Tuntuu, että en enää vaan kestä näitä hylkäyksiä työelämässä

Vierailija kirjoitti:

Minä olen luovuttanut.

Ensin olin pätkä- ja silpputöissä ja työttömänä. Sitten kuljin pitkiäkin työmatkoja ja muutin töiden perässä useamman vuoden. Työtön en ollut mutta ei se ollut elämää.

Elämäni pisin työsuhde on ollut 3 kuukautta. Tuloillani olen saanut maksettua opintolainan pois mutta en paljon muuta.

Jossain vaiheessa totesin, että nyt asetun aloilleni enkä enää hae muuta kuin vähintään 6 kuukauden pätkiä ja toistaseksi voimassa olevia kohtuullisen työmatkan päästä. Olen ollut työtön siitä lähtien, mutta en enää jaksa pätkää, silppua ja jatkuvaa muuttamista. Tuilla pärjää ihan oksti, kun ei ole enää lainaa.

Mulle kävi just samoin. Kun päätin, että ihan lyhyitä pätkiä en enää ota ja haen pääasiassa vain vakipaikkoihin, niin en saanut enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen samoin.

Ihmettelen tätä että edelleen Suomessa vakkarityö on erittäin tavoiteltavaa. Ymmärrän kyllä, jos on saatava esimerkiksi asuntolaina.

En ota vakkaripaikkaa vastaan, ja sitä ihmetellään. Olen ollut samssa työpaikassa nyt viisi vuotta sillä viihdyn hyvin. Määräaikaisista työsuhteista on niin helppo lähteä. Ei tarvitse selitellä syitä. Olen myös käyttänyt muutamia viikkoja puhtaasti lomailuun hyödyntämällä ansiosidonnaisen tuomaa taloudellista turvaa ennenkuin aloitan uuden työpätkän.

Korona-aika ja tämä Ukrainan mukanaan tuoma maailmansodan uhka on vahvistanut asennettani. Elän hetkessä, en huolehdi liikaa tulevasta koska sitä ei välttämättä tule. Elämme asuntolainojen kanssa valtavassa oravanpyörässä täällä Suomessa. Elämän pitäisi olla kevyempää, nautittavampaa eikä niska limassa raatamista nuoruudesta hautaan saakka. Sillä sitähän se on kun eläkeaika koittaa vasta 70 ikävuoden korvilla!! ei silloin enää jaksa välttämättä matkustella edes.

Kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ikinä ymmärtänyt edes sitä suomalaisten pakkomiellettä vakituisesta työpaikasta, omasta asunnosta tai mistään muustakaan. Mielelläni itse olen määräaikaisessa työsuhteessa ja sitä kautta kokeilen eri asioita ja tiedän, että olen siinä työssä vain sen aikaa. Harmi vain, ettei nouta määräaikaisuuksia master of engineerinä ole pahemmin tarjolla, joten aika usein olen vakituisessa jonkun aikaa ja etsin uutta. Lisäksi omaa asuntoa en ikinä tule hankkimaan niin on helpompi seilailla pitkin Suomea ja ulkomailta. Kivaa vaihtelua elämään. Toki koitan ymmärtää teitä, joille se vakituinen työsuhde on joku meriitti ja elinehto, mutta en vain ymmärrä. Kuten ette te varmaan myöskään mun touhuiluja. Joten tasoissa ollaan.

Aloittajalle sanon sen verran, että työ ei mittaa ihmisyyttäsi. Työ on sitä, millä saat itsellesi kaiken sen minkä joku lähes mielikuvitushahmo, on päättänyt tuoda markkinoille tai päättänyt tehdä kaikille tarpeelliseksi. Tuoko se onnellisuuden? epäilen. Toki joku katto pään päällä on kiva, mutta jonkun aikaa sitä elää vaikka autossa. Jos ei ole autoa niin Suomessa valtio pitää huolen omistaan. Suomalaiset köyhät on vain oppineet aivan liian hyvään. Eli alat etsimään sitä hyvää jostain muusta ja elä päivä kerrallaan. Eihän tuollainen alle 1/3 osuus sun elämästä saa päättää sitä, miten sä näet itsesi ihmisenä tai arvosi ihmisenä. Sulla on yli 2/3 osaa elämästä kuitenkin kaikkea muuta.

Jes, kiva sulle kun on joku sellainen koulutus, jolla SAA helposti niitä pätkätöitä. Itse olen hakenut vakituista ja määräaikaista vaikka miltä alalta, mutta ei irtoa. Ja opiskellutkin olen työttömänä sen, mitä työtön saa opiskella. On muuten naurettavaa, kun työtön ei saa kehittää itseään samalla siinä töitä hakiessa edes opiskellen, vaan kaikesta on tehtävä tiliä TE:lle. Aivan kuin nöyryytettäisiin tarkoituksella ihmisen itsemääräämisoikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen luovuttanut.

Ensin olin pätkä- ja silpputöissä ja työttömänä. Sitten kuljin pitkiäkin työmatkoja ja muutin töiden perässä useamman vuoden. Työtön en ollut mutta ei se ollut elämää.

Elämäni pisin työsuhde on ollut 3 kuukautta. Tuloillani olen saanut maksettua opintolainan pois mutta en paljon muuta.

Jossain vaiheessa totesin, että nyt asetun aloilleni enkä enää hae muuta kuin vähintään 6 kuukauden pätkiä ja toistaseksi voimassa olevia kohtuullisen työmatkan päästä. Olen ollut työtön siitä lähtien, mutta en enää jaksa pätkää, silppua ja jatkuvaa muuttamista. Tuilla pärjää ihan oksti, kun ei ole enää lainaa.

Mulle kävi just samoin. Kun päätin, että ihan lyhyitä pätkiä en enää ota ja haen pääasiassa vain vakipaikkoihin, niin en saanut enää mitään.

Minulle kävi päin vastoin. Sain heti koulutuksen jälkeen vakituisen työn. Sitä kesti 5 vuotta. Sen jälkeen en ole saanut kuin huonoja pätkä töitä. Ei se vakituinen sopimus ole nykyään sen kummempi kuin määräaikainenkaan. Aivan yhtä helposti loppuu työt ja kaikki menee päin persettä elämässä.

Et ole ainoa. Minä jäin vakituisesta paikasta työttömäksi vuonna 2017 (yt-neuvottelu) ja sen jälkeen ollut vain määräaikaisia. Nyt lokakuussa aloitin vakituisentyön, joka tuntuu lottovoitolta. Tiedän siis tuon turhautumisen, epävarmuuden ja torjutuksi tulemisen tunteen, mutta usko pois, asiat aina muuttuu paremmaksi. Nuo aikaisemmat työpaikat eivät ole olleet sinua varten, vaan tarjolla on paljon parempaa kun aika on oikea.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ja jaksamista! Ei ole sinun vikasi että työnantajat ketjuttavat lyhyitä työsuhteita tai ottavat aina uusia tilalle. Toivottavasti löydät vielä hyvän työpaikan jossa sinua arvostetaan! Sinä et ole millään tavalla kelvoton.

Kelvoton ap ei ole, se on selvä. Kukaan ei ole. Tuossa tilanteessa voi silti kannattaa miettiä myös sitä näkökulmaa, voiko itsessä tai omassa tekemisessä tai vuorovaikutustavassa olla jokin juttu, joka aiheuttaa sen, että määräaikaisuudet eivät saa jatkoa. Jos on saanut palautetta asioista määräaikaisuuksien aikana (aina ei tosin saa...), niin onko eri työnantajien antamassa palautteessa jotain yhtenäistä linjaa siitä, mitkä asiat on koettu hankaliksi? Yksittäisen henkilön näkemysten perässä ei kannata liikaa pomppia, mutta jos samanlaiset ongelmat toistuvat, voi olla hyvä miettiä asiaa syvällisemmin. Ap ei tosin välttämättä ole juuri nyt henkisesti sellaisessa tilassa, että jaksaisi lähteä tällaiseen prosessiin. Mutta pitkällä tähtäimellä tässä voi olla ideaa. Loputtomiin ei itseään tietysti pysty muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jes, kiva sulle kun on joku sellainen koulutus, jolla SAA helposti niitä pätkätöitä. Itse olen hakenut vakituista ja määräaikaista vaikka miltä alalta, mutta ei irtoa. Ja opiskellutkin olen työttömänä sen, mitä työtön saa opiskella. On muuten naurettavaa, kun työtön ei saa kehittää itseään samalla siinä töitä hakiessa edes opiskellen, vaan kaikesta on tehtävä tiliä TE:lle. Aivan kuin nöyryytettäisiin tarkoituksella ihmisen itsemääräämisoikeutta.

Työtön varmaan määrätään väkisin johonkin koulutukseen, kun antaa ymmärtää, että ei huvita opiskella mitään. Kokeilkaa negatiivisen lähestymisen kautta. 🙃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes, kiva sulle kun on joku sellainen koulutus, jolla SAA helposti niitä pätkätöitä. Itse olen hakenut vakituista ja määräaikaista vaikka miltä alalta, mutta ei irtoa. Ja opiskellutkin olen työttömänä sen, mitä työtön saa opiskella. On muuten naurettavaa, kun työtön ei saa kehittää itseään samalla siinä töitä hakiessa edes opiskellen, vaan kaikesta on tehtävä tiliä TE:lle. Aivan kuin nöyryytettäisiin tarkoituksella ihmisen itsemääräämisoikeutta.

Työtön varmaan määrätään väkisin johonkin koulutukseen, kun antaa ymmärtää, että ei huvita opiskella mitään. Kokeilkaa negatiivisen lähestymisen kautta. 🙃

Jep, aina kun näissä toimenpiteissä ja järjestelmissä olen ilmaissut että haluaisin opiskella asiaa X on ajatukseni "epärealistinen", sitten jos en halua opiskella sanotaan että "no alkaahan sinullakin ikää olemaan joku ammatti pitäisi olla", työhön päätyminen on sekin realistista ja asenteesta kiinni silloin kun epäilen mahdollisuuksiani ja silloin kun olen innokas niin olen "vaikeasti työllistyvä".

olisko kannattanut kuitenkin käydä se 10 luokka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ja jaksamista! Ei ole sinun vikasi että työnantajat ketjuttavat lyhyitä työsuhteita tai ottavat aina uusia tilalle. Toivottavasti löydät vielä hyvän työpaikan jossa sinua arvostetaan! Sinä et ole millään tavalla kelvoton.

Kelvoton ap ei ole, se on selvä. Kukaan ei ole. Tuossa tilanteessa voi silti kannattaa miettiä myös sitä näkökulmaa, voiko itsessä tai omassa tekemisessä tai vuorovaikutustavassa olla jokin juttu, joka aiheuttaa sen, että määräaikaisuudet eivät saa jatkoa. Jos on saanut palautetta asioista määräaikaisuuksien aikana (aina ei tosin saa...), niin onko eri työnantajien antamassa palautteessa jotain yhtenäistä linjaa siitä, mitkä asiat on koettu hankaliksi? Yksittäisen henkilön näkemysten perässä ei kannata liikaa pomppia, mutta jos samanlaiset ongelmat toistuvat, voi olla hyvä miettiä asiaa syvällisemmin. Ap ei tosin välttämättä ole juuri nyt henkisesti sellaisessa tilassa, että jaksaisi lähteä tällaiseen prosessiin. Mutta pitkällä tähtäimellä tässä voi olla ideaa. Loputtomiin ei itseään tietysti pysty muuttamaan.

Olet siis kuitenkin sitä mieltä, että työttömässä on joku vika kun ei saa töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ja jaksamista! Ei ole sinun vikasi että työnantajat ketjuttavat lyhyitä työsuhteita tai ottavat aina uusia tilalle. Toivottavasti löydät vielä hyvän työpaikan jossa sinua arvostetaan! Sinä et ole millään tavalla kelvoton.

Kelvoton ap ei ole, se on selvä. Kukaan ei ole. Tuossa tilanteessa voi silti kannattaa miettiä myös sitä näkökulmaa, voiko itsessä tai omassa tekemisessä tai vuorovaikutustavassa olla jokin juttu, joka aiheuttaa sen, että määräaikaisuudet eivät saa jatkoa. Jos on saanut palautetta asioista määräaikaisuuksien aikana (aina ei tosin saa...), niin onko eri työnantajien antamassa palautteessa jotain yhtenäistä linjaa siitä, mitkä asiat on koettu hankaliksi? Yksittäisen henkilön näkemysten perässä ei kannata liikaa pomppia, mutta jos samanlaiset ongelmat toistuvat, voi olla hyvä miettiä asiaa syvällisemmin. Ap ei tosin välttämättä ole juuri nyt henkisesti sellaisessa tilassa, että jaksaisi lähteä tällaiseen prosessiin. Mutta pitkällä tähtäimellä tässä voi olla ideaa. Loputtomiin ei itseään tietysti pysty muuttamaan.

Olet siis kuitenkin sitä mieltä, että työttömässä on joku vika kun ei saa töitä.

En sanonut niin. Ihan omassa elämässäni ja pätkätyökierteessäni olen huomannut tällaisia asioita. Huonoa tuuria voi olla, mutta taustalla voi olla muutakin, ja moni asia paranee, jos saa selville mitä se on ja lähtee kehittämään sitä asiaa. Tämä on haastavaa, koska suoran palautteen saaminen on vaikeaa, kun on helpompaa vain olla vakinaistamatta. Olen yrittänyt määrätietoisesti kehittää vuorovaikutustaitojani mm. erilaisia kursseja käymällä ja omasta mielestäni oppinutkin, millä tavalla asiat kannattaa ilmaista.

Älä lannistu AP, sä sentään saat määräaikaisia töitä, mä en saa niitäkään. 14v työttömyyttä takana ja lisää tulee. Kokoonpanosta 4v kokemus, on suosittelija joka kehuu mua maasta taivaaseen erittäin hyväksi työntekijäksi. Olin juuri palkkatuella kokoonpanossa 8kk ja en ollut päivääkään pois töistä. Osaan käyttää 20 erilaista työkonetta, ja opin uudet nopeasti, olen myös toiminut kouluttajana uusille työntekijöille. Musta tuli osaston luottohenkilö joka nakitettiin tekemään tärkeät työt, koska tiedettiin et hoidan hommat kotiin ja teen kaiken kerralla oikein. Tästä sain kiitosta päivittäin.

2v8kk vanha merkonomin tutkinto taskussa, sekuntiakaan en ole tehnyt töitä tällä tutkinnolla. Mulla on harrastuksen puolelta kokemusta koodaamisesta, ohjelmoinnista, sovellus editoinnista, koneen kaaamisesta, komponenttien asennuksesta. Olin kerran jopa Apple epävirallinen UX-kehittäjä iTunes sovelluksessa. Loin oman teeman siihen käyttämällä eri appeja kuten Photoshop, Process Hacker, Notepad++, Hex Editor, WinRAR. Tuota teemaa ladattiin deviantART sivulla 1,5 miljoonaa kertaa ja se saavutti Daily Deviation kunniamerkin. Ja kaikella tuolla osaamisella ja kaupan alan tutkinnolla en ole päässyt edes kassaksi, enkä edes hyllyttäjäksi.

Eli kysynpä vaan et mitä veetua!? Eikö tuossa nyt ole tarpeeksi muka aineksia siihen että työpaikan saisi? Edes sen määräaikaisen mihin olisin todella tyytyväinen.

M36

Määkin olin näissä nollasopimuksissa, määräaikaisissa, sairaslomatuurauksissa ja  vaikka missä. Ikinä en kelvannut muuta kuin näihin muutaman kuukauden työsuhteisiin. Ikää oli 35 ja mulle riitti oman alan työt. Hain siivoojaksi ja lopulta pääsin. Nyt oon ollut siivoojana 5 vuotta yhteen putkeen. Töitä on ihan järkyttävät määrät!

Itse en oikein usko koko työvoimapulaan, vaan työllistyminen estyy, koska firmat ei halua maksaa asiallista korvausta. Palkataan halpatyövoimaa, tarjotaan nollasopimuksia ja otetaan ilmaisia harjoittelijoita. Perusteena ettei varttuneempi henkilö saa työtä on "liikakouluttuneisuus", it:n nopea kehittyminen ja etsitään "nuorta energisyyttä". Vanhemmat vaan sitten uudelleen kouluttautumaan, mikä ei tietenkään vähennä koulutuksen määrää. Tosiasiassa ikälisiä ei haluta maksaa, eikä ottaa riskiä terveydentilan muutoksista.

Minusta vakituinen työpaikka tuo aivan ratkaisevan turvallisuuden tunteen ja vapauttaa turhasta stressistä. Se on etu myös työnantajalle, koska silloin henkilö jaksaa ja pystyy antamaan isomman panostuksen itse varsinaiseen asiaan, eli työhön.

Tämä siis oma mielipiteeni ja näkemys. Olen pahoillani AP:n tilanteesta ja itsekin tiedän miten turhauttavaa työnhaku on. Joskus on tehnyt mieli kysyä, että miksi kutsuttiin haastatteluun kun siinä kohtaa kerrotaan vasta ettei palkkapyyntöni ole lähelläkään mitä ollaan valmiita maksamaan.

Ja vakituisen työpaikan saaminen todellakin tuntuu mahdottomalta.

Musta tuntuu, että vaatimukset ihan duunariammateissakin on nousseet. Nekin tuntuu vievän joku kouluttautuneempi tyyppi, kuin mitä itse olen. Kilpailu paremmilla työpaikoilla on ilmeisesti niin kova, että maisterit joutuvat hakemaan näille ns. Paskahommille. Itselleni tällainen kelpaisi, mutta on vaikea saada paikkaa, jossa saisi enemmän kuin 20h/vko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tänä aamuna telkkarissa taas vinguttiin, kuinka tänne on välttämätöntä saada kymmeniätuhansia ulkomaalaisia vuosittain tekemään töitä...

Jokin tässä yhtälössä ei toimi...

Ei toimi ei. Olen hakenut marketteihinkin töihin. Mun sijaan on palkattu venäläisiä ja virolaisia naisia. En ymmärrä miten mä olin huonompi? Samalla tessillä olisin tullut töihin.

Sama. Etenkin kun ei ole saanut edes haastattelukutsua.

Jos teillä joskus riittää kanttia ja pokkaa, niin kokeilkaapa laittaa muuten sama hakemus/CV mutta vaihtaa nimeksi joku ulkomaalaispainoitteinen. Ja jos huvittaa tehdä ekstraa niin perästä vielä omalla nimellä (tai keksityllä suomalaisella) ja katsoa kumpi saa haastattelukutsun. Siinäpä olisi jutun juurta jollekin toimittajalle. :0 Muistan joskus jonkun tehneen vastaavaa mutta miehen ja naisen nimen välillä, useimmiten mies tuli valituksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen samoin.

Ihmettelen tätä että edelleen Suomessa vakkarityö on erittäin tavoiteltavaa. Ymmärrän kyllä, jos on saatava esimerkiksi asuntolaina.

En ota vakkaripaikkaa vastaan, ja sitä ihmetellään. Olen ollut samssa työpaikassa nyt viisi vuotta sillä viihdyn hyvin. Määräaikaisista työsuhteista on niin helppo lähteä. Ei tarvitse selitellä syitä. Olen myös käyttänyt muutamia viikkoja puhtaasti lomailuun hyödyntämällä ansiosidonnaisen tuomaa taloudellista turvaa ennenkuin aloitan uuden työpätkän.

Korona-aika ja tämä Ukrainan mukanaan tuoma maailmansodan uhka on vahvistanut asennettani. Elän hetkessä, en huolehdi liikaa tulevasta koska sitä ei välttämättä tule. Elämme asuntolainojen kanssa valtavassa oravanpyörässä täällä Suomessa. Elämän pitäisi olla kevyempää, nautittavampaa eikä niska limassa raatamista nuoruudesta hautaan saakka. Sillä sitähän se on kun eläkeaika koittaa vasta 70 ikävuoden korvilla!! ei silloin enää jaksa välttämättä matkustella edes.

Kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ikinä ymmärtänyt edes sitä suomalaisten pakkomiellettä vakituisesta työpaikasta, omasta asunnosta tai mistään muustakaan. Mielelläni itse olen määräaikaisessa työsuhteessa ja sitä kautta kokeilen eri asioita ja tiedän, että olen siinä työssä vain sen aikaa. Harmi vain, ettei nouta määräaikaisuuksia master of engineerinä ole pahemmin tarjolla, joten aika usein olen vakituisessa jonkun aikaa ja etsin uutta. Lisäksi omaa asuntoa en ikinä tule hankkimaan niin on helpompi seilailla pitkin Suomea ja ulkomailta. Kivaa vaihtelua elämään. Toki koitan ymmärtää teitä, joille se vakituinen työsuhde on joku meriitti ja elinehto, mutta en vain ymmärrä. Kuten ette te varmaan myöskään mun touhuiluja. Joten tasoissa ollaan.

Aloittajalle sanon sen verran, että työ ei mittaa ihmisyyttäsi. Työ on sitä, millä saat itsellesi kaiken sen minkä joku lähes mielikuvitushahmo, on päättänyt tuoda markkinoille tai päättänyt tehdä kaikille tarpeelliseksi. Tuoko se onnellisuuden? epäilen. Toki joku katto pään päällä on kiva, mutta jonkun aikaa sitä elää vaikka autossa. Jos ei ole autoa niin Suomessa valtio pitää huolen omistaan. Suomalaiset köyhät on vain oppineet aivan liian hyvään. Eli alat etsimään sitä hyvää jostain muusta ja elä päivä kerrallaan. Eihän tuollainen alle 1/3 osuus sun elämästä saa päättää sitä, miten sä näet itsesi ihmisenä tai arvosi ihmisenä. Sulla on yli 2/3 osaa elämästä kuitenkin kaikkea muuta.

Olen osittain samaa mieltä kanssasi, mutta pisti vain silmään tuo että ei tarvitse selitellä syitä, kun määräaikaisesta lähtee. Eihän vakituisesta työsuhteesta lähtiessä mitään tarvitse selitellä. Sen kuin vain irtisanoutuu, ja irtisanomisaika on se mikä on. Se on aivan normaalia vaihtaa työpaikkaa, vaikka olisikin vakkariksi päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ja jaksamista! Ei ole sinun vikasi että työnantajat ketjuttavat lyhyitä työsuhteita tai ottavat aina uusia tilalle. Toivottavasti löydät vielä hyvän työpaikan jossa sinua arvostetaan! Sinä et ole millään tavalla kelvoton.

Kelvoton ap ei ole, se on selvä. Kukaan ei ole. Tuossa tilanteessa voi silti kannattaa miettiä myös sitä näkökulmaa, voiko itsessä tai omassa tekemisessä tai vuorovaikutustavassa olla jokin juttu, joka aiheuttaa sen, että määräaikaisuudet eivät saa jatkoa. Jos on saanut palautetta asioista määräaikaisuuksien aikana (aina ei tosin saa...), niin onko eri työnantajien antamassa palautteessa jotain yhtenäistä linjaa siitä, mitkä asiat on koettu hankaliksi? Yksittäisen henkilön näkemysten perässä ei kannata liikaa pomppia, mutta jos samanlaiset ongelmat toistuvat, voi olla hyvä miettiä asiaa syvällisemmin. Ap ei tosin välttämättä ole juuri nyt henkisesti sellaisessa tilassa, että jaksaisi lähteä tällaiseen prosessiin. Mutta pitkällä tähtäimellä tässä voi olla ideaa. Loputtomiin ei itseään tietysti pysty muuttamaan.

Se on ihan totta, että omaa tekemistään kannattaa tarkastella kriittisestikin. Usein kysyn suoraan palautetta esimerkiksi niiltä tahoilta, jolta olen hakenut töitä, mutta jotka eivät ole valinneet minua. Todella usein saan vastaukseksi, että ei heillä ole aikaa antaa palautetta yksittäisille työnhakijoille. Palautetta kysyn aina myös näistä paikoista, mistä olen saanut määräaikaisen työn, mutta joka ei jatku. Edellisessä minua kehuttiin maasta taivaisiin vaikka se voikin olla vaikea uskoa.

Omalla kohdallani uskoisin kuitenkin sen vaikuttavan, että koulutukseni ei ole mikään maailman paras. Aikanaan opiskelin korkeakoulussa, mutta tiettyjen elämässä tapahtuneiden ikävien asioiden takia se jäi kesken. Sittemmin olen kouluttautunut uudelleen, mutta valitsin alan varmaan aika huonosti, sillä kilpailu on todella kovaa. Nyt on ikääkin jo alkanut tulemaan, joten liekö sekin vaikuttaa taustalla. Lähes järjestelmällisesti kaikki, ketkä on minun sijastani valittu töihin ovat olleet minua 10 vuotta nuorempia. Olen jo yli kolmenkymmenen, mutta en itse koe olevani missään nimessä mikään ikäloppu. Aivan varmasti minulle riittää intoa, energiaa ja potentiaalia kuten nuoremmillakin.

-ap

Pätkätyö on rankkaa, kun pitää aina olla täydellinen ja hakea uutta työtä edellisessä vielä ollessaan. Aluksi luulin, että kokenein saa virat ja vakkaripaikat. Sitten tosi kokematon saikin vakkaripaikan nenäni edestä talosta, jossa olin ollut pätkäduunissa 10 vuotta. Se oli tosi musertavaa ja tuli todella syvä notkahdus jaksamiseen. Jotenkin siitäkin sitten nousin ja tajusin, että työnhaku on näytelmä ja pitää vaan opetella oikeat vuorosanat. Sain vakkaripaikan, paljon paremman, kun tuo edestäni paikan saanut. Tein sitä ennen pätkää ja silppua 10 vuotta. Nyt olen esimiestehtävissä ja vaikka pätkäduuneista on jo vuosia, muistan kyllä millaista se oli ja uskon, että se näkyy työssäni inhimillisyytenä ja pätkä-alaisten puolien pitämisenä

Vierailija kirjoitti:

Pätkätyö on rankkaa, kun pitää aina olla täydellinen ja hakea uutta työtä edellisessä vielä ollessaan. Aluksi luulin, että kokenein saa virat ja vakkaripaikat. Sitten tosi kokematon saikin vakkaripaikan nenäni edestä talosta, jossa olin ollut pätkäduunissa 10 vuotta. Se oli tosi musertavaa ja tuli todella syvä notkahdus jaksamiseen. Jotenkin siitäkin sitten nousin ja tajusin, että työnhaku on näytelmä ja pitää vaan opetella oikeat vuorosanat. Sain vakkaripaikan, paljon paremman, kun tuo edestäni paikan saanut. Tein sitä ennen pätkää ja silppua 10 vuotta. Nyt olen esimiestehtävissä ja vaikka pätkäduuneista on jo vuosia, muistan kyllä millaista se oli ja uskon, että se näkyy työssäni inhimillisyytenä ja pätkä-alaisten puolien pitämisenä

Mitkä olisi oikeat vuorosanat työnhakijana jolla mt ongelmien vuoksi ceeveessä enemmän aukkoa kuin töitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätkätyö on rankkaa, kun pitää aina olla täydellinen ja hakea uutta työtä edellisessä vielä ollessaan. Aluksi luulin, että kokenein saa virat ja vakkaripaikat. Sitten tosi kokematon saikin vakkaripaikan nenäni edestä talosta, jossa olin ollut pätkäduunissa 10 vuotta. Se oli tosi musertavaa ja tuli todella syvä notkahdus jaksamiseen. Jotenkin siitäkin sitten nousin ja tajusin, että työnhaku on näytelmä ja pitää vaan opetella oikeat vuorosanat. Sain vakkaripaikan, paljon paremman, kun tuo edestäni paikan saanut. Tein sitä ennen pätkää ja silppua 10 vuotta. Nyt olen esimiestehtävissä ja vaikka pätkäduuneista on jo vuosia, muistan kyllä millaista se oli ja uskon, että se näkyy työssäni inhimillisyytenä ja pätkä-alaisten puolien pitämisenä

Mitkä olisi oikeat vuorosanat työnhakijana jolla mt ongelmien vuoksi ceeveessä enemmän aukkoa kuin töitä?

Mä oisin kans kiinnostunut, kirjoitin tuossa yläpuolella. 14v työttömyyttä yhteensä, CV:ssä enemmän reikiä kuin suomen teissä. Että mitkäs on ne mun vuorosanat joilla työpaikka irtoaisi? Tätä asiaa on yritetty selvittää useammalla CV:n teko kurssilla ja ratkaisua ei ole löytynyt. Työttömänä mennään edelleen. Vaikka hain kokoajan töitä ollessani palkkatuella töissä en silti pääse edes haastatteluun, mistään ei kuulu pihaustakaan, ja olen maininnut joka hakemuksessa suosittelijan, mutta ei auta.