa ikäiseni miehen kanssa ja äiti, mutta kuvittelen olevani 32 v lapseton sinkkunainen. En näe mitään syytä, miksi alkaisin parisuhteeseen esim. 22 v miehen kanssa. Olisin miehen kanssa aivan eri maailmoista: mies olisi todennäköisesti opiskelija, minä olen ollut jo vuosia työelämässä. Minä haluan keskustella ikäisteni kanssa syvällisiä, parikymppisellä on mielessä vielä aivan toisenlaiset asiat eikä keskustelu voi olla samanlaista kuin ikäiseni kanssa. 10 vuotta sitten minua kiinnosti keikat, baarit, opiskelijamenot ja kaverien kanssa hengailu - nykyisin kiinnostavat aivan muut asiat. Parisuhde-elämästä on kertynyt itselle paljon kokemusta 10 vuoden aikana, parikymppisenä suhtauduin moniin parisuhdeasioihin paljon naiivimmin. Nuoremmalla tuota vastaavaa kokemusta ei ymmärrettävästi voi olla, eikä tarvitsekaan. Tulen kyllä toimeen parikymppisten asiakkaiden kanssa töissä, mutta ei kävisi mielessäkään olla parisuhteessa tuon ikäisen kanssa. Katson noita parikymppisiä sellaisten isosisko/täti-silmälasien läpi ja koen jonkinlaista suojelunhalua nuorempia kohtaan. Missään nimessä en koe, että parisuhde paljon nuoremman kanssa olisi toimivaa. Enkä kyllä haluaisi parisuhdetta paljon vanhemman miehen kanssa: haluan ikääntyä samaan aikaan ja kokea yhdessä asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Se mies voisi olla iältään tyttären isä. Kukaan normaali vanhempi ei ajattele lapsiensa ikäisiä seksuaalisesti.

Muuten vain teiniporno on katsotuimpien joukossa ja miehet kertoilevat haaveilevansa tyttärensä kavereista. + ostavat seksiä mahd. nuoriltahuorilta.

Vanhempi mies koetaan joskus ohjailevaksi, määräileväksi ja pahimmillaan aivopeseväksi. Naisen taas pitäisi kehittää omannäköistä elämää ja sisustusta, onnistuuko se miehen kanssa. Eli elää itsensä kautta. Jos elää pelkästään miehen oikkujen mukaan, ei synny omaa.

Johtuu lähinnä ulkonäöstä.

Ihmisten hierarkiassa korkeimmalla ovat valkoiset lapset, sen jälkeen valkoiset naiset, sitten keski-ikäiset naiset, sitten nuoret miehet, sitten keski-ikäiset valkoiset miehet jne. 

Vanheneminen rumentaa ulkonäköä ja laskee ihmisarvoa toisten silmissä. Jokainen Tinderiä käyttänyt mies tietää, että ulkonäöllä ei pitkälle pötkitä edes nuorena, saati sitten keski-ikäisenä. 

Huvittaa tämä höpinä siitä, miten ikämiehellä on jotain "valtaa" tai "hyväksikäyttää". Nyt eletään Tinder-aikaa ja vaikka Lapin korvessa asuva nainen saa tarjouksia öljysheikeiltä tai italialaisilta malleilta puhelimen kautta. Mikään pakko ei ole ruveta seurustelemaan sen oman kylä vanhemman miehen kanssa. Länsimaissa menestyneimmillä miehillä on varaa ostaa seuraa ja lähes kaikilla naisilla varaa myydä seuraansa itseään tasokkaammille miehille. Jos tämä ikämies omalta tuppukylältä on kaikesta huolimatta niin karismaattinen (hyvännäköinen ja jotain muuta), että saa jalkansa oven väliin, niin ei voi kuin hattua nostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli 24-vuotiaana suhde 20 vuotta vanhempana mieheen, ja se oli ehdottomasti liikaa, ikäero vaikutti ihan kaikkeen. Välillä mietin, että missa se raja kulkee,voiko esim 15 vuoden ikäero olla sellainen, joka ei vääristä suhdetta liikaa? Tosin sitten nykyään en haluaisi edes 10 vuodden ikäeroa itselleni, tuo nuoruuden kokemus riitti ikäerosuhteesta.

Jos on parikymppinen, niin 10 vuoden ikäerokin on paljon. Mutta vaikka 4-5-kymppisenä 10 vuoden ero ei välttämättä tunnu miltään.

Oma tyttäreni (21v), tapailee 26-vuotiasta miestä ja olen kyllä kauhistunut. Harmittaa ettei ikäistänsä poikaa löytänyt. Mikä lie motiivi miehellä on, kun lähes teiniin haluaa sekaantua

Ihme kommentteja täällä taas. Eiköhän se vanhempien suhtautuminen riipu ihan siitä tyttären iästä? Esim. 16-vuotias ja 25-vuotias on aika lailla eri asia..

Päälle parikymppinen on jo aikuinen ja kykenee varmasti itse valitsemaan kumppaninsa.

Minusta iso ikäero ei haittaa enää, kun kumpikin on +40 suhteen alkaessa. Tietävät, mihin ryhtyvät. Sen sijaan nämä 30 v ja 50 v suhteet tuntuvat väärältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli seitsemän vuotta sitten itseäni 12 vuotta nuorempi tyttöystävä. Tiesin, että perheen taholta tulee koko ajan armotonta painostusta jättää minut, joten käyttäydyin tietoisesti oikein korostetun herrasmiesmäisesti ja toisen huomioon ottavasti. Oli muuten omat hiukset päässä, erottuvat lihakset, korkeakoulututkinto, hyvä terveys, hyvä hygienia ja niin edelleen. Vain rahaa ei sillä hetkellä liiaksi ollut. Ja nimenomaan sillä hetkellä: 3 kk ennen ja 3 kk jälkeen tilanteeni oli jo toinen.

Lopulta minut jätettiin toteamalla, että haluan lapsia heti. Moinen ei ollut totta, koska olin sanonut haluavani lapsia tulevaisuudessa, ja kyseisen tyttöystävän elämäntilanne huomioiden se olisi ollut ajankohtaista 4-5 vuoden kuluttua. Kun jättämisen jälkeen huomautin asiasta, minulle todettiin vain "no niin mää sen ymmärsin!"

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin olen sivusta seurannut menoa, ja olen aivan varmasti edelleen se ehdottomasti paras mies, mikä hänellä on koskaan ollut niin vartaloltani ja käytökseltäni. Kasvonpiirteiltäni en varmaan ole paras, enkä varmaan taloudellisestikaan (silloin siis, nykyisin ehkä voisin ollakin). Tinderissä hän näkyy edelleen pyörivän, ja Facebookissa statuksena on sinkku.

Olen edelleen sitä mieltä, etten millään muotoa ansainnut vanhempien taholta tullutta painostusta ja mustamaalausta. Yritin keskustellakin vanhempien kanssa, mutta minut suljettiin tietoisesti kaiken yhteydenpidon ulkopuolelle, eikä viesteihini vastattu.

????????? Olet SEITSEMÄN VUOTTA seurannut ex-tyttöystävää niin tarkasti että voit jopa väittää "olen aivan varmasti edelleen se ehdottomasti paras mies, mikä hänellä on koskaan ollut niin vartaloltani ja käytökseltäni"?

Onpa todella sairasta touhua. Tyttö oli onnekas kun pääsi sinusta eroon. Ehkä sinunkin kannattaisi keskittyä omaan elämääsi hänen stalkkaamisensa sijaan.

Tätä kutsutaan tahalliseksi väärinymmärrykseksi.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli 24-vuotiaana suhde 20 vuotta vanhempana mieheen, ja se oli ehdottomasti liikaa, ikäero vaikutti ihan kaikkeen. Välillä mietin, että missa se raja kulkee,voiko esim 15 vuoden ikäero olla sellainen, joka ei vääristä suhdetta liikaa? Tosin sitten nykyään en haluaisi edes 10 vuodden ikäeroa itselleni, tuo nuoruuden kokemus riitti ikäerosuhteesta.

Sama kokemus. Oli ihan mahtava tunne kun tuon jälkeen alkoi seurustella oman ikäisen kanssa ja tunsi miten ollaan samalla aaltopituudella, miten saattoi jakaa samat pohdinnat omasta elämänvaiheesta, sai toisesta vertaistukea, suhde tuntui tasaveroiselta ja tasapuoliselta. Muistan vieläkin miten selkeä ero siinä oli, ja miten oikealta ja luonnolliselta tuo jälkimmäinen suhde iän puolesta tuntui.

Toki vanhemmat haluaa aina lapsilleen hyvää. Itse uskon siihen teoriaan jonka mukaan 7 vuoden sisällä syntyneet ihmiset jakavat saman maailman. Itse pitäisin sitä maksimi-ikäerona molempien ollessa täysi-ikäisiä.

Riippuu siitä onko tytär täysi-ikäinen vai ei?

Jos on täysi-ikäinen niin eihän siihen voi puuttua, mutta jos on alaikäinen niin sitten pervopete katuu syntymäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli 24-vuotiaana suhde 20 vuotta vanhempana mieheen, ja se oli ehdottomasti liikaa, ikäero vaikutti ihan kaikkeen. Välillä mietin, että missa se raja kulkee,voiko esim 15 vuoden ikäero olla sellainen, joka ei vääristä suhdetta liikaa? Tosin sitten nykyään en haluaisi edes 10 vuodden ikäeroa itselleni, tuo nuoruuden kokemus riitti ikäerosuhteesta.

Jos on parikymppinen, niin 10 vuoden ikäerokin on paljon. Mutta vaikka 4-5-kymppisenä 10 vuoden ero ei välttämättä tunnu miltään.

Mielestäni melkeinpä päinvastoin. Toki elämänvaiheet ovat aika erit 20 v ja 30 v, mutta ainakin ovat fyysiseltä kunnoltaan todennäköisesti samalla tasolla. Tutulla pariskunnalla 10 vuoden ikäero alkoi näkyä erittäin hyvin siinä kohtaa kun olivat 45 ja 55. Tällä hetkellä vanhempi tuntuu aikamoiselta vanhukselta kun taas nuorempi on täydessä terässä ja mieli nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli 24-vuotiaana suhde 20 vuotta vanhempana mieheen, ja se oli ehdottomasti liikaa, ikäero vaikutti ihan kaikkeen. Välillä mietin, että missa se raja kulkee,voiko esim 15 vuoden ikäero olla sellainen, joka ei vääristä suhdetta liikaa? Tosin sitten nykyään en haluaisi edes 10 vuodden ikäeroa itselleni, tuo nuoruuden kokemus riitti ikäerosuhteesta.

Jos on parikymppinen, niin 10 vuoden ikäerokin on paljon. Mutta vaikka 4-5-kymppisenä 10 vuoden ero ei välttämättä tunnu miltään.

Mutta sitten eläkeiän jälkeen 10 vuoden ero voi tuntua taas, ainakin jos mies on vanhempi. Tai ehkä ne mahdolliset sairaudet siinä tekee sen eron, eikä kaikki tietenkään sairastu, mutta vanhana se on todennäköisempää.

Vierailija kirjoitti:

Onko se teidän mielestä vanhemman miehen taholta lähinnä seksuaalista? Eli muuten ei luultavasti saa paljoa suhteesta nuoren naisen kanssa (vaikka muuta väittäisikin), niinkö?

Ap

Liittyy siihen muutakin, mutta kaikki on kuitenkin tietynlaista hyväksikäyttöä vanhemman miehen taholta. Miehen itsetuntoa hivelee nuori, kaunis tyttö, joka ihailee hänen tietämystään, elämänkokemustaan, viisaita sanojaan, joita hän mieluusti jakaa pitkissä, pohdiskelevissa keskusteluissaan. Tyttö vertaa sitä omanikäisiinsä lapsellisiin jonneihin, joilla on ihan toiset kiinnostuksen kohteet, ja kuvittelee, että tämän vanhemman miehen kanssa on jotain syvällisempää, varsinkin kun sitä aina korostaa miehen vakuuttelut siitä, miten juuri tämä tyttö on muita ikäisiään kypsempi, syvällisempi ajattelija, kuinka hänen kanssaan on ihan erityistä verrattuna kaikkiin muihin naisiin... Ja tietysti siellä taustalla on juuri se yksi asia mielessä. Miehellehän on ihanaa, että on palvova ja miellyttämisenhaluinen ihastunut tyttö sängyssä. Ei se tyttö juuri kieltäydy siinä tilanteessa mistään, ja jos kieltäytyy, niin todennäköisesti ensin esitetään ymmärtäväistä ja sitten johdatellaan kuitenkin mukautumaan miehen tavoitteisiin, kun vähän aikaa on pohjustettu. Nuorella tytöllä ei ole mitään mahdollisuuksia elämänkokemuksensa puolesta kyseenalaistaa tämän suhteen kokonaisuutta, koska hän kuvittelee tulevansa kohdelluksi hyvin. Todellisuus kolahtaa vasta sitten vähän myöhemmin, tuo sydänsuruja ja monelle myös mt-ongelmia. Pahimmassa tapauksessa mies on varattu eikä mitään aikeita erota, ja tyttö kuvittelee ihan muuta ruusuista tulevaisuutta.

Jos ajatellaan järkevästi (toki yksilöllisiä eroja on aina), paras ikäero on muutaman vuoden mittainen, niin että tyttö on nuorempi. Näin poika on ehtinyt jo vähän aikuistua ja päässyt hieman kypsemmälle tasolle, mutta kuitenkin ollaan samaa sukupolvea ja yhteinen elämä kulkee samoja latuja. Korostan, että jokainen on yksilö ja on niitä onnellisiakin suhteita, joissa on ikäeroa puolin tai toisin, mutta valtaosa näistä huomattavasti nuoria tyttöjä saalistavista "ihanista, ymmärtävistä aikuisista miehistä" ovat edellä kuvatun kaltaisia iljetyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli 24-vuotiaana suhde 20 vuotta vanhempana mieheen, ja se oli ehdottomasti liikaa, ikäero vaikutti ihan kaikkeen. Välillä mietin, että missa se raja kulkee,voiko esim 15 vuoden ikäero olla sellainen, joka ei vääristä suhdetta liikaa? Tosin sitten nykyään en haluaisi edes 10 vuodden ikäeroa itselleni, tuo nuoruuden kokemus riitti ikäerosuhteesta.

Jos on parikymppinen, niin 10 vuoden ikäerokin on paljon. Mutta vaikka 4-5-kymppisenä 10 vuoden ero ei välttämättä tunnu miltään.

Mutta sitten eläkeiän jälkeen 10 vuoden ero voi tuntua taas, ainakin jos mies on vanhempi. Tai ehkä ne mahdolliset sairaudet siinä tekee sen eron, eikä kaikki tietenkään sairastu, mutta vanhana se on todennäköisempää.

Niinpä, tunnen parin, joilla on isompi ikäero, ja vielä joitakin vuosia sitten meno oli varsin tasapuolista, mutta viime vuosina miehestä on tullut täysi vanhus lukuisine sairauksineen ja rajoitteineen (on jo 80v) ja viisikymppinen kumppani olisi vielä elämänsä kunnossa, mutta onkin nyt omaishoitajana ja oma elämä jäähyllä. Toki rakkaudesta hoitaa, mutta on sitä kyllä ikävä katsoa sivusta. Ja kun itse on vanha ja hoivan tarpeessa, ei ole ketään hänestä huolehtimassa, kun ei ole lapsiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska vanhemmat tietävät elämänkokemuksensa perusteella miehen motiivit.

Eivätköhän miehen motiivit yleisesti otettuna - yksilötasolla on toki eroja - ole samanlaiset hänen iästään riippumatta?

Vanhemmat kokevat epäonnistuneensa kasvattajina. Ei ollut turvallinen lapsuus niin turva haetaan nyt uudelta isähahmolta.

Koska nuori nainen on henkisesti vielä ihan lapsen tasolla. Ei ole mitään kokemusta yhtään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Olen 32 v nainen. Olen parisuhteessa ikäiseni miehen kanssa ja äiti, mutta kuvittelen olevani 32 v lapseton sinkkunainen. En näe mitään syytä, miksi alkaisin parisuhteeseen esim. 22 v miehen kanssa. Olisin miehen kanssa aivan eri maailmoista: mies olisi todennäköisesti opiskelija, minä olen ollut jo vuosia työelämässä. Minä haluan keskustella ikäisteni kanssa syvällisiä, parikymppisellä on mielessä vielä aivan toisenlaiset asiat eikä keskustelu voi olla samanlaista kuin ikäiseni kanssa. 10 vuotta sitten minua kiinnosti keikat, baarit, opiskelijamenot ja kaverien kanssa hengailu - nykyisin kiinnostavat aivan muut asiat. Parisuhde-elämästä on kertynyt itselle paljon kokemusta 10 vuoden aikana, parikymppisenä suhtauduin moniin parisuhdeasioihin paljon naiivimmin. Nuoremmalla tuota vastaavaa kokemusta ei ymmärrettävästi voi olla, eikä tarvitsekaan. Tulen kyllä toimeen parikymppisten asiakkaiden kanssa töissä, mutta ei kävisi mielessäkään olla parisuhteessa tuon ikäisen kanssa. Katson noita parikymppisiä sellaisten isosisko/täti-silmälasien läpi ja koen jonkinlaista suojelunhalua nuorempia kohtaan. Missään nimessä en koe, että parisuhde paljon nuoremman kanssa olisi toimivaa. Enkä kyllä haluaisi parisuhdetta paljon vanhemman miehen kanssa: haluan ikääntyä samaan aikaan ja kokea yhdessä asiat. 

Vaikutat vähän tylsältä ja kapeakatseiselta tyypiltä. Meitä on moneksi. Saat toki ihan vapaasti viettää aikasi sen ikäisten ihmisten kanssa kuin haluat, ja vanheta samaan tahtiin saman ikäisen puolisosi kanssa, ei siinä ole mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska nuori nainen on henkisesti vielä ihan lapsen tasolla. Ei ole mitään kokemusta yhtään mistään.

No ei se nyt ihan noin mene. Jollei sitten ole kasvanut jossain tiukassa uskonyhteisössä, mutta sellainen lienee harvinaista nykyään.