Homeasunnoista ja ihmetystä ihmettelystä (minne sitten ketjukin jo katosi ja miksi?)

Uskon, että aina voi itsensä ja perheensä jotenkin seivata.

Minä olen asunut useammassakin homeasunnossa ja aina asian huomattuani alkanut toimimaan. Viimeisimmässä ilmoitin asumistarkastajalle kenektä tuli tiukka käsky antaa meille kunnan vuokra-asunto välittömästi. Muutimme siitä alle kk päästä. Muutin sinnillä, vaikka olen sairas fyysisesti siten ettei pakkaaminen ole minulle helppoa eikä muutto varsinkaan.

Eikö edes yksityiselle voisi mennä vuokralle? eikö ole aivan sama onko uusi koti yksiö tai kaksio kunhan pääsee pois homeesta? Siitä on sitten eri alkaa oikeuksiaan selvittämään.

Voi saada jopa toimeentulotukea ja vanhan asunnon suhteen pakolliset valitukset ym eteenpäin, mitä vaaditaan saadaksenne taloudellista apua.

Yhdessä asunnossa oltiin koko ajan kuumeessa. Pakkasin ja olin väsynyt kun en olisi jaksanut, mutta se oli ainoa tie ulos ja parantua.

Yksi lapsistani sairastaa diabetesta ja hänen sokeriarvo oli korkea jatkuvan tulehdustilan vuoksi, joten joutui hetkeksi osastolle. Minä vaadin heille sijaisperheen lastensuojelusta kunnes pääsimme uuteen kotiin.

Edes lapset oli turvassa.

Eli tahdon sanoa, että tuollaisessa tilanteessa pitää kyllä mennä terveys edellä,vaikka väkisin. Olin valmis mennä vaikka ainoilla rahoilla hotelliin tmv mistä alkaa setviä asioita ihan kotivakuutuksenkin turvin.

En tiedä mikä olisi ollut mahdollista vaan ainoastaan toimin. Se oli tuskaa ja lisäksi ne epäilijät ketkä ei homeen olemassaoloa tai haittoja myönnä tai tunne. Sain kuulla jopa olevani liian siisti ja siksi oireilimme ja saimme jatkuvasti flunssia.

Ihan pikkuisen, uutista edes lukematta, laittaa kiukuttamaan ettei ole selvästi vaan poistuttu edes turvataloon ja vaadittu apua. Ei hometalosta tule kukaan sinua pelastamaan ja tarjoa asuntoa vaan se pitää itse etsiä ja toimia. Se on persiistä, mutta aina parempi kun se, että joku sen vuoksi vielä kuolisikin!