Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko jo ala-asteikäisten tulisi pystyä uida 200m?
13.11.2022 |
Tiedän joo, että se on se virallinen uimataidon määritelmä ja tietysti ihan hyvä juttu lasten se osata.
Mutta tuntuu aika hurjalta, että jo nelosluokan loppuun mennessä 90% oppilaista tulisi pystyä uimaan yhtäjaksoisesti tuo 200 metriä, josta 50 metriä selällään?
Bongasin siis sattumalta yhden opinnäytetyön Vantaan eka-tokaluokkalaisten uimataidosta ja siellä oli tällainen kohta.
Osaako oikeasti monikin ala-asteikäinen/5-6. luokkalainen uida jo noin paljon?
En itsekään jaksa noin pitkää matkaa ja mies kuulemma hädintuskin armeijassa jaksoi ton verran.
Meillä tokaluokkalainen lapsi, joka just ja just ui tällä hetkellä ehkä altaan mitan, eli 25m.
Kommentit (176)
Pysyykö lapsesi edes pystyssä jos poistuu asfaltilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni uivat kilometrin yläasteelle siirryttäessä. Uimista oppii uimalla, ei siis ole kyse kuin viitseliäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiset lapset menee uimatreeneissä treeneissä jo monta kilometriä.
Kelatkaa jos kävelyyn olisi sama "vaatimus" jota sitten hämmästeltäisiin kun se on ihan liikaa pyydetty.
Ei mene monia kilometrejä. Se tarkottaisi 40 kertaa päästä päähän, että yksi kilometri tulisi täyteen.
Meillä ainakin on hallissa 50 m allas kuntouimareille, 40 kertaa päästä päähän olis jo 2 km. Eli älä yleistä.
Mä joskus uin matkaa uimahallissa ja parissa tunnissa tuli täyteen yksi kilometri. Sen jälkeen nousin altaasta ja tosi hutera olo oli ja jalat meinasi lähteä altani. Ei ne lapsetkaan pysy pystyssä kilometrin jälkeen, että kyllä siinä uimisessakin nestehukkaa saa itselleen aikaan.
Varmasti teidän lapset eivät juo uimisten yhteydessä, että paljon vähemmin ui, kuin sanot.Kyllä yhtäputkeen uidussa kilometrissä hyvä kuntoisia nuoria aikuisiakin on heikossa kunnossa. Eipä triathloneissakaan turhaan ravinteita syödä ja juoda.
Tuskin. Kai tiedät että ihmisistä ui Suomesta Viroon ja monia kymmeniä kilometrejä.
Väritön, että suurin osa lapsista pystyy uimaan 200m . Eroja löytyy niistä, jotka pääsevät uimaan ja niistä jotka eivät pääse syystä tai toisesta uimaan.
Itse uin ihan rauhallista vauhtia mutta kilometriin menee Max tunti. Olen mummouimari ja enimmäkseen vesijuoksen. En siis mikään entinen kilpauimari tms.
Ala-asteikäisenä uimakandit ja maisterit suoritettiin. Itselläni jäi maisteri suorittamatta, koska en uskaltanut hypätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiset lapset menee uimatreeneissä treeneissä jo monta kilometriä.
Kelatkaa jos kävelyyn olisi sama "vaatimus" jota sitten hämmästeltäisiin kun se on ihan liikaa pyydetty.
Ei mene monia kilometrejä. Se tarkottaisi 40 kertaa päästä päähän, että yksi kilometri tulisi täyteen.
Meillä ainakin on hallissa 50 m allas kuntouimareille, 40 kertaa päästä päähän olis jo 2 km. Eli älä yleistä.
Mä joskus uin matkaa uimahallissa ja parissa tunnissa tuli täyteen yksi kilometri. Sen jälkeen nousin altaasta ja tosi hutera olo oli ja jalat meinasi lähteä altani. Ei ne lapsetkaan pysy pystyssä kilometrin jälkeen, että kyllä siinä uimisessakin nestehukkaa saa itselleen aikaan.
Varmasti teidän lapset eivät juo uimisten yhteydessä, että paljon vähemmin ui, kuin sanot.Kyllä yhtäputkeen uidussa kilometrissä hyvä kuntoisia nuoria aikuisiakin on heikossa kunnossa. Eipä triathloneissakaan turhaan ravinteita syödä ja juoda.
Kilometri on vielä aika vähän, kun rauhallisesti ui, mutta jos kunto pohjalla, niin kai se sitten tutisuttaa uinnin jälkeen.
Mä luulin silloin uineeni kaksi kilometriä, mutta altaan tiedot kuin hain niin kilometri tuli uitua. Rauhallista uintia se itseltäni oli ja en ollut heikossa kunnossa. Kilometrin kävely tai juoksu ei ole rinnastettavissa saman matkan uintiin.
Triathlonin täysuintimatkakin on 3.8 km, joten siinäkin on kuviteltavissa, että kilometri ei ole ihan kevyt suoritus noin vaan.
Minulle uinti on helpompi kuin kävely johtuen ehkä painosta. Uin 1.5 km kerralla eikä tutustua. Kunto ei ole kummoinen. Taidan itse asiassa uida samaa vauhtia kuin kävelen.
Nykylapset yleensä pystyvät, omana kouluaikana vasta yläasteella kaikki olivat uimassa aikuisten altaassa (ala-asteella sai vielä polskia lastenaltaassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että nuoremmat koululaiset kärsivät uimataidon oppimisessa korona-aikana, kun uimahallit oli välillä kiinni ja meidän lasten koulussa eikä eskarissa ainakaan vuoteen järjestetty koulu-uinteja, vaikka hallit sitten aukesivatkin. Varmaan osa ihmisistä silloin muutenkin vältteli kaikkia ylimääräisiä paikkoja, eikä uimassa tullut käytyä lasten kanssa, jos ei itse niin innokas uimari ollut.
Uimataito on kuitenkin tosi tärkeä juttu ja myös hyvä kuntoilumuoto, joten yrittäkää jaksaa viedä lapsianne uimaan ja innostamaan uinnin opetteluun! Koulun uintitunneillakin on kivempaa, kun pääsee sinne isoon altaaseen eikä tarvitse kuulua siihen porukkaan, joka ei nelosluokalla saa tuota 200 metriä uitua ja joutuu sitten seuraavina vuosina käydä pienempien koululaisten kanssa harjoittelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SUH:
Uinnin arviointi:
2. luokan päättyessä
Oppilas hallitsee alkeisuimataidon: kastautuminen ja 10 metriä yhdellä uintitavalla.
6. luokan päättyessä
Oppilas hallitsee perusuimataidon: 50 metrin matka uiden, kahta uintitapaa käyttäen sekä erillisenä tehtävänä 5 metrin sukellus pinnan alla. Hallitsee riittävät tiedot ja taidot vedestä pelastautumiseen.
9. luokan päättyessä
Oppilaan uimataito on Pohjoismaisen uimataitomääritelmän mukainen.
Pystyy kuljettamaan pelastusvälineen avulla 50 m.
Pystyy sukeltamaan 2 metriin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä uimisessa on hankalaa? Todellakin alakouluikäiset osaavat helposti uida tuon verran ja myös useimmat aikuiset. Tuossa kokeessa selkäuinti tarkoittaa mitä hyvänsä selällään etenemistä, joka on käytännössä kellumista.
Se on pinnallapysyminen joka syö sen energian noilla hiukan vähempitaitoisilla. Suurin virhe on pitää päätä liian korkealla eli pyrkii vaipumaan alaspäin. Me klooraajathan imemme sen ilman pään aiheuttaman aallon takapuolelta ja puhallamme veteen.
-------------------------
Keskeisin asia on se, että pitää olla hauskaa eikä kampailua pinnallapysymiseen. Hauskaa on se ydinsana..... Pikku kellukeet on ihan ok. Snorkeli on sitten muuten melkoinen apu kun siihen tottuu. Nimimerkki uppopalloiilija Saaristomeren Sukeltajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäpä taas oikein nykyajan tulokulma - uimataito on määritelty ihan yleisesti ihan siksi, että sillä kuvataan yksilön kykyä selviytyä veden varassa. Aallot nielevät eivätkä kysy ikää. Kyse ei siis ole jostakin koulussa mielivaltaisesti asetetusta hyväksytyn suorituksen rajasta (kuten vaikka että kasvioon pitää olla kerättynä 20 kasvia tai tulee hylsy), vaan koulussa käytetään yleistä määritelmää. Toki se määritelmä on osaltaan ihan ihmisen keksimä.
Avaus on vähän sama kuin sanottaisiin, että miksi taaperokaan ei saa mennä kuumalle kiukaalle istumaan.
Vierailija kirjoitti:
SUH:
Uinnin arviointi:
2. luokan päättyessä
Oppilas hallitsee alkeisuimataidon: kastautuminen ja 10 metriä yhdellä uintitavalla.
6. luokan päättyessä
Oppilas hallitsee perusuimataidon: 50 metrin matka uiden, kahta uintitapaa käyttäen sekä erillisenä tehtävänä 5 metrin sukellus pinnan alla. Hallitsee riittävät tiedot ja taidot vedestä pelastautumiseen.
9. luokan päättyessä
Oppilaan uimataito on Pohjoismaisen uimataitomääritelmän mukainen.
Pystyy kuljettamaan pelastusvälineen avulla 50 m.
Pystyy sukeltamaan 2 metriin.
Ne muuten unohtaa opettaa paineen tasaaminen ns korvista. 2 metriä alkaa itsellä olla kipuraja eli nielemisliikettä peliin.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Savossa ainakin muistaakseni kaikki pystyi minun luokalla jo tuon uimaan.... Oli intissä yllätys miten heikkoa oli usealla uiminen... Luulen että vanhemmat varoo nykyään enemmän ja huolestuu liikaa kun lapset ui ja nauttii vedessä...
90-luvulla, muistaakseni 5. luokalla, koko luokka ui tuon 200 metriä (kaksi meistä toisella yrityksellä). Jos osaa uida, tuo ei ole hankalaa (pl. tietysti esim. jos puuttuu raaja tai on muita asiaan vaikuttavia seikkoja) uimahalliolosuhteissa kunhan ottaa rauhallisesti ja pitää sopivan etäisyyden muihin. En ole ikinä ollut hyvä oikein missään liikunnassa, silti minultakin onnistui. Pystyn siihen yhä vaikka uin harvoin enkä muutenkaan ole kovin urheilullinen.
Kelluminen on osittain myös tekniikkalaji. Kelluin superhoikkana lapsena ja nuorena yhtä hyvin kuin nykyisin ei hoikkana. Vaikka rasva varmasti auttaa tässä, ilmankin onnistuu kun oppii oikean tavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli muistaakseni 5. tai 6. luokalla tuo uimataitotesti. Opin uimaan tosi myöhään ja ala-asteen ensimmäisillä luokillakin opettelin uimatunneilla jossain pikkuryhmässä, kun muut saivat tehdä vaativampia harjoituksia. Minä en uskaltanut edes sukeltaa pitämättä nenästä tai hypätä altaaseen. Selälleen uiminenkin ahdisti heti, kun tuntui että uppoan vain veteen ja aloin heti panikoida. En ollut kouluaikana koskaan lihava, mutta muuten todella huonokuntoinen, heikko tasapaino, joku pallonheitto meni aina ihan väärään suuntaan jne. Liikunnan numeroni oli 6-7 ja tunnuin olevani kaikessa liikunnassa joko todella hidas, kömpelö tai pelokas. Silti pystyin uimaan tuon 200m ihan hyvin, en tietenkään nopeasti mutta loppuun asti kuitenkin. Uskoisin, että lähes kaikki muutkin kyllä pystyy.
Uimataito on parempi hankkia jo pienenä lapsena. Kellumistaito on olennainen opeteltaessa uimaan rentona. Uintimatka ei ole lyhyillä matkolla ollenkaan verrannollinen fyysiseen kuntoon. Vasta 2km ja pidemmät matkat vedetään lihaskunnolla. Aerobista kuntoa tarvitaan nopeuteen.
Kun oppii lapsena kellumaan, luottamaan itseensä vedessä, jaksaa rapakunnossakin uida 1-2km omaan tahtiin.
Itse uin 8-10v iässä lapsena ystävien kanssa useita kilometrejä järvessä, myös aallokossa.
Aikuisena en ole jaksanut juosta muutamaa metriä enempää, mutta pystyn uimaan 4 km putkeen.
Ei meillä ekalla tuohon pystynyt ehkä kumpikaan, nelosella tuo ihan testattiin koulu-uinnissa, onnistui kummaltakin.