Mikä kumma siinä häiritsee vanhrmpia, jos oma nuori tytär deittailee itseään selkeästi vanhempaa miestä?

koska hopeaketut ovat piilopedoja. mutta oletan, että puhe on täysi-ikäisistä joten vanhempien mielipiteillä voi pyyhkiä vaikka kullin kärjen.

Itsellä oli 24-vuotiaana suhde 20 vuotta vanhempana mieheen, ja se oli ehdottomasti liikaa, ikäero vaikutti ihan kaikkeen. Välillä mietin, että missa se raja kulkee,voiko esim 15 vuoden ikäero olla sellainen, joka ei vääristä suhdetta liikaa? Tosin sitten nykyään en haluaisi edes 10 vuodden ikäeroa itselleni, tuo nuoruuden kokemus riitti ikäerosuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen vanhempi on yleensä selvästi tytärtään vanhempi ja tietää, miten iso henkinen kuilu on nuoren tytön ja itsensä välillä. Jolloin tietää myös sen, että mies, joka näkee nuoren vertaisenaan ei ole hyvä. 

Jos oma 18v tytär ja 30v aikamies vannovat olevansa "ihan samanlaisia", niin kyllä siinä on pelko perssiissä muillakin kuin ikiksellä.

Vaihtaako he ...

..

Isäni ikäiselle papparoiselle vaipat, kun hänelle tulee pidätys ongelmia,

Hoitaako kanssa sitten tätä yli 80- v papparoista kun tulee dementia.

Ja on Uskollinen tämän Elämänsä Loppuun asti.

?

Vai rakastaako tämän rahoja , rahojen kanssa menee naimisiin .

Nuorena juuri aikuistuneena suhteeni reilusti yli kolmekymppiseen mieheen jäi lyhytaikaisen tutustumisen asteelle ja se oli mielestäni hieno ja tasavertainen kokemus sellaisenaan. Lopetin suhteen, koska olin vielä ihan tyhjän päällä elämässä. Minulla oli vielä edessä tosi kova työ hankkia koulutus, vakityöpaikka, taloudellinen itsenäisyys, asunto ym. Vaikka olinkin jo tuolloin syvällinen keskustelija, oli minulla vielä paljon oppimista tunne- ja ihmissuhdeasioissa. Mielestäni oli parempi etten seurustellut silloin vielä kenenkään kanssa.

Vanhemmat ajattelee lapsensa parasta. Hyväksikäyttösuhde ei ole hyväksi nuoren aikuisen kehitykselle ja mielenterveydelle

Eivät halua vammaisia lapsenlapsia. Vanhojen miesten kanssa tämä riski kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

No isäsuhdetettahan siinä paikkaillaan. Oma isäni oli alkoholisti, joten kai jotain haavoja parantelin vanhemman miehen kanssa. Monet, joilta on isä kuollut hakeutuvat parisuhteeseen vanhemman miehen kanssa. Olen tuntenut ainakin kaksi tällaista tapausta.

Ja mies vaistoaa tämän ja käyttää tilannetta hyväkseen. Ilmiölle on nimikin: grooming.

Koska äitinä tiedän että vaikka mies muuta vakuuttelee, ei tyttö ole ikäistään kypsempi tai fiksumpi. Pilde se on miehen mielessä enkä antaisi todellakaan 14vuotiaan tapailla 21vuotiasta niinkuin 90luvulla jolloin oli ihan normaalia, että tytöillä oli vanhemmat "poika"kaverit eikä vanhemmat puuttuneet mitenkään :(

Ymmärrän hyväksikäyttönäkökulman, varsinkin, jos ikäeroa on yli 20-30 vuotta ja jos mies saalistaa nuorempia naisia ja nuorempi nainen elää vanhemman miehen rahoilla tms. Minulla on nuoruudestani hyvä kokemus suhteesta yli 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän ei mitenkään piirittänyt minua, vaan kohtasimme aika spontaanisti tanssilattialla ja irrottelimme yhdessä. Keskustelimme paljon ja suutelimme, tapasimme vielä muutamia kertoja.

Meidän molempien mielestä meidän välillä oli jotakin kaunista. Halusin jättää suhteen tuohon pisteeseen ikäeron, välimatkan ja elämäntilanteen takia. Sekin oli jälkikäteen ajateltuna hyvä, että emme menneet suutelemista pidemmälle. Tuosta suhteesta ei jäänyt ollenkaan hyväksikäytetty olo, mutta luulen, että pidempi suhde ei ehkä olisi onnistunut.

Tyttärelläni on niin hyvä suhde isäänsä että ihmettelisin suuresti miksi hänen täytyy etsiä isähahmoa ja tapailla keski-ikäisiä. Jokin isään kaipuuhan siinä täytyy olla jos 18v alkaa seukata 40 veen kanssa.

Ymmärrät sen sitten, kun olet vanhempi ja sinulla on tytär, joka deittailee vanhempien miesten kanssa. Yksinkertaista, eikö?

Minä tapailin 27-vuotiaana 45-vuotiasta miestä ja koen jälkikäteen tuon olleen minua vahingoittava kokemus. Tilanne ei ollut tasavertainen eikä nuorena aikuisena osaa ajatella tilannetta kovin kauas. Myöhemmin menin naimisiin ikäiseni miehen kanssa ja perustin perheen. Oman kokemukseni perusteella ja vierestä kaverien suurten ikäerojen parisuhdevirityksiä seuranneena koen, että ison ikäeron suhteet eivät ole reilua nuoremmalle osapuolelle.

1. Minulla ja vanhemmalla miehellä oli aivan eri sukupolvien käsitys siitä, millainen on hyvä parisuhde. Ikäiseni mies on tottunut keskustelemaan tunteista ja jakamaan arjen hoitamisen. Vanhempi mies oletti, että nainen hoitaa kotiasiat eikä tunteista keskusteleminen tai niiden käsittely sujunut kuten ikäiselläni miehellä. Eri sukupolvien käsitys näkyi myös muilla elämän osa-alueilla.

2. Vanhempi osapuoli on tilanteessa niskan päällä elämänkokemuksensa takia. Tuo tilanne ei yksinkertaisesti ole tasavertainen eikä voikaan olla. Aivan samalla tavalla kuin ihmisellä on 30 v iässä enemmän elämänkokemusta kuin 20 v iässä. Suuren ikäeron suhteessa mennään herkästi sen vanhemman osapuolen tahdon mukaan ja nuorempi peesaa.

3. Vanhemmalla miehellä oli hyvin erilainen elämänvaihe. Minä olin vasta työuran alussa ja haaveilin perheen perustamisesta. Mies oli tehnyt työuraa jo 20 v ja lapset lähestyivät teini-ikää. Jos olisimme jatkaneet tuon miehen kanssa, olisi elämänvaiheiden eroavaisuus vain korostunut iän myötä. Minun ollessa viisikymppinen olisi mies jo jäänyt eläkkeelle.

4. Suuren ikäeron parisuhteessa herkästi luopuu haaveista toisen takia ja yleensä se on nuorempi osapuoli, joka joustaa. Minä tiesin haluavani joskus oman lapsen. Mies oli lapsensa tehnyt, eikä ollut kovin innoissaan ajatuksesta, että olisi viisikymppisenä ryhtynyt taas vauva-arkeen. Kumpaakin olisi luultavasti katkeroittanut, jos olisi joutunut toisen takia joustamaan lapsiasiassa. Minä sain lapsen myöhemmin ikäiseni miehen kanssa, mikä vahvisti kokemusta siitä, että tämä oli oikea ratkaisu kaikkien kannalta. Vierestä seuraan nyt sitä, kun kaverit jättävät haluamansa biologiset lapset tekemättä, koska vanhempi mies ei halua lisää lapsia.

5. Tilastojen valossa on fakta, että iäkkäämpi osapuoli todennäköisesti sairastuu ja kuolee aiemmin. Elämästä ei ikinä tiedä, mutta todennäköisesti näin käy. En suosittelisi kenellekään sitä, että viisi-kuusikymppisenä hoivaat parikymmentä vuotta vanhempaa sairasta puolisoa ja jäät nuorena leskeksi. Sille vanhemmalle osapuolelle tuo on hyvä diili, mutta sille nuoremmalle ei.

En suosittelisi näitä ison ikäeron parisuhteita kenellekään.

Olisin kieltämättä järkyttynyt, jos oma tyttäreni alkaisi aikuisuuden kynnyksellä seurustella huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Tein itse aikanaan päätöksen lopettaa heti alkuun seurustelun itseäni vanhemman miehen kanssa, halusin jättää vain kauniin muiston. Ei tullut ainakaan tehtyä mitään sellaista mitä olisin katunut myöhemmin.

Millaisesta ikäerosta puhutaan? Ja minkä ikäinen on nuorempi henkilö? Jos nuorempi on tyyliin niukin naukin 18 tai parinkympin alkupuolella niin suhteessa, jossa ikäeroa on 10v tai enemmän, on riskinsä. Vaikka ihminen olisi lain edessä aikuinen niin 20-vuotiaan ja yli 30-vuotiaan henkisessä kehityksessä on valtava ero. 20-vuotiaan aivotkaan eivät ole vielä täysin kehittyneet.

Suhteen nuoremmalla osapuolella on vähemmän kokemusta sekä itsenäisestä elämästä että parisuhteesta. Siksi nuorena on helposti myös naiivi ja hyväuskoinen. Tämän takia suhde vanhempaan nähdään riskinä, koska suhteen vanhempi osapuoli saattaa jo ihan huomaamattaan olla "valta-asemassa" suhteessa. Toisaalta suhde vanhempaan kumppaniin voi "painostaa" nuorempaa asioihin, joihin ei olisi vielä valmis. Tämä siksi, että parisuhteen osapuolet ovat erilaisessa vaiheessa elämää.

Esimerkiksi: seurustelin parikymppisenä itseäni vanhemman miehen kanssa. Ikäeroa ei ollut edes ihan kymmentä vuotta, mutta silti elämäntilanteemme olivat rajusti erilaisia. Minä olin opiskelija ja toinen oli jo työelämässä ja oli oma omistusasunto. Tuo johti tilanteeseen, jossa yhteenmuuton edellytys oli, että minun pitäisi ostaa hänen kanssaan yhdessä asunto, koska ei hänen enää kannattanut mennä vuokralle (vanha asuntonsa oli liian pieni kahdelle). Kyllä se hirvitti. Olisin itse halunnut elää ensin yhdessä vuokralla enkä suoraan ottaa isoa lainaa. Ei tuossa tilanteessa toinen suoraan pakota mihinkään, mutta jos suhteen haluaa etenevän, on tiettyjä askeleita otettava tiettyyn suuntaan.

Minusta suuren ikäeron parisuhteet ovat aina lähtökohdaltaan epätasa-arvoisia. Vanhemmalla on aina eri tavalla valtaa kuin nuoremmalla. 

Lisäksi mielestäni aivan liian vähän painotetaan sen merkitystä, millainen sukupolvien välinen kuilu on. 90-luvulla lapsuutensa ja 20-luvulla nuoruutensa elänyt on aivan eri maailmasta, kuin 70-luvulla lapsuutensa ja 80-luvulla nuoruutensa viettänyt. Eri sukupolvet havainnoivat maailmaa eri tavoin ja ovat eri ajan kasvatteja. Tämä heijastuu kaikkeen parisuhdekäsityksistä lastenkasvatukseen. Näkeehän sen jo siitäkin, että omien vanhempien ikäpolven parisuhdekäsitykset ovat erilaisia kuin nykyajan pari-kolmekymppisten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen vanhempi on yleensä selvästi tytärtään vanhempi ja tietää, miten iso henkinen kuilu on nuoren tytön ja itsensä välillä. Jolloin tietää myös sen, että mies, joka näkee nuoren vertaisenaan ei ole hyvä. 

Näkeekö nuoria tyttöjä deittailevat heitä selvästi vanhemmat miehet ne nuoret tytöt vertaisinaan? Vai haluavatko vain suojella ja kohdella hyvin? Eikö nuori kiimainen mies taitamattomuuttaan muka aiheuta sydänsuruja?

Ap

Öö. Samanikäisen kanssa jaettu on eri ku eri ikäpolvien välillä.

Se on pikkusen luonnotonta.

Nuoret opettelee. Jos siinä on joku nelikymppinen parikymppisen tai alle kaksikymppisen kanssa, niin onhan se henkinen maailma eri.

Eri juttu on 30 ja 50 kuin 18 ja 38.

Ihan eri elämänkokemus ja henkinen maailma nuorella kuin noilla muulla jo enempi aikaa eläneillä..

No , olishan se vähän koomista jos lapsen miesystävä olis saman ikäinen vaikka, kun ite on =D 

Ei varmaan pitäis ees pokka. En oikee ees tiedä miten suhteutuisin siihen? Vähä älysenä?

Hiukan jälkeenjääneenä? Puhuisnko sen kans bilettämisestä?Tai jostain muusta, mistä yleensä 18v keskustelee?

Mitä yhteistä voi olla vaikka 18v. naisenalulla ja 40v. aikamiehellä? 

Mä nyt vaan kysyn. 

Musta 10 vuoden ikäero on vielä sulatettavissa. Sitä suuremmat ikäerot ovat liikaa.