Montako yliopiston käynyttä suvussasi on? omassa suvussa on about 20 ainakin
Kommentit (71)
Lähisuvussa on etupäässä yrittäjiä, yksi maisteri löytyy ja nuorempi polvi opiskelee yliopistossa.
Noin kolmekymmentä, jos AMK- tutkintoja ei lasketa.
Lähisuvussa (sisarukset, serkut, vanhemmat ja heidän sisarukset, isovanhemmat) olin ensimmäinen, heti perässä toki tuli silloin 50+ setäni, joka päätti harrastaa opiskelua - työt jatkui hänellä entisellään 😀
Pari lääkiksessä opiskellutta. En itse todellakaan kuulu tähän joukkoon. Muista en tiedä, mutta näitä on hehkutettu useamman kerran.
Sellaisia ihmisiä ovat, että en voi kuin ihmetellä, miten ovat edes päässeet koulun kirjoille. Tätäkin enemmän ihmettelen, miten nämä saavat laillisesti työskennellä lääkäreinä. No eipä kuulu minulle.
Hemmetin paljon sairaanhoitajia enkä oikein ymmärrä miksi koska jokainen oisi kyennyt helposti yliopistossakin käymään. Muutama vuosi enempi mutta tulot kymmenkertaiset.
Oisko se koulujen oppilaanohjaus vikana. Pojat amikseen ja tytöt hoitsuiksi?
Varakkaitten vanhemmat sitten neuvoo paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Pari lääkiksessä opiskellutta. En itse todellakaan kuulu tähän joukkoon. Muista en tiedä, mutta näitä on hehkutettu useamman kerran.
Sellaisia ihmisiä ovat, että en voi kuin ihmetellä, miten ovat edes päässeet koulun kirjoille. Tätäkin enemmän ihmettelen, miten nämä saavat laillisesti työskennellä lääkäreinä. No eipä kuulu minulle.
Aika pitkälti ulkolukua monikin asia, plus kuunnellaan mitä mieltä se siellä edessä ja myötäillään. Silläpä sitä koronaa täällä paljon onkin.
Isän puolelta minun lisäksi vain isä ja veljeni. Äidin puolelta muutama kanssani samaa ikäluokkaa oleva serkku lisäksi, mutta sedistä, tädeistä ja isovanhemmista ei kukaan. Miehen puolelta mieheni on oman perheensä ainoa korkeakoulutettu. Välillä huomaa, että sukulaisten puheista jotenkin kuultaa se, että eivät pidä akateemisia ammatteja oikeina töinä, mikä on vallan huvittavaa. Toki faktaa on sekin, että moni duunarisukulainen tienaa itse asiassa paremmin kuin esimerkiksi minä, humanisti.
Vierailija kirjoitti:
On niitä varmaan muutama, mutta mielestäni yliopiston käynti ei tee automaattisesti parempaa ihmistä/sukua. Arvostan enemmän käsityön taitajia, jotka keskittyvät tekemään eikä puhumaan.
Itsekin arvostan paljonkin jotka osaa semmosta mitä en itse osaa. Sukulaisia en ole nähnyt vuosiin ja nyt koronan myötä on mahdollista etten enää näekään. Pikkukaupungista kaikki järkevät muutti pois joten ei haittaa, mutta juttu siinä ei ole yliopiston käynti vaan niiden surkea taso.
Oppivat sen ammattisanaston mutteivat monellakaan alalla muuta. Sen takia kuusi vuotta siellä, kaksi tuntia viikossa, puolet vuodesta ei koulua. Osa opiskelee kotona, osa muistaa luennolta riittämiin. Ei toimi systeemi kun kauhalla annetuilta pyydetään enää jälkiruokalusikalla.
Vierailija kirjoitti:
Hemmetin paljon sairaanhoitajia enkä oikein ymmärrä miksi koska jokainen oisi kyennyt helposti yliopistossakin käymään. Muutama vuosi enempi mutta tulot kymmenkertaiset.
Mistä yliopistotutkinnosta saa 35k€/kk tulot? Heti haen. Lääkärit, joilla on yliopistokoulutetuosta kovimmat palkat, tienaa jotain 2 max. 3 kertaa sairaanhoitajan verran ellei sitten ole joku erikoisspesialisti.
Ja lääkikseen pääsy onkin sitten se ongelma, vaikka älliä olisi täysin riittävästi, kun paikkoja hyvin rajoitetusti tarjolla tarpeesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Hemmetin paljon sairaanhoitajia enkä oikein ymmärrä miksi koska jokainen oisi kyennyt helposti yliopistossakin käymään. Muutama vuosi enempi mutta tulot kymmenkertaiset.
Oisko se koulujen oppilaanohjaus vikana. Pojat amikseen ja tytöt hoitsuiksi?
Varakkaitten vanhemmat sitten neuvoo paremmin.
Meidän perheessä käynyt samalla lailla hassusti, että suurin osa naisista opiskellut hoitajiksi. En kyllä näe tätä mitenkään huonompana, kuin yliopistossa opiskelua. Pidän nykyisestä työstä ja näen sen palkkaa tärkeämpänä.
Pakoiltiin pitkää matematiikkaa ja harhauduttiin oikikseen. Siis minä ja lapset. Vanhempani ovat käyneet kansakoulun.
Ei mitään käryä, kun en sukulaisia tunne muita kuin äitini ja sisarukseni perheineen.
0 maisteria.
Yksi kandi eli minä. Maisteri jäi gradua vaille.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen perhe, hyvin koulutettu suku. Kuulumme yläluokkaan ja hyvä niin. Oletan tyttöni myös hakevan yliopistoon opiskelemaan. Sanoo, ettei sieltä löydy mitään, mikä kiinnostaisi. Pakko se on vain mennä. Toivon mukaan kypsyy nyt lukion viimeisellä vuodella, eikä tuota pettymystä :)
Tää nyt oli puheenvuoro Porvoosta.
yli-viikarin suvussa monia jopa 3 tutkinnoita ovat tilailleet joulu lahjoiksi kuponki uutisista. tytilläkin 3 eri tutkintoa kummit ja vanhemmat tytteliä muistaneet. pöysti palkitsi viralla ilman työ velvoitetta.
Eikö enemmin pitäisi kysyä kuinka monta sukupolvea taaksepäin on yliopistokoulutettuja?
Ei yhtään, köyhiä duunareita ollaan useassa sukupolvessa.
AMK:n käyneitä kaksi, joista minä toinen ja nämäkin olivat aikamoisia maailmaa mullistaneita tapauksia suvun kesken :D
Ei yhtään. Arvostan kyllä korkealle kouluja käymätöntä mummoani, joka sai sota-aikana kolme lasta, kasvatti, ruokki ja syötti nämä puutteellisissa olosuhteissa ja sodan jälkeen sai vielä kaksi lasta lisää. Hän menetti sodassa kaksi veljeä. Pappani, hänen miehensä, haavoittui pahasti, eikä tullut enää entiselleen.
Omassa suvussa melkein kaikki, miehen suvussa harvempi. Itselleni itsestäänselvyys että yliopistokoulutus on oltava - vaikka yrittäjät ja monet duunarit tienaa paremmin-
Ei hajuakaan, mitä väliä. Suku on joka tapauksessa pahin.