Lue keskustelun säännöt.
Miksi Koskelan tapauksen uhri meni yhä uudestaan tekijöitä tapaamaan? Asiallista pohdintaa
17.11.2022 |
Mikä selittää sen että uhri meni aina tapaamisiin vaikka "kaverit" pahoinpitelivät häntä? Asiallista pohdintaa kiitos, ei uhrin syyllistämistä.
Kommentit (41)
Jos ne oli sen ainoat "kaverit"?
Nuorena varsinkin porukkaan kuuluminen on uskomattoman tärkeää. Itku tulee kun ajattelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut muita kavereita ja halusi kuulua johonkin porukkaan? Oli ehkä toiveikas et kiusaaminen loppuisi?
Mun lapsella oli samanlainen kaava vaikka ei toki näin paha. Kaverit pyysi ulos ja aina alettiin kiusaamaan, joskus pyydettiin anteeksi ja sitten kiusattiin lisää. Lopulta kielsin häntä tapaamasta näitä lapsia lainkaan.
Hyvä, että puutuit
Joo, oli pakko kun lapsi itse itki ettei hän jaksa tätä enää. Meni aina toiveikkaana ulos ja tuli pahalla mielellä takaisin, ja nämä kiusaajat oli kuitenkin olleet kavereita alaluokilta asti niin jotenkin se vielä lisäsi surua ja ihmetystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tai no useampi kaveri joka haukkuu ja uhkailee mua
Ei oo muita ystäviä
En halua olla yksin, vaikka ne painaakin mua alas
En halua kuulla niiltä mitään hyviä uutisia, mutta onneksi ne on luusereita myös
En tiedä miksi nään niitä, joskus pelkäsin lähteä ja tavallaan säälin heitä vaikka ovatkin mulle ilkeitä
Itsekkin aina unohdan, että he ovat ilkeitä. Tavallaan aina yllätyn siitä, että muuttuvat ilkeiksi.
Sitten annan taas mielessäni anteeksi, he eivät pyydä.
Hei nyt arvostusta itteäs kohtaan. Lopeta heti heidän kanssaan kaveraaminen. Parempi yksin, kuin huonot kaverit!!!
En tunne tapausta kovin hyvin muuten, kuin uutisista, mutta psykopaatti saa toiset ihmiset hänestä riippuvaisiksi. Psykopaatilla on ilmiömäinen kyky vetää uhrinsa yhä uudelleen ja uudelleen hakattavaksi ja hyväksikäytettäväksi.
Nuoria ihmisiä pystyy tällä tavalla manipuloimaan ja kohtelemaan ihan normaalistikin. Sen sijaan, jos aikuinen, joku kolmikymppinen ihminen palaa uudelleen ja uudelleen hakattavaksi, niin kyseessä voi olla esim. riippuvainen persoonallisuus.
Luulen että joissain kaveriporukoissa (ehkä yleisempää pojilla?) roikutetaan mukana jotakuta joka on vähän kuin porukan pelle. Sitä pelleä voi sitten kurmoottaa. Ja voi olla myös että välillä tähän kiusattuun suhtaudutaan "coolina" tyyppinä ja välillä kiusataan. Sille kiusatulle itselleen saattaa olla tärkeää olla osa porukkaa, vaikka sitten aika ajoin tulisikin kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siksi, että hänellä ei ollut ketään toistakaan kaveria. On kurja olla aina yksin. Ilmeisesti nämä tyypit olivat välillä myös mukavia.
Tutkinnassa ilmeni että yksi tekijöistä oli kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn aikanakin sanonut uhrille "mä oon sun puolella, ja neuvon sua toimimaan nyt niin kuin käsketään" tms. Todella kieroutunutta manipulointia.
Jos uhri vielä on hyväuskoinen, manipulointi onnistuu. Hyväuskoisuus ei tarkoita tyhmyyttä, vaan esim. jos itse on tosi empaattinen ja vilpitön, olettaa helposti että muillakin on pohjimmiltaan edes vähän empatiaa ja sääliä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Oli ehdollistunut siihen tilanteeseen, eikä varmasti uskonut että voisivat tehdä pahempaa vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tai no useampi kaveri joka haukkuu ja uhkailee mua
Ei oo muita ystäviä
En halua olla yksin, vaikka ne painaakin mua alas
En halua kuulla niiltä mitään hyviä uutisia, mutta onneksi ne on luusereita myös
En tiedä miksi nään niitä, joskus pelkäsin lähteä ja tavallaan säälin heitä vaikka ovatkin mulle ilkeitä
Voisitteko muuttaa jonnekin muualle, mistä saisit uusia kavereita?
Itse nuorempana olin sellainen, että toivoin ilkeiden kavereiden muuttuvan mukavammiksi. Eihän niin kyllä käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti noiden perheet ja koko suku on saanut tuta millaisia hirviöitä ovat kasvattaneet.
Ohis.
Eipä sille välttämättä paljon mitään voi, millaisia lapsista kasvaa. Omanikin ovat kaikki erilaisia, vaikka olen yrittänyt samalla tavalla kasvattaa.
On vähän eri asia, mutta ei välttämättä. HS:n kirjallisuuspalkinnon voittaja Susanna Hast kuvaa teoksessaan lapsena kokemaansa seksuaalista väkivaltaa ja sitä, mitä se on aiheuttanut ajattelulle ja muistille. En ole vielä lukenut teosta (pitkä jono kirjastossa), mutta kuuntelin tekijän haastattelun ja sen perusteella sain käsityksen, että kirjailija on lähes koko ikänsä syyllistänyt itseään siitä, että meni - ilmeisesti useamman kerran - samaan paikkaan samojen hyväksikäyttäjien luokse. Ja oli siis lapsi tuolloin. Ilmeisesti vasta kun on tutkinut aihetta akateemisesti, on tajunnut sen mekanismin, jolla traumatisoivan väkivallan kohteeksi joutunut ihminen alkaa toimia ja ajatella.
Seurasin Koskelan tapausta (liian) intensiivisesti eri foorumeilla silloin kun murha oli vasta tapahtunut, toki myös oikeudenkäyntejä sitten myöhemmin. Jälkikäteen mietin minäkin uhrin itsetuhoista käytöstä. Ajattelen nyt, että tuo Hastin romaani saattaa avata myös sitä, mitä tapahtui Koskelan uhrin mielessä. En toki voi vielä suositella sitä kaikille Koskelan tapauksesta järkyttyneille luettavaksi, kun en ole varma, olenko oikeassa. Mutta siitä kirjasta saattaa löytyä selitystä myös Koskelan uhrin kohtaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tai no useampi kaveri joka haukkuu ja uhkailee mua
Ei oo muita ystäviä
En halua olla yksin, vaikka ne painaakin mua alas
En halua kuulla niiltä mitään hyviä uutisia, mutta onneksi ne on luusereita myös
En tiedä miksi nään niitä, joskus pelkäsin lähteä ja tavallaan säälin heitä vaikka ovatkin mulle ilkeitä
Itsekkin aina unohdan, että he ovat ilkeitä. Tavallaan aina yllätyn siitä, että muuttuvat ilkeiksi.
Sitten annan taas mielessäni anteeksi, he eivät pyydä.
Surullista! Tuo satuttaa sua henkisesti tosi paljon. Parempi olis lähteä tuollaisten luota pois.
Eikö sulla ole ketään luottoaikuista (ope, kuraattori, terveydenhoitaja, tuttu), jolle voisit tästä kertoa? Sulle voitais hommata joku harrastus tai juttu, jossa olisi muita nuoria, joista voisit saada kivempia kavereita.
T. Ope itsekin ja auttaisin varmasti
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siksi, että hänellä ei ollut ketään toistakaan kaveria. On kurja olla aina yksin. Ilmeisesti nämä tyypit olivat välillä myös mukavia.
Tutkinnassa ilmeni että yksi tekijöistä oli kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn aikanakin sanonut uhrille "mä oon sun puolella, ja neuvon sua toimimaan nyt niin kuin käsketään" tms. Todella kieroutunutta manipulointia.
Jos uhri vielä on hyväuskoinen, manipulointi onnistuu. Hyväuskoisuus ei tarkoita tyhmyyttä, vaan esim. jos itse on tosi empaattinen ja vilpitön, olettaa helposti että muillakin on pohjimmiltaan edes vähän empatiaa ja sääliä.
Tuommoinen manipulointi viittaa vahvasti persoonallisuushäiriöön.
Pers.häiriöiset osaa olla kivoja ja pettää ja pyytää anteeksi ja taas ja taas....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta pojat vapautuvat. En usko että teinimieli vielä on mitenkään katunut tai eheytynyt. Ehkä sitä mitä häpeää omille läheisilleen tuottneet mutta teini unohtaa nopeasti kun pääsee taas normi elämään. Uskon että yksi näistä on kohta linnassa takasin ja yksi tekee itsemurhan. Toivotaan että edes yhdestä ei kuultaisi enään ikinä mitään.
Minua kiusattiin yläasteella esimerkiksi pilkkaamalla ja jättämällä ryhmän ulkopuolelle koska olin muiden mielestä tyhmä, vammainen ja outo. Vaikka he vihasivat ja halveksivat minua, niin silti usein tarkkailin heitä ja haahuilin jossain taustalla siellä, missä he olivat. Tavallaan ehkä kaipasin heidän hyväksyntäänsä eli sitä, että he olisivatkin hyväksyneet minut tai ottaneet porukkaansa. Mietin, että mitä olisin voinut tehdä, että he olisivat hyväksyneet minua ja alkaneet pitää minusta. Ehkä tuo Koskelan murhan uhri jollain tapaa ajatteli samoin, mutta hänellä se meni pidemmälle. Minä en ainakaan suoraan mennyt kiusaajieni luokse vaan tarkkailin heitä taka-alalla.
Miten pitkään vielä poikien vankeus kestää?
Se oli uhrin oma vika kun meni uhrin luokse eikä lähtenyt tilanteesta pois eikä kieltänyt heitä kiusaamaan itseään.
Vähän sama kuin se ilmiö, että usein alkoholisti-isän tytär valikoi itselleen aikuisena alkoholistipuolison.
Oli yksinäinen. Eikä välttämättä ollut joka kerta sellaista kauheaa hakkaamista, vaan ehkä heillä oli joskus harvoin hyviäkin hetkiä, vaikka suurin osa kaveruudesta (ja se loppu tietysti erityisen julma ja hirveä) inhottavaa.
Ehkä hän jaksoi sen voimalla..moni tekee myös selityksiä toisten huonolle käytökselle ja koittaa ajatella asiat parhain päin. Teen itsekin tätä, vaikkei pitäisi.
Ehkä uhrilla ei myös ollut kokemusta sellaisesta millaisia hyvät kaverit voisi olla, tai sitten nuo toiset manipuloi häntä ja uhri oli herkkä eikä saanut laitettua vastaan tarpeeksi. Surullinen olo tulee kun joulukuu lähestyy, rauha hänen sielulleen.
Toivottavasti noiden perheet ja koko suku on saanut tuta millaisia hirviöitä ovat kasvattaneet.
Ohis.