Eron tuska
Täällä 32v jonka parisuhde päättyi erilaisten haaveiden vuoksi. Kaipaisin vertaistukea, miten olette selvinneet. Tuntuu että maailma romahtanut ja haluaisi toisen vain takaisin. Mutta kun toinen ei tällä hetkellä voi kuvitella lasta omalle kohdalleen,ei tuntunut järkevältä jatkaa kun itse haaveilee perheestä. Jos toisen mieli ei muutukkaan koskaan. Nyt ahdistus,ikävä,pelko siitä löytääkö koskaan hänen vertaista kumppania. Meidän suhde oli hyvä,joten ero tuntuu niin tuskalliselta, kun vaihdossa on vain epävarmuutta,yksinäisyyttä ja särkynyt sydän.
Kommentit (9)
Joo, on kokemusta. Kyllä löytyy maapallolta päteviä ja vertaisia ihmisiä. Et jää yksinäiseksi, vaikka olisit sinkkuna, aina on tekemistäkin tai olemista. Joskus on tosiaan eri toiveet suhteelle tai tulevaisuudelle. Joskus hyvät asiat toteutuvat taas, tai nytkin on kiitollisuuden aiheita. Aika korjaa asioita, sen oikein huomaa kun menee sitten parempaan.
Olen pahoillani.
Pääsit sinulle sopimattomasta miehestä eroon, joten hyvä.
Keskity paremman etsimiseen - älä jää haikailemaan eksää.
Maailmassa on paljon hyviä miehiä, mitä ei tätä palstaa lukeneena uskoisi.
Tapailun alussa ohimennen asiasta puhuttiin mutta ei koskaan kunnolla. Ja sekös kaduttaakin😐
Eihän se ettei halua lapsia tee kenestäkään automaattisesti pahaa?
Käyttäjä19591 kirjoitti:
Tapailun alussa ohimennen asiasta puhuttiin mutta ei koskaan kunnolla. Ja sekös kaduttaakin😐
Virheistään oppii. Ensi kerralla osaat hoitaa sen keskustelun syvällisemmin. Jos asia on sulle tärkeä, tee se tiettäväksi toisellekin.
Joo ei tässä kukaan ole paha ihminen. Ihan sovussa erottiin koska haaveet ei kohtaa. Tuntuu että nykymaailmassa on paljon ihmisiä jotka eivät perhettä halua. Meillä naisilla tuottaa paineita löytää se sopiva kumppani kun biologisesti ei pystytä lisääntymään yhtä vanhoina kuin miehet.
Käyttäjä19591 kirjoitti:
Joo ei tässä kukaan ole paha ihminen. Ihan sovussa erottiin koska haaveet ei kohtaa. Tuntuu että nykymaailmassa on paljon ihmisiä jotka eivät perhettä halua. Meillä naisilla tuottaa paineita löytää se sopiva kumppani kun biologisesti ei pystytä lisääntymään yhtä vanhoina kuin miehet.
Suoraselkäistä toimintaa. Et huijannu miestä isäksi.
Käyttäjä19591 kirjoitti:
Tapailun alussa ohimennen asiasta puhuttiin mutta ei koskaan kunnolla. Ja sekös kaduttaakin😐
Ei sitä välttämättä alkuvaiheessa tiedä nuori ihminen mitä haluaakaan. Ehkä hän haluaa lapsia, muttei sinun kanssasi. Sekin ajatus on hyvä ajatella ja laittaa se sitten valmiiksi ajateltuna historiaan osana eron surutyötä. Katumus ei ole rakentava tunne, etenkään jos et ole tehnyt mitään väärää.
Itse olen eron surutyötä tehdessä tehnyt Spotifyyn soittolistan, siinä on tavallista tunteellista eromusiikkia joten pääsin mässäilemään itsesäälissä sekä exänpilkkamusiikkia. Surutyö on raskasta, mutta se kannattaa tehdä tehokkaasti tunteitaan kätkemättä ja teeskentelemättä. Jotkut ovat sitä mieltä että kaikesta exästä muistuttavista tavaroista pitäisi hankkiutua eroon. Siinä on perää. Jotkut tekevät "muistomerkin", joka toimii kun hautapaikka tunteille. Siinä voi tarpeen tullen itkeä itkunsa ja polttaa muistokynttilää.
M
Toiveet mahdollisista lapsista on hyvä käydä läpi jo suhteen alkupuolella, ettei tule ikäviä yllätyksiä sitten myöhemmin. Tuliko sulle tämä asia yllätyksenä?