Lue keskustelun säännöt.
Kotirouva, kerro tarinasi
14.11.2022 |
Oletko kotiorja ja kävikö huonosti? Vai onko kaikki mennyt hyvin tähän asti?
Meillä on mennyt todella hyvin ja pidän tätä ratkaisua meille parhaana. Yhdessä on oltu pian 35 vuotta ja rakkautta riittää. Elämä on ollut hyvin tavanomaista tai ehkä hiukan tavanomaista helpompaa, kun molempien kiireinen työelämä puuttuu eli sellainen on ollut vain toisella.
Kotirouvat eivät Suomessa ole kovin tavallisia. Tunnen itseni lisäksi kaksi, mutta toiseen heistä kadotin kontaktin noin 10 vuotta sitten, entinen naapuri. Meillä kaikilla on yllättäen sama ammatti.
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jos vastaan ketjun vierestä, en kerkeä lukemaan sitä nyt läpi, saako ketjuun ilmoittaa myös miespuolisia? Meillä mies on nyt kotiherra. Oli menestyvä liikemies, vastuunkantaja vuosikymmeniä, jäi jonkin verran ennen eläkeikää elämään sijoituksilla ja vapaaehtoisilla eläkevakuutuksilla joita voi ottaa ulos ennen virallista eläkeikää. On tyytyväinen. Osallistuu monenlaisiin aktiviteetteihin, toimii vapaaehtoisjärjestöissä puheenjohtajana jne. Lopun ajan päivistä nikkaroi, metsästää ja kalastaa ym. Hoitaa myös kotityöt.
Itse jatkan työuran loppuun, minulla ei vastaavia vakuutuksia ja nautin työstäni jossa olen edennyt niin asemassa kuin palkassa ihan hyvin. Miehen kohdalla on huomannut miten identiteetti rakentuu perheen ja harrastusten lisäksi myös työstä, hänellä oli jonkin aikaa hankalaa vapaaherrana vaikka oli jo ihan valmis jättämään suuret haasteet pois. Meillä kiva kun mies jäi ensin, totuttautui uuteen elämänvaiheeseen, minä katselen sivusta ja alan myös valmistautua tulevaan, perustin mm. pikkuyrityksen jonka kautta jatkan konsulttina tekemistä eläkkeeltä voimien ja innon mukaan ja olen katsellut harrastuksia joita aloittaa kun aikaa riittää enemmän niihin. Työn mukana kun usein uraihmisillä tulee myös se sosiaalinen kehikko: kuinka Apkin, tuntuu olevan jo valmiiksi yksinäinen palstailija, miten kun mies jää pois töistä?
Toki tähän ketjuun ovat tervetulleita myös kotiherrat.
En ymmärtänyt tuota viimeistä lausetta (kysymystä) eli mitä tarkoitat? Uraihmisillä kuulemma on vaikeuksia sopeutua eläkepäiviin, mutta omassa tuttavapiirissä en ole tällaista havainnut. Ja minähän en ole uraihminen, minulla on samat ystävät kuin aina ennenkin, jotka eläkkeelle jäätyään viettävät varmaankin samantyyppistä elämää kuin minä (me) vietämme nyt eli on vapautta mennä ja tulla plus tavata ystäviäkin useammin, matkustaa yhdessä jne. Ellei sitten käy niin ikävästi, että sairastuu ja kuolee ennen eläkepäiville pääsemistä. Valitettavasti niin on käynyt jo muutamalla ystävälle. Elämä on tässä ja nyt, en ole elänyt sitku-elämää niin kun jo kerroin. Elän sellaista elämää josta nautin jo tänään ja huomenna, joka päivä. Ap
Ap, kerrot olevasi kotirouva mutta et kerro mitään miehestäsi. Onko eronnut kotirouva myös kotirouva? Vai millainen identiteetti on ihmisellä jonka lapset ovat aikuisia (ei ole kotiäiti) eikä ole miestä, ei ole rouva? Koti-ex-rouva? Ehkä tuo esimerkki osoittaa mallin haavoittuvuuden, kuinka paljon se identiteetti tuossa mallissa muodostuu miehen kautta. Varoittavia esimerkkejä maista, joissa kotirouvat yleisiä, naisilla hirveä tarve miellyttää miestään niin henkisesti kuin ulkonäöltään, käydään esteettisissä leikkauksissa, laihdutetaan ja kuntoillaan, yritetään taistella ikää vastaan. Koska ero on usein taloudellisen katastrofin sijaan sosiaalinen katastrofi: ystäväpiiristä suuri osa kertyy miehen piireistä, eronnut nainen tipahtaa naapuruston sosiaalisista kuvioista.
Minusta eronnut ei ole rouva eli silloin ainakaan itse en käyttäisi ko. nimitystä. Muiden itsemäärittelyyn en pane nokkaani, he voivat määritellä itsensä kuten itse haluavat.
Siinä mielessä aihe mielestäni onkin kiinnostava, että Suomessa olisi mahdollisuus olla kotirouva huomattavasti helpommin kuin vaikkapa maissa, missä on kotirouvakulttuuri. Täällähän yhteiskunta ottaa kopin, jos jää vaikkapa yksinhuoltajaksi, mutta siitä huolimatta kotirouvakulttuuria ei ole. Miksi? Yksi syy varmaankin perinteet eli kotirouvia ei oikeastaan ollut kuin 50-60 -luvulla. Säätyjen aikaan ei ollut kotirouvia, vaan työnteko kodin ulkopuolella oli merkki puutteenalaisuudesta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi jäädä kotiin tekemään kotitöitä, jos voi ulkoistaa ne tylsemmät työt ja tehdä itse sisällöltään monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa palkkatyötä? Vaikka sitten osa-aikaisesti, jos siihen on mahdollisuus. Kyllähän työelämä antaa myös tosi paljon sisältöä elämään ja elämyksiäkin - ainakin jos on hyvä koulutus. Sen ymmärrän kyllä, jos pienen lapsen kanssa haluaa olla muutaman vuoden kotona.
Kaikki ansiotyö ei ole sisällöltään sen mielenkiintoisempaa. Kun siivoaa ajan kanssa omaa kotia, ei tarvitse nuttura kireällä reuhtoa eteenpäin kovassa kiireessä, vaan työn voi jaksottaa ja tehdä leppoisaan tahtiin. Ja kyllä, vaikka hyvällä mielellä, sillä oman kodin laittamiseen, ruoanlaittoon ym. voi suhtautua myös positiivisesti. Ja kyllä kotirouvakin voi tehdä jotain muuta kuin hoitaa kotia, miksei voisi? Kyllä aika moni työssäkäyväkin ansiotyön ja kodinhoidon lisäksi esim. harrastaa jotain. Kotirouva voi vaikka opiskella kieliä tai jotain muuta, maalata, käydä erilaisilla kursseilla. Elämän voi muokata mieleisekseen, tietenkään ei tarvitse olla kiinnostunut vain siivousräteistä. Kotirouville elämä ei ole kilpailu, jossa yritetään saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähässä ajassa ja voittaa joku oravanpyöräjuoksukilpailu. Kyse on elämän mielekkyydestä.
Kaikki ansiotyö ei varmasti ole sisällöltään sen mielenkiintoisempaa. Mutta miksi ei silloin opiskelisi jotain, mikä itseä kiinnostaa ja työllistyisi sitten kiinnostaviin tehtäviin?
Miksi? Mikä sua hiertää kotiäitiydessä? Ihme paasaaja.
Tuo kommentoija vaikuttaa ihan ystävällismieliseltä kyllä. Hän ei ehkä ymmärrä, ettei kaikkien itsetunto ole kiinni siitä, että on työelämässä "jotain". Ja jos taloudellinen kannuste puuttuu, niin silloin ei mennä töihin. Suomalaisissa on todella syvällä se, että töitä pitää tehdä ollakseen ihminen ja aikuinen.
Historian valossa se kuitenkin on uudempaa perua, tosin hyvin eurooppalainen ilmiö ja liittyy ilmastoon ja naisen asemaan täällä Pohjolassa. Kaikkien tulee tehdä töitä, koska muuten pieni yhteisö ei pärjännyt. Lämpimissä Euroopan maissa voitiin sulkea naiset kotiin, Alppien pohjoispuolella naisten siveys on ollut turhempi ylellisyys. Ap
Näinpä. Skandinaviassa malli on kuitenkin mahdollistanut myös miehille inhimillisemmän elämän. Heidän ei tarvitse yksinään vastata perheen elatuksesta, he saavat osallistua lastensa elämään muutenkin kuin antamalla hyvänyön suukon töistä palatessaan. Tätä puolta kotirouvakulttuurissa ei usein nosteta esille, naiset omivat kodin ja perheen omaksi reviirikseen jossa miehet nopeasti vierailevat työmatkojensa välissä. Ei minusta kovin reilu malli.
Käsitys reiluudesta on aina sopimuksenvaraista. Se on samanlainen adjektiivi kuin "järkevä" eli minun järkeväni ei välttämättä ole sinun "järkeväsi". Mutta totta on, että paine perheen elatuksesta kohdistuu mieheen. ... Jää kesken, vieraat tulivat! Hauskaa iltaa myös muille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi jäädä kotiin tekemään kotitöitä, jos voi ulkoistaa ne tylsemmät työt ja tehdä itse sisällöltään monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa palkkatyötä? Vaikka sitten osa-aikaisesti, jos siihen on mahdollisuus. Kyllähän työelämä antaa myös tosi paljon sisältöä elämään ja elämyksiäkin - ainakin jos on hyvä koulutus. Sen ymmärrän kyllä, jos pienen lapsen kanssa haluaa olla muutaman vuoden kotona.
Kaikki ansiotyö ei ole sisällöltään sen mielenkiintoisempaa. Kun siivoaa ajan kanssa omaa kotia, ei tarvitse nuttura kireällä reuhtoa eteenpäin kovassa kiireessä, vaan työn voi jaksottaa ja tehdä leppoisaan tahtiin. Ja kyllä, vaikka hyvällä mielellä, sillä oman kodin laittamiseen, ruoanlaittoon ym. voi suhtautua myös positiivisesti. Ja kyllä kotirouvakin voi tehdä jotain muuta kuin hoitaa kotia, miksei voisi? Kyllä aika moni työssäkäyväkin ansiotyön ja kodinhoidon lisäksi esim. harrastaa jotain. Kotirouva voi vaikka opiskella kieliä tai jotain muuta, maalata, käydä erilaisilla kursseilla. Elämän voi muokata mieleisekseen, tietenkään ei tarvitse olla kiinnostunut vain siivousräteistä. Kotirouville elämä ei ole kilpailu, jossa yritetään saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähässä ajassa ja voittaa joku oravanpyöräjuoksukilpailu. Kyse on elämän mielekkyydestä.
Kaikki ansiotyö ei varmasti ole sisällöltään sen mielenkiintoisempaa. Mutta miksi ei silloin opiskelisi jotain, mikä itseä kiinnostaa ja työllistyisi sitten kiinnostaviin tehtäviin?
Miksi? Mikä sua hiertää kotiäitiydessä? Ihme paasaaja.
Tuo kommentoija vaikuttaa ihan ystävällismieliseltä kyllä. Hän ei ehkä ymmärrä, ettei kaikkien itsetunto ole kiinni siitä, että on työelämässä "jotain". Ja jos taloudellinen kannuste puuttuu, niin silloin ei mennä töihin. Suomalaisissa on todella syvällä se, että töitä pitää tehdä ollakseen ihminen ja aikuinen.
Historian valossa se kuitenkin on uudempaa perua, tosin hyvin eurooppalainen ilmiö ja liittyy ilmastoon ja naisen asemaan täällä Pohjolassa. Kaikkien tulee tehdä töitä, koska muuten pieni yhteisö ei pärjännyt. Lämpimissä Euroopan maissa voitiin sulkea naiset kotiin, Alppien pohjoispuolella naisten siveys on ollut turhempi ylellisyys. Ap
Näinpä. Skandinaviassa malli on kuitenkin mahdollistanut myös miehille inhimillisemmän elämän. Heidän ei tarvitse yksinään vastata perheen elatuksesta, he saavat osallistua lastensa elämään muutenkin kuin antamalla hyvänyön suukon töistä palatessaan. Tätä puolta kotirouvakulttuurissa ei usein nosteta esille, naiset omivat kodin ja perheen omaksi reviirikseen jossa miehet nopeasti vierailevat työmatkojensa välissä. Ei minusta kovin reilu malli.
Käsitys reiluudesta on aina sopimuksenvaraista. Se on samanlainen adjektiivi kuin "järkevä" eli minun järkeväni ei välttämättä ole sinun "järkeväsi". Mutta totta on, että paine perheen elatuksesta kohdistuu mieheen. ... Jää kesken, vieraat tulivat! Hauskaa iltaa myös muille. Ap
Oi voi, miten iloinen olenkaan siitä, että olen ollut kotirouva! Instituutiotkin voivat sortua, mutta kotirouva ei. Voi ei, voi ei, voi ei. Toivon niin olevani väärässä. Haluan, että kaikki on hyvin niin kuin ennenkin! (Tunnelmia eiliseltä illalta.)
Jäi eiliseltä kesken, että en oikein tajua miksi mies olisi jonkinlainen vierailija kotonaan, jos siellä odottaa kotirouva? Ehkä osaatte vastata? Ei meidän kotimme muutu minun reviirikseni siksi, että olen kotona, siivoan, kokkaan ja palvelen omasta halustani ja täsmälleen niin kauan, kun tunnen, että sitä arvostetaan. En päivääkään kauempaa. Ja työmatkoilla olen lähes aina mukana. Tietysti olen vain yksi kotirouva monista. Emme me ole kaikki samanlaisia eikä kaikkien parisuhteetkaan ole samanlaisia.
En tiedä mistä tuo edellä kuvattu malli on peräisin, että mies olisi jonkinlainen vieras kotonaan sen vuoksi, että nainen on kotona. Samalla periaatteella työssäkäyvät olisivat molemmat kotonaan kuin ABC-liikenneasemalla. Tankataan, pestään vaatteet ja sitten taas menoksi. Mutta niinhän se ei ole. Koti ovat ihmiset, eivät ulkoiset puitteet. Minun kotini on mieheni missä olemmekin. Asumme kolmessa paikassa, mutta kotini on hänen halauksessaan ja hän on kaikkeni. Sydämeni särkyy lopullisesti, jos menetän hänet, mutta selviän, jos niin käy. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Mekin olemme instituutio, kukaan ei ole ollut yhtä kauan yhdessä kuin me, vaikka eilinen ilta oli instituutioiden iltaa. Taidan olla vieläkin vähän huppelissa, kun melkein itkettää. Miten hyviä ja vanhoja ystäviä, miten paljon yhteisiä muistoja ja historiaa ajalta, jolloin suurin osa tämän palstan lukijoista ei varmaan ollut edes syntynyt. Olemme vanhoja horiskoja ja toivon, ettei tämä jengi koskaan muutu. Ei mitään eroja ja tyhmyyksiä, ei, ei, ei. Ettekä hitossa mene sairastumaan ja kuolemaan, ette tekin! Nyyyyh. En tiedä mistä on kyse, mutta vaistosin, ettei kaikki ole hyvin eikä aika ollut kypsä kertomiseen mistä on kyse. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva alle nelikymppinen nainen. Menetin terveyteni nuorena onnettomuuden takia. Olen aviossa ja meillä on lapsi. Pääsääntöisesti ihmiset pitävät minua kotirouvana, koska vammani ei näy. Mies on hyvätuloinen ja itselläni on todella pienet ansiot. Verotus tosin on epäoikeudenmukainen, koska mies maksaa isosta palkasta leijonanosan veroa ja itse elän alle kyöhyysrajan olevalla eläkkeellä.
Koska Suomessa ei ole kotirouvakulttuuria ja tämän ikäisenä työelämän ulkopuolella olo on todella outoa, vietän aikaani lähinnä yksin, kun mies on töissä ja lapsi koulussa. Tilanne vaivaa minua. Suomessa ihmisarvo ja pääsy yhteiskunnan toimintaan määrittyy pitkälti työn kautta. Toisaalta olen pystynyt tarjoamaan lapselle läsnäolevaa vanhemmuutta. Siitä olen iloinen.
Koetko että ihmisarvosi on riippuvainen siitä, että et ole työelämässä? Aika rankkaa, jos noin on. Monet muutkin ketjussa ovat viitanneet siihen, että heitä on kyseenalaistettu sen vuoksi, että ovat kotona.
Oletko ajatellut, että voisit sanoa olevasi sairauden takia eläkkeellä, jos et halua identifioitua kotirouvaksi?
Hmm... jos sanoo olevansa sairauden takia eläkkeellä, eikä ole näkyvää vammaa, leimataan mielenterveysongelmaiseksi. Tai siis monet edelleen pitää sitä pahana asiana, fyysisestä syystä eläköityminen on paljon hyväksyttävämpää.
Ja vielä se, että itseäni vaivaa se että jos mä sanon että "en tee mitään", eli olen kotona, niin aika usein ajatus on että "jaaha miehen siivellä", kun nimenomaan meillä on ihan erilliset raha-asiat ja olen ihan omilla varoillani kotona. Siihen kun lisätään vielä se, että meillä käy siivooja niin johan suut kylällä paukkuu, "voiko laiskempaa akkaa olla..."
Miksi se vaivaa sinua? Mistä se ajatus on peräisin eli keneltä? Varmaan kannattaisi miettiä sitä, koska tuollaiset tyypit kannattaa mielestäni häätää oman pään sisältä pois.
Ei minkään tekeminen on kaikkien ihmisten osa loppupeleissä, koska ei meistä jää tänne juuri mitään kenestäkään. Ainoa tehtävä on elää hyvää elämää joka päivä. Ja jos se puuttuu, ei ole mitään. Olen jo saatellut kaksi hyvää ystävää hautaan, ei työllä oikeasti ole mitään merkitystä, ellei se ole osa pakettia, jonka puitteissa tuntee elävänsä mielekästä elämää. Työ työn takia tuo elämän, missä odotetaan vain seuraavaa lomaa. En vain ymmärrä miksi juuri työ on saanut sen aseman, mikä sillä monille on. Ehkä näen sen siksi, että katson muiden ponnisteluja sivusta. Aika menee todella nopeasti ja pian ollaan kaikki kuten nuorena ilman titteleitä eläkkeellä. No, nuoret ihmiset eivät tietenkään voi sitä vielä tajuta ja hyvä niin. Ap
Itseäni yllätti ketjussa se, että muutama ilmoitti olevansa kotirouva, vaikka mies ei olisi halunnut sitä. Jostain syystä tuo vaihtoehto ei ole edes tullut mieleeni, että noin voisi olla. Tai niinkään, että parilla olisi erilliset rahat. Suomalaiset kotirouvat ansaitsisivat oman tutkimuksensa, koska ovat anomalia. Silloin piirtyy selkeämmin näkyviin normi ja normaali, kun joku siitä poikkeaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/kirja-arvio-kotirouva-ursula-kuczy…
Googlasin onko suomalaisista kotirouvista tehty tutkimuksia. Ei nyt ainakaan google tiennyt, siinäpä vinkki jollekin gradua suunnittelevalle. Löytyi kuitenkin mielenkiintoinen tarina kotirouvasta, jonka olen aikanaan lukenut (linkki) ja jota voi suositella niille, jotka tykkäävät lukemisesta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.
Ei tässä mitään tyhmää ole. Lasten kaa on leppoisaa olla kotona. Osa lähtee kouluun ja kotiinkin jää vielä pienimmät. Mukavaa kotielämää riittää aamusta iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.
Ei tässä mitään tyhmää ole. Lasten kaa on leppoisaa olla kotona. Osa lähtee kouluun ja kotiinkin jää vielä pienimmät. Mukavaa kotielämää riittää aamusta iltaan.
Mulla ei ole kuin yksi lapsi joka on muutaman vuoden päästä aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.
Ehkä ala ei ollut sulle sopiva. Oletko viihtynyt kotona? Lapsia? Ap
En ole viihtynyt kotona vaikka vuosikymmeniä olen vain kotona ollutkin. Mikään ala ei ollut tarpeeksi helppo mulle ja kyllä on lapsia.
En kyllä oikein usko. Kirjoitat virheetöntä tekstiä. Se ei onnistu, jos on vakavat oppimisvaikeudet.
Naisella on valinta:
-Totella töissä pomoa orjana, tai
-Olla perheensä matriarkka ja tehdä elämänsä lapsiin ja perheeseen perustuen, miehen kanssa yhteistyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisella on valinta:
-Totella töissä pomoa orjana, tai
-Olla perheensä matriarkka ja tehdä elämänsä lapsiin ja perheeseen perustuen, miehen kanssa yhteistyössä.
Kumpi on tärkeämpää, kumpaa muistelet mieluumin sitten vanhana?
-Töissä oli raskasta ja pomo huusi jne, tai
-Lapsien ja miehen kanssa luodut muistot ja lapset ja lapsenlapset?
Exäni olisi halunnut tehdä minusta kotirouvan. Hänellä oli mahdollisuuksia edetä urallaan pitkälle ulkomaankomennukselle ja alustavasti puhuimme että koska minun tutkinnollani (jonka opiskelut olin vasta aloittanut) on hankala työllistyä Suomen ulkopuolelle, niin voisin kenties olla kotirouva jos tulisi tilaisuus sopivaan ulkomaankeikkaan.
Opiskeluaikana sain kuitenkin esimakua siitä, mitä se olisi. Vaikka sovimme, että opiskeluni ajan opintoraha olisi minun omaa rahaani ja Ex maksaisi elämisen kulut, oli hänellä paljon mielipiteitä mihin tuon parinsadan euron oman rahani saisin käyttää ja mihin en. Hän suuttui, jos käytin sen johonkin hänen mielestään turhaan ja seurasi hyvin tarkasti ostoksiani. Hän myös riidan päällä ollessa alkoi uhkailemaan, että mikäli en osta opintotuellani vain hänen hyväksymiään asioita, niin minun täytyy laittaa se kokonaisuudessaan talouskassaamme.
Olimme myös sopineet että kotityöt painottuvat minulle opiskeluni ajan, mutta yhtäkkiä se tarkoittikin koko elämäni kutistamista kotiin. Hän kielsi minua näkemästä ystäviäni ilta-aikaan vedoten siihen, että minun tulisi siivota sitäsuntätä tai laittaa hänelle ruokaa. Harrastukset kodin ulkopuolella oli kiellettyjä, koska ne olisivat pois kotitöistä. Siivosin siis ihan normaalisti, mutta aina jos minulla olisi ollut jotain menoa, Ex keksi jotain mitä minun tulisi tehdä sen sijasta.
Sanomattakin on selvää, että erohan siitä tuli ja että tuollaisessa parisuhteessa kotirouvailu olisi painajainen.
Ei surkastu, kun pääsee näkemään ihmisiä ja harrastamaan paljon. Nim.Kotirouva, jolla on kotiapulainen. Ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Vierailija wrote:
Hyvin oo kyl men
Niin meilläkin!
Postimies soitti kahdesti. Antauduin.
Näinpä. Skandinaviassa malli on kuitenkin mahdollistanut myös miehille inhimillisemmän elämän. Heidän ei tarvitse yksinään vastata perheen elatuksesta, he saavat osallistua lastensa elämään muutenkin kuin antamalla hyvänyön suukon töistä palatessaan. Tätä puolta kotirouvakulttuurissa ei usein nosteta esille, naiset omivat kodin ja perheen omaksi reviirikseen jossa miehet nopeasti vierailevat työmatkojensa välissä. Ei minusta kovin reilu malli.