Kotirouva, kerro tarinasi

En haluaisi, että mieheni olisi kotiherra. En suostuisi elättämään miestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.

 

Ehkä ala ei ollut sulle sopiva. Oletko viihtynyt kotona? Lapsia? Ap

En ole viihtynyt kotona vaikka vuosikymmeniä olen vain kotona ollutkin. Mikään ala ei ollut tarpeeksi helppo mulle ja kyllä on lapsia.

 

Unohdit mainita että niistä lapsistasi suurimman osan joko abortoit tai annoit adoptioon. Vain yhden pidit itselläsi.

Hulluko olet?

Olen kahden kohta aikuistuvan äiti. Käyn normaalisti töissä. Mies on yrittäjä. En käsitä.

Jos olet "kotirouva", käytät kuitenkin verorahoilla maksettuja palveluita. Onko se mielestäsi oikein?

Mikä siinä työnteossa on niin vastenmielistä, että pitää jäädä kotiin?

Eikö normaali tasapainoinen ihminen halua itse elättää itseään Suomessa?

Etkö ikinä tunne itseäsi surkimukseksi, loiseksi, turhaksi?

"Itsellänikin koulut jäänyt kesken."

Lukekaa hyvät tytöt läksynne ja panostakaa  kouluun. Tulette vain kiittämään itseänne. 

Rikas mies

Miksei ole aloitusta Kotiherra kerro tarinasi. Miksi naisista aina vaan puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden kohta aikuistuvan äiti. Käyn normaalisti töissä. Mies on yrittäjä. En käsitä.

Jos olet "kotirouva", käytät kuitenkin verorahoilla maksettuja palveluita. Onko se mielestäsi oikein?

Mikä siinä työnteossa on niin vastenmielistä, että pitää jäädä kotiin?

Eikö normaali tasapainoinen ihminen halua itse elättää itseään Suomessa?

Etkö ikinä tunne itseäsi surkimukseksi, loiseksi, turhaksi?

Taas yksi itkijä, mistä näitä sikiää? Eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin haukkua muita surkimuksiksi, loisiksi ja turhaksi? Vaikka olet omasta mielestäsi niin hieno töissäkäyvä ihminen, ei älli riitä älyämään eikä moraali riitä hillitsemään alhaisempia vaistoja.

Up

En kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kotirouva voi silti kantaa osansa yhteisön hyväksi harrastuksissa, kodinhoidossa, lastenhoidossa, arjen pyörityksessä ja tuoden iloa.

 

Työssäkäyvä rouva tekee kaiken tuo, ja maksaa vielä  ansiotyöstään verot. Se, että on käynyt 20 vuotta elämästään töissä ei vielä riitä, kun elinajanodote kasvaa ja kasvaa. Nykyisten nelikymppisten tulee jaksaa työelämässä 70-vuotiaiksi. Väliin voi toki ottaa sapattivapaata, mutta kaikilla terveillä aikuisilla on velvollisuus pääosin joko opiskella tai olla työelämässä eläkeikään asti. Ei yhteiskunta yksinkertaisesti muuten pyöri.

Vai mitä ajattelette, jos kaikki heittäytyisivätkin kotirouviksi tai vapaaherroiksi? Kuka meitä esim. hoitaisi sairaaloissa, jos koko hoitohenkilöstö jäisikin kotiin lorvailemaan?

 

Mikä sinä olet muiden velvollisuuksista sanomaan? Moni saattaa tienata 10 vuodessa, jopa lyhyemmässä ajassa helposti tuon, mitä sinä koko urallasi ja maksaa siitä kovat verot monen ihmisen edestä. Kotirouvilla on yleensä varakas mies, joka tienaa ehkäpä monenkymmenen keskivertopalkansaajan edestä. Ja juuri siksi, että saa keskittyä täysillä työhönsä, eikä ole muita kodin velvotteita tai asioita hoidettavana. Monella kotirouvalla on omaakin omaisuutta, perintöä, voi olla korkea koulutus ja työelämää takana, jos ei edessäkin. 

Käsitys reiluudesta on aina sopimuksenvaraista. Se on samanlainen adjektiivi kuin "järkevä" eli minun järkeväni ei välttämättä ole sinun "järkeväsi". Mutta totta on, että paine perheen elatuksesta kohdistuu mieheen. ... Jää kesken, vieraat tulivat! Hauskaa iltaa myös muille. Ap

Kannattaa muistaa, että nykytyö on monimuotoista. Välttämättä kovatuloinen mies ei elä kuten ehdotit. Usein työ js työajat ovat vapaat. Illasta voi ottaa aikaa lapsille ja jatkaa työtä, kun lapset jo nukkuvat. Viikonloput ovat usein vapaita.  

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden kohta aikuistuvan äiti. Käyn normaalisti töissä. Mies on yrittäjä. En käsitä.

Jos olet "kotirouva", käytät kuitenkin verorahoilla maksettuja palveluita. Onko se mielestäsi oikein?

Mikä siinä työnteossa on niin vastenmielistä, että pitää jäädä kotiin?

Eikö normaali tasapainoinen ihminen halua itse elättää itseään Suomessa?

Etkö ikinä tunne itseäsi surkimukseksi, loiseksi, turhaksi?

Mitä kiellettyjä palveluita se kotirouva käyttää? Mistä tiedät, että ei maksa veroja? 

Vierailija kirjoitti:

Olin kotiäiti sinkkuäitinä lapsen koko kotona asumiselämän ajan. Sain lapsen siis toivotusti sinkkuna, se oli elämäni suurin toive. Jäin pois töistä, kun pystyin elämään pääomatuloillakin. Halusin hoitaa lapsen itse ja huolehtia kun olin sen hankkinutkin yksin. En ole katunut päivääkään. En erityisemmin kaipaa parisuhdetta tai sitä, että kotona olisi joku aikuinen mies. Nyt kun lapsi muuttaa pois kotoa, mulla alkaa ikäänkuin todella varhaiset eläkepäivät tai toinen nuoruus, en ihan vielä tiedä, että kumpi.

Wau, mahtavaa👍

Sovelluin huonosti töihini ja paloin toistuvasti loppuun. Minulla on traumataustaa, joka varmasti osaltaan myötävaikutti tähän. Mieheni sai luotua hyvää uraa ja vaurastuimme. Mies ehdotti, että lapset sekä hän tarvitsee minua enemmän, kuin työelämä. Mielestäni tämä on oikea päätös, vaikka itselläni se otti ensin koville. Tässä nykyisessä tilanteessa ei kuitenkaan ole töitä kaikille, joten hyväksyin tämän että luovutin paikkani jollekin toiselle ja elelen nyt kotirouvana/äitinä. Avioehtoa ei ole ja pienen työelämässä tienaamani eläkkeen lisäksi mies kerryttää minulle eläkerahastoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden kohta aikuistuvan äiti. Käyn normaalisti töissä. Mies on yrittäjä. En käsitä.

Jos olet "kotirouva", käytät kuitenkin verorahoilla maksettuja palveluita. Onko se mielestäsi oikein?

Mikä siinä työnteossa on niin vastenmielistä, että pitää jäädä kotiin?

Eikö normaali tasapainoinen ihminen halua itse elättää itseään Suomessa?

Etkö ikinä tunne itseäsi surkimukseksi, loiseksi, turhaksi?

Mitä kiellettyjä palveluita se kotirouva käyttää? Mistä tiedät, että ei maksa veroja? 

Ja vaikka ei maksaisikaan, puoliso saattaa maksaa usein kymmenienkin edestä veroja. Kyllä aiinä yhden kotirouvan edestä tulee veroja maksettua.  Ja tämän mahdollistaa kotirouvan työpanos kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on valinta:

-Totella töissä pomoa orjana, tai

-Olla perheensä matriarkka ja tehdä elämänsä lapsiin ja perheeseen perustuen, miehen kanssa yhteistyössä.

 

Kumpi on tärkeämpää, kumpaa muistelet mieluumin sitten vanhana?

-Töissä oli raskasta ja pomo huusi jne, tai

-Lapsien ja miehen kanssa luodut muistot ja lapset ja lapsenlapset?

Sitten sekin on syytä muistaa, että vaikka olisi pitkään kotona lasten kanssa, niin aikuisuus ja työikä on pitkä. Useimmille jää 30 vuotta työelämää, jos niin haluaa, vaikka olisi kotiäitinä/rouvanakin 10-20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Jäin vielä miettimään työn ideologiaa, mihin kasvatetaan ilmeisesti kovin monet suomalaiset jo pienestä alkaen. Minkä verran siinä on Neuvostoliiton henkeä, vaikka meistä ei koskaan tullutkaan neuvostotasavaltaa. Päiväkotijärjestelmä ja naisten työntekoa korostava ideologia ovat selvästi perua neuvostopropagandasta, ehkä siksi, että tuon järjestelmän luoneet 70-luvun nuoret poliitikot Suomessa olivat sosialisteja ja kommunisteja. Osa heistä on edelleen politiikassa, ja heidän kädenjälkensä suomalaisessa yhteiskunnassa on merkittävä. Se näkyy työelämässä, sosiaaliturvassa, naisten asemassa, suhtautumisessa vankeihin = "ihmiskasvoinen sosialismi", joka piilotti alleen naisten ja lasten uudenlaisen roolin yhteiskunnan rakentamiseksi paremmaksi työläisille ja köyhille. 

Yhteisöllisyys on myös tärkeä arvo tuolle sukupolvelle. Kaikuja näkyy tässäkin ketjussa, miten jokaisen on kannettava kortensa kekoon, joka sitten muovautu

"Päiväkotijärjestelmä ja naisten työntekoa korostava ideologia ovat selvästi perua neuvostopropagandasta, ehkä siksi, että tuon järjestelmän luoneet 70-luvun nuoret poliitikot Suomessa olivat sosialisteja ja kommunisteja."

Olen samaa mieltä, mutta myöskään feministit eivät ymmärrä naisen tarvetta lajityypilliseen "pesimiseen", tarvetta olla lastaan lähellä sen varhaisvuosina. Kymmenen vuoden kotiäitiaikanani (90-luku) en nähnyt kertaakaan feministien tai vihreiden puhuvan kotihoidon puolesta, vaan äitiyttä pidettiin hidasteena naisen uralle ja tulevaa eläkettä heikentävänä haittana.

Itse olin vakaumuksellinen kotiäiti, mutta lasten kasvettua halusin takaisin toiveammattiini, työhön, johon halusin jo 12-vuotiaana: äidinkielen opettajaksi. Muistutan: eivät kaikki työstään motivoituneet ole pelkkiä uraohjuksia: esim. opettajan uralla ei ole juurikaan ylenemismahdollisuuksia, jos ei halua hallintoon. Silti se voi olla henkisesti antoisaa työtä.

Minulle työ ja siihen opiskelu ovat antaneet paljon. Pidin nuorten kanssa työskentelystä, ja myös opiskeluvuodet olivat intensiivisen kasvamisen aikaa, vaikka sitä ei silloin tajunnutkaan. En olisi halunnut jäädä ilman näitä kokemuksia, enkä myöskään ilman työtoveruutta ja työyhteisön kokemusta muiden aikuisten kanssa.

Kotiäitivuodet kolmen eka "harjoitteluvuoden" jälkeen olivat hyvin vapaita vuosia, vaikka rahaa ei paljon ollutkaan, oltiin sitten boheemisti köyhiä ja ajettiin Ladalla, no big deal...oma vanha rintamamiestalo oli kuitenkin, jossa rönsyillä, ja iso piha. Opettelin kotiäitivuosinani maalaamaan, ja nyt eläkkeellä sille on enemmän aikaa. Tämä eläkkeellä olo on vielä vapaampaa kun ei tarvitse ruokkia ketään. Mutta kotiäitivuodet olivat "kultaisia vuosia", varsinkin näin jälkikäteen katsottuna. :)

Vaikea vetää johtopäätöksiä ap:n tekstistä, koska välillä hän sanoo olevansa laiska ja mukavuudenhaluinen, siksi poissa työelämästä. Toisessa viestissä hän taas pitää työelämässä olijoita ehdollistuneina ja epäitsenäisinä. Voivathan nämä molemmat tietysti olla samalla aikaa totta.

Jotenkin mulle tuli ap:n huolitellusta kielenkäytöstä, analyyttisyydestä ja sivistyssanoista mieleen tutkijanainen, jolla on projektina tutkia asenteita kotirouvuutta kohtaan. :)

Ap sanoi, että ei ole vapaamatkustaja, vaikka ei maksakaan veroja, koska ei saa tukiakaan. Mutta onhan paljon sellaisia yhteisiä menoja, jotka rahoitetaan yhteisestä pussista. Esim. tiet, varmaan ap niitä käyttää. Entä poliisi? Eikö ap tarvitse poliisia ylläpitämään järjestystä?

Omaa elämää taakse päin katsoen tuntuisi oudolta sellainen elämä, joka keskittyisi vain oman itsen ja perheen hyvinvointiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden kohta aikuistuvan äiti. Käyn normaalisti töissä. Mies on yrittäjä. En käsitä.

Jos olet "kotirouva", käytät kuitenkin verorahoilla maksettuja palveluita. Onko se mielestäsi oikein?

Mikä siinä työnteossa on niin vastenmielistä, että pitää jäädä kotiin?

Eikö normaali tasapainoinen ihminen halua itse elättää itseään Suomessa?

Etkö ikinä tunne itseäsi surkimukseksi, loiseksi, turhaksi?

Miksi kukaan tuntisi itsensä loiseksi tai turhaksi? Ihan kuin töissäkäynti ja itsensä elättäminen olisi niin hienoa, että vain siitä voisi olla ylpeä. 

 

Minä ehdin tienata oikein mukavasti ennen kotiin jääntiä, en todellakaan kadu hetkeäkään siitä että jäin. Se raha tai työnteko ei onnelliseksi tee, koti ja perhe ja matkustelu ja elämästä nauttiminen tekee.