Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että en enää vaan kestä näitä hylkäyksiä työelämässä
17.11.2022 |
Jälleen kerran määräaikainen työsuhde päättyy, enkä saanut vakipaikkaa. Teen aivan hirveästi töitä, venyn ja venyn ja suoritan ja raadan, jotta tekisin vaikutuksen työnantajiin ja että joku palkkaisi minut vakituiseksi. Vaan niin ei käy.
Koko ajan sitä on joko työttömänä tai sitten jossakin pätkätyössä tai sitten jossain työssä josta maksetaan aivan liian vähän palkkaa ja jota terveyteni ei kestä. No sellainenkin kelpaisi jos vain niitä töitä saisi. Tällä hetkellä olen ihan uskomattomassa burn outissa, mutta ei tässä ole varas jäädä saikullekaan, kun en ole kohta työsuhteessa. Pitää uupumuksesta huolimatta etsiä uusi paikka, taas kerran. Ja mitään lomia ei ole tiedossa. luoja tietää koska sellaiseen on mahdollisuus.
Olenko ainoa joka on tällaisessa tilanteessa? Miten tätä oikein jaksa?
Ajattelin hyvin usein kuolemaan koska tunnen itseni niin kelvottomaksi.
Kommentit (87)
Positiivinen työsyrjintä tarkoittaa tietysti pätevien valkonaamasuomalaisten syrjäyttämistä työpaikoista. Joo. Äänestäkää vaan niitä vasemmistolaisia ja vihreitä jatkossakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ikinä ymmärtänyt edes sitä suomalaisten pakkomiellettä vakituisesta työpaikasta, omasta asunnosta tai mistään muustakaan. Mielelläni itse olen määräaikaisessa työsuhteessa ja sitä kautta kokeilen eri asioita ja tiedän, että olen siinä työssä vain sen aikaa. Harmi vain, ettei nouta määräaikaisuuksia master of engineerinä ole pahemmin tarjolla, joten aika usein olen vakituisessa jonkun aikaa ja etsin uutta. Lisäksi omaa asuntoa en ikinä tule hankkimaan niin on helpompi seilailla pitkin Suomea ja ulkomailta. Kivaa vaihtelua elämään. Toki koitan ymmärtää teitä, joille se vakituinen työsuhde on joku meriitti ja elinehto, mutta en vain ymmärrä. Kuten ette te varmaan myöskään mun touhuiluja. Joten tasoissa ollaan.
Aloittajalle sanon sen verran, että työ ei mittaa ihmisyyttäsi. Työ on sitä, millä saat itsellesi kaiken sen minkä joku lähes mielikuvitushahmo, on päättänyt tuoda markkinoille tai päättänyt tehdä kaikille tarpeelliseksi. Tuoko se onnellisuuden? epäilen. Toki joku katto pään päällä on kiva, mutta jonkun aikaa sitä elää vaikka autossa. Jos ei ole autoa niin Suomessa valtio pitää huolen omistaan. Suomalaiset köyhät on vain oppineet aivan liian hyvään. Eli alat etsimään sitä hyvää jostain muusta ja elä päivä kerrallaan. Eihän tuollainen alle 1/3 osuus sun elämästä saa päättää sitä, miten sä näet itsesi ihmisenä tai arvosi ihmisenä. Sulla on yli 2/3 osaa elämästä kuitenkin kaikkea muuta.
Voi herranjumala. Vai suomalaiset köyhät oppineet liian hyvään. Oletkos sieltä pakkovakivirkojen palkoista nauttivana kokeillut elää VUOSIA alle kymppitonnin vuosituloilla kaupungin vuokramörskässä? Kokeile ensin ja tule sitten kertomaan mitä kaikkea hauskaa voi tehdä alle köyhyysrajan tuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin just Helsingin kaupungilta avoimen työpaikan ilmoitusta. Melko suoraan ilmoitettiin siellä, että asettavat etusijalle vähemmistöihin kuuluvia työnhakijoita. Suosivat ns. positiivista syrjintää.
Miten h-tissä tällaisesta on tullut normikäytäntö? Toisten, kantisten, pitää tehdä useita tutkintoja, kokemusta pitää olla enemmän kuin lääkäri määrää, mutta sitten positiivisella syrjinnällä kätevästi virat koplataankin vähemmistöön kuuluville eli kantikset rajataan niiden kivojen kampaviinerityöpaikkojen ulkopuolelle...
Outoa...
Eikö toi ole laitonta?
Tai ehkä pitää keksiä itsellenkin joku vähemmistöstatus?
Minäkin mietin, kun näin vastaavan ilmoituksen Hgin kaupungilla, että pitäisikö esittä jotakin sateenkaarihenkilöä? Tulisi ehkä ajan kanssa ilmi tai kävisi raskaaksi teeskennellä :D
Vierailija kirjoitti:
Keitä ja mitä ovat ne virkaköpien vinkumat ulkomaalaiset työelämämme vahvistukset? Ne kymmenettuhannet vuotuiset?
Miksi heidät asetetaan kotimaisten työttömien tai "virkaheittojen" edelle? Mitä seksikästä niissä ulkkareissa oikein on?
Siinäpä kuumottavia kysymyksiä...
Heidän työllistämisestään saa tietenkin jotakin kunnon palkkatukea. Ilmainen työntekijä on päivän sana, koska ahneus.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ja jaksamista! Ei ole sinun vikasi että työnantajat ketjuttavat lyhyitä työsuhteita tai ottavat aina uusia tilalle. Toivottavasti löydät vielä hyvän työpaikan jossa sinua arvostetaan! Sinä et ole millään tavalla kelvoton.
55 vuotiaana työttömänä ei pääse edes haastatteluihin, saati että saisi edes määräaikaisen työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ikinä ymmärtänyt edes sitä suomalaisten pakkomiellettä vakituisesta työpaikasta, omasta asunnosta tai mistään muustakaan. Mielelläni itse olen määräaikaisessa työsuhteessa ja sitä kautta kokeilen eri asioita ja tiedän, että olen siinä työssä vain sen aikaa. Harmi vain, ettei nouta määräaikaisuuksia master of engineerinä ole pahemmin tarjolla, joten aika usein olen vakituisessa jonkun aikaa ja etsin uutta. Lisäksi omaa asuntoa en ikinä tule hankkimaan niin on helpompi seilailla pitkin Suomea ja ulkomailta. Kivaa vaihtelua elämään. Toki koitan ymmärtää teitä, joille se vakituinen työsuhde on joku meriitti ja elinehto, mutta en vain ymmärrä. Kuten ette te varmaan myöskään mun touhuiluja. Joten tasoissa ollaan.
Aloittajalle sanon sen verran, että työ ei mittaa ihmisyyttäsi. Työ on sitä, millä saat itsellesi kaiken sen minkä joku lähes mielikuvitushahmo, on päättänyt tuoda markkinoille tai päättänyt tehdä kaikille tarpeelliseksi. Tuoko se onnellisuuden? epäilen. Toki joku katto pään päällä on kiva, mutta jonkun aikaa sitä elää vaikka autossa. Jos ei ole autoa niin Suomessa valtio pitää huolen omistaan. Suomalaiset köyhät on vain oppineet aivan liian hyvään. Eli alat etsimään sitä hyvää jostain muusta ja elä päivä kerrallaan. Eihän tuollainen alle 1/3 osuus sun elämästä saa päättää sitä, miten sä näet itsesi ihmisenä tai arvosi ihmisenä. Sulla on yli 2/3 osaa elämästä kuitenkin kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin just Helsingin kaupungilta avoimen työpaikan ilmoitusta. Melko suoraan ilmoitettiin siellä, että asettavat etusijalle vähemmistöihin kuuluvia työnhakijoita. Suosivat ns. positiivista syrjintää.
Miten h-tissä tällaisesta on tullut normikäytäntö? Toisten, kantisten, pitää tehdä useita tutkintoja, kokemusta pitää olla enemmän kuin lääkäri määrää, mutta sitten positiivisella syrjinnällä kätevästi virat koplataankin vähemmistöön kuuluville eli kantikset rajataan niiden kivojen kampaviinerityöpaikkojen ulkopuolelle...
Outoa...
Laitapa linkki paikkaan. Niissä sanotaan, että toivotaan hakemuksia vähemmistöiltä, ei että ne asetetaam etusijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ikinä ymmärtänyt edes sitä suomalaisten pakkomiellettä vakituisesta työpaikasta, omasta asunnosta tai mistään muustakaan. Mielelläni itse olen määräaikaisessa työsuhteessa ja sitä kautta kokeilen eri asioita ja tiedän, että olen siinä työssä vain sen aikaa. Harmi vain, ettei nouta määräaikaisuuksia master of engineerinä ole pahemmin tarjolla, joten aika usein olen vakituisessa jonkun aikaa ja etsin uutta. Lisäksi omaa asuntoa en ikinä tule hankkimaan niin on helpompi seilailla pitkin Suomea ja ulkomailta. Kivaa vaihtelua elämään. Toki koitan ymmärtää teitä, joille se vakituinen työsuhde on joku meriitti ja elinehto, mutta en vain ymmärrä. Kuten ette te varmaan myöskään mun touhuiluja. Joten tasoissa ollaan.
Aloittajalle sanon sen verran, että työ ei mittaa ihmisyyttäsi. Työ on sitä, millä saat itsellesi kaiken sen minkä joku lähes mielikuvitushahmo, on päättänyt tuoda markkinoille tai päättänyt tehdä kaikille tarpeelliseksi. Tuoko se onnellisuuden? epäilen. Toki joku katto pään päällä on kiva, mutta jonkun aikaa sitä elää vaikka autossa. Jos ei ole autoa niin Suomessa valtio pitää huolen omistaan. Suomalaiset köyhät on vain oppineet aivan liian hyvään. Eli alat etsimään sitä hyvää jostain muusta ja elä päivä kerrallaan. Eihän tuollainen alle 1/3 osuus sun elämästä saa päättää sitä, miten sä näet itsesi ihmisenä tai arvosi ihmisenä. Sulla on yli 2/3 osaa elämästä kuitenkin kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ikinä ymmärtänyt edes sitä suomalaisten pakkomiellettä vakituisesta työpaikasta, omasta asunnosta tai mistään muustakaan. Mielelläni itse olen määräaikaisessa työsuhteessa ja sitä kautta kokeilen eri asioita ja tiedän, että olen siinä työssä vain sen aikaa. Harmi vain, ettei nouta määräaikaisuuksia master of engineerinä ole pahemmin tarjolla, joten aika usein olen vakituisessa jonkun aikaa ja etsin uutta. Lisäksi omaa asuntoa en ikinä tule hankkimaan niin on helpompi seilailla pitkin Suomea ja ulkomailta. Kivaa vaihtelua elämään. Toki koitan ymmärtää teitä, joille se vakituinen työsuhde on joku meriitti ja elinehto, mutta en vain ymmärrä. Kuten ette te varmaan myöskään mun touhuiluja. Joten tasoissa ollaan.
Aloittajalle sanon sen verran, että työ ei mittaa ihmisyyttäsi. Työ on sitä, millä saat itsellesi kaiken sen minkä joku lähes mielikuvitushahmo, on päättänyt tuoda markkinoille tai päättänyt tehdä kaikille tarpeelliseksi. Tuoko se onnellisuuden? epäilen. Toki joku katto pään päällä on kiva, mutta jonkun aikaa sitä elää vaikka autossa. Jos ei ole autoa niin Suomessa valtio pitää huolen omistaan. Suomalaiset köyhät on vain oppineet aivan liian hyvään. Eli alat etsimään sitä hyvää jostain muusta ja elä päivä kerrallaan. Eihän tuollainen alle 1/3 osuus sun elämästä saa päättää sitä, miten sä näet itsesi ihmisenä tai arvosi ihmisenä. Sulla on yli 2/3 osaa elämästä kuitenkin kaikkea muuta.
Kiitos mielipiteestäsi, on ihan hyvä aina kuulla erilaisia näkemyksiä. Tässä tapauksessa täytyy kuitenkin sanoa, että olen kanssasi erimieltä. Määräaikainen työ ei varmastikkaan kuulosta ulkopuolelta niin ihmeelliseltä, mutta sellaiset ihmiset ketkä ovat eläneet tässä tilanteessa useita vuosia tietävät, että se voi käydä ihan uskomattoman raskaaksi. Henkisesti ja fyysisesti.
Itsekin pidän vaihtelusta ja sinänsä työpaikkojen välillä hyppiminen ei ole minulle niin iso asia. Sen sijaan taloudellinen epävakaus on. En edes muista milloin minulla olisi viimeksi ollut turvallinen olo. Kun tekee pätkätöitä ja vieläpä huonoilla palkoilla, on taloudellinen tilanne väkisinkin huonompi. Vakituiseen työpaikkaan kuuluu myös paljon muita hyviä etuja, kuten esimerkiksi palkallinen loma. Jatkuva epävarmuus on myös ainakin minunlaiselle ihmiselle aivan sietämätöntä. Myöskin tukien hakeminen ja saaminen on oma rumbansa, siitä en edes jaksa aloittaa nyt.
Heikko taloudellinen tilanne aiheuttaa ihmiselle kaikenlaisia negatiivisia asioita. Onhan näitä tutkimuksiakin olemassa, että esimerkiksi huono ja heikko taloudellinen tilanne aiheuttaa hetkellistä älykkyysosamäärän laskua. Puhumattakaan esimerkiksi masennuksesta tai elämänhalun kadottamisesta.
Ja kyllähän ne hylkäämisetkin oman jälkensä ihmiseen jättää. En tiedä onko kukaan ihminen niin teflonia, ettei se mihinkään vaikuttaisi. Jokainen tarvitsee onnistumisen kokemuksia.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keitä ja mitä ovat ne virkaköpien vinkumat ulkomaalaiset työelämämme vahvistukset? Ne kymmenettuhannet vuotuiset?
Miksi heidät asetetaan kotimaisten työttömien tai "virkaheittojen" edelle? Mitä seksikästä niissä ulkkareissa oikein on?
Siinäpä kuumottavia kysymyksiä...
Heidän työllistämisestään saa tietenkin jotakin kunnon palkkatukea. Ilmainen työntekijä on päivän sana, koska ahneus.
No tietenkin! Ehkä niitä kaiken maalaisia ulk .kiksia juuri siksi niin paljon onkin töissä kun niistä saa rahaa. Ja sitten kun se rahoitus loppuu, ulk .kis ulos ja toinen tilalle.
Ja sitten tekopyhästi uikutetaan, että suomalaiset ei suostu töihin!
Ja työttömyyskortistossa väki vaan lisääntyy.
Jonnekin katosi se Suomi, joka palkkasi vajaakuntoisiakin. Työurani alussa näin työpaikoilla töissä yksikätisiäkin ihmisiä yms.
Kaipaan niin sitä aikaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä vielä moi. Kiitos kaikille ja nyt ihan hurjasti siitä, että olette jaksaneet tsempata minua. Tämä päivä on ollut poikkeuksellisen vaikea, olen vain itkenyt ja itkenyt ja itkenyt itkemään päästyäni. Joskus vaan tulee tällaisia hetkiä kun tuntuu että ei jaksaisi enempää.
Minäkin asun yksin ja olen yksin kaikesta vastuussa, joten ei oikein sillä tavalla edes pysty turvautumaan kehenkään toiseen tässä uupumuksen syvimmässä kuopassa. No, ehkä se taas tästä. Keväällä ja kesällä se ainakin helpottaa, koska valosta saa energiaa ja silloin kaikki on muutenkin aavistuksen helpompaa. Tämä talvi vaan pitäisi jotenkin tarpoa lävitse.
Siun pitää nyt lainata vaikka kirjastosta hyvää luettavaa ja käpertyä lämpimän viltin alle lueskelemaan ja juomaan kaakaota.
Ajattele: ei tarvitse lukea työsähköposteja vielä illalla tai laatia jotakin hemmetin powerpointshowta englanniksi tai löhteä aamutuimaan lentokentälle ja Saksaan. Hyi.
Ymmärrän sinua täysin. Olin itse hyvin samanlaisessa tilanteessa ja se vei itsetuntoni ja mielenterveyteni. Tein lähes 100 peräkkäistä pätkää samalla työnantajalla. Ei kunnon lomia eikä mitään etuuksia. Muut vakinaistettiin tuosta vaan parin pätkän jälkeen, mutta itseäni riepoteltiin sopimuksesta toiseen. Tunsin itseni huonoksi ja kelvottomaksi työntekijäksi. Olin liian kiltti ja ylijoustava. Tuntui, että kiltteyttäni käytetän hyväksi.
Otin sitten kerran yhteyttä liittoon. Meni pari viikkoa ja sain vakituisen paikan. Olen vähitellen alkanut oppia pois ylikiltteydestä. Olen edelleen joustava ja sopeutuva, mutta en mikään kynnysmatto. Itseluottamuskin on palautumassa.
Mielestäni kuulostat myös masentuneelta. Epäonnistumisen kokemukset lisäävät huonommuuden tunnetta ja siitä seuraa noidankehä. Masennukseen kannattaa hakea apua. En usko, että sinussa on mitään vikaa työntekijänä. Et voi sille mitään, että työelämä on tällaista nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla on tälläistä ettei palkata hyviä työntekijöitä?
Esim. opettajilla, sihteereillä
Valtiolla
Kaupungilla ja kunnilla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt näitä äitiyslomasijaisia, jotka olettavat sivuuttavansa äitiyslomalaisen ja pitävät henkilökohtaisena loukkauksena tämän paluuta töihin. Määräaikaisessa työsuhteessa on peruste määräaikaisuudelle, ei sitä perhevapaalaista voi irtisanoa siksi, että sijainen haluaa sen pestin.
No kai nyt tuuraaja tajuaa, ettei sitä paikkaa tule saamaan. Mutta on olemassa myös muita määräaikaisia hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin just Helsingin kaupungilta avoimen työpaikan ilmoitusta. Melko suoraan ilmoitettiin siellä, että asettavat etusijalle vähemmistöihin kuuluvia työnhakijoita. Suosivat ns. positiivista syrjintää.
Miten h-tissä tällaisesta on tullut normikäytäntö? Toisten, kantisten, pitää tehdä useita tutkintoja, kokemusta pitää olla enemmän kuin lääkäri määrää, mutta sitten positiivisella syrjinnällä kätevästi virat koplataankin vähemmistöön kuuluville eli kantikset rajataan niiden kivojen kampaviinerityöpaikkojen ulkopuolelle...
Outoa...
Eikö toi ole laitonta?
Tai ehkä pitää keksiä itsellenkin joku vähemmistöstatus?
Vaihtaa vaan nimensä Valdeksi.
Itse ajattelen samoin.
Ihmettelen tätä että edelleen Suomessa vakkarityö on erittäin tavoiteltavaa. Ymmärrän kyllä, jos on saatava esimerkiksi asuntolaina.
En ota vakkaripaikkaa vastaan, ja sitä ihmetellään. Olen ollut samssa työpaikassa nyt viisi vuotta sillä viihdyn hyvin. Määräaikaisista työsuhteista on niin helppo lähteä. Ei tarvitse selitellä syitä. Olen myös käyttänyt muutamia viikkoja puhtaasti lomailuun hyödyntämällä ansiosidonnaisen tuomaa taloudellista turvaa ennenkuin aloitan uuden työpätkän.
Korona-aika ja tämä Ukrainan mukanaan tuoma maailmansodan uhka on vahvistanut asennettani. Elän hetkessä, en huolehdi liikaa tulevasta koska sitä ei välttämättä tule. Elämme asuntolainojen kanssa valtavassa oravanpyörässä täällä Suomessa. Elämän pitäisi olla kevyempää, nautittavampaa eikä niska limassa raatamista nuoruudesta hautaan saakka. Sillä sitähän se on kun eläkeaika koittaa vasta 70 ikävuoden korvilla!! ei silloin enää jaksa välttämättä matkustella edes.
Kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ikinä ymmärtänyt edes sitä suomalaisten pakkomiellettä vakituisesta työpaikasta, omasta asunnosta tai mistään muustakaan. Mielelläni itse olen määräaikaisessa työsuhteessa ja sitä kautta kokeilen eri asioita ja tiedän, että olen siinä työssä vain sen aikaa. Harmi vain, ettei nouta määräaikaisuuksia master of engineerinä ole pahemmin tarjolla, joten aika usein olen vakituisessa jonkun aikaa ja etsin uutta. Lisäksi omaa asuntoa en ikinä tule hankkimaan niin on helpompi seilailla pitkin Suomea ja ulkomailta. Kivaa vaihtelua elämään. Toki koitan ymmärtää teitä, joille se vakituinen työsuhde on joku meriitti ja elinehto, mutta en vain ymmärrä. Kuten ette te varmaan myöskään mun touhuiluja. Joten tasoissa ollaan.
Aloittajalle sanon sen verran, että työ ei mittaa ihmisyyttäsi. Työ on sitä, millä saat itsellesi kaiken sen minkä joku lähes mielikuvitushahmo, on päättänyt tuoda markkinoille tai päättänyt tehdä kaikille tarpeelliseksi. Tuoko se onnellisuuden? epäilen. Toki joku katto pään päällä on kiva, mutta jonkun aikaa sitä elää vaikka autossa. Jos ei ole autoa niin Suomessa valtio pitää huolen omistaan. Suomalaiset köyhät on vain oppineet aivan liian hyvään. Eli alat etsimään sitä hyvää jostain muusta ja elä päivä kerrallaan. Eihän tuollainen alle 1/3 osuus sun elämästä saa päättää sitä, miten sä näet itsesi ihmisenä tai arvosi ihmisenä. Sulla on yli 2/3 osaa elämästä kuitenkin kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla on tälläistä ettei palkata hyviä työntekijöitä?
Vakassa tätä tapahtuu. On vakkareita ja niitä jotka ketjutetaan montakertaa. Itsekin olin sellainen ja lopulta ilmoitin että joko te lopetatte tämän pelin tai etsin kokonaan uuden paikan. Halusivat minut koska sain vakkaripaikan. Samalla muutama muukin vakinaistettiin. Ketjutuksella pelataan työnantajan pussiin.
Itse teen tarkoituksella vain päiväkeikkaa varhaiskasvatuksen puolella. On paljon helpompaa.
Ei liikaa vastuuta (esim. Lomakkeiden täyttöä, suunnittelua, vanhempia ym.), kunhan selviää yhdestä päivästä eikä lapset tapa toisiaan. Sitten saa levätä ja toipua hälinästä pari päivää ja tehdä uuden keikan jne. Ikävään päikkyyn ei ole enää pakko mennä, valitsen vain mukavat ryhmät.
Paljon stressittömämpää kuin vakkarina. Palkka on pienempi, mutta vapaa-aikaa korvaa kyllä vakityön aiheuttaman stressin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt näitä äitiyslomasijaisia, jotka olettavat sivuuttavansa äitiyslomalaisen ja pitävät henkilökohtaisena loukkauksena tämän paluuta töihin. Määräaikaisessa työsuhteessa on peruste määräaikaisuudelle, ei sitä perhevapaalaista voi irtisanoa siksi, että sijainen haluaa sen pestin.
Sit on myös sellaisia äitiyslomalaisten sijaisia, jotka hakee rinnakkaista avautunutta vakipaikkaa, mutta siihen palkataankin talon ulkopuolelta joku pomon opiskeluaikainen kaveri.
Ja se on täysin laillista! Kutsumme sitä verkostoitumiseksi ja siihen kannattaa panostaa jo opiskeluaikana, jotta ei päädy määräaikaisiin pesteihin ilmaisemaan jokaisessa käänteessä, miten kateellinen on vakipaikkalaisille.
No olisko teillä määräaikaishehkuttajilla se ero että ilmeisesti voitte luottaa siihen, että se seuraavakin paikka löytyy tai siis ilmeisesti suorastaan pakotetaan töihin, eikä tarvitse stressata että mitenkäs tämän pätkän jälkeen käy? Oletteko edes ikinä olleet työttömänä edes vuotta ja saaneet satoja hylkääviä vastauksia hakemuksiin, tuskinpa.
Minä olen luovuttanut.
Ensin olin pätkä- ja silpputöissä ja työttömänä. Sitten kuljin pitkiäkin työmatkoja ja muutin töiden perässä useamman vuoden. Työtön en ollut mutta ei se ollut elämää.
Elämäni pisin työsuhde on ollut 3 kuukautta. Tuloillani olen saanut maksettua opintolainan pois mutta en paljon muuta.
Jossain vaiheessa totesin, että nyt asetun aloilleni enkä enää hae muuta kuin vähintään 6 kuukauden pätkiä ja toistaseksi voimassa olevia kohtuullisen työmatkan päästä. Olen ollut työtön siitä lähtien, mutta en enää jaksa pätkää, silppua ja jatkuvaa muuttamista. Tuilla pärjää ihan oksti, kun ei ole enää lainaa.
Kannattaa miettiä kannattaako tuommoisia töitä tehdä ollenkaan. Itse olin melko samantyyppisessä tilanteesas ja sain tarpeekseni ja jäin pois työelämästä. Nyt kroppa kiittää ja etenkin mieli kiittää. Kelan rahat riittää ihan hyvin mielekkääseen elämään, kun oppii niksit.